Nyt se on sitten virallista, että kalastusharrastus on jälleen aktiivinen osa elämääni. Kävin tänään toisen kerran viikon sisällä kalassa, sillä lähdin aamupäivällä ajelemaan kohti Hankoa. Ystävä M oli maininnut hankkineensa virvelin jo aikaisemmin kesällä, mutta kalaan ei vain ole päästy kertaakaan aikaisemmin. Sen kyllä näki M:n toimista, sillä jouduin opettamaan oikean heittotekniikan käytännössä alusta alkaen. Sen verran luonnonlahjakkuutta oli kuitenkin mukana ettei rautalankaa juuri tarvittu, suurimmat vaikeudet liittyivät kokemattomuuteen. Asia joka korjautuu kyllä itsestään.
Yllättävä miten monelle siiman oikea aikainen vapauttaminen avokelalta tuottaa vaikeuksia. Ehkä siinä on joillekin vain liikaa ajattelua, vaikka kyseessä pitäisi olla täysin rento ja harkitsematon liikesarja. Olin todella tyytyväinen ettei ystävä M:llä ollut tässä minkäänlaisia ongelmia. Siima irtosi aina oikeaan aikaan ja siitä ei tarvinnut edes mainita.
Kalaa tuolla reissulla ei tullut, enkä sitä edes odottanut. Sää oli yksinkertaisesti liian hieno, että kala olisi ollut todella syönnillään. Onkin itse asiassa aika yllättävää, että M:llä oli hetken aikaa kala kiinni ja minullakin yksi tärppi. Unohtamatta tietenkään niitä viittä ahventa jotka seurasivat punertavaa ahvenlippaa iskuetäisyydeltä. Eivät kuitenkaan napanneet kiinni. Eikä niin välistä sillä, olivat sitä paitsi todella pieniä. Korkeintaan 200 grammaisia. Tuo on sitten minun silmämääräinen arvio ja paremman puutteessa saa kelvata.
Hauska reissu ja olin täysin unohtanut miten hienoa meren ääressä oleminen oikeasti olikaan. Raikas ilma, uskomattoman kaunis auringon paiste ja se laineiden liplatus. Siinä kolme palaa paratiisia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti