Taimen on aina ollut yksi kalastajien pyhä graali, jalokaloista ehkä se kaikkein jaloin josta useimmat kuulevat vain tarinoita. Nämäkin tarinat tuntuvat usein uskomattomilta, tavoittamattomilta legendoilta.
Nykypäivän tilanne on tietysti hieman erilainen, sillä taimen on hyvin suosittu kala istutettavaksi. Tämä tietysti laimentaa kalaan kohdistunutta salamyhkäisyyttä ja tekee siitä hieman tavallisemman saaliskalan. Mikään tavanomainen saaliskala se ei kuitenkaan ole, ei missään nimessä.
Minä sain torstaina elämäni ensimmäisen järvitaimenen, joskus kymmenen jälkeen illalla auringon laskiessa Konniveden laineille. Olimme vetämässä kahdella uistimella joista toiseen olin napannut kultaoranssisen heittovaapun, pienellä etulipalla varustettuna. Logiikka oli peilityyni keli, järven pinnalla tanssivat hyönteiset ja niitä syövät pikkukalat. Tämä toimi ja hyväksi kalapaikaksi tiedetyssä virtapaikassa taimen nappasi kiinni. Vastaisku ja lyhyt väittely kalan kanssa ennen haavin koukkausta.
Eihän kyseessä ollut kovin suuri kala, vain aavistuksen yli kilon painoinen naaraskala joka lopulta päätyi savustuspöntön kautta ruuaksi. Hyvin mieto ja kevyt maku savustuksesta huolimatta. Itse asiassa jopa yllättävän hento maku, mutta hyvää se tietysti oli.
Yksi tavoite on saavutettu, ensimmäinen oikea jalokala. Kirjolohta kun ei tuohon ryhmään osaa oikein laskea.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti