Luin hetki sitten helsinkiläisen miehen kirjoittaman projektipäiväkirjan. Kaveri oli päättänyt kokeilla millaista on elää kuukausi pelkillä ruokavarastoilla ja olla ostamatta mitään kuukauteen. Mielenkiintoinen koemus, vaikka raportti käsittelikin loppujen lopuksi lähes täysin ruokaa ja sen syömistä. Ymmärrän miksi elintarvikkeista muodostuu niin suuri osa elämää jos niiden saatavuus on rajattua.
Löysin kirjoituksen Survivalisti.fi sivustolta, joka keskittyy selviytymiseen tilanteessa jota kutsutaan "meidän maailmamme lopuksi". The End Of The World As We Know It tai lyhyesti TEOTWAWKI on tämän päivän sana pienen mutta mielenkiintoisen tapahtumaketjun kuvaamiseksi. Kyseessä on ns. selviytyjien kehittämä käsite siitä, mitä tapahtuu kuin moderni yhteiskunta romahtaa. Kyse ei välttämättä ole konkreettisesta maailmanlopusta, mutta enemmän yhteiskuntarakenteiden ja sivilisaation romahduksesta. Kaiketi kyse on siitä, mitä tapahtuu kun kaupoista ei enää saa ruokaa.
Ajatusleikki on hyvin kiehtova, enkä voi väittää etteikö se koskettaisi jotain syvää sointua myös minussa. Toisaalta olen kohtuullisen rationaalinen persoona, joten en ole vienyt hamstrausta kovinkaan pitkälle. Sen sijaan uskon kyllä vahvasti siihen, että jokaisella on syytä olla kotonaan ruokavaroja ja muita varastoja sen verran, ettei elämä pysähdy jos ruokakaupat ovat lakossa. Toisaalta vara on harvoin kaatanut venettä, mutta mikä tämän varalaidan määrä tulee olla, saa olla jokaisen itsensä päätettävissä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti