Tänään oli muutaman hetken aika orpo olo kun kolleega aloitti oman kesälomansa ja joudun tuuraamaan häntä meidän venäläisten asiakkaiden asioissa. Heti aamun ensimmäiseksi sain nimittäin lukea sähköpostin, jossa pitkään hierottu erikoidiili karahtaa kiville. Kaveri on saanut paremmat hinnat muualta.
Sitä on vaikea keksiä tuollaiseen oikeaa tapaa reagoida kun ei ole kauheasti kokemusta tilanteesta. Puhumattakaan, että olisin edes ollut mukana venäläisten asiakkaiden asioissa. Asiaa pahentaa se, että tällä hetkellä toimistolla ei yksinkertaisesti ole ketään jolta pystyisi kysymään apua.
Muutaman tunnin lievän paniikin jälkeen tilanne rauhoittui kun selvisi ettei asialle voi yksinkertaisesti yhtään mitään. Sitä paitsi, eihän asia ole missään vaiheessa muutenkaan ollut minun käsissäni. Päivään mahtui muutama muukin hassu kysely ja asia joihin piti keksiä oikea tapa toimia, mutta en usko tilanteen räjähtäneen käsiin. Vaikka ehtiihän se vielä, Kolleega M tulee takaisin vasta joskus viikkojen päästä.
maanantai 30. kesäkuuta 2008
sunnuntai 29. kesäkuuta 2008
EURO2008
Espanja voitti. Se oli yksinkertaisesti kisojen paras joukkue. Voittaja ansaitsi paikkansa historiassa.
Upeat kisat. Kiitos kaikille.
Upeat kisat. Kiitos kaikille.
Asumisen vaikeudesta
Tajusin juuri, että pystyisin ostamaan asunnon jo näillä nykyisillä kuukausituloilla. Se mitä maksan vuokraa ja se minkä laitan joka kuukausi säästöön on jo sen kokoinen summa, että sillä pystyisi ihan oikeasti lyhentämään asuntolainaa. Ei tietenkään paljoa, mutta sen verran, että se olisi kannattavaa.
Sitä minun kuitenkin pitää miettiä, että onko minun sittenkään kannattavaa ostaa tässä tilanteessa asunto-osaketta. Niin kauan kuin olen vielä uusi tällä alalla, olen sidottu nykyiseen työpaikkaani. Minulla ei ole vielä sitä ammattitaitoa, että pystyisin huoletta etsimään uuden työpaikan jos jostain syystä joutuisin sellaista etsimään. Toiseksi en edelleenkään halua asuntoa jonka pankki omistaa 95%:sesti, minulla kun ei vain ole riittävästi pääomaa asunnon ostoon.
Pelkkä ajatus siitä, että olisin velkavankeudessa seuraavat 20 vuotta on kauhistuttava. Sain juuri maksettua opintolainan ja olen tilanteessa jossa en ole velvollinen kenellekkään. Käytännössä voin vaikka ottaa ja muuttaa luostariin, ilman että kenelläkään olisi siihen mitään sanottavaa. Pidän suunnattomasti tästä riippumattomuuden tunteesta ja se asuntolaina veisi sen olemattomiin.
Sitä paitsi, mistä minä tiedän mitä haluan tehdä kolmen ja puolen vuoden kuluttua. Asua edelleen pankin omistamassa kaksiossa vai muuttaa ulkomaille? Ostaa joku hieno ja komea esine? Tiedä häntä.. Joka tapauksessa tällä hetkellä vaikka asunnon ostaminen olisi mahdollista, ei se ole todennäköistä. Uskon, että asuntojen hinnat tulevat jopa laskemaan parin seuraavan vuoden aikana ja olisi kovin typerää ostaa asunto nyt kun se on kaikista kalleinta. Tosin tuo on täysin omaa spekulaatiotani.
Sitä minun kuitenkin pitää miettiä, että onko minun sittenkään kannattavaa ostaa tässä tilanteessa asunto-osaketta. Niin kauan kuin olen vielä uusi tällä alalla, olen sidottu nykyiseen työpaikkaani. Minulla ei ole vielä sitä ammattitaitoa, että pystyisin huoletta etsimään uuden työpaikan jos jostain syystä joutuisin sellaista etsimään. Toiseksi en edelleenkään halua asuntoa jonka pankki omistaa 95%:sesti, minulla kun ei vain ole riittävästi pääomaa asunnon ostoon.
Pelkkä ajatus siitä, että olisin velkavankeudessa seuraavat 20 vuotta on kauhistuttava. Sain juuri maksettua opintolainan ja olen tilanteessa jossa en ole velvollinen kenellekkään. Käytännössä voin vaikka ottaa ja muuttaa luostariin, ilman että kenelläkään olisi siihen mitään sanottavaa. Pidän suunnattomasti tästä riippumattomuuden tunteesta ja se asuntolaina veisi sen olemattomiin.
Sitä paitsi, mistä minä tiedän mitä haluan tehdä kolmen ja puolen vuoden kuluttua. Asua edelleen pankin omistamassa kaksiossa vai muuttaa ulkomaille? Ostaa joku hieno ja komea esine? Tiedä häntä.. Joka tapauksessa tällä hetkellä vaikka asunnon ostaminen olisi mahdollista, ei se ole todennäköistä. Uskon, että asuntojen hinnat tulevat jopa laskemaan parin seuraavan vuoden aikana ja olisi kovin typerää ostaa asunto nyt kun se on kaikista kalleinta. Tosin tuo on täysin omaa spekulaatiotani.
perjantai 27. kesäkuuta 2008
Ei mitään merkittävää
Työkaveri I kertoi omasta aikataulustaan silloin kuin aloitti alalla. Kolmen kuukauden jälkeen oppi vastaamaan erilaisiin kyselyihin, mutta vasta kuuden kuukauden jälkeen hän oppi ymmärtämään mitä kyselyissä oikeasti tarkoitetaan.
Olen itse asiassa täysin samassa tilanteessa. Ensimmäiten kolmen kuukauden jälkeen oikeastaan opin mitä mihinkin kyselyyn pitää vastata, mutta vasta nyt puolen vuoden jälkeen alan oikeasti tajuamaan mitä niissä kysytään. Koko tuo aikataulu on tuntunut helpottavalta, sillä tämä kulunut 6 kuukautta on ollut aika erikoista aikaa. Olen oppinut kohtuullisen käsittämättömän määrän uutta tietoa ja vasta nyt se alkaa hakeutua omiin lokeroihinsa pääni sisällä. Varsinkin tämä päättynyt viikko on ollut siitä hyvä, että olen saanut olla kohtuullisen rauhassa ja keskittyä asiohin joita on käyty läpi jo aikaisemmin. Olen yllättänyt itseni muutaman kerran pystymällä tekemään oikeat päätelmät ja toimia niiden pohjalta täysin oikein.
On tavattoman tyydyttävää huomata, että minä ensinnäkin tajuan mitä olen tekemässä ja sitten yllättää olevansa oikeassa. Pidän suunnattomasti siitä itseluottamuksen tunteesta joka tuosta tulee. Kiitokset vain työkaveri M:lle ja muutamalle muulle.
Jos Q3 toisi mukanaan jo ihan oikeita buukkeja.
+++++++++++++++
Kesän teema on kehittynyt eteenpäin ja tein eilen lyhyen ja karkean arvioin alkuperäisen reissun pituudesta. On pikkuisen liian pitkä ja jouduin kartoittamaan matkakohteita hieman tarkemmin. Tällä hetkellä yhteenlaskettu kilometrimäärä on pyöreästi 3150 km ja sen pitäisi jo olla sitä luokkaa minkä pystyy reilussa viikossa ajamaan. Keskimääräinen päivämatka olisi 450 km ja se hyvällä autolla ei ole matka eikä mikään. Sitä paitsi, uskon matkan taittuvan jopa paremmin kun Lappiin asti pääsee.
Olen joka tapauksessa kallistunut itäisen reitin puolelle. Ei sillä, että länsi-rannikossa olisi mitään vikaa, mutta se ei vain kiinnosta. Kajaani on joka tapauksessa tärkeä solmukohta tulevalla reissulla. Kaksi ensimmäistä yötä menee todennäköisesti vielä Suomen puolella, mutta sen jälkeen pitäisi olla jo jossain pohjoisella rannikolla. En kyllä vielä tiedä missä, mutta onko sillä edes niin väliä..
Nyt vain pitäisi selvitä alkavasta kuukaudesta.
Olen itse asiassa täysin samassa tilanteessa. Ensimmäiten kolmen kuukauden jälkeen oikeastaan opin mitä mihinkin kyselyyn pitää vastata, mutta vasta nyt puolen vuoden jälkeen alan oikeasti tajuamaan mitä niissä kysytään. Koko tuo aikataulu on tuntunut helpottavalta, sillä tämä kulunut 6 kuukautta on ollut aika erikoista aikaa. Olen oppinut kohtuullisen käsittämättömän määrän uutta tietoa ja vasta nyt se alkaa hakeutua omiin lokeroihinsa pääni sisällä. Varsinkin tämä päättynyt viikko on ollut siitä hyvä, että olen saanut olla kohtuullisen rauhassa ja keskittyä asiohin joita on käyty läpi jo aikaisemmin. Olen yllättänyt itseni muutaman kerran pystymällä tekemään oikeat päätelmät ja toimia niiden pohjalta täysin oikein.
On tavattoman tyydyttävää huomata, että minä ensinnäkin tajuan mitä olen tekemässä ja sitten yllättää olevansa oikeassa. Pidän suunnattomasti siitä itseluottamuksen tunteesta joka tuosta tulee. Kiitokset vain työkaveri M:lle ja muutamalle muulle.
Jos Q3 toisi mukanaan jo ihan oikeita buukkeja.
+++++++++++++++
Kesän teema on kehittynyt eteenpäin ja tein eilen lyhyen ja karkean arvioin alkuperäisen reissun pituudesta. On pikkuisen liian pitkä ja jouduin kartoittamaan matkakohteita hieman tarkemmin. Tällä hetkellä yhteenlaskettu kilometrimäärä on pyöreästi 3150 km ja sen pitäisi jo olla sitä luokkaa minkä pystyy reilussa viikossa ajamaan. Keskimääräinen päivämatka olisi 450 km ja se hyvällä autolla ei ole matka eikä mikään. Sitä paitsi, uskon matkan taittuvan jopa paremmin kun Lappiin asti pääsee.
Olen joka tapauksessa kallistunut itäisen reitin puolelle. Ei sillä, että länsi-rannikossa olisi mitään vikaa, mutta se ei vain kiinnosta. Kajaani on joka tapauksessa tärkeä solmukohta tulevalla reissulla. Kaksi ensimmäistä yötä menee todennäköisesti vielä Suomen puolella, mutta sen jälkeen pitäisi olla jo jossain pohjoisella rannikolla. En kyllä vielä tiedä missä, mutta onko sillä edes niin väliä..
Nyt vain pitäisi selvitä alkavasta kuukaudesta.
tiistai 24. kesäkuuta 2008
maanantai 23. kesäkuuta 2008
Best the world has ever seen?
I wonder if Iker Casillas is the best football goalkeeper there has even been. As he has played in the top level since 1999 and is still only 27 years old. If he dosn't suffer any health problems, he can play for 10 more years on the top level. That has to be a sign of greatness.
sunnuntai 22. kesäkuuta 2008
Viime yön sankari
Öinen seikkailuni alkoi epämääräisesti työelämään liittyvällä unella. Aina kun meille tulee vieraita Tanskan pääkonttorista, muistuttaa tilanne enemmän tai vähemmän valtiovierailua. Aivan kuin Tanskan presidentti olisi tulossa katsomaan vain ja ainoastaan meitä, mikä luonnollisesti velvoittaa suureen hössötykseen.
Tällä kertaa joukkoon kuului myös jostain syystä Kauko-Idän miehiä ja luulen niiden liittyneen Nissan yhtiöön, mutta en ole siitä täysin varma. Saattaa katsos olla omaa tulkintaani näin hereillä ollessa. Joka tapauksessa tila oli hyvin hieno, lounge-tyyppinen hämärä tila, joka oli valaistu katosta roikkuvilla kattokruunuilla. Sellaiset modernit kattokruunut, jotka olivat kuin pieniä Sibelius monumenttia jos vertailuja haluaa hakea. Oikein tyylikkäät. Valon ollessa jotain kylmän keltaista, oli sisustus kuitenkin upean viininpunaista. Seinää koristi katosta lattiaann asti ulottuvat seinävaatteet, jotka toivat esille viininpunaisen erilaisia sävyjä. Upeaa tummaa ja mahtavaa purppuraa. Komea yhdistelmä, sillä kattokruunujen keltainen valo oli hyvin heikkoa ja rajoittui vain niiden välittömään läheisyyteen mikä korosti seinävaatteiden hehkua.
Joka tapauksessa tila tuntui olevan lähes kokonaan maan alla, vaikka todellisuudessa oli huomattavan paljon lähempänä 70-luvulla rakennettua rivitaloa. Huoneiden pinta-alaan suhteutettuna matalat huoneet ja hieman sokkeloinen pohjakaava, vaikka itse tila oli todella suuri. Ehkäpä noin 300 neliötä.
Koko kohtaus oli juuri ennen mainitsemaani valtiovierailua. Ihmisiä jänniti ja pienemmät johtajat hössöttivät. Luonteeni mukaisesti en osannut olla kovin tosissani ja livahdinkin lopulta keittiöön, missä kohtasin katastrofin. Pääruokaan kuulunut kastike oli epäonnistunut ja minun oli pelastettava tilanne uudella kastikkeella. Aloitin nopeasti ja muistan kuinka hain kastikkeeseen vahvaa ja rikasta makua. Heti sen saavutettuani lähdin keittiön seinässä olevasta palvelijoiden ovesta pois kenenkään huomaamatta.
Kävelin seuraavaksi hyvin tutulla, kuivalla mäntykankaalla. Tiedäthän, hiekkainen maa ja kenttäkerroksessa kanervaa ja puolukkaa. Paljon suuria mäntyjä silmän kantamattomiin ja niiden yllä sininen taivas. Kohtasin siellä isäni jonka kanssa juttelin hetken aikaa. Hän oli aloittamassa eräänlaisen puuliiterin tai enemmänkin puukatoksen purkua ja tarjouduin luonnollisesti auttamaan askareessa. Isäni kuitenkin kieltäytyi ja minä jatkoin matkaani.
Siirryin itse asiassa hyvinkin luontevasti naapuriplaneetta Marsin kamaralle. Olin osana neljän ihmisen tutkimusryhmää, jonka tehtävä oli löytää elämää Marsista. Ryhmäämme kuului minun lisäkseni kaksi miestä ja yksi nainen. En varsinaisesti edes kiinnittänyt muihin ryhmän jäseniin huomiota, sillä en osaa edes sanoa minkälaiset kasvot heillä oli. Ainoastaan sen hätäännyksen kun selvisi, että löytämämme elämä oli vaarallista ja uhkasi tappaa meidät.
Muistaakseni löysimme kolme erilaista näytettä, joista yksi muistutti epämääräisesti vanhaa kuivunutta keloa ja metallivaijerin yhdistelmää. Sellainen puolikkaalla kiepillä oleva oksanranka, joka alkoi kasvaa aistiessaan elämää. Saalistustekniikkansa mukaisesti kuului se, että yritti lävistää avaruuspukumme toisella aavistuksen terävämmällä päällä. Tämä hyökkäsi minun kimppuni ja onnistuin vain vaivoin pääsemään siitä eroon. Toinen muodosti enemmänkin lihavaa matoa, joka kuitenkin kohtauksen lopussa kuivui kokoon ja mustui lähes täysin. Todennäköisesti siirtyi kuitenkin vain lepotilaan, sillä toinen paksumpi pää jäi yhä hehkumaan epämääräistä vaaleaa väriä. Aivan kuin ne luontodokumenteissa olevat suuret valkoiset toukat, joita afrikkalaiset heimot syövät selviytyäkseen.
Kolmas muistutti enemmän keisarirapua, mutta oli huomattavasti pienempi ja ahdisteli toista ryhmämme miestä. Tämäkin saatuun lopulta surmattua, mutta en ole varma selviydyimmekö ilman menetyksiä. Maisemat olivat kyllä upeat ja vastasivat niitä valokuvia, joita olemme Marsin kamaralta päässeet ihailemaan.
Paluulennosta Maan kamaralle en muista mitään, todennäköisesti hyppäsin sen ylitse sillä seuraavaksi olin taksijonossa nousemassa taksiin. Ystäväni V oli samassa jonossa, palaamassa baarista ja päädyimme jakamaan taksin, sillä suuntamme oli sama. V oli baarivarustuksessa ja minä pukeutuneena avaruuspuvun ja maastounivormun sekoitukseen. Keskustelimme taksissa jotain, mutta matka oli lyhyt ja V:n määränpää oli lähempänä. Hän nousi taksista ja jäimme vääntämään kättä kumpi maksaa hänen taksimaksunsa. Joka tapauksessa jatkoin tästä vielä noin 800 metriä ja saavuin omaan määränpäähäni. Kyseessä oli jonkinlainen armeijan harjoituskenttä ja muistan ajatelleeni, että olen reservissä eikä minun tarvitse pokkuroida. Tämän muistaessani ja selvitellessä kantamuksiani viereeni tuli armeija ajalta peräisin oleva idioottialikersantti ja ärjyi minulle komentoja. Presidenttimme oli valmis katselmukseen. Muistin aikasemman pohdintani reserviläisyydestäja totesin tulevani kun saan kamani järjestykseen ja ihmeekseni alikersantti siirtyi lähes mukisematta sivummalle. Lähdin kohti presidentti H:n katselmusta.
Tällä kertaa joukkoon kuului myös jostain syystä Kauko-Idän miehiä ja luulen niiden liittyneen Nissan yhtiöön, mutta en ole siitä täysin varma. Saattaa katsos olla omaa tulkintaani näin hereillä ollessa. Joka tapauksessa tila oli hyvin hieno, lounge-tyyppinen hämärä tila, joka oli valaistu katosta roikkuvilla kattokruunuilla. Sellaiset modernit kattokruunut, jotka olivat kuin pieniä Sibelius monumenttia jos vertailuja haluaa hakea. Oikein tyylikkäät. Valon ollessa jotain kylmän keltaista, oli sisustus kuitenkin upean viininpunaista. Seinää koristi katosta lattiaann asti ulottuvat seinävaatteet, jotka toivat esille viininpunaisen erilaisia sävyjä. Upeaa tummaa ja mahtavaa purppuraa. Komea yhdistelmä, sillä kattokruunujen keltainen valo oli hyvin heikkoa ja rajoittui vain niiden välittömään läheisyyteen mikä korosti seinävaatteiden hehkua.
Joka tapauksessa tila tuntui olevan lähes kokonaan maan alla, vaikka todellisuudessa oli huomattavan paljon lähempänä 70-luvulla rakennettua rivitaloa. Huoneiden pinta-alaan suhteutettuna matalat huoneet ja hieman sokkeloinen pohjakaava, vaikka itse tila oli todella suuri. Ehkäpä noin 300 neliötä.
Koko kohtaus oli juuri ennen mainitsemaani valtiovierailua. Ihmisiä jänniti ja pienemmät johtajat hössöttivät. Luonteeni mukaisesti en osannut olla kovin tosissani ja livahdinkin lopulta keittiöön, missä kohtasin katastrofin. Pääruokaan kuulunut kastike oli epäonnistunut ja minun oli pelastettava tilanne uudella kastikkeella. Aloitin nopeasti ja muistan kuinka hain kastikkeeseen vahvaa ja rikasta makua. Heti sen saavutettuani lähdin keittiön seinässä olevasta palvelijoiden ovesta pois kenenkään huomaamatta.
Kävelin seuraavaksi hyvin tutulla, kuivalla mäntykankaalla. Tiedäthän, hiekkainen maa ja kenttäkerroksessa kanervaa ja puolukkaa. Paljon suuria mäntyjä silmän kantamattomiin ja niiden yllä sininen taivas. Kohtasin siellä isäni jonka kanssa juttelin hetken aikaa. Hän oli aloittamassa eräänlaisen puuliiterin tai enemmänkin puukatoksen purkua ja tarjouduin luonnollisesti auttamaan askareessa. Isäni kuitenkin kieltäytyi ja minä jatkoin matkaani.
Siirryin itse asiassa hyvinkin luontevasti naapuriplaneetta Marsin kamaralle. Olin osana neljän ihmisen tutkimusryhmää, jonka tehtävä oli löytää elämää Marsista. Ryhmäämme kuului minun lisäkseni kaksi miestä ja yksi nainen. En varsinaisesti edes kiinnittänyt muihin ryhmän jäseniin huomiota, sillä en osaa edes sanoa minkälaiset kasvot heillä oli. Ainoastaan sen hätäännyksen kun selvisi, että löytämämme elämä oli vaarallista ja uhkasi tappaa meidät.
Muistaakseni löysimme kolme erilaista näytettä, joista yksi muistutti epämääräisesti vanhaa kuivunutta keloa ja metallivaijerin yhdistelmää. Sellainen puolikkaalla kiepillä oleva oksanranka, joka alkoi kasvaa aistiessaan elämää. Saalistustekniikkansa mukaisesti kuului se, että yritti lävistää avaruuspukumme toisella aavistuksen terävämmällä päällä. Tämä hyökkäsi minun kimppuni ja onnistuin vain vaivoin pääsemään siitä eroon. Toinen muodosti enemmänkin lihavaa matoa, joka kuitenkin kohtauksen lopussa kuivui kokoon ja mustui lähes täysin. Todennäköisesti siirtyi kuitenkin vain lepotilaan, sillä toinen paksumpi pää jäi yhä hehkumaan epämääräistä vaaleaa väriä. Aivan kuin ne luontodokumenteissa olevat suuret valkoiset toukat, joita afrikkalaiset heimot syövät selviytyäkseen.
Kolmas muistutti enemmän keisarirapua, mutta oli huomattavasti pienempi ja ahdisteli toista ryhmämme miestä. Tämäkin saatuun lopulta surmattua, mutta en ole varma selviydyimmekö ilman menetyksiä. Maisemat olivat kyllä upeat ja vastasivat niitä valokuvia, joita olemme Marsin kamaralta päässeet ihailemaan.
Paluulennosta Maan kamaralle en muista mitään, todennäköisesti hyppäsin sen ylitse sillä seuraavaksi olin taksijonossa nousemassa taksiin. Ystäväni V oli samassa jonossa, palaamassa baarista ja päädyimme jakamaan taksin, sillä suuntamme oli sama. V oli baarivarustuksessa ja minä pukeutuneena avaruuspuvun ja maastounivormun sekoitukseen. Keskustelimme taksissa jotain, mutta matka oli lyhyt ja V:n määränpää oli lähempänä. Hän nousi taksista ja jäimme vääntämään kättä kumpi maksaa hänen taksimaksunsa. Joka tapauksessa jatkoin tästä vielä noin 800 metriä ja saavuin omaan määränpäähäni. Kyseessä oli jonkinlainen armeijan harjoituskenttä ja muistan ajatelleeni, että olen reservissä eikä minun tarvitse pokkuroida. Tämän muistaessani ja selvitellessä kantamuksiani viereeni tuli armeija ajalta peräisin oleva idioottialikersantti ja ärjyi minulle komentoja. Presidenttimme oli valmis katselmukseen. Muistin aikasemman pohdintani reserviläisyydestäja totesin tulevani kun saan kamani järjestykseen ja ihmeekseni alikersantti siirtyi lähes mukisematta sivummalle. Lähdin kohti presidentti H:n katselmusta.
keskiviikko 18. kesäkuuta 2008
Compromise
Currently I'm driving a 2005 Toyota Avensis station wagon, with a 2,0 liter petrol engine. After nearly six months of happy driving, it's time for me to choose a new car, as the Avensis is nearing the end of it's three year life cycle. A fact that places me in a very interesting position. I'd have to choose myself a new car for the next three years. A fact that has left me obsessed with cars for the past four weeks. Can't decide what I really want.
I'm thinking of a small size family car, even when there is no family to drive with. It's just that acording to our company policy, a car needs to have four doors and that rules out all sorts of interesting possibilities. Even the "new" Volvo C30, my obvious first choise. It would have been the best car for me, but be damned as it only has two doors. Even when it's not really a sports car. Sports cars are also a "no-no", just like SUVs.
So after my first choise is out of limits, it leaves me with a hard decition. What would be the perfect compromise? Maybe one of these:
- Citroën C4
- Citroën C5
- Mazda 3
- Volvo S40
- Peogeot 407
- Peogeot 308
- Honda Civic
- etc...?
As you can see, I've been pretty much all over the place. If also mentioned that I've been thinkin of Alfa Romeo, Subaru Imprezza, Saab and so on.. It has been a small nightmare.
I think I could afford to get a smaller car from a premium brand, but I'd hate the impression it would give out. A junior wannabe with a small four wheel cockpiece. A small family car would be cheaper and would give me the benefit of having a smaller tax value and more money in my pocket. After all, it's only a car. Difficult part is that I'd have to share my life with it for the next three years and I'd hate to do that with a compromise.
I'm thinking of a small size family car, even when there is no family to drive with. It's just that acording to our company policy, a car needs to have four doors and that rules out all sorts of interesting possibilities. Even the "new" Volvo C30, my obvious first choise. It would have been the best car for me, but be damned as it only has two doors. Even when it's not really a sports car. Sports cars are also a "no-no", just like SUVs.
So after my first choise is out of limits, it leaves me with a hard decition. What would be the perfect compromise? Maybe one of these:
- Citroën C4
- Citroën C5
- Mazda 3
- Volvo S40
- Peogeot 407
- Peogeot 308
- Honda Civic
- etc...?
As you can see, I've been pretty much all over the place. If also mentioned that I've been thinkin of Alfa Romeo, Subaru Imprezza, Saab and so on.. It has been a small nightmare.
I think I could afford to get a smaller car from a premium brand, but I'd hate the impression it would give out. A junior wannabe with a small four wheel cockpiece. A small family car would be cheaper and would give me the benefit of having a smaller tax value and more money in my pocket. After all, it's only a car. Difficult part is that I'd have to share my life with it for the next three years and I'd hate to do that with a compromise.
maanantai 16. kesäkuuta 2008
Horrible start to a perfect day
I arranged sort of an JD event yesturday. As the day trip to Hanko was a success, a day trip to Porvoo was bound to come. The problem was that I got the idea on thursday and sunday was just around the corner. Actually only one person from the Hanko trip managed to come but it didn't matter. The whole day was pretty much perfect.
Porvoo is the second oldest town in Finland and has a special place in the Finnish history. After all it was the place where the Finnish Parliament had it's first diet. You could say that the nation called Finland was formed there. The town itself is sort of divided in two. There is the current city center with modern houses and everyday shopping places and then there is the old Porvoo. Place that looks right at the way it looked 200 years ago. Only the tourists must have lacked from the scenery.
As it was first time to old Porvoo for both me and my JD friend, we had the normal tourist walk abound. It is a plesent stroll along the old streets with eye candy as much as you can take in. I'm sure that the tourists from Italy, Russia, Spain, USA and other places got the same impression as we did. Lovely stuff.
We took several photos but atleast I haven't yet even looked at the images. There are bound to be few good ones, so I'll update this entry in a later time. Can't really say what was the real high point of my trip as I enjoyed so much every minute of it.
I hope I'm not doing wrong to Porvoo or Tammisaari (Ekenäs) by comparing both of them. Ekenäs has always had a special athmosphere in my mind and the same athmosphere was around in old Porvoo. Only that it was much stronger. It didn't feel like a busy buzzling town, even when there were tourists and few market stalls. But it didn't feel like a sleepy town, like Hanko felt when we visited it. Hanko was waiting for something and you could feel how it was storing up energy, ready to burst in life during the holiday season. Old Porvoo on the other hand felt very much alive. It wasn't a cosmopolitan town, or a busy bazaar. It felt like an mature beign with a sense pride. Like you feel when your very confident, there is no show bosting or loud voices. Everything just feels at ease.
Loved the restaurant where we had lunch. I'm not a huge fan of escargots, but Timbaali has specialiced in them, so of course we had to try them. As it was only the second time that I've had them, can't say a definite oppinnion about the taste. Altought that in my oppinnion they tasted a bit like earth. A good soil full of growth, but maybe not the best taste you are looking for in an aperticer. Roquefort was lovely.
I had the "Fried arctic char with crayfish risotto made from barley" and fell in love. Having ordered the fish for the second time in a row, my expectations were pretty high but obviously not high enough. The food was best that I've had in many many years. Definitely a place where I would take my girlfriend, only if there were one.
After shopping in the Tiny Chocolate Factory and some more walking, it was time to head for the car once again. After some random driving (we were not lost), H had her very first ferry experiance and from the look she had on her face, it was pure joy. I've obviously been on a ferry before but still enjoyed the ride. Arrival at Söderby was nice as the archipelago was showing of and gave us the best it can offer. Small breeze and sunshine with out any clouds.
The return was fast and safe. Loved every minute of it, even when the shower only gave out freezing cold water in the morning.
Porvoo is the second oldest town in Finland and has a special place in the Finnish history. After all it was the place where the Finnish Parliament had it's first diet. You could say that the nation called Finland was formed there. The town itself is sort of divided in two. There is the current city center with modern houses and everyday shopping places and then there is the old Porvoo. Place that looks right at the way it looked 200 years ago. Only the tourists must have lacked from the scenery.
