keskiviikko 27. toukokuuta 2015

Päivän sana oli kivulias

Täällä haisee maali. Metallinen, pistävä maali. Haju on jotain sellaista mistä en todellakaan pidä, sillä olen aina ollut herkkä pahoille tuoksuille. Erityisesti kemiallisilla tai keinoteikoisille hajuille. En tiedä mistä se johtuu, mutta olen pyrkinyt välttelemään tuollaisia, mutta tästä en nyt pääse karkuun.

Asuminen on kallista, oli sen muoto sitten mikä tahansa. Vuokrat ovat korkeita, lainan määrä asuntoa varten on suuri, eikä marginaalitkaan ole kovin houkuttelevia. Toisaalta eipä tässä vaihtoehtoakaan juuri ole. Uusi hallitus nopeuttaa asuntolainan verohyvityksen pienentämistä ja sillä kerätään varmasti aika paljon lisää rahaa valtion kirstuun.

Olen pintapuolisesti katsonut mihin kiristykset ja etujen karsimiset osuvat ja siellä on paljon sellaista jonka allekirjoitan. Totuus kun taitaa vain olla se, että köyhillä ei ole mitään mistä ottaa ja rikkailta otetaan jo niin, että he muuttavat ulkomaille. Keskiluokka on se joka tätä valtiota selässään kantaa ja on samalla myös se, joka suurimmat hyödyt valtion palveluista keräävät.

Veneen omistaminen verolle? Kuulostaa aika epätodelliselta, joskin onhan se käsittääkseni yksi harvoista kulkuvälineistä jotka rekisteröintipakosta huolimatta ovat olleet verottomia. Siitä huolimatta tuo on vain taas yksi asia joka kertaa minulle kuinka syvällä Suomi oikeasti kulkee. Kulut ovat liian suuret suhteessa tuloihin, jolloin kaikki ylimääräinen on raavittava ja sellainen tuo venevero kieltämättä on.

Soini teki monelta kantilta katsottuna viisaasti ottaessaan ulkoministeriön haltuunsa. Timo on tolkku mies ja tulee pärjäämään siinä tehtävässä varmasti. Samalla se palvelee ainakin kahta tehtävää; valmistelee maisterisjätkästä potenttiaalista presidenttiehdokasta ja toimii muistutuksena perussuomalaisille, että Suomi on osa muuta maailmaa.

Opiskelusta voisi sanoa vaikka mitä, mutta jätän ne nyt kirjoittamatta. Todetaan nyt se, että lukio toisen asteen kouluna on paikka jossa on varmasti tehostamisen mahdollisuuksia. Omana aikana se oli suhteellisen turhauttava välivaihe ennen oikean opiskelun aloittamista. Ammattioppilaisten puolelta en osaa sanoa mitään kokemusperäistä, mutta mikä mahtaa olla se koulutuksen määrä niillä ulkomaan duunareilla, joille työpaikat on hävitty? Mikäli tarkoitus on siirtyä lähemmäs Saksan mallia, jossa oppisopimus takaa työtä ja koulutusta, olen varovaisen optimistinen.

Ei kommentteja: