lauantai 22. elokuuta 2009

Ruokaa, viihdettä ja muotokieli

Liha- ja kalatiskin myyjä katsoi minua kuin idioottia, ilmoittaessani ostavani valmisruokapuolelta neljä lihapullaa, ilman kastiketta. Onhan se säälittävän pieni määrä, mutta myyjän mielikuvitus ei ilmeisesti riittänyt samaan kuin omani. Tein niistä oikein maittavan aamiaisen, oman versioni patonkikaupan lihapullapatonkista.

Olin ajatellut pitää tänä viikonloppuna elokuvapäivän, mutta kaikki mielenkiintoiset elokuvat olivat vuokrattuina. Kävelin siis vuokraamosta ulos täysin tyhjin käsin. Harmillista, mutta minkäs teet. Toisaalta onhan minullakin hyllyssä elokuvia, joita en ole edes nähnyt. Almodovaria ainakin, mutta ehkä valitsen jotain sellaista mikä kiinnostaa aavistuksen enemmän.

Tekisi mieli käydä Ruotsissa. Lainata jostain pakettiauto ja käydä ostoksilla, en tarkoita, että ostaisin niin paljon, mutta jotain sellaista mikä ei mahdi käsimatkatavaroihin. Ehkä yksi pöytälamppu, mutta ainakin yksi nojatuoli ja siihen kuuluva jakkara. Kyseessä on eräs moderneista ruotsalaisista klassikoista ja kieltämättä tuolin muotokieli puhuttelee minua.

Miksi aina Ruotsista saakka? Siksi, että olen nähnyt saman tuolin myynnissä eräässä kotimaisessa huonekaluketjussa lähes EUR 300,00 kalliimmalla. Sillä hinnalla minä näen sen vaivan, että käyn Ruotsissa - mielelläni. Kukapa ei kävisi, Ruotsi on kuitenkin jollakin tavalla sivistyneempi kuin tämä oma itäinen niememme. Käykääpä vaikka ruokakaupassa, ensiksi Helsingissä ja sitten Tukholmassa. Niistä löytyy eroja.

Ei kommentteja: