Se minun piti kommentoida, että kyllä tuolle Nokian entiselle johdolle pitäisi järjestää jonkin sortin uudelleenkoulutusta. Kaverit ovat olleet niin saamarin pihalla, että tämän valtakunnan kaikkien aikojen menestynein liikeyritys on saatu ajettua käytännössä alas. Niin kauan kuin kyse oli pelkistä puhelimista Nokia pärjäsi, mutta heti kun tuli aika kuunnella asiakasta ja tehdä jotain ihmisläheistä, koko homma kusi sormille.
Kaverit voisivat kouluttautua vaikka meribiologeiksi, sijoituspaikkana Mariaanien haudan pohja.
keskiviikko 27. huhtikuuta 2011
tiistai 26. huhtikuuta 2011
Valssia kukkien terälehdillä
Tänään oli kaikenlaista mielessä mistä olisi voinut kirjoittaa blogiin. En kuitenkaan muista niitä enää, joten ne jäävät nyt kirjoittamatta. Sen sijaan olen siivonnut pöytääni ja löytänyt pääsylipun Berliner Fernsehturmin näköalatasanteelle. Tehköön siis tiettäväksi, että olen pällistellyt Saksojen pääkaupungin kattoja 203 metrin korkeudesta.
Samoin tänään oli postipäivä. Olen saanut postikortin Hong Kongista, jossa eräs ystävä kävi kääntymässä kahden viikkon ajan. Oli kuulema ollut, mutta minkäs siile mahtaa jos asuu 200 km:n päässä päiväntasaajalta. Samoin olen nyt vihdoin saanut ostettua uuden kantohihnan siihen minun piekkariin. Pitää vielä ratkaista miten hitossa sen saa kiinnitettyä tuohon kivääriin. Toiseen päähän nippusiteellä, mutta toinen on hankalampi.
Imuroin ja haaveilen robotti-imurista. Vielä kun saisi automaattisen pölynpyyhkijän ja tiskikoneen, niin elämä olisi kuin tulppaanin lehdillä tanssahtelua.
Samoin tänään oli postipäivä. Olen saanut postikortin Hong Kongista, jossa eräs ystävä kävi kääntymässä kahden viikkon ajan. Oli kuulema ollut, mutta minkäs siile mahtaa jos asuu 200 km:n päässä päiväntasaajalta. Samoin olen nyt vihdoin saanut ostettua uuden kantohihnan siihen minun piekkariin. Pitää vielä ratkaista miten hitossa sen saa kiinnitettyä tuohon kivääriin. Toiseen päähän nippusiteellä, mutta toinen on hankalampi.
Imuroin ja haaveilen robotti-imurista. Vielä kun saisi automaattisen pölynpyyhkijän ja tiskikoneen, niin elämä olisi kuin tulppaanin lehdillä tanssahtelua.
sunnuntai 24. huhtikuuta 2011
Reissuun joskus kesällä
Pidän sirkuksesta. Moderni sirkus on jotain samanlaista kuin pään sisällä lentäisi tuhat kolibria. Ihmeellistä, upeaa ja käsittämätöntä. Kesällä sitä on tarjolla seuraavan kerran. Lähden käymään Turussa.
tiistai 19. huhtikuuta 2011
Väärinkäsity
Ruotsalainen Aftonbladet otsikoi kuulema näyttävästi, että viha suomenruotsalaisia kohtaan on rajussa kasvussa. Minusta kyse on puhtaasta panettelusta ja väärinkäsityksestä. On jotenkin vaikea kuvitella, että kukaan aidosti vihaa ruotsinsuomalaisia. Kyse on enemmänkin siitä, että ruotsinkielen pakko-opiskelu on vanhentunut tapa, eikä sen jatkamista kannata oikeastaan kukaan. Ei ainakaan kukaan enemmistöön kuuluva henkilö.
maanantai 18. huhtikuuta 2011
Vaalimatematiikkaa puhtaasti korvakuulolta
Olin aivan metsässä omissa ajatuksissani ennen vaaleja. En yksinkertaisesti nähnyt KePun äänestäjien loikkaa Perussuomalaisten kelkkaan, en ainakaan noin massiivisena liikkeenä. Oikeastaan ainoa mikä osui kohdalleen oli Vasemmistoliiton kannatus-%, mutta kyllä siinäkin on enemmän kyse poikkeuksesta, kuin mistään muusta.
Ohessa äänestystulos ja suluissa oma arvaukseni:
1) Kokoomus 20,4 % (22,2 %)
2) Keskusta 15,8 % (20,1 %)
3) SDP 19,1 % (15,9 %)
4) Pers 19,0 % (15,8 %)
5) Vihreät 7,2 % (8,6 %)
6) Vasemmisto 8,1 % (8,0 %)
7) Kristillis 4,0 % (3,5 %)
8) RKP 4,3 % (3,4 %)
9) Piraatit 0,5 % (2,5 %)
Olisin mielelläni nähnyt jonkun muun voittaja kuin Persut, mutta minkäs teet. Demokratia on tälläistä, idiootit pääsevät valitsemaan. Diktatuurissa idiootit hallitsevat, mikä tietysti on vielä hieman huonompi vaihtoehto.
Kaikki puhuvat kolmen suuren hallituksesta, Kokoomus, SDP ja Perussuomalaiset, mikä tietysti on todennäköinen. Itse asiassa tämä on ehkä vieläkin jännittävämpää kuin eilinen vaaliseurajaiset. Olen hyvin kiinnostunut tietämään minkälaisella strategialla puolueet hakevat toisiansa.
Käsittääkseni RKP ymmärsi heti mikä on heidän valttinsa ja todennäköisesti ainoa mahdollisuus päästä hallitukseen. Kokoomus on potenttiaalisista hallitusjoukkueista ainoa, joka todella tarvitsee RKP:n edustajia. Demarit ja Persut ovat ajatusmaailmaltaa huomattavasti lähempänä toisiaan, kuin Persut ja Kokoomus.
Kokoomus todennäköisesti menee hallitukseen, sillä on historiallinen tilaisuus olla suurin hallituspuolue, enkä usko sen jättävän sitä käyttämättä. Toisaalta millä mielihalulla he haluavat hallituksen vähemmistöpuolueeksi? Siihen leikkiin RKP pyrkii aseenkantajaksi.
Toinen vaihtoehto on SDP, Pers, Vas ja RKP. Heillä olisi yhteensä 104 edustajaa, mutta se on kyllä liian vähän. Kristillisdemokraattien osuus toisi mukanaan vielä 6 edustajaa, mutta siinä saattaa kyllä olla aivan liikaa liikkuvia osia.
Veikataan tähän tuota kolmen suuren hallitusta: Kokoomus, SDP ja Perussuomalaiset. En usko, että muut hallituspuolueet suostuvat RKP:n hallituslippuun, eikä siitä loppujen lopuksi olisi hirveästi edes vaikutusta Kokoomuksen asemaan.
Ohessa äänestystulos ja suluissa oma arvaukseni:
1) Kokoomus 20,4 % (22,2 %)
2) Keskusta 15,8 % (20,1 %)
3) SDP 19,1 % (15,9 %)
4) Pers 19,0 % (15,8 %)
5) Vihreät 7,2 % (8,6 %)
6) Vasemmisto 8,1 % (8,0 %)
7) Kristillis 4,0 % (3,5 %)
8) RKP 4,3 % (3,4 %)
9) Piraatit 0,5 % (2,5 %)
Olisin mielelläni nähnyt jonkun muun voittaja kuin Persut, mutta minkäs teet. Demokratia on tälläistä, idiootit pääsevät valitsemaan. Diktatuurissa idiootit hallitsevat, mikä tietysti on vielä hieman huonompi vaihtoehto.
Kaikki puhuvat kolmen suuren hallituksesta, Kokoomus, SDP ja Perussuomalaiset, mikä tietysti on todennäköinen. Itse asiassa tämä on ehkä vieläkin jännittävämpää kuin eilinen vaaliseurajaiset. Olen hyvin kiinnostunut tietämään minkälaisella strategialla puolueet hakevat toisiansa.
Käsittääkseni RKP ymmärsi heti mikä on heidän valttinsa ja todennäköisesti ainoa mahdollisuus päästä hallitukseen. Kokoomus on potenttiaalisista hallitusjoukkueista ainoa, joka todella tarvitsee RKP:n edustajia. Demarit ja Persut ovat ajatusmaailmaltaa huomattavasti lähempänä toisiaan, kuin Persut ja Kokoomus.
Kokoomus todennäköisesti menee hallitukseen, sillä on historiallinen tilaisuus olla suurin hallituspuolue, enkä usko sen jättävän sitä käyttämättä. Toisaalta millä mielihalulla he haluavat hallituksen vähemmistöpuolueeksi? Siihen leikkiin RKP pyrkii aseenkantajaksi.
Toinen vaihtoehto on SDP, Pers, Vas ja RKP. Heillä olisi yhteensä 104 edustajaa, mutta se on kyllä liian vähän. Kristillisdemokraattien osuus toisi mukanaan vielä 6 edustajaa, mutta siinä saattaa kyllä olla aivan liikaa liikkuvia osia.
Veikataan tähän tuota kolmen suuren hallitusta: Kokoomus, SDP ja Perussuomalaiset. En usko, että muut hallituspuolueet suostuvat RKP:n hallituslippuun, eikä siitä loppujen lopuksi olisi hirveästi edes vaikutusta Kokoomuksen asemaan.
sunnuntai 17. huhtikuuta 2011
Viime hetken ajatuksia ja pientä pohdintaa
Suunnittelin useamman vaaliblogin kirjoittamista, mutta se jäi lopulta tekemättä. Ehkä syynä on se, että olen hyvin varhaisessa vaiheessa päättänyt oman puoluekantani näiden alkavien neljän vuoden ajalta. Se vei hieman tuulta purjeista, eikä suurta paloa päässyt syntymään. Ohessa kuitenkin oma näkemykseni tulevien vaalien tuloksesta, äänien jakautumisen muodossa:
1) Kokoomus 22,2 %
2) Keskusta 20,1 %
3) SDP 15,9 %
4) Pers 15,8 %
5) Vihreät 8,6 %
6) Vasemmisto 8,0 %
7) Kristillis 3,5 %
8) RKP 3,4 %
9) Piraatit 2,5 %
Näkemykseni mukaan näissä vaaleissa on kolme selvää voittajaa. Perussuomalaiset, Piraatit ja äänestäminen vaikuttamisen muotona. Todennäköisesti monelle äänestäjälle on lievä yllätys, että se todella on vaikuttamisen muoto. Siihen en ota kantaa onko Perussuomalaisten tuleva politiikka yhtään sen erilaisempaa kuin nykyisten hallituspuolueiden, mutta suurin yksittäinen voittaja näissä vaaleissaa tulee väistämättä Uudeltamaalta.
Minulla on sellainen kutina, että Piraattipuolue tulee olemaan myös suuri voittaja näissä vaaleissa. Sen erikoisuus tulee olemaan siinä, että heidän kampanjansa on käyty verkossa. Kohderyhmän ollessa jotain sellaista, mitä valtamediat eivät yksinkertaisesti tavoita tai edes ymmärrä. En yllättyisi vaikka Piraatit ottaisivat näissä vaaleissa jopa kolme edustajan paikkaa.
Perussuomalaisista voi olla montaa mieltä, jotka tosin usein kiteytyvät vain puolesta tai vastaan huutajiksi, mutta demokratian esitaistelijoita he silti ovat. Siitä suuri kiitos, kumarrus ja arvostus, sillä tämän kansan pitää ymmärtää, että jos ei äänestä niin sitä tulee antaneeksi kaksinkertaisen hyödyn pahimmalle vaihtoehdolle. Nämä ovat minun äänestyshistoriani jännittävimmät vaalit, sillä tällä kertaa rikotaan perinteitä. Kolmen suuren asetelma kokee melkoisen kolauksen ja se tulee väistämättä vaikuttamaan Suomen suuntaan seuraavien kahdeksan vuoden ajan. Suoraan näiden alkavien neljän vuoden aikana ja välillisesti vielä vuoden 2016 vaaleissa. Tosin onhan tässä välissä vielä presidentin vaalit, joissa vaikutus on varmasti myös vielä vahva.
1) Kokoomus 22,2 %
2) Keskusta 20,1 %
3) SDP 15,9 %
4) Pers 15,8 %
5) Vihreät 8,6 %
6) Vasemmisto 8,0 %
7) Kristillis 3,5 %
8) RKP 3,4 %
9) Piraatit 2,5 %
Näkemykseni mukaan näissä vaaleissa on kolme selvää voittajaa. Perussuomalaiset, Piraatit ja äänestäminen vaikuttamisen muotona. Todennäköisesti monelle äänestäjälle on lievä yllätys, että se todella on vaikuttamisen muoto. Siihen en ota kantaa onko Perussuomalaisten tuleva politiikka yhtään sen erilaisempaa kuin nykyisten hallituspuolueiden, mutta suurin yksittäinen voittaja näissä vaaleissaa tulee väistämättä Uudeltamaalta.
Minulla on sellainen kutina, että Piraattipuolue tulee olemaan myös suuri voittaja näissä vaaleissa. Sen erikoisuus tulee olemaan siinä, että heidän kampanjansa on käyty verkossa. Kohderyhmän ollessa jotain sellaista, mitä valtamediat eivät yksinkertaisesti tavoita tai edes ymmärrä. En yllättyisi vaikka Piraatit ottaisivat näissä vaaleissa jopa kolme edustajan paikkaa.
Perussuomalaisista voi olla montaa mieltä, jotka tosin usein kiteytyvät vain puolesta tai vastaan huutajiksi, mutta demokratian esitaistelijoita he silti ovat. Siitä suuri kiitos, kumarrus ja arvostus, sillä tämän kansan pitää ymmärtää, että jos ei äänestä niin sitä tulee antaneeksi kaksinkertaisen hyödyn pahimmalle vaihtoehdolle. Nämä ovat minun äänestyshistoriani jännittävimmät vaalit, sillä tällä kertaa rikotaan perinteitä. Kolmen suuren asetelma kokee melkoisen kolauksen ja se tulee väistämättä vaikuttamaan Suomen suuntaan seuraavien kahdeksan vuoden ajan. Suoraan näiden alkavien neljän vuoden aikana ja välillisesti vielä vuoden 2016 vaaleissa. Tosin onhan tässä välissä vielä presidentin vaalit, joissa vaikutus on varmasti myös vielä vahva.
lauantai 16. huhtikuuta 2011
Lautapelin taikaa
Meiltä meni varmaan ensimmäiset 15 - 20 minuuttia siihen, että sisäistettiin pelin koko ajatus ja sen jälkeen oli pari kohtaa missä piti hakea apua. Sen jälkeen peli meni kuin itsestään.
Hauska peli ja tuntuu vaativan yllättävän paljon suunnittelua, strategiaa ja hyvää tuuria. Pelaajia oli tällä kertaa kaksi ja se toimi mainiosti. Pitäisi toimia myös useammalla pelaajalla.
torstai 14. huhtikuuta 2011
Yllätetty ja antautumaan pakotettu makuaisti
Käytiin eilen keskiviikkona ex-työkavereiden kanssa ulkona syömässä, ensimmäistä kertaa ihan ravintolassa. Tapahtumadiktaattorina käytin vaikutusvaltaani ja varasin pöydän helsinkiläisestä Grotesk ravintolasta. Kyseessä oli ensimmäinen kerta kun olin Michelin oppaan rekisteröimässä ruokalassa, sillä kyseinen paikka on merkattu Bib Gourmand tittelillä. Kyse on kaiketi hyvän hinta-laatu suhteen ravintoloista ja voin hyvin mielelläni allekirjoittaa tuon maininnan.
Otimme listalta kolmen ruokalajin yllätysmenun, mikä osoittautui hyvin hienostuneeksi ja mainioksi valinnaksi. Startterina oli vaahdotettu purjo-peruna keitto, missä oli pala siankylkeä mausteena. Keitto oli pehmeää, hyvin maukasta. Pehmeän samettinen tekstuuri, mikä sai suun hyvälle mielelle. Sian kylkipala sen sijaan oli hieman kaksipiippuinen juttu. Se oli ehkä parasta porsasta mitä olen koskaan syönyt, mutta pala oli hyvin hankala syötävä. Se oli liian suuri yhdeksi suupalaksi, mutta lusikalla lähes mahdoton pilkottavaksi. Mielenkiintoinen ajatus.
Pääruokana kevyesti savun makuista, mutta parilalla paistettua nieriää. Lisukkeena rapuvaahtoa, basilikaa, tomaattia ja ilmeisesti perunapyreetä. Tosin tuosta jälkimmäisestä en ole täysin 100-varma, sillä siinä oli todennäköisesti mukana jotain muutakin. Kala oli erittäin hyvää, ehkä aavistuksen ylikypsää, mutta todella korkealaatuisen makuista.
Illan finaalissa oli vadelmahyydyke, jota kaveerasi kirpeän raikas sorbetti. Pala mehukasta piirakkaa ja pienen pieni viiru kinuskin makuista kastiketta. Hyvin tasapainoinen ja viehättävä kokonaisuus. Vadelman maku oli vahva, mutta liiallinen makeus oli häivytetty jonnekin taka-alalle. Hyvin jännittävä kokemus, sillä annoksen terävyys tuli siitä sorbetista, maku vadelmasta ja pehmeys siitä neljäntenä komponenttina olleesta valkosuklaasta.
Kokemuksena koko illallinen oli upea. Ensimmäinen todella korkean luokan ravintolakokemus, josta voin olla ylpeä pitkälle tulevaisuuteen. Ilta oli yllätyksien ilta, sillä en varmasti muista koko menun yksittäisiä komponentteja oikein. Tarjoilija mainitsi luonnollisesti kaiken mitä lautasella oli, mutta en tavoittanut niitä kaikkia, muuten kuin makujen tasolla. Leipä oli hyvää, joskaan ei mitenkään maata järisyttävää. Jokaista ruokalajia edeltävä varmistava kysymys viinien tarjoilusta, taiteili kiusallisen ja huvittavan välimaastossa. Varsinkin kun teimme illan alussa selväksi, että viiniä emme sinä iltana joisi.
Miellyttävä ja vahva kokonaisuus. Ravintola osaa selvästi asiansa ja on varmasti ehjin ja hienostunein kokonaisuus, minkä olen ravintolassa koskaan saanut.
Otimme listalta kolmen ruokalajin yllätysmenun, mikä osoittautui hyvin hienostuneeksi ja mainioksi valinnaksi. Startterina oli vaahdotettu purjo-peruna keitto, missä oli pala siankylkeä mausteena. Keitto oli pehmeää, hyvin maukasta. Pehmeän samettinen tekstuuri, mikä sai suun hyvälle mielelle. Sian kylkipala sen sijaan oli hieman kaksipiippuinen juttu. Se oli ehkä parasta porsasta mitä olen koskaan syönyt, mutta pala oli hyvin hankala syötävä. Se oli liian suuri yhdeksi suupalaksi, mutta lusikalla lähes mahdoton pilkottavaksi. Mielenkiintoinen ajatus.
Pääruokana kevyesti savun makuista, mutta parilalla paistettua nieriää. Lisukkeena rapuvaahtoa, basilikaa, tomaattia ja ilmeisesti perunapyreetä. Tosin tuosta jälkimmäisestä en ole täysin 100-varma, sillä siinä oli todennäköisesti mukana jotain muutakin. Kala oli erittäin hyvää, ehkä aavistuksen ylikypsää, mutta todella korkealaatuisen makuista.
Illan finaalissa oli vadelmahyydyke, jota kaveerasi kirpeän raikas sorbetti. Pala mehukasta piirakkaa ja pienen pieni viiru kinuskin makuista kastiketta. Hyvin tasapainoinen ja viehättävä kokonaisuus. Vadelman maku oli vahva, mutta liiallinen makeus oli häivytetty jonnekin taka-alalle. Hyvin jännittävä kokemus, sillä annoksen terävyys tuli siitä sorbetista, maku vadelmasta ja pehmeys siitä neljäntenä komponenttina olleesta valkosuklaasta.
Kokemuksena koko illallinen oli upea. Ensimmäinen todella korkean luokan ravintolakokemus, josta voin olla ylpeä pitkälle tulevaisuuteen. Ilta oli yllätyksien ilta, sillä en varmasti muista koko menun yksittäisiä komponentteja oikein. Tarjoilija mainitsi luonnollisesti kaiken mitä lautasella oli, mutta en tavoittanut niitä kaikkia, muuten kuin makujen tasolla. Leipä oli hyvää, joskaan ei mitenkään maata järisyttävää. Jokaista ruokalajia edeltävä varmistava kysymys viinien tarjoilusta, taiteili kiusallisen ja huvittavan välimaastossa. Varsinkin kun teimme illan alussa selväksi, että viiniä emme sinä iltana joisi.
Miellyttävä ja vahva kokonaisuus. Ravintola osaa selvästi asiansa ja on varmasti ehjin ja hienostunein kokonaisuus, minkä olen ravintolassa koskaan saanut.
tiistai 12. huhtikuuta 2011
maanantai 11. huhtikuuta 2011
Lyhyet ajatukset
Yritin kirjoittaa aseista ja itsepuolustuksesta, mutta en saanut siihen mitään kunnollista otetta. Muutama oivallus väkivallasta, valtiovallasta ja monopolista, mutta ei sen suurempaa tarinaa. Tällä kertaa näin.
Olin jostain syystä aivan unohtanut, että kuun vaihtuminen tietää aina uutta National Geographic lehteä. Se tuli tänään postissa ja oli melkoisen mukava yllätys. Varsinkin kun lehden kansi lupaa jotain todella jännittävää. Siinä on kuva Machu Picchun maisemasta ja teksti "The genious of the Inca". Miten tuollaisen jälkeen voi olla hymyilemättä?
Viikonloppuun kuului jäätelöä, sillä olen käynyt sisäistä viivytystaistelua asian kanssa jo pidemmän aikaa. Eilen se taistelu päättyi, kenen häviöön? En ole täysin varma, sillä jäätelö oli kyllä hyvää, joskaan se ei tuonut mukanaan tarvetta ostaa samaa jäätelöä heti uudestaan. Ehkä on hyvä niin. Kallistahan tuo tietysti oli.
Onko mitään järkeä säilöä maailman kaikkien viljelykasvien, kaikkien eri muotojen siemenet Huippuvuorten kallioperään? Paha sanoa, mutta ajatus on herttaisen lämmin. Toisaalta kuinka tuollainen kultamuna on vain yhdessä paikassa? Kuvittelisin, että vastaavia siemensäilöjä on maailmassa useampiakin. Tosin ei minulla ole käsitystäkään onko niitä lopulta vain tuo yksi. Googlettakaa itse mistä minä puhun jos ette tiedä, en viitsi linkittää.
Olin jostain syystä aivan unohtanut, että kuun vaihtuminen tietää aina uutta National Geographic lehteä. Se tuli tänään postissa ja oli melkoisen mukava yllätys. Varsinkin kun lehden kansi lupaa jotain todella jännittävää. Siinä on kuva Machu Picchun maisemasta ja teksti "The genious of the Inca". Miten tuollaisen jälkeen voi olla hymyilemättä?
Viikonloppuun kuului jäätelöä, sillä olen käynyt sisäistä viivytystaistelua asian kanssa jo pidemmän aikaa. Eilen se taistelu päättyi, kenen häviöön? En ole täysin varma, sillä jäätelö oli kyllä hyvää, joskaan se ei tuonut mukanaan tarvetta ostaa samaa jäätelöä heti uudestaan. Ehkä on hyvä niin. Kallistahan tuo tietysti oli.
Onko mitään järkeä säilöä maailman kaikkien viljelykasvien, kaikkien eri muotojen siemenet Huippuvuorten kallioperään? Paha sanoa, mutta ajatus on herttaisen lämmin. Toisaalta kuinka tuollainen kultamuna on vain yhdessä paikassa? Kuvittelisin, että vastaavia siemensäilöjä on maailmassa useampiakin. Tosin ei minulla ole käsitystäkään onko niitä lopulta vain tuo yksi. Googlettakaa itse mistä minä puhun jos ette tiedä, en viitsi linkittää.
sunnuntai 10. huhtikuuta 2011
Varalaita
Luin hetki sitten helsinkiläisen miehen kirjoittaman projektipäiväkirjan. Kaveri oli päättänyt kokeilla millaista on elää kuukausi pelkillä ruokavarastoilla ja olla ostamatta mitään kuukauteen. Mielenkiintoinen koemus, vaikka raportti käsittelikin loppujen lopuksi lähes täysin ruokaa ja sen syömistä. Ymmärrän miksi elintarvikkeista muodostuu niin suuri osa elämää jos niiden saatavuus on rajattua.
Löysin kirjoituksen Survivalisti.fi sivustolta, joka keskittyy selviytymiseen tilanteessa jota kutsutaan "meidän maailmamme lopuksi". The End Of The World As We Know It tai lyhyesti TEOTWAWKI on tämän päivän sana pienen mutta mielenkiintoisen tapahtumaketjun kuvaamiseksi. Kyseessä on ns. selviytyjien kehittämä käsite siitä, mitä tapahtuu kuin moderni yhteiskunta romahtaa. Kyse ei välttämättä ole konkreettisesta maailmanlopusta, mutta enemmän yhteiskuntarakenteiden ja sivilisaation romahduksesta. Kaiketi kyse on siitä, mitä tapahtuu kun kaupoista ei enää saa ruokaa.
Ajatusleikki on hyvin kiehtova, enkä voi väittää etteikö se koskettaisi jotain syvää sointua myös minussa. Toisaalta olen kohtuullisen rationaalinen persoona, joten en ole vienyt hamstrausta kovinkaan pitkälle. Sen sijaan uskon kyllä vahvasti siihen, että jokaisella on syytä olla kotonaan ruokavaroja ja muita varastoja sen verran, ettei elämä pysähdy jos ruokakaupat ovat lakossa. Toisaalta vara on harvoin kaatanut venettä, mutta mikä tämän varalaidan määrä tulee olla, saa olla jokaisen itsensä päätettävissä.
Löysin kirjoituksen Survivalisti.fi sivustolta, joka keskittyy selviytymiseen tilanteessa jota kutsutaan "meidän maailmamme lopuksi". The End Of The World As We Know It tai lyhyesti TEOTWAWKI on tämän päivän sana pienen mutta mielenkiintoisen tapahtumaketjun kuvaamiseksi. Kyseessä on ns. selviytyjien kehittämä käsite siitä, mitä tapahtuu kuin moderni yhteiskunta romahtaa. Kyse ei välttämättä ole konkreettisesta maailmanlopusta, mutta enemmän yhteiskuntarakenteiden ja sivilisaation romahduksesta. Kaiketi kyse on siitä, mitä tapahtuu kun kaupoista ei enää saa ruokaa.
Ajatusleikki on hyvin kiehtova, enkä voi väittää etteikö se koskettaisi jotain syvää sointua myös minussa. Toisaalta olen kohtuullisen rationaalinen persoona, joten en ole vienyt hamstrausta kovinkaan pitkälle. Sen sijaan uskon kyllä vahvasti siihen, että jokaisella on syytä olla kotonaan ruokavaroja ja muita varastoja sen verran, ettei elämä pysähdy jos ruokakaupat ovat lakossa. Toisaalta vara on harvoin kaatanut venettä, mutta mikä tämän varalaidan määrä tulee olla, saa olla jokaisen itsensä päätettävissä.
tiistai 5. huhtikuuta 2011
Vaalit ja penkkiurheilusta
Havahduin ajattelemaan vaaleja ja vaalikampanjoita. Arvostan kovasti henkilön siviilirohkeutta lähteä ehdokkaaksi, mutta samalla ihmettelen realismin puutetta. Tämä koskee nyt niitä ehdokkaita, jotka luottavat kahden viikon tehokampanjaa vaalijulisteilla. Kyllä sillä saadaan kasvoja esille, mutta vain hetkeksi. Vaikea kuvitella, että kukaan muistaa, että tuokin naama on tuossa nyt jo toista kertaa neljän vuoden aikajaksolla. Sitä paitsi kuinka oikeasti voi haluta päättäjäksi ihmisen jonka olemassa olosta ei ole tiennyt kuin sen kaksi viikkoa?
Tänään on muuten erittäin hyvä olla penkkiurheilija. Vartin päästä alkaa lähetys Nordenskiöldinkadulta, missä jääkendoa pelaavat HIFK ja Lukko. Veikkaan kotijoukkueen kävelevän Raumalaisten ylitse 4-0.
Sen jälkeen alkaa telkkarin puolella jalkapalloa kun Mestareiden liigassa Real Madrid isännöin Tottenhamia. En osaa kuvitella muuta kuin kotijoukkueen voittoa.
Tänään on muuten erittäin hyvä olla penkkiurheilija. Vartin päästä alkaa lähetys Nordenskiöldinkadulta, missä jääkendoa pelaavat HIFK ja Lukko. Veikkaan kotijoukkueen kävelevän Raumalaisten ylitse 4-0.
Sen jälkeen alkaa telkkarin puolella jalkapalloa kun Mestareiden liigassa Real Madrid isännöin Tottenhamia. En osaa kuvitella muuta kuin kotijoukkueen voittoa.
sunnuntai 3. huhtikuuta 2011
Painajaisen varjo on vaalentunut
Eilinen urheiluilta oli maittava kokemus, makeaa tuli masun täydeltä. Ensiksi lapsuuden suosikkini voitti jääkendossa länsirannikon joukkueen, puhtaasti 5-2 ja sen jälkeen ilta jatkui toisenlaisen kamppailulajin merkeissä. Robert Helenius oli pahempi painajainen ja tyrmäsi Samuel Peterin yhdeksännessä erässä, nyrkkeilyn raskaansarjan titteliottelussa.
Kirjoitin ajatuksiani ennen ottelua ja olen kohtuullisen tyytyväinen siihen, kuinka ennakoin tapahtumia. Peter ei pyrkinyt aivan yhtä rajusti ja määrätietoisesti lähikontaktiin kuin ajattelin, mutta muuten ottelu vastasi hyvin ennakointiani. Robert Helenius nyrkkeili fiksusti, joskin kovin hieman liiankin harkitsevasti. Oli selvää ettei hänen tarvinnut laittaa kaikkea peliin, sillä nigerian edustaja väsyi nopeasti, eikä pystynyt tarjoamaan todellista vaaraa.
Nyt on mahdotonta sanoa kuinka Ulli Wegner oli ajatellut oteltavaksi viimeiset kaksi erää, sillä niitä ei tarvittu. Olin erityisen vakuuttunut suomalaisen vasemmasta kädestä, se oli todella tarkka ja onnistui tuomaan vahinkoa vastustajan vartaloon. Teräviä jabeja sekä musertavia koukkuja vartaloon.
Ilta jatkui vielä toisella ottelulla, sillä katsoin germaanien kielisen lähetyksen cruiserweight painoluokan ottelusta. Siinä 26 vuotias saksalainen Marco "Captain" Huck leikitteli voiton israelilaisesta Ran Nakashista.
Ottelu oli täydet 12 erää puhdasta iskemistä. Siinä ainakin minun silmissäni puhdas lähiottelija Nakash painoi päälle kuin piikkisika. Jatkuva myrsky lyöntejä, joista suurin osa kilpistyi kuitenkin Huckin suojaukseen. Ehkä vain kahden ensimmäisen erän ajan, haastaja Nakash pystyi yllättämään mestarin. Huck oli selvästi yllättynyt ja epämukava tuon tyylin kanssa, mutta yksinkertaisesti puhdas taito ja lahjakkuus toivat hänelle puhtaan voiton. Hyvin erilainen ottelu aikaisempaan Heleniuksen ja Peterin kohtaamiseen verrattuna, mutta yhtä lailla, hyvin kiinnostava.
Kirjoitin ajatuksiani ennen ottelua ja olen kohtuullisen tyytyväinen siihen, kuinka ennakoin tapahtumia. Peter ei pyrkinyt aivan yhtä rajusti ja määrätietoisesti lähikontaktiin kuin ajattelin, mutta muuten ottelu vastasi hyvin ennakointiani. Robert Helenius nyrkkeili fiksusti, joskin kovin hieman liiankin harkitsevasti. Oli selvää ettei hänen tarvinnut laittaa kaikkea peliin, sillä nigerian edustaja väsyi nopeasti, eikä pystynyt tarjoamaan todellista vaaraa.
Nyt on mahdotonta sanoa kuinka Ulli Wegner oli ajatellut oteltavaksi viimeiset kaksi erää, sillä niitä ei tarvittu. Olin erityisen vakuuttunut suomalaisen vasemmasta kädestä, se oli todella tarkka ja onnistui tuomaan vahinkoa vastustajan vartaloon. Teräviä jabeja sekä musertavia koukkuja vartaloon.
Ilta jatkui vielä toisella ottelulla, sillä katsoin germaanien kielisen lähetyksen cruiserweight painoluokan ottelusta. Siinä 26 vuotias saksalainen Marco "Captain" Huck leikitteli voiton israelilaisesta Ran Nakashista.
Ottelu oli täydet 12 erää puhdasta iskemistä. Siinä ainakin minun silmissäni puhdas lähiottelija Nakash painoi päälle kuin piikkisika. Jatkuva myrsky lyöntejä, joista suurin osa kilpistyi kuitenkin Huckin suojaukseen. Ehkä vain kahden ensimmäisen erän ajan, haastaja Nakash pystyi yllättämään mestarin. Huck oli selvästi yllättynyt ja epämukava tuon tyylin kanssa, mutta yksinkertaisesti puhdas taito ja lahjakkuus toivat hänelle puhtaan voiton. Hyvin erilainen ottelu aikaisempaan Heleniuksen ja Peterin kohtaamiseen verrattuna, mutta yhtä lailla, hyvin kiinnostava.
lauantai 2. huhtikuuta 2011
Pahin painajainen
Illalla otellaan WBO-liiton Intercontinental mestaruudesta Saksan Hallessa, missä kohtaavat kaksi painajaista. Pohjoisesta Robert Helenius ja etelän lämmöstä Samuel Peter. Ottelu näkyy suorana Yle 2:lta, mistä olen aavistuksen yllättynyt. Vaikka onhan noita nyrkkeilyotteluja ennenkin Yleisradion kanavilta nähty.
Ennakkoasetelmiltaan hyvin, hyvin mielenkiintoinen taistelu. Robert on kovassa nosteessa ja tappio olisi erittäin nolo tulos tässä vaiheessa nousujohteista uraa. Peter on sen sijaan jossain määrin samassa asemassa kuin Asikainen, tämä ottelu pitää voittaa, jotta nyrkkeilyssä on vielä tulevaisuutta.
Ottelua edeltävä punnitus kertoo aina jotain ottelun ennakkoasetelmista ja tällä kertaa vaakakuppi on kirjaimellisesti nigerialaisen, Las Vegasissa asuvan, Petersin puolella. Kun ammattilaisnyrkkeilijä painaa 117,9 kg ja vastustaja "vain" 108,5 kg, on painavampi kaveri ainakin yleisön silmissä vahvempi kaveri. Toisaalta Helenius vaikuttaa huomattavasti ulottuvammalta kaverilta, joten ehkä "keveys" tuo tässä hänelle etua. Ennakkoasetelma muistuttaa jossain mielessän Wladimir Klitschko vs Samuel Peter ottelua. Pitää tosin muistaa, että olen täysin amatööri nyrkkeilyn suhteen, joten ei kannata antaa liikaa painoarvoa minun mielipiteilleni.
Sen vähän perusteella mitä olen Petersin otteluja nähnyt, hän vaikuttaa lyöjältä (puncher). Kaverilta joka on hyvin kykenevä nyrkkeilijänä, on teknisesti vahva, voimakas ja taitava lyhyen matkan taistelija.
Helenius on minun silmissäni ehkä enemmän perinteinen nyrkkeilijä, joka säilyttää etäisyyden ja pyrkii kontroloimaan ottelua (out-fighter). Jollakin tavalla klassinen taitonyrkkeilijä, jossa pyritään rankaisemaan toisen virheistä. Joskaan ei läheskään niin vahvasti kuin puhdas vastaiskunyrkkeilijä.
Tyylien perusteella Samuel Peters on vahvemmassa asemassa, samoin painon puolesta. Uskon hänen lähtevän hakemaan lyhyen välimatkan taistelua, jotain sellaista missä hän pääsee painamaan päälle jatkuvilla vartaloiskuilla. Tarkoituksena hidastaa, väsyttää ja lopulta murskata Robert Helenius.
Hallitsevan mestarin taktiikka tulee todennäköisesti noudattamaan hänen vahvuuksiaan, eli ulottuvuutta ja nopeutta. Tarkoitus on pitää Peters etäisyyden päässä ja estää hänen ottelunsa. Uskoisin, että Helenius tulee liikkumaan huomattavasti enemmän ja nopeammin kuin vastustajansa. Mikäli väsymys ei yllätä, uskon kyllä Robertin voittoon, joskin vaikeaa se tulee varmasti olemaan.
Ennakkoasetelmiltaan hyvin, hyvin mielenkiintoinen taistelu. Robert on kovassa nosteessa ja tappio olisi erittäin nolo tulos tässä vaiheessa nousujohteista uraa. Peter on sen sijaan jossain määrin samassa asemassa kuin Asikainen, tämä ottelu pitää voittaa, jotta nyrkkeilyssä on vielä tulevaisuutta.
Ottelua edeltävä punnitus kertoo aina jotain ottelun ennakkoasetelmista ja tällä kertaa vaakakuppi on kirjaimellisesti nigerialaisen, Las Vegasissa asuvan, Petersin puolella. Kun ammattilaisnyrkkeilijä painaa 117,9 kg ja vastustaja "vain" 108,5 kg, on painavampi kaveri ainakin yleisön silmissä vahvempi kaveri. Toisaalta Helenius vaikuttaa huomattavasti ulottuvammalta kaverilta, joten ehkä "keveys" tuo tässä hänelle etua. Ennakkoasetelma muistuttaa jossain mielessän Wladimir Klitschko vs Samuel Peter ottelua. Pitää tosin muistaa, että olen täysin amatööri nyrkkeilyn suhteen, joten ei kannata antaa liikaa painoarvoa minun mielipiteilleni.
Sen vähän perusteella mitä olen Petersin otteluja nähnyt, hän vaikuttaa lyöjältä (puncher). Kaverilta joka on hyvin kykenevä nyrkkeilijänä, on teknisesti vahva, voimakas ja taitava lyhyen matkan taistelija.
Helenius on minun silmissäni ehkä enemmän perinteinen nyrkkeilijä, joka säilyttää etäisyyden ja pyrkii kontroloimaan ottelua (out-fighter). Jollakin tavalla klassinen taitonyrkkeilijä, jossa pyritään rankaisemaan toisen virheistä. Joskaan ei läheskään niin vahvasti kuin puhdas vastaiskunyrkkeilijä.
Tyylien perusteella Samuel Peters on vahvemmassa asemassa, samoin painon puolesta. Uskon hänen lähtevän hakemaan lyhyen välimatkan taistelua, jotain sellaista missä hän pääsee painamaan päälle jatkuvilla vartaloiskuilla. Tarkoituksena hidastaa, väsyttää ja lopulta murskata Robert Helenius.
Hallitsevan mestarin taktiikka tulee todennäköisesti noudattamaan hänen vahvuuksiaan, eli ulottuvuutta ja nopeutta. Tarkoitus on pitää Peters etäisyyden päässä ja estää hänen ottelunsa. Uskoisin, että Helenius tulee liikkumaan huomattavasti enemmän ja nopeammin kuin vastustajansa. Mikäli väsymys ei yllätä, uskon kyllä Robertin voittoon, joskin vaikeaa se tulee varmasti olemaan.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)