Millainen on paikkakunnan muutos ajassa?

Ostin antikvariaatista 35 vuotiaan National Geographic lehden, jossa oli yhtenä artikkelin Helsinki. Oli lehdessä muutakin, mutta tuon takia minä sen ostin ja kyllä myös sen takia, että tarvitsin paluumatkalle lisää lukemista.

Helsinki on muuttunut 35 vuoden aikana jo ainakin sillä, että kauniina kesäyönä kirjoitetussa kappaleessa, koko lista Helsingin varastetuista autoista oli teipattu poliisiauton kojelautaan. Listalla oli 30 auton tiedot. Luulisin, että tänään Helsingissä varastettuja autoja on muutama enemmän, jos toki en sitä varmaksi tiedä. Jotain samaa siinä tietysti on edelleen. Yleisistä saunoista kirjoitettiin ihmettelevään sävyyn, japanilaisista turisteista jotka naputtavat ääniä Sibeliusmonumentista ja monta muuta meille tuttua asiaa.

Mielikuvitukseni vei minua eteenpäin ja mietin millaisen artikkelin kirjoittaisin Hangosta. Kertoisinko regatasta, makasiineista, entisestä terästehtaasta vai pelkästä merestä. Kaikesta siitä mikä tekee Hangosta Hangon. Lähes itsenäinen, ylpeä, pikkukaupunki meren ympäröimänä. Suomen etelä. Jättäisinkö kertomatta sisäänpäin kääntyneistä kasvoista ja pimeästä pysähtyneisyydestä, joka on vallitseva kaupungin tila. Tuskin.

Hanko on parhaimmillaan jotain maailmanluokan upeutta. Sellaista mikä pysäyttää ihmisen kuin ihmisen ja jättää palavan merkin ajatuksiin, kuinka tälläinen on olemassa? Kuitenkin se sama epäuskon tunne valtaa, että oliko sellaista ylipäätänsä olemassakaan, kun se pieni hetki ehti lennähtää jo ohitse.

Parasta Hangossa on kuitenkin se, että se upeus on jotain mikä tulee aina uudestaa. Ei aina samaan aikaan, eikä samanlaisena, mutta silti se kuitenkin tulee eteesi ja vie mukanaan. Hanko, meri, kalliot ja taivaanranta.