Silmiini osui mielenkiintoinen artikkeli, joka maalasi varsin mustan kuvan maailman öljyteollisuudesta ja siitä onko sillä aihetta juhlaan.
Artikkeli on Foreign Policy -lehden verkkosivulla ja on hyvin mielenkiintoista luettavaa. Tiivistettynä artikkelin juoni kiteytyy siihen, että vuonna 2005 öljyn tuotanto saavutti tämänhetkisen huippunsa ja on siitä lähtien kääntynyt hitaaseen laskuun. Huolimatta siitä, että Kiinan ja Intian öljytalous on vasta lapsen kengissä kun sitä verrataan kehittyneempiin OECD maihin.
Itse asiassa koko artikkeli sopii hyvin siihen muutaman vuoden takaiseen laskelmaan, jossa laskin kuinka kauan öljyä riittää. Kyseessä oli aivan simppeli jakolasku, jossa kaikki maailman tunnetut öljyvarat jaettiin vuotuisen kulutuksen mukaan. Summa oli muistaakseni 32 vuotta, mutta en voi mennä siitä takuuseen. Ydin oli joka tapauskessa se, että nykyisellä kulutuksella me kaikki pääsemme kokemaan sen päivän jolloin öljy loppui.
*****
Muita aiheita. Kävin ulkona kävelemässä, ulkoilutin vanhaa rakastani. Otin pitkästä aikaa ensimmäisen "oikean" kamerani esille, ja käytin sitä ulkona. Vanha Yashica FR II on kulkenut mukanani jo viitisen toista vuotta ja sen kanssa kuvaaminen tuntuu oikealta kuvaamiselta. Oli virkistävää ottaa käteen painava möhkäle alumiinia ja ottaa valokuvia mekaanisesti. Tarkentaa, valottaa ja virittää itse.
En tietenkään tiedä millaisia kuvia sain aikaiseksi, mutta olen odottavalla mielellä. Uskoisin, että siellä on ainakin muutama todella mielenkiintoinen otos. Erikoismaininta kohtaamalleni kyykäärmeelle, joka oli uskomattoman kaunis otus. Muuten kuvausaiheet olivat minulle tyypillisiä, pyrin leikittelemään linjauksilla ja tekemään huomioita. Objektiivina minulla oli Yashican DSB 28mm 1:2.8 laajakulma, filminä Agfa APX 100 & 400. Minulla on varastossa tätä mustavalkokuvauksen legendaa vielä muutama rulla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti