Ehkä olisi syytä huolestua, mutta todennäköisesti en vain osaa ottaa tuota Yhdysvaltain pankkikriisiä niin konkreettisesti kuin pitäisi. Olen toki seurannut uutisointia aivan kuten suurin osa muistakin uutisia seuraavista kansalaisista, mutta koko kriisi tuntuu kovin epärealistiselta. En yksinkertaisesti osaa suhteuttaa sitä hätää omaan elämääni, sillä en todennäköisesti koskaan tule näkemään pankkitililläni edes kuusinumeroisia lukuja. Tuohon suhteutettuna sadat miljardit dollarit eivät tunnu todellisilta luvuilta.
Aivan kuin eläisin jossain toisessa maailmassa, missä tuollaiset ongelmat eivät ole todellisia. Itse asiassa laitan ne usein samaan kategoriaan kuin sen menttaalimasturbaation, jota harrastan ostaessani lottokupongin. Mitä jos voittaisin miljoonan ja miten sen käyttäisin. Ainahan sen miljoonan joku kuitenkin voittaa, mutta silti se pysyy vain haavekuvina.
Miten tuohon tilanteeseen edes pitäisi varautua, ostaa lisää purkkiruokaa sen ydinsodan varalla olevan lisäksi vai siirtää kaikki käteinen raha kultakolikoiksi? Mitä minä voin konkreettisesti tehdä suojatakseni itseäni sellaiselta uhalta, jota en edes käsitä todelliseksi? Ainoastaan se kultakolikko kuulostaa edes kaukaisesti fiksulta ajatukselta. Kullan arvo kun on koko ihmiskunnan historian ajan ollut suurempi, kuin pienen palan paperia.
Kyseessä on kuulema toiseksi suurin pankkikriisi sitten 30-luvun suuren laman. Tietääkseni silloin ihmiset tekivät kaikenlaista kovin epätoivoista, menettivät omaisuutensa ja sen myötä kiinnostuksensa hengitystä kohtaan. Mielessäni on tietysti tuo 90-luvun lama, josta tuli vuosiksi arkinen osa nuorta elämääni. Tuntui kun se olisi ollut pitkän aikaa yhteiskunnan normaalitila, en edes muista selvästi millaista elämä oli ennen 90-luvun lamaa. Minulle 80-luvusta on jäänyt mieleen Neuvostoliitto, Dallas, ikuisuuden mittaiset kesät ja kamalan väriset vaatteet. Niiden jälkeen tuli laskusuhdanne ja heti perään rysähdys. Itse asiassa minulla on vieläkin jonkun toisen entistä omaisuutta joka on myyty pakkohuutokaupassa parempiosaisille. Kiitos vain niistäkin. Benelli on edelleen todella hieno ja upea.
Tarkoittaako tuo USA:n kriisi sitä, että täälläkin lama on vain seuraavan kulman takana? Huolimatta ettei mikään kriisi koskaan vaikuta Suomeen suoranaisesti vaan aina välillisesti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti