En minä tiedä

Ehkä olisi syytä huolestua, mutta todennäköisesti en vain osaa ottaa tuota Yhdysvaltain pankkikriisiä niin konkreettisesti kuin pitäisi. Olen toki seurannut uutisointia aivan kuten suurin osa muistakin uutisia seuraavista kansalaisista, mutta koko kriisi tuntuu kovin epärealistiselta. En yksinkertaisesti osaa suhteuttaa sitä hätää omaan elämääni, sillä en todennäköisesti koskaan tule näkemään pankkitililläni edes kuusinumeroisia lukuja. Tuohon suhteutettuna sadat miljardit dollarit eivät tunnu todellisilta luvuilta.

Aivan kuin eläisin jossain toisessa maailmassa, missä tuollaiset ongelmat eivät ole todellisia. Itse asiassa laitan ne usein samaan kategoriaan kuin sen menttaalimasturbaation, jota harrastan ostaessani lottokupongin. Mitä jos voittaisin miljoonan ja miten sen käyttäisin. Ainahan sen miljoonan joku kuitenkin voittaa, mutta silti se pysyy vain haavekuvina.

Miten tuohon tilanteeseen edes pitäisi varautua, ostaa lisää purkkiruokaa sen ydinsodan varalla olevan lisäksi vai siirtää kaikki käteinen raha kultakolikoiksi? Mitä minä voin konkreettisesti tehdä suojatakseni itseäni sellaiselta uhalta, jota en edes käsitä todelliseksi? Ainoastaan se kultakolikko kuulostaa edes kaukaisesti fiksulta ajatukselta. Kullan arvo kun on koko ihmiskunnan historian ajan ollut suurempi, kuin pienen palan paperia.

Kyseessä on kuulema toiseksi suurin pankkikriisi sitten 30-luvun suuren laman. Tietääkseni silloin ihmiset tekivät kaikenlaista kovin epätoivoista, menettivät omaisuutensa ja sen myötä kiinnostuksensa hengitystä kohtaan. Mielessäni on tietysti tuo 90-luvun lama, josta tuli vuosiksi arkinen osa nuorta elämääni. Tuntui kun se olisi ollut pitkän aikaa yhteiskunnan normaalitila, en edes muista selvästi millaista elämä oli ennen 90-luvun lamaa. Minulle 80-luvusta on jäänyt mieleen Neuvostoliitto, Dallas, ikuisuuden mittaiset kesät ja kamalan väriset vaatteet. Niiden jälkeen tuli laskusuhdanne ja heti perään rysähdys. Itse asiassa minulla on vieläkin jonkun toisen entistä omaisuutta joka on myyty pakkohuutokaupassa parempiosaisille. Kiitos vain niistäkin. Benelli on edelleen todella hieno ja upea.

Tarkoittaako tuo USA:n kriisi sitä, että täälläkin lama on vain seuraavan kulman takana? Huolimatta ettei mikään kriisi koskaan vaikuta Suomeen suoranaisesti vaan aina välillisesti.

Kansainväliset standardit

Taidan olla Suomen Palloliittoon yhteydessä ja tehdä esityksen kotimaisen jalkapalloilun eteenpäin viemiseksi. Vaadin perusteltua kannanottoa miksei kotimaisessa Veikkausliigassa voida siirtyä kansainvälisen mallin mukaiseen puoliaika tapahtumaan.

Uusi ajatus

Taisin juuri keksiä yhden uuden liikeidean. Hmm.. jännittävää, sillä se ei ole näin viiden minuutin pyörittelyn jälkeen yhtään huono ajatus. Pitää miettiä vähän lisää ja pähkäillä enemmän.

Tyhjänpäiväistä kirjoitusta

Tekisi mieli kirjoittaa lista niistä asioista joita tällä hetkellä haluaisin. Pelkään vain, että siitä tulisi liian pitkä ja osoittaisi huonoa makua, sillä en varsinaisesti tahdo maailmanrauhaa tai kymmentä miljoonaa euroa hyväntekeväisyyteen. Lista olisi paljon konkrettisempi ja täynnä asioita jotka eivät välttämättä merkitse kenellekkään muulle juuri mitään. Esimerkiksi veitsenteroitin olisi kova sana, ei sellainen Fiskarsin vedettävä vaan ihan oikea timanttisauva. Vai millä nimellä ne nyt tunnetaan, sellainen sauva jonka avulla voi teroittaa veitsen tiettyyn kulmaan.

Olen myös tuskastunut tuohon pikkuiseen Nikoniin joka minulla on. Se kuvaa liian paljon epätarkkoja kuvia ja en jaksa uskoa, että ne ovat kaikki omaa syytäni. Jotain siinä täytyy olla vialla, sillä olen yrittänyt olla niin hiljaa paikallani kuin mahdollista. Toinen tosiasia on kuitenkin se, että sen ominaisuudet eivät yksinkertaisesti riitä sellaiseen kuvauskohteisiin joita minä mielelläni kuvaan. Ei sillä, että ne olisivat muutenkaan mitään kovin erikoisia tai mieleenpainuvia, mutta silti se harmittaa etteivät ne onnistu.

Kaiken tuon voisi korjata ostamalla uuden kameran, mutta tuntuu siltä, että EUR 900,00 pelkkään kameran runkoon sijoitettuna on aika paljon rahaa. Sillä saisi melkein kaksi tonnia vehnäjauhoja ja yli neljäsataa suklaalevyä. Toisaalta kunnollinen kameran runko on elämän aikainen ostos. Aikaisempi kamera toimii edelleen mainiosti ja ensimmäinen järjestelmäkamera mikä minulla on jopa vuoden vanhempi kuin minä olen. Tuolla laskukaavalla kameran runko maksaisi alle EUR 20,00 / vuosi, jos olen keskimääräinen mies.

Sain muuten loppuviikosta taas uuden kirjan itselleni. Tilasin netistä seuraavan opuksen: The Box: How the Shipping Container Made the World Smaller and the World Economy Bigger. En ole vielä päässyt kuin sivulle 17, mutta todennäköisesti aika jännittävä kirja tiedossa, vaikka en hirmuisesti osaa odottaakaan kyseisen kirjan juonelta. Todennäköisesti kirja jää kuitenkin nyt vähäksi aikaa kirjahyllyyn odottamaan parempaa hetkeä. Lainaamosta minulla on menossa Andrian Goldsworthyn Rooman puolesta: Sotilaat, jotka loivat Rooman valtakunnan. Olen nyt päässyt puoleenväliin kirjaa ja en ole täysin tyytyväinen. Kieli on sujuvaa ja tekstistä huomaa välitömästi kuinka taitava kirjoittaja on, mutta itse sisältö ei vastannut odotuksia. Tuntuu kuin kirja olisi kustantajan rahastus lukijoiltaan, tunnetun asiantuntijan ja aikaisempien menestyksien kustannuksella. En minä epäile hetkeäkään etteikö Goldsworthy tuntisi tutkimusaihettaan läpikotaisin, mutta missään nimessä kirja ei ole mukaansa tempaava tai paras tuntemani kirja sotahistoriasta. Olen lukenut liian paljon, jotta antaisin anteeksi pintapuoliselle luettelolle muinaisista kenraaleista. Kirjassa käydään läpi lähes 800 vuotta Rooman sotahistoriaa ja kirja, joka on alle 500 sivua lyhyt on selvää että suurin osa kenraalien teoista on kirjoitettu kuin kesken juoksun.

Mitä muuta minä tahtoisin? Kirjahyllyn, uudet verhot keittiön ikkunaan ja mahdollisuuden nähdä FC JJK ensi kaudella liigassa.

Ajatuksia UEFA Cupin ensimmäiseltä kierrokselta

Ensi viikolla on tarkoitus mennä katsomaan jalkapalloa ihan livenä. UEFA Cupin ensimmäisen kierroksen toinen osaottelu pelataan Helsingissä, huolimatta ettei FC Hongan kotikenttä ole pääkaupungissa. Espoon ongelma on siinä ettei siellä ole riittävän laadukasta jalkapalloareenaa ja kotimaisen jalkapalloilun toiseksi kuumin joukkue joutuu pelaamaan europelinsä ties missä. Tällä kaudella pelataan kolmella eri kotikentällä ja onhan se aavistuksen hassua, mutta ymmärtäähän tuon kun käy Tapiolan Urheilupuistolla. Se ei vain ole kovin laadukas areena eikä siitä pääse yli eikä ympäri.

Torstaina tulee vastaan espanjalainen Racing Santander ja mikä tärkeintä, ottelupari on vielä täysin auki. Olihan vierastappio yhdellä maalilla huono, mutta siitä huolimatta peli on voitettavissa. Kaksi maalia vierasjoukkueen maaliin takaa suoran jatkoon pääsyn ja 1-0 tulos rankkarikisan. Olen joka tapauksessa tavattoman ylpeä jo tästä saavutuksesta, harva kotimainen jalkapallojoukkue on menestynyt europeleissä yhtä hyvin kuin Honka tähän mennessä. En ota kantaa onko minussa piiloespoolaista, mutta onhan tuo tavattoman upeaa koko suomalaiselle jalkapalloilulle. Se osoittaa, että täältäkin on mahdollisuus ponnistaa eteenpäin ja oikeasti pelata Euroopassa. Ajattelen asiaa ensisijaisesti ulkomaalaispelaajien näkökulmasta, Suomi ei tule koskaan olemaan päätavoite yhdellekkään vierasmaalaiselle jalkapalloilijalle. Jos kuitenkin pystymme osoittamaan, että täältä on mahdollisuus päästä eteenpäin ja luomaan rahakasta uraa suuremmilla kentillä, tuo se varmasti tänne yhä laadukkaampia pelaajia. Kotimaisen jalkapallon tason on ehkäpä aliarvostettua ja se kaipaisi nostamista. Tehokkain tapa siihen on menestyminen arvokisoissa, niin seura- kuin maajoukkuetasolla.

Kotimaisten seurojen menestyminen ulkomailla vaatii laadukkaita pelaajia ja menestyminen Euroopassa lisää mahdollisuuksia heidän houkuttelemisessa. Samalla tavalla kuin kotimaisessa jääkiekkoilussa pelaa tasaisin väliajoin maailmanluokan pelaajia. Se on heille varteenotettava väylä suurempiin ympyröihin. Kotimaisen Veikkausliigan pitää pystyä olemaan samanlainen porras suurempiin ympyröihin.

Onko Hongalla oikeasti mahdollisuuksia ensi viikon torstaina? Tietysti on, mutta en usko niiden olevan kovin hyvät. Ehkä 25 - 30% luokkaa, sillä kyllä tasoero on aidosti olemassa. Ei viime kaudella Espanjan Liigassa kuudenneksi yltänyt seura voi olla huono. Samanlainen haaste se kuitenkaan ole kuin esimerkiksi Real Madrid.

Hyvin pajon riippuu ensimmäisestä maalista jos Racing tekee vierasmaalin tarkoittaa se melko varmasti leikin loppua Hongalle. Kolme maalia voi nimittäin olla vähän liikaa, mutta kaksi on mielestäni vielä siinä rajoilla. Nopea maali espoon ylpeydelle ja hurmos voi viedä UEFA Cupin lohkovaiheeseen ja se olisi jotain historiallista.

Melkoinen peli tulossa..

NFL

Laskin juuri, että seuraavaan Super Bownliin on palttiarallaa viisi kuukautta. En malttaisi odottaa, sillä edellinen oli aivan uskomattoman upea. Pitkän ja hartaan odotuksen jälkeen New York Giants voitti SB:n ja pitihän minun mennä ostamaan itselleni mestaruuspaita. Sellainen tummansininen t-paita, missä komeilee Giantsin logo ja mestaruusteksti. Onhan se aika turha, mutta olin luvannut asian itselleni.

Minulla ei ole tälläkään kertaa aavistustakaan mitkä ovat alkaneen kauden voimasuhteet ja mitkä joukkueet edes sarjaa pelaavat. Sen verran heikoissa kantimissa myseinen laji ja sarja täällä pohjolan perukoilla on, että otteluita ei näe edes jälkilähetyksenä. Sääli sinällään, sillä ei taida olla toista yhtä hyvin televisioon sopivaa urheilulajia. En ainakaan ihan heti sellaista muista, mutta minkäs teet. Sentään näyttävät SB:n ja vielä suorana; tietäähän se valvomista, mutta on se aina ollut sen arvoista.

Löytyihän tuolta ainakin 32 joukkuetta. Dallas Cowboys on ainakin tuolla listalla ykkösenä, mutta minä olen tietysti sitä mieltä, että G-miehet voittaa toisen perättäin ja aloittaa uuden dynastian. Go Giants Go!

Kolme palaa paratiisia

Nyt se on sitten virallista, että kalastusharrastus on jälleen aktiivinen osa elämääni. Kävin tänään toisen kerran viikon sisällä kalassa, sillä lähdin aamupäivällä ajelemaan kohti Hankoa. Ystävä M oli maininnut hankkineensa virvelin jo aikaisemmin kesällä, mutta kalaan ei vain ole päästy kertaakaan aikaisemmin. Sen kyllä näki M:n toimista, sillä jouduin opettamaan oikean heittotekniikan käytännössä alusta alkaen. Sen verran luonnonlahjakkuutta oli kuitenkin mukana ettei rautalankaa juuri tarvittu, suurimmat vaikeudet liittyivät kokemattomuuteen. Asia joka korjautuu kyllä itsestään.

Yllättävä miten monelle siiman oikea aikainen vapauttaminen avokelalta tuottaa vaikeuksia. Ehkä siinä on joillekin vain liikaa ajattelua, vaikka kyseessä pitäisi olla täysin rento ja harkitsematon liikesarja. Olin todella tyytyväinen ettei ystävä M:llä ollut tässä minkäänlaisia ongelmia. Siima irtosi aina oikeaan aikaan ja siitä ei tarvinnut edes mainita.

Kalaa tuolla reissulla ei tullut, enkä sitä edes odottanut. Sää oli yksinkertaisesti liian hieno, että kala olisi ollut todella syönnillään. Onkin itse asiassa aika yllättävää, että M:llä oli hetken aikaa kala kiinni ja minullakin yksi tärppi. Unohtamatta tietenkään niitä viittä ahventa jotka seurasivat punertavaa ahvenlippaa iskuetäisyydeltä. Eivät kuitenkaan napanneet kiinni. Eikä niin välistä sillä, olivat sitä paitsi todella pieniä. Korkeintaan 200 grammaisia. Tuo on sitten minun silmämääräinen arvio ja paremman puutteessa saa kelvata.

Hauska reissu ja olin täysin unohtanut miten hienoa meren ääressä oleminen oikeasti olikaan. Raikas ilma, uskomattoman kaunis auringon paiste ja se laineiden liplatus. Siinä kolme palaa paratiisia.