Kuopankaivajan kyydissä

Kävi niin, että palasin kaivosyhtiön omistajaksi. Olin mukana kaivamassa kuoppaa Kainuun metsiin, jota tietysti nyt jälkiviisaana hieman harmittaa. Tällä kertaa kuopankaivuuhommissa ollaan hieman suuremmassa mittakaavassa, sillä hankin omistuksen Australialaisesta BHP Billiton yhtiöstä, joka on yksi maailman suurimmista kaivosyhtiöistä.

Yhtiön historia alkaa 1860 Haagista, jossa perustettiin tinakaivos Sumatran saaristoon Billitonin saarelle. BHP tulee taas Australiasta, jossa alettiin kaivaa hopeaa 1885. Tällä hetkellä BHP Billiton kaivaa ja myy eteenpäin kivihiiltä, rautamalmia, kuparia, öljyä ja potaskaa. Raaka-aineita joille moderni yhteiskunta pitkälle perustuu, joten markkinat ovat tuskin kuolemassa kovin nopeasti.

Sen verran olen kaivosalasta oppinut, että se on suurten poikien ja tyttöjen leikkikenttä. Yhtiöiden pörssiarvo määräytyy paljolti sen perusteella, mikä on kyseisen raaka-aineen markkinahinta, joten arvostustasot voivat heitellä paljonkin. Olen ymmärtänyt, että rautamalmin markkinahinta on pudonnut tuntuvasti huippuvuodesta 2011. Tämä on merkittävää koska BHP Billiton on yksi maailman suurimmista rautamalmin tuottajista maailmassa.

Miksi perusmetalleja? Siksi koska globaali megatrendi on urbanisoituminen, joka tarkoittaa kaupunkeja. Kaupungit vaativat kasvaakseen perusmetalleja, energiaa ja ruokaa. Omistan niitä nyt kaikkia, sillä potaskan käyttötarkoitus on lainnoitus ja kasvit tarvitsevat lannoitteita.

Olen niin huono tekemään sijoituksia, etten osaa sanoa onko tekemäni ostos tehty hyvään vai huonoon hintaan. Toisaalta en ole tästä edes erityisen kiinnostunut, en ainakaan lyhyellä tähtäimellä. Tarkoitus on ostaa osuus yhtiöstä ja sen liiketoiminnasta siten, että pääsen nauttimaan yrityksen tuotoista tästä hamaan tulevaisuuteen. Siinä perspektiivissä yhden päivän, viikon tai jopa vuoden ostohinta on aika pieni asia. Tietysti toivon, että onnistuin ostamaan oman osuuteni ns. pohjalta, mutta harvoin siinä onnistuu kukaan.

Näillä kuitenkin mennään ja ehkäpä huomionarvoista on sekin, että tällä hetkellä 55 % pörssiomistuksistani on dollariosakkeissa. Euro ja siten kotimaisissa osakkeissa on 45 %.

Norsupuolueen ehdokastoiveikkaat

Harmi etten ole amerikkalainen, harmi etten ole republikaani ja harmi etten pääse äänestämään kyseisen puolueen presidenttiehdokkaasta. Kaikki tämä siksi, että kerrankin olisi valinnanvaraa.

Donald Trup julistautui juuri hetki sitten pyrkivänsä norsupuolueen presidenttiehdokkaaksi, joten esikarsintaan on nyt ilmoittautunut yhteensä 12 ehdokasta. Yksi nainen ja yksitoista miestä, joista jokainen uskoo olevansa parasta mitä vapaa maailma ansaitsee jenkkien seuraavalla presidenttikaudella.

Samaan aikaan aasipuolueen puolella, ehdokkaita on vain neljä, yksi nainen ja kolme miestä. Myös näistä, jokainen on luonnollisesti omasta mielestään parasta, mitä demokratialle voi antaa. Kansa valitsee aina oman kuvansa, joten hyvä ehdokas maistuu kaikille tai ainakin yksinkertaiselle enemmistölle.

Republikaaneilla on muuten oikeasti aika hauska tilanne, miten on mahdollista, että noinkin moni kuvittelee pääsevänsä maailman mahtavimpaan virkaan? Toki luonnollisesti tuolla suunnalla ehdokkuudella haetaan myös puhtaasti omien osakkeiden nostamista. Haetaan uskottavuutta ja näkyvyyttä omien kannattajien keskuudessa. Uskoisin, että noista kahdestatoista suurin osa, on liikkeellä edellä mainituista syistä.

Ulkopuolisen ja asiaa paremmin tuntemattoman silmin katsottuna, joukossa on todellisuudessa vain kaksi tai kolme aitoa ehdokasta. Sen verran mitä olen asiaa seurannut, vaaleissa merkitsee kolme asiaa: uskottavuus, resurssit ja voitontahto. Ihmiset ovat mielellään voittajan puolella, mutta kannustavat altavastaajaa. Tosipaikan tullen kuitenkin resurssit on se voimavara, jolla pystytään tavoittamaan kaikki mahdolliset äänestäjät. Kukaan ei voi äänestää tuntematonta ehdokasta, ei vaikka tämä olisi muita parempi.

Mielestäni republikaanien 12 ehdokasta voidaan jakaa neljään ryhmään, sen mukaan miten heillä on edellä mainitut kolme ominaisuutta. D-luokan ehdokkaat ovat niitä, joilla ei ole yhtään edellä mainituista ominaisuuksista ja heitäkin on tuossa joukossa neljä.

D-ryhmä (ei mitään):

• Ben Carson: ainoa tummaihoinen ehdokas, mutta pyrkii todennäköisesti senaattiin
• Lindsay Graham: pyrkii säilyttämään paikkansa senaatissa
• George Pataki: New Yorkin kuvernööriksi vai senaattiin?
• Marco Rubio: hakee asemia tulevaisuuden vaaleihin

C-ryhmä (yksi ominaisuus):

• Ted Cruz: miehellä on nimi ja teekutsuliikkeen tuki. Ei riitä koko puolueen ehdokkaaksi
• Carly Fiorina: ainoa nainen ja todennäköisesti resursseja, mutta pyrkii senaattiin

B-ryhmä (kaksi ominaisuutta):

• Mike Huckabee: nimi ja uskottavuus. onko kuitenkaan resursseja?
• Rand Paul: nimi ja uskottavuus, mutta riittääkö teeliikkeen resurssit kahteen ehdokkaaseen?

A-ryhmä (kolme ominaisuutta):

• Jeb Bush: Bushin klaanin kolmas presidenttiehdokas. Todennäköisesti kärkiehdokas
• Rick Perry: todennäköisesti liian äärimmäisyyksien ihminen ollakseen koko puolueen ääni
• Rick Santorum: vahva ehdokas 2012, eikä liiaksi oikein mitään
• Donald Trump: todennäköisesti tunnetuin ehdokas ja pystyy maksamaan koko kampanjan omasta taskustaan

Kuvittelisin, että lopullinen kisa käydään Jeb Bushin ja Rick Santorumin välillä. Trump on varmasti mukana kisassa, mutta on luultavasti liian itsenäinen ehdokas puolueelle. Toisaalta kyllä Trump on minusta pari astetta kovempi luu kuin Ross Perot.

Hallituksen henkilökohtaiset osakkeet

Kauppalehti on listannut hallituksen ministerien osakeomistuksia ja saanut tuloksen, josta olen aavistuksen yllättynyt. Olisin kuvitellut, että omistuksia olisi ollut enemmänkin, mutta eipä ole. Samaan suuntaan tietysti osoitti myös Nordnetin julkaisema twiitti, joka kertoo heidän puolijulkisen shareville hieman yli 56 000 käyttäjän keskimääräinen osakesalkku on EUR 30,000.

Liikenne- ja viestintäministeri Anne Bernerin salkku on noin EUR 25,000, joista suurin osa Sopranoa. Mukaan mahtuu myös pieni osuus Stockmannia, joten kovin kummoinen salkku tuossa ei mielestäni ole.

Sisäministeri Petteri Orpo on päivän kurssilla mitattuna kakkosena noin EUR 24,000. Tämä jakautuu kymmenen yrityksen kesken, joten todennäköisesti yhtä osaketta on ostettu aina yksi tai korkeintaan kaksi kertaa. Mukana salkussa: Kone, Metso, Neste Oil, Nokia, UPM ja Talvivaara.

Näiden jälkeen osakesijoitukset tipahtavat tuntuvasti. Ulkoministeri Timo Soinilla on EUR 3500 ja sekin jaettuna neljän eri yrityksen kesken. Elisa, Metso, Outokumpu ja Wärtsilä ovat aika äijä osakkeita kaikki, mutta pieniä nuo ovat omistuksiksi. Tarkoitan, että jos yhden pörssitoimeksiannon hinta on vaikkapa EUR 10,00 niin tuhannen euron sijoituksen arvon pitää nousta prosentti, jotta edes kulut on maksettu. Puhumattakaan jos sijoituksistaan maksaa vielä säilytyspalkkiota.

Maatalous- ja ympäristöministeri Kimmo Tiilikaisella on Metsoa, Outokumpua, Pöyryä ja Valmetia yhteensä noin EUR 10,000:lla. Perhe- ja peruspalveluministeri Juha Rehulan 20 kpl Neo Industrialin osaketta kuulostavat enemmänkin huumorilta kuin sijoitukselta, mutta kuka minä olen kenenkään tekemisiä halveeraamaan. Henkilökohtaisesti en vain keksi mitään syytä miksi sijoittaisin 34 euroa yhtään mihinkään.

Pieniä on silakat joulukaloiksi. Ei minulle muuta tule mieleen edellä mainituista, mutta toisaalta mikäpä siinä. Tuolla on joukossa aidosti hyviä yhtiöitä ja kaiketi noillekin löytyy jokin looginen suunnitelma.

Arkeologisia kaivauksia ja löytöjä

Hämeen linnassa jatketaan korjauksia ja siellä etsitään risukimppuja. Tarkemmin sanottuna kuinka alkuperäinen vallihauta on rakennettu ja löytyykö perustuksista risukimppuja. Ei mielestäni kovin seksikäs tutkimusalue, mutta joku tuostakin kicksit saa. Eikä sillä, orgaaninen materiaali on aina harvinaista tällä maaperällä.

Etelä-Englannista ja Cornwallista vietiin kultaa Irlantiin, vaikka sitä löytyi pronssikaudella Irlannistakin. Kyseessä siis jonkin sortin tavaran kuljettamisesta paikasta A paikkaan B meren ylitse. Maantiedettä muistamattomille, Irlannin ja Englannin välissä on meri, joten tuo väli on purjehdittu jo tuhansia vuosia sitten. Miksi viedä hiekkaa Saharaan?

Vantaalla Heurekan vetämät(?) arkeologiset kaivaukset jatkuvat tänäkin vuonna ja ilmeisesti sinne pääsee pääsylippua vastaan mönkimään maassa myös itse. Kaivaukset järjestetään 22.6. - 19.7.2017 ja kaivaus on auki arkisin sekä viimeisenä viikonloppuna klo. 9-16. Jokaiselle päivälle otetaan 20 henkeä ja lippu maksaa EUR 50,00. Terve menoa mönkimään ja tekemään löytöjä.

Hangon Tulliniemessä kaivetaan toisen maailmansodan aikaista saksalaisten loma- ja etappileiriä. Leiri on luonnonkauniilla paikalla aivan Suomen eteläkärjessä ja paikalle pääsee kävelemään uutta luontopolkua pitkin. Suosittelen kesäretkeksi kaikille, sillä maisemat ovat upeat. Lisätietoja arkeologi Jan Fastin kotisivuilta.

Kemiössä tutkitaan Krimin sodan aikaista optisen lennättimen asemaa. Vetäjänä ilmeisesti sama sankari kuin Hangossa, joten miehellä pitää kiirettä. Toivottavasti kummastakin paikasta löytyy jotain jännittävää.

Turussa poraudutaan yhä edelleen keskiaikaiseen menneisyyteen ja siellä on löydetty ikivanha pentagrammi. Niin.. sillä nyt voi olla merkityksenä vaikka mitä, riippuen tulkitsijan mielikuvituksesta. Tosin todennäköisesti kyseessä on ollut joko vapaamuurari (nykyinen aate ei taida aivan keskiajalle yltää) tai sitten kristinuskon ja Jeesuksen haavoja symbolisoida merkki. Tosin hitostako sitä tietää, miksi se on tiileen alkujaan piirretty.

Australiassa löydettiin 12,000 vuotta vanha helmi ja samaan aikaan Oklahomassa teurastettiin biisoneita.

Etelä-Afrikassa orjalaiva ja Vietnamissa tosi vanhoja kivikirveitä

Leatherman Squirt PS4 - Ensivaikutelma

Sain postissa tilaamani Leatherman Squirt PS4 taskutyökalun ja olen nyt käpistellyt siitä ensivaikutelmat. Mitään syväanalyysiä en ole tekemässä, mutta kirjoitan lyhyesti ensivaikutelmat uudesta työkalusta.


Ostin tuon eräänlaiseksi EDC-työkaluksi (Every Day Carry), eli avaimenperäksi joka kulkee käytännössä aina mukana. En ole vielä päättänyt otanko uuden Leathermanin tällä tavalla käyttöön, mutta näin tulee todennäköisesti käymään. Pitää vielä kokeilla miltä se tuntuu avainnipussa ja jos se ei ole liian suuri, se jää siihen pysyvästi.

Laatikkoa avatessani huomioni kiinnittyi ennen kaikkea siihen, kuinka pieni se laatikko oli. Puhumattakaan siitä kuinka pikkuruinen itse Squirt PS4 lopulta olikaan. Minulla on pienet kädet, joten tulen muita helpommin toimeen pienten työkalujen kanssa ja tämä oli silti mielestäni kovin mitättömän kokoinen. Leathermanin omilla sivuilla oleva kuva ei mielestäni anna todellista kuvaa, vaikka siellä  mitat (suljettuna 5,72 cm) on luonnollisesti mainittu.

Terä on 420HC ruostumatonta terästä, joka on Wikipedian mukaan yleisesti käytetty teräs edullisemman luokan veitsissä. Se on kovaa ja kestää hyvin korroosiota, eikä minulla ole sen suhteen mitään valittamista. Terä on pikkuruinen, mutta heti laatikosta otettuna varsin terävä. Ihokarvoja se ei kuitenkaan leikkaa sellaisenaan, joten parran ajo pitää suorittaa muilla keinoilla.

Viila toimii ainakin kynsille, mutta uskoisin sen toimivan myös metallille ja puulle kuten valmistaja vakuuttaa. Pikkuruinen se tietysti on, joten todelliset viilaajat pitävät mukanaan myös ihan oikeita työkaluja.

Sakset toimivat ja niillä saa leikattua varsin hyvin sormenkynnet. Leikkausjälki on siisti, eikä viilaa enää tarvita jäljen siloitteluun. Hyvät sakset, 5/5 pistettä.

Pihdit ovat yllättävän vakuuttavat ja ne lukkiutuvat auki vakuuttavasti napsahtaen. Painettaessa leuat kiinni, ainoastaan leukojen kärki puristuu yhteen. Niillä saa kuitenkin näpättyä kiinni vaikkapa hiuksesta, joten ote on kohtuullisen tiukka. Sivuleikkuria tai varsinaista pihdin hammasosaa en ole vielä kokeillut, mutta kuvittelisin niiden olevan aivan laadukkaat. Pihdit muuten avautuvat itsestään sisäänrakennetun jousen ansiosta. Hieman kovempi sivuttaisvääntö saa kyllä pihdin joustamaan sivuttaissuunnassa, joten kovin voimakasta vääntöä sillä ei kannata yrittää. En ainakaan uskaltanut.

Korkinavaaja ei ole minusta kovin kummoinen. Sillä saa homman tehtyä, mutta ainakin tuo kruunukorkki vaati hieman säätämistä.

Leatherman Squirt PS4 on pikkuruinen, eikä sellaisenaan ole riittävä oikeastaan mihinkään todelliseen työhön. Sillä saa kuitenkin hoidettua lukuisia arkipäivän askaria, kuten nyt vaikkapa pahvilaatikon avaaminen tai lohjenneen kynnen siistimisen. Itsessään se on varsin näppärä pikku paketti ja on hintansa arvoinen. Pelastaako se ihmisen hengen? Paha sanoa..enkä oikein keksi tilannetta, jossa se riippuisi ainoastaan tuosta, mutta mieluummin tuo kun ei mitään.

Minä elän yli varojeni

Suomen kestävyysvajeeksi puhutaan kymmentä miljardia euroa vuodessa. Summa joka on käsittämättömän suuri ja jonka suurin ongelma onkin sen käsittämättömyys. 

Ihmiselle jolla tuhannen euron säästäminen on liki mahdotonta, ei kymmenen miljardia ole mikään todellinen luku. Se on jotain sellaista mikä ei kosketa häntä, ei vaikka hän on on Suomen kansalainen ja yhtä lailla, veloissa kuin kaikki muutkin 5,439 miljoonaa kansalaista.
Yritetään tehdään kymmenestä miljardista (10.000.000.000) hieman helpompi luku ja jaetaan se 5.439.000:lla ja saadaan luvuksi 1838,57. Jokainen Suomen kansalainen velkaantuu vuodessa 1838,57 euroa, siis kaikkien henkilökohtaisten lainojensa lisäksi.

Sinulla, minulla, naapurin Reinolla ja serkun vaimolla on joka kuukausi 153,21 € lisää velkaa, vain siksi, että pystymme ylläpitämään tätä valtiota.

Tajusitko?

Niin.. 153,21 € lisää velkaa joka kuukausi. Elät joka päivä 5 euroa ja 11 senttiä yli varojesi. Saat palkkaa minkä verran tahansa, mutta silti jäät velkaa. Siinä on meidän ongelma yksinkertaistettuna.

Kauheaksi tämän tekee se, että tänään syntynyt lapsi, opiskelunsa päättänyt nuori, pitkäaikaistyötön, työnarkomani insinööri ja eläkeellä oleva Ritva on yhtä lailla mukana tuossa luvussa. Se koskettaa meitä kaikkia.

Jokaisen olisi syytä miettiä mitä se tarkoittaa omassa elämässään kun raha ei riitä. Kuinka pitkään voi elää velaksi, ennen kuin velka pitää maksaa pois? Pitääkö luopua harrastuksista, jotka ovat liian kalliita vai ottaa toinen työpaikka.

Minun osuuteni Suomen valtion velasta on 17.739,74 euroa. Mikä on sinun osuutesi?