Kahdesta puolueesta kaksi ja puoli

Jännittävä tilanne jenkkien sisäpolitiikassa. Republikaanit ilmeisesti ovat ihan oikeasti hieman sekaisin ja käyvät nyt sisäistä valtataistelua. Kirjoitin joskus 2010 Teekutsuliikkeestä, joka oli nousemassa merkittäväksi tekijäksi Republikaanisen sisäisellä kartalla. Noh.. olemme seuranneet liikkeen vaikutusvallan kasvua ja sitä, miten se on ollut ajamassa lähes koko länsimaista maailmaa kriisin, kieltäessään Amerikkaa ottamasta lisää velkaa.

Hauska ja jännä tilanne. Mitä siitä seuraa kun toinen valtapuolue, kahden puolueen järjestelmässä, alkaa hajota useampaan pienempään nurkkakuntaan? Onko näin, että Demokraattinen puolue saa pysyvän ylivallan jos Teekutsuliikkeen kannattajat eivät suostu äänestämään valtapuolueen ehdokasta? Tai onko libertaarisen siiven edustajilla mahdollisuuksia omaan presidenttikampanjaan? Olen sivusta ymmärtänyt, että Rand Paul ainakin alustavasti on havittelemassa ehdokkuutta itselleen.

Kun niin patrioottisessa maassa kuin Amerikan Yhdysvallat, aletaan kisaamaan isänmaallisuuden määrästä, saattaa kisasta tulla todella inhottava. Siltä tuo ainakin vaikuttaa ja kuulostaa. Ääriliikkeet ovat aina sokeita omille heikkouksilleen ja tulevat eristämään itsensä kaikista muista. Mietityttää vain, että onko heillä riittävästi kriittistä massaa, että liikkeen suosio ryhtyy ruokkimaan itseään. Tähän en oikein jaksa uskoa.

Ehkä paras sarja YLE:n tuotannossa

Tai noh.. ehkä hieman liioittelua, mutta upea sarja kuitenkin. Tämä on osittain muistiinpano myös itselleni, mutta mikäli Eurooppalainen kulttuuri ja sen synty kiinnostaa, kannattaa oheiseen sarjaan uhrata aikaansa.

Euroopan kulttuurin juurilla - Jorma Kallenaution ja Aaro Söderlundin mestarillinen suursarja länsimaisen kulttuurimme perustasta aloittaa aikamatkansa noin 5 000 vuoden takaa.

Hieno ja komea sarja.

Jenkkien ensimmäinen nainen?

Mahtaako Hillary Clinton olla seuraava jenkkien presidentti? En äkkiä keksi kuka olisi yhtä suuren profiilin ehdokas demokraattien puolelta. Toisaalta en kyllä keksi ketään muutakaan ehdokasta koska en asiaa niin paljoa pohdi, mutta aika jännä ajatus.

Republikaanien puolella tilanne taitaa olla omituisempi. Siellä on ilmeisen sekava tilanne, eikä minulle tule mieleen yhtään todella korkean profiilin poliitikkoa. Tai tulee, mutta ne alkavat olla jo kovin vanhoja ukkoja. Potenttiaalisia naisia sieltäkin suunnalta toki löytyy Sarah Palin, Michele Bachmann ja vaikkapa Condoleezza Rice. Tosin näistä kukaan ei taida olla oikein kansakuntaa yhdistävä ehdokas. Rice ehkä eniten, mutta mahtaako olla edes kiinnostunut.

Miksi olen askeleen jäljessä?

Minua vaivaa etten ymmärrä sijoitusmarkkinoiden dynamiikkaa ja ajoitusta. Mikä saa kurssin suunnan muuttumaan ja mihin ajoitus perustuu. Tämä tietysti on ilmeisen mysteeri myös minua fiksummillekin kavereille, mutta se myös rajoittaa omaa käytöstäni.

Olen pitkälti "buy and hold" tyyppinen sijoittaja. Se on osin pakon sanelema juttu, mutta sopii myös omalle mielenlaadulleni kohtuullisen hyvin. Pyrin ostamaan osuuksia hyvissä, merkittävää osinkoa maksavissa, yrityksissä joista minun ei tarvitse luopua. Tätä käsittääkseni käyttää moni minua varakkaampikin kaveri, joskin samalla taktiikalla ovat apinatkin vaurastuneet.

Talvivaara on lähes ainoa yhtiö jonka omistamisesta olen luopunut. Kyseessä oli alkujaankin liian riskipitoinen yritys minulle, mutta menin hypeen mukaan. Olen edelleen sitä mieltä, että joku silläkin kuopalla tulee tekemään rahaa, mutta valitettavasti se en ole minä. En ainakaan tällä hetkellä.

Minulla on toki pari muutakin omistusta, jotka olen ajatellut väliaikaiseksi. Odotan niille kurssinnousua, jonka jälkeen tarkoitukseni on irrottautua niistä. Kyseessä on lähes puhtaasti uhkarohkeassa liikkeessä, sillä kuten jo aikaisemmin mainitsin, en täysin ymmärrä milloin ja miksi kurssin suunta muuttuu. Siksi olen hieman jännittynyt. Tuntuu, että olen liikkeellä aina askeleen myöhässä verrattuna muihin sijoittajiin, enkä oikein välitä siitä tunteesta.

Perustili EUR 20K

On ehdotettu uudeksi sosiaaliturvamalliksi henkilökohtaista "turvatiliä", jonka kansalainen saisi käyttöönsä täysi-ikäisenä. Olen lähes puhtaasti iltapäivälehtien varassa, mutta ilmeisesti tilillä olisi alkusaldona EUR 20,000, mitä saisi nostaa vapaasti EUR 400 kuukaudessa. Tämä siis silloin kun tilin saldo on yhtäsuuri tai pienempi kuin tuo alkusaldo. Tilille kertyisi kuukausittain automaattisesti rahaa bruttopalkoista (10%) ja tilin saldon ylittäessä EUR 20,000 sitä ylimääräistä voisi nostaa aivan vapaasti. Käytännössä tuo siis tarkoittaa minimissään neljäsataa euroa "ilmaista" rahaa kuukaudessa, mahdolliset ylimääräiset ovat puhtaasti palkkatöistä tienattuja sosiaalimaksuja.

Omasta näkökulmastani tuo olisi aika mukava ja houkutteleva ajatus. Miköli ymmärsin oikein tuo tarkoittaa sitä, että saisin vuodessa noin EUR 5000 vapaata sijoituspääomaa. Houkutteleva summa, varsinkin kun sen sijoittaisi fiksusti. Veikkaanpa, että suhteellisen maltillinen 5% vuosituotto olisi varsin realistinen ja se tarkoittaisi EUR 250 vuodessa. Eihän tuo ole mitenkään hirmuisen suuri summa, mutta kun kyseessä on ilmaista korkoa ilmaiselle pääomalle on se aika mukava summaa.

Mitä tuo tarkoittaa käytännössä?

Säästäessä 400 euroa kuukaudessa, kolmekymmenen vuoden ajan ja 5% korolla, on pääoma kasvanut EUR 335,000 euroon. Tämä siis puhtaasti ilmaisella, valtion tarjoamalla rahalla. Ihminen olisi tuolloin 48 vuotias. Eläikäisenä 63 vuotiaana sama pääoma olisi kasvanut EUR 805,000. Edes hieman paremmalla 6% vuosituotolla koko pääoma on jo hieman yli miljoona euroa.

Haluaisitko sinä olla reipas 63 vuotias eläkeläinen, jonka pankkitilillä on miljoona euroa?

Mikä on hyvää bisnestä?

Onko Elisa viihde hyvää liiketoimintaa vai ei ole? En ole aivan varma tuosta, mutta todennäköisesti se on tuottavaa. Kait sen on pakko olla, mutta miten he aikovat kilpailla muuttuvassa maailmassa?

Minulle tuo viihde on aika pitkälle 100 megabitin netti ja maksan siitä nelisen kymppiä kuukaudessa, mikä on minusta aika paljon. Tietysti siihen kuuluu tuo viihde, mutta se on käytännössä minun kirjoissani ainoastaan se tallennustila. Olen elänyt aika pitkään ilman minkäänlaista tallennusmediaa telkkarille ja tullut toimeen mainiosti. Nyt kun se on käytössä, olen tietysti sitä käyttänyt.

Eniten minua mietityttää tuo elokuvavuokraamo. En vain voi ymmärtää miten se on kannattavaa pitkällä aikavälillä. Jos yhden elokuvan vuokraaminen sen kautta maksaa kuvanlaadusta riippuen 5 - 6 euroa, niin on se minusta tavattoman kallista. Se on kannattava vaihtoehto vain, jos vuokraa yhden elokuvan kuukaudessa. Kaksi elokuvaa maksaa välittömästi enemmän kuin koko kuukausi Netflixissä, josta tällä hetkellä pyydetään kahdeksan euroa kuukaudessa.

Mitä ihmettä Elisa kuvittelee tapahtuvan kun kuluttaja rupeaa oikeasti vertailemaan? Erikoista..

Nyt kuitenkin jalkapalloa, siellä Istanbulin leijonat kohtaavat vanhan rouvan. Ja jotta ei jäisi epäselväksi kumpaa minä kannatan, ohessa muutama maistiainen:

Ajatusvirtaa menneistä asioista

Leikittelen toisinaan ajatuksella erämaamökistä, jostain kaukaa ja syrjästä. Robinson Crusoe syndrooma kaiketi, mutta minkäs teet. Siinä on jotain mikä minua kiehtoo. Huvittavaksi asian tekee se, että todennäköisesti pystyisin toteuttamaan tuon mielitekoni. Olisiko se järkevää, tuskin, mutta mielenkiintoista.

Tuohon liittyy myös minun kiinnostuksen aihe arkeologiassa. Olen kiinnostunut siitä, miten elämä on rakennettu ja miten se on saatu toimimaan. Elinkeinot ja niiden optimointi. Kaupallisena ihmisenä varmasti pohtisin kaupankäyntiä ja kaikkea mitä siihen liittyy. Kuinka tavara on liikkunut Suomessa ja sen rajojen ulkopuolella. Ihmetyttää kuinka Suomesta ei ole muodostunut kaupankäynnin kansakuntaa, vaikka olemme kirjaimellisesti idän ja lännen rajalla. Tästä huolimatta, me olemme köyhä, pieni ja tuntematon kansa.

Oravannahat. Kuinka paljon niitä on täältä rahdattu? Tuskinpa meillä on siitä omaa suoraa tietoa ellei sitten verotilastoista? Minä lähtisin kuitenkin meren taakse, kuka on rikastunut pohjoisen turkiksilla ja minkä verran.