Tietysti Tarantino pelasi omilla jutuillaan, pieniä shokeeraavia kohtauksia, verta ja väkivaltaa. Todellista veribalettia elokuva ei kuitenkaan ollut, vain muutaman kohtauksen ajan, mutta eipä hetkeäkään pidempää. Pääpaino oli ehkä yllättävässä määrässä itse tarinassa. Siis ihan siinä perinteisessä elokuvan viehätyksessä.
Merkittävän elokuvasta tekee se, että se tarino oli puettu niin kauniisiin vaatteisiin. Musiikki, kuvaus, näyttelijät ja dialogi oli niin viimeisteltyä ja viehättävää. Aivan kuin elokuvan kaunein nainen. Ei missään nimessä täydellinen, mutta silti niin tarkkaan harkittu ettei täydellisyys voisi olla lähempänä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti