Hauska idea ja hieno toteutus

Minua on laiskottanut tämän blogin kanssa jo pidemmän aikaa, enkä ole varma teenkö asian suhteen muutoksia. Tämä tuntuu tällä hetkellä oikein mainiolta. Ohessa joka tapauksessa aika hienoja kuvia.

Natsumi Hayashi kuvaa levitoivia ihmisiä tai no, ehkä vain yhtä, mutta silti levitoivaa. Efekti on hieno ja täysin odottamaton. Pidän ajatuksesta ja teknisestä toteutuksesta, mutta menevät minulla kategoriaan kivoja kuvia. Rahalla en ostaisi, mutta seinälle saattaisin laittaa jos niillä olisi jotain arvoa.

Hauskoja. Eikö totta?

Laadun tunnistaa aina

Ystäväni V kysyi aikaisemmin minulta, mikä teki John Steinbeckin Hyvien ihmisten juhlasta mestariteoksen, enkä minä kertonut mitään todellista. Pyörittelin ajatuksia, sanoja, ja vertasin Hemingwayn tekstiin. En osannut siinä tilanteessa kertoa mikä sen ero on, enkä ole täysin varma osaanko sitä eritellä tälläkään kertaan.

Todennäköisesti kyse on pienistä asioista, joilla on monumentaalinen vaikutus. Siitä kuinka teksti soljuu eteenpäin, miten henkilöt muuttuvat lihaksi ja luuksi. Kuinka pilkku, herättää lauseen tyhjyydestä, ja nostaa sen esille. Heikkouksien puute. Sitä kaiketi todellinen taidokkuus on, kun huomio ei kiinnity mihinkään muuhun kuin itse tarinaan joka kannattelee mielikuvitusta ja saa mielen janoamaan lisää kuin kuivaksi käpertynyt taulusieni.

Katselin ensimmäisen jakson Mad Men sarjaa ja olen tyytyväinen. Se on juuri niin hyvä kuin olen nämä vuodet ajatellut sen olevan, ihmetellyt kuinka se jäi minulta aikoinaan katsomatta. Tai tiedänhän minä. Alkujaan sarja tuli niin älyvapaaseen aikaan, ettei sitä katsonut kukaan. Ehkä kyse oli tupakoinnista tai telaketjufeministin päähänpinttymästä.

Sarja on ajasta jota ei enää ole. Se on menneen aikakauden lämmin hehku, joka siloittelee todellisuutta ja saa romanttisen mielen näkemään kauheat asiat mukavan, lämpöisen pehmeyden ympäröiminä. Todellisuus ei ollut tuollaista, eihän se ollut, eihän. Eikä se tietenkään ollut, sillä mieli saa muistot muuttumaan tavalla, josta on taiteilijat ovat ammentaneet elantonsa jo vuosisatojen ajan.

Kirjoitan tyhjänpäiväisyyksiä, mutta en välitä siitä. Mielestäni tämä on hyvää tekstiä, vaikka en tule lukemaan sitä läpi, sillä se on ollut yksi peruskivistä tämän blogin aikana. Kirjoitan kun siltä tuntuu ja en välitä kuinka aitoa taidokasta tai huonoa tämä teksti on. Nobelia näistä ei kuitenkaan jaeta. Hyvä niin, uskottavuuden takia.

The World is Sick and We are the Doctors!

Vaihdoin ilmaisen illallisen elokuvaan ja menin katsomaan kotimaisen suurtuotannon - Iron Sky. Elokuva joka on herättänyt keskustelua, ihmetystä ja ällistystä. Onko ylipäätänsä sallittua tehdä elokuvaa natseista ja tehdä rankkaa pilaa supervalloista. Tietenkin on ja siinä Iron Sky onnistuu mainiosti. Kyseessä on mainio komedia, sci-fi:ä ja historiaa kierteellä, mutta tarkalla kädellä heitettynä. Kyseessä ei ole hyvä elokuva, mutta se on hauska elokuva. Tämä on mielestäni puhtaasti B-luokan elokuvaa, mutta rehellisemmällä ja tuoreemmalla otteella kuin vaikkapa Quentin Tarantinon elokuvat. Tai noh.. ei ehkä tuoreemmalla, mutta rehellisempi B-luokan elokuva tämä on kuin vaikkapa Kunniattomat paskiaiset. Ote on lempeän humoristinen, mikä vaatii katsojaltaan yllättävän paljon. Vaatimuksena on aikaisemman historian, logiikan ja järjenkäytön unohtaminen. Tässä elokuvassa ei niille ole juuri käyttöä, ne enemmänkin haittaavat kokemusta. Kuitenkin jos onnistuu tässä tehtävässä ja heittäytyy upeiden maisemien vietäväksi, on kokemus hieno.

Visuaalinen ilme on ammattimaista ja huolella viimeisteltyä, se on kuin karamellin punainen Corvette, jossa hienostuneisuus on korvattu raa'alla voimalla. Tekijät saavat seistä leuka pystyssä elokuvansa ääressä, sillä se näyttää komealta. Kun vierelle laittaa uusimman supersankarielokuvan, ero tulee kuitenkin esille, mutta kengännauhabudjetti on saatu riittämään todella pitkälle.

Tarinaa ja käsikirjoitusta on monen viisaan ihmisen toimesta haukutta ja aiheesta, mutta silloin katsoja on unohtanut ajattelemaan aivoillaan elokuvan aikana. Se ei ole suotavaa, sillä silloin heikkoudet paljastuvat. Ei niitä ole tosin yritettykään peitellä, mutta häiritseviä ne ovat vasta sitten kun elokuvan taikuudelle ei anna mahdollisuutta ihastuttaa. Samaan aikaan monelta on unohtunut, että moni tarinan älyttömyyksistä heijastelee todellista elämää. Me olemme ahneita paskiaisia, emmekä ajattele kuin omaa napaamme.

Istanbul - kaupunkini

Minulle Istanbul on ennen kaikkea Istanbul, ei entinen Konstantinopoli. Jotain eksoottista, kaoottista ja urbaania tavalla, jota ei pienessä nousukkaassa ole löydettävissä. Kyse on kaupungista.

Miksi kirjoitan Bosborinsalmea ympäröivästä kaupungista? Siksi, että huomasin kaipaavani sinne tavalla, joka ei ole minulle tuttua. Olen aina viihtynyt - enemmän tai vähemmän - siinä paikassa, missä olen kullakin hetkellä ollut. Tämä kaiho paikkaa kohtaan, jossa olen joskus käynyt on erikoinen tuntemus.

Kultainen sarvi. Topkapi ja unelmien maisema. Metelin, kaaoksen ja kuhinan keskellä oleva rauhallinen keidas. Suihkulähteen musiikki, sekoitettuna lasten nauruun ja naisten juoruamiseen. Linnut.

Perhesurmat - itsekyyden huippu?

Kieltämättä Suomessa on vallalla järkyttävä ja pelottava trendi, jossa koko perhe kuolee. Tekijä surmaa ensiksi perheensä ja riistää sitten myös oman henkensä tai ainakin yrittää sitä. En ymmärrä tuota, mutta mielessä pyörii ajatus itsekyyden huipusta. Koska minulla on paha olo, niin ei muidenkaan pitäisi elää?

Luin jostain otsikon / kommentin, että Suomessa saa apua tilanteeseen kuin tilanteeseen. Niin.. kyllä kait tuo pitää paikkansa tai en tiedä. Ei ole kokemusta, onneksi.

Onko se itsekkyyttä kun surmaa läheisensä pahan olonsa päättämiseksi? Kostoa vai jotain muuta, en tiedä. Pelkoa ja määrätietoisuuden puutetta? Halutaan joutua tilanteeseen, josta ei ole enää takaisin kääntymistä?

Haluan sen vain loppuvan. Ei sellaiseen ole kenelläkään oikeutta.

Aika mielenkiintoinen testileikki italialaiselta taiteilijalta Anna Utopia Giordanolta. Hän on photoshopannut uusiksi klassisten maalauksien alastomia naisia ja jälki on mielenkiintoista.

Anna Utopia maalasi taulujen naiset tämän päivän vartalomuodin mukaisiksi ja kyllähän täydellinen nainen on muuttunut 500 vuodessa. Suunnasta en ole täysin varma, mutta muutos on dramaattinen, ainakin mieskatsojan silmään. Nykypäivän naisilla rinnat ja takamus korostuvat aivan eri tavalla kuin aikaisemmin. Vartalon pehmeä pyöreys on kadonnut voimakkaiden ja korostettujen kurvien tieltä. Toisin sanoen vartalon vararavinto on syöty pois.

Oikeastaan nainen taitaa olla modernin yhteiskunnan uhri siinä missä mieskin. Tänään ei ole järkeä kantaa ylimääräistä energiaa varastoituna vartaloonsa, sillä ravinnon saanti on täysin turvattua. Elämme yhteiskunnassa jossa seuraava ateria on varma ja säännöllinen; lajina elämme ensimmäistä kertaa yltäkylläisyyden keskellä. On kaiketi luonnollista, että se näkyy myös vartalomuodissa.

Siivet eivät kanna ja jalat painavat liikaa

Herttaista, hemmetin herttaista. Kieltämättä vituttaa, mutta eihän sille mitään voi kun rahaa palaa. Nokia julkaisi tulosvaroituksen ja siitä tietenkin seurari melkoinen syöksy. Tätä kirjoittaessani kurssi on noin 15% miinuksella eilisestä, mikä taisi sekin olla laskupäivä.

Puolitoista viikko sitten lisäsin Nokia osuutta salkussani ja se olisi nyt jälkiviisaasti pitänyt jättää tekemättä. Eihän minulla onneksi ole kyseessä mitkään suuret rahat, mutta sen verran kuitenkin, että harmittaa.

Ongelma on ilmeinen, uudet tuotteet eivät kanna ja vanhat jäävät hyllyyn. Saa nähdä miten tässä tulee vielä käymään.



Kyllähän tämä on se aika kun pitää katsoa peiliin ja miettiä miten tästä eteenpäin.

Yksilön aikakausi

Olen miettinyt ajatusta teollisen aikakauden päättymisestä ja informaatioaikakauden alkamisesta, siis jotain sellaista mitä tullaan käyttämään joskus tulevaisuuden historiankirjoituksessa. Edellyttäen tietysti, että joku on joskus asioista vielä kirjoittamassa. Uskaltaisin kuvitella, että tuollainen aikakauden murros on tapahtunut tässä meidän elinaikana. Olemme sitä sukupolvea joka on elänyt vielä täysin analogisen aikakauden loppua ja siirtynyt digitaaliseen aikaan. Mekaaninen on vaihtunut tietoon ja sähköiseen.

Suuria ympyröitä voi tietysti piirtää niin paljon kuin haluaa, sillä niiden todentaminen on aina vaikeaa. Siksi minäkin uskallan miettiä ääneen, että onko tämä nykyaikakauden murheellinen todellisuus, jotenkin sidoksissa tuohon murrokseen. Muistelen 1900-luvun alkupuoliskon tapahtumia, jotka liittyivät teollisuuden ja tuottavuuden kasvuun. Onhan noita vastaavia tapahtunut tietysti muinakin aikoina, ihminen kehittyy ja luonteensa mukaisesti sopeutuu uusiin lainalaisuuksiin.

Tavallisen yksilön vaikutusmahdollisuudet ovat tällä hetkellä suuremmat kuin koskaan aikaisemmin. Kaikki tämä on tapahtunut rajattoman kommunikaation mahdollistamina ja se on aiheuttanut reaktioita kaikkialla maailmassa. Afrikassa torilla myytävän kalan hinta pystytään kysymään tekstiviestillä ja siten hyödyntämään kysynnän ja tarjonnan lakeja. Länsimaisissa demokratioissa yksilöt ovat nousseet viihteen ja ajankulun kuninkaiksi, tavalla jota ei ole aikaisemmin voitu kuvitella. Kuinka suomalainen beatbox taitaja saa kymmeniä miljoonia kuulijoita kun vielä seitsemän vuotta sitten, se oli täysin mahdotonta.

Elämme yksilön aikakautta. Yhden ihmisen ajatus voi muuttaa koko maailmaa tavalla, joka on ennenkuulumatonta. Tarkoitan tavallista kansalaista, enkä Tšingis-kaani tai ketään muutakaan suurpersoonaa. Mohamed Bouazizi sytytti Arabikevään, tavallinen katukauppias, jonka viesti tavoitti miljoonat yksilöt.

Nyt kävi näin Nokian kanssa kulkiessa

Sijoituksista en ole kirjoittanut oikeastaan mitään järkevää, en ainakaan ihan vähään aikaan. Suurin syy siihen on ollut se, että kaikki irtonainen raha on mennyt muualle kuin osakkeisiin. Tähän on syynsä, mutta tämä en ole foorumi lähteä selvittämään niitä, eikä siitä siksi enempää.

Kevät on kuitenkin minulle perinteistä osakeaikaa, sillä osingot irtoavat ja tipahtelevat tilille. Olen yleensä sijoittanut ne takaisin pörssiin ja niin päätin tehdä myös tällä kertaa. Ajankohta on kuitenkin hieman etupainoinen, sillä suurin osa tulee maksuun vasta kuukauden sisällä.

Ostin kuitenkin Nokiaa, mikä on ehkä yksi riskialtiimmista osakkeista tällä hetkellä koko teknomaailmassa. Katsontasuunnasta toki riippuen, sillä yhtiön lihoiksi laittamisesta saisi käsittääkseni suurin piirtein nykyisen kurssin verran rahaa. Minulla on kolme syytä joiden pohjalta tein ostopäätöksen.

Ensisijaisesti halusin pienentää nykyisen osakepottini keskihintaa, joka on korkeampi kuin nykyinen arvostustaso. Tämä onnistui, vaikka itse lukuihin en lähde. Yksinkertaisemmin sanottuna, nyt pienempi arvonnousu riittää nostamaan minut plussan puolelle.

Toiseksi uskon edelleen siihen, että Nokialla on tilanne, jossa sen on pakko voittaa. Sillä ei yksinkertaisesti ole varaa epäonnistumiseen. Olen siis ostanut lauseet, joiden mukaan Lumia 900 julkistus on jotain ennalta näkemätöntä. Toivottavasti, mutta yhä enemmän toivon, että se onnistuu. Ainakin Suomessa Lumia 800 on myyntitilastojen kärjessä. Toisaalta Google trends kertoo karua kieltä siitä kuinka paljon Lumiaa maailmalla haetaan.

Kolmanneksi ehdin vielä hyvin mukaan Nokian osinkojen irtoamiseen, tämä tapahtuu vasta 4.5.2012, joten tätä kirjoittaessani saan ostokselleni noin 5,00 % osinkotuoton. Tämä ei varsinaisesti minua hetkauttanut painaessani ostonappia, mutta on tietysti mukava pikku lisä tilanteeseen.

Olisinko sijoittanut Nokiaan, jos minulla ei olisi aikaisempia ostoja? En olisi. Se vaatii tällä hetkellä niin paljon rohkeutta, ettei minulla sitä normaali tilanteessa olisi ollut. Nokia on mielestäni suuri riski, mutta samalla pitää muistaa vanha totuus, jonka mukaan osakkeita pitää ostaa silloin kun kaikki muut ovat pelokkaita. Myydä kun muut ovat rohkeita.

Luodaan katsaus tulevaan. Mitä tulen tekemään jos Nokian Lumia on menestys globaalilla tasolla? Todennäköisesti istun ja nautin matkasta, mutta en osaa sanoa miten pitkään. Mitään todella polttavaa tarvetta minulla ei ole myydä osuuttani, mutta ainakin osittaista realisointia pitää harkita kun ja jos kurssi nousee kannaltani positiiviseksi.

Mielipiteeni on, että Nokialla on nyt kaksi tai kolme kriittistä asiaa tämän vuoden aikana. Ensimmäinen on sunnuntaina julkaistava Lumia 900, joka tulee näyttämään suuntaa nykyiselle strategialle. Floppi, niin huutoa tulee ja paljon. Tosin niin taitaa tulla siinäkin tapauksessa, jos se on menestys.

Toinen tulee olemaan Windows 8 taulutietokone, jonka oletan tulevan joulumarkkinoille. Markkinat haluavt sellaista ja siksi sellaisen on tultava.

Kolmanneksi odotan mielenkiinnolla mitä muita puhelimia on tulossa vuoden loppupuolella. Varsinkin tuo uusi kamerateknologia Pureview tulee varmasti siirtymään Lumia laitteisiin ja se saattaa olla kova juttu.

Jänniä aikoja.

Maria Lund: Ca plane pour moi

I think she is divine and I have a secret crush on her.