As it was first time to old Porvoo for both me and my JD friend, we had the normal tourist walk abound. It is a plesent stroll along the old streets with eye candy as much as you can take in. I'm sure that the tourists from Italy, Russia, Spain, USA and other places got the same impression as we did. Lovely stuff.
We took several photos but atleast I haven't yet even looked at the images. There are bound to be few good ones, so I'll update this entry in a later time. Can't really say what was the real high point of my trip as I enjoyed so much every minute of it.
I hope I'm not doing wrong to Porvoo or Tammisaari (Ekenäs) by comparing both of them. Ekenäs has always had a special athmosphere in my mind and the same athmosphere was around in old Porvoo. Only that it was much stronger. It didn't feel like a busy buzzling town, even when there were tourists and few market stalls. But it didn't feel like a sleepy town, like Hanko felt when we visited it. Hanko was waiting for something and you could feel how it was storing up energy, ready to burst in life during the holiday season. Old Porvoo on the other hand felt very much alive. It wasn't a cosmopolitan town, or a busy bazaar. It felt like an mature beign with a sense pride. Like you feel when your very confident, there is no show bosting or loud voices. Everything just feels at ease.
Loved the restaurant where we had lunch. I'm not a huge fan of escargots, but Timbaali has specialiced in them, so of course we had to try them. As it was only the second time that I've had them, can't say a definite oppinnion about the taste. Altought that in my oppinnion they tasted a bit like earth. A good soil full of growth, but maybe not the best taste you are looking for in an aperticer. Roquefort was lovely.
I had the "Fried arctic char with crayfish risotto made from barley" and fell in love. Having ordered the fish for the second time in a row, my expectations were pretty high but obviously not high enough. The food was best that I've had in many many years. Definitely a place where I would take my girlfriend, only if there were one.
After shopping in the Tiny Chocolate Factory and some more walking, it was time to head for the car once again. After some random driving (we were not lost), H had her very first ferry experiance and from the look she had on her face, it was pure joy. I've obviously been on a ferry before but still enjoyed the ride. Arrival at Söderby was nice as the archipelago was showing of and gave us the best it can offer. Small breeze and sunshine with out any clouds.
The return was fast and safe. Loved every minute of it, even when the shower only gave out freezing cold water in the morning.
lauantai 14. kesäkuuta 2008
perjantai 13. kesäkuuta 2008
In the footprints of Willem
I suppose it is safe for me to tell you, what I'm planning to do during my summer holiday. As previously mentioned, I only have 8 days of free for the whole year and in my humble opinion, that sux big time. No matter what angle you look at it, but eight days is just too little. Actually, I can't help to wonder how it is even possible to survive the whole year with out a decent break.
Of course it could be that I get fired before that. If somebody finds out what I did yesturday, I'm off the job for sure. As I'm pretty sure that playing the Spider-solitare during work hours won't fit in our "it has been decided" company culture. And most likely it is a certain ticked to the unemployment line. So if anybody finds out that I played two(!!) rounds of Spider solitare yesturday, my holiday plans won't couse me any trouble. Even when I lost both of those rounds, just think how sad that would be.
If still employed, my slogan for this summer will be "road trip". Actually I've already driven more during this summer, than I've ever driven and I'm not even planning to stop. The main idea of my holiday is the Barents sea (Norwegian: Barentshavet, Russian: Баренцево море, Finnish: Barentsin meri). I've always been drawn to the idea of seeing the arctic landscape and having a swim at the northern shore of Europe. Not that I'm much of a swimmer, but the idea is wonderful.
The most beautiful part of my grand plan is that, I'm yet to make a plan. Or atleast having a rigid timetable for the whole trip. There are few places where I would like to stop, but not yet sure if they are manageable. Kajaani of course in some stage of my trip, as there is a guest bed and a good sauna. Other places are still in the dark. Kulennoinen could be nice, but I'm not sure if I can make it. After all, eight days is just 8 days and even when it's a road trip, I wouldn't like to spend my every waking hour behind the wheel. That reminds me; need to make few music CD's for the trip and Behind the Wheel by Depeche Mode would be perfect.
The whole idea is just to explore the north by car. I will have my trusty sleeping bag and few blankets, so I won't have any hotel reservations to keep up. In my eyes there is nothing wrong in parking our car in some beautiful place and spending the night there. After all, it's supposed to be an adventure and hotels would spoil the whole adventure part. Even when the breakfast buffet would have more to choose from. Actually if there is a beach, I might just stay there and drink champagne before going to bed.
Haven't really promoted this this trip, even though I've mentioned it to few ppl. They just don't seem to be interested enought to join me. Couldn't care less as this is my adventure. If it dosn't fit in your idea of a great way to spend your holiday, stick it up your arse. With lots of luv, S
Of course it could be that I get fired before that. If somebody finds out what I did yesturday, I'm off the job for sure. As I'm pretty sure that playing the Spider-solitare during work hours won't fit in our "it has been decided" company culture. And most likely it is a certain ticked to the unemployment line. So if anybody finds out that I played two(!!) rounds of Spider solitare yesturday, my holiday plans won't couse me any trouble. Even when I lost both of those rounds, just think how sad that would be.
If still employed, my slogan for this summer will be "road trip". Actually I've already driven more during this summer, than I've ever driven and I'm not even planning to stop. The main idea of my holiday is the Barents sea (Norwegian: Barentshavet, Russian: Баренцево море, Finnish: Barentsin meri). I've always been drawn to the idea of seeing the arctic landscape and having a swim at the northern shore of Europe. Not that I'm much of a swimmer, but the idea is wonderful.
The most beautiful part of my grand plan is that, I'm yet to make a plan. Or atleast having a rigid timetable for the whole trip. There are few places where I would like to stop, but not yet sure if they are manageable. Kajaani of course in some stage of my trip, as there is a guest bed and a good sauna. Other places are still in the dark. Kulennoinen could be nice, but I'm not sure if I can make it. After all, eight days is just 8 days and even when it's a road trip, I wouldn't like to spend my every waking hour behind the wheel. That reminds me; need to make few music CD's for the trip and Behind the Wheel by Depeche Mode would be perfect.
The whole idea is just to explore the north by car. I will have my trusty sleeping bag and few blankets, so I won't have any hotel reservations to keep up. In my eyes there is nothing wrong in parking our car in some beautiful place and spending the night there. After all, it's supposed to be an adventure and hotels would spoil the whole adventure part. Even when the breakfast buffet would have more to choose from. Actually if there is a beach, I might just stay there and drink champagne before going to bed.
Haven't really promoted this this trip, even though I've mentioned it to few ppl. They just don't seem to be interested enought to join me. Couldn't care less as this is my adventure. If it dosn't fit in your idea of a great way to spend your holiday, stick it up your arse. With lots of luv, S
keskiviikko 11. kesäkuuta 2008
tiistai 10. kesäkuuta 2008
I'm dead
I was shot dead last night. I was on the run and stopped to offer my sleeping bag and my blanket to a family of three for the protection against the rain and cold. As discussing the matter, they gained me. Just suddenly there were two gansters and I realised they were there to kill me.
They fired two rounds towards my midsection and I died. Felt no pain, just confusion as I realised the lack of it. All went black and I wondered was this it. No white light and no angels such as I quessed, just black emptiness. I was dead.
They fired two rounds towards my midsection and I died. Felt no pain, just confusion as I realised the lack of it. All went black and I wondered was this it. No white light and no angels such as I quessed, just black emptiness. I was dead.
maanantai 9. kesäkuuta 2008
Things that are important
Speaking of sea and how important it is to many of us, I also came to think about the important things and how little I write about them. My frequently occuring topics seem to revolve around politics, football and me. My thoughts and things that I like and seem to be interested on. Usually very silly topics like my english skills or my non existing skill of finding new music.
Am I important for myself? Obviously, but do my writings really reflect my inner core? Or what even is my inner core as sometimes it seems to be hidden from everyone else than myself. When I have hard time falling a sleep, my mind always slips in to this familiar mind game that I have. An island, few tools and plenty of free time. I suppose Daniel Dafoe really hit my core when he wrote his novel.
How to combine art, photography, sea, exploration, and history?
Am I important for myself? Obviously, but do my writings really reflect my inner core? Or what even is my inner core as sometimes it seems to be hidden from everyone else than myself. When I have hard time falling a sleep, my mind always slips in to this familiar mind game that I have. An island, few tools and plenty of free time. I suppose Daniel Dafoe really hit my core when he wrote his novel.
How to combine art, photography, sea, exploration, and history?
sunnuntai 8. kesäkuuta 2008
Ei juuri kommentoitavaa
Vain se on kommentoitava, että valtakunnan parhaiten informoitu mies, pääministeri Vanhanen tuntuu tietävän hämmentävän vähän oman pankkitilinsä liikenteestä.
maanantai 2. kesäkuuta 2008
Lähellä täydellisyyttä
Oli hyvä reissu, serkun luona on aina hieno käydä ja muissakin sukulaisissa. Katselin vanhoja kuvia ukin äidistä ja ihmisistä jotka olivat minulle täysin tuntemattomia. Käytiin Manamansalossa, grillattiin ja syötiin hyvin.
Ostin pullollisen shampanjaa mikä oli muuten mielettömän hyvää. Korkkasin 15-vuotiaan ja hyvältä se maistui. Pääsinpä myös maistamaan toista harvinaista herkkua. Joka poika ei tiedä miltä maistuu 1000 euron arvoinen viski, minäpä tiedän.
Käynti vanhassa myllyssä, tammukoita ja hiekkarantaa.
Ostin pullollisen shampanjaa mikä oli muuten mielettömän hyvää. Korkkasin 15-vuotiaan ja hyvältä se maistui. Pääsinpä myös maistamaan toista harvinaista herkkua. Joka poika ei tiedä miltä maistuu 1000 euron arvoinen viski, minäpä tiedän.
Käynti vanhassa myllyssä, tammukoita ja hiekkarantaa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)