Donald Trup julistautui juuri hetki sitten pyrkivänsä norsupuolueen presidenttiehdokkaaksi, joten esikarsintaan on nyt ilmoittautunut yhteensä 12 ehdokasta. Yksi nainen ja yksitoista miestä, joista jokainen uskoo olevansa parasta mitä vapaa maailma ansaitsee jenkkien seuraavalla presidenttikaudella.
Samaan aikaan aasipuolueen puolella, ehdokkaita on vain neljä, yksi nainen ja kolme miestä. Myös näistä, jokainen on luonnollisesti omasta mielestään parasta, mitä demokratialle voi antaa. Kansa valitsee aina oman kuvansa, joten hyvä ehdokas maistuu kaikille tai ainakin yksinkertaiselle enemmistölle.
Republikaaneilla on muuten oikeasti aika hauska tilanne, miten on mahdollista, että noinkin moni kuvittelee pääsevänsä maailman mahtavimpaan virkaan? Toki luonnollisesti tuolla suunnalla ehdokkuudella haetaan myös puhtaasti omien osakkeiden nostamista. Haetaan uskottavuutta ja näkyvyyttä omien kannattajien keskuudessa. Uskoisin, että noista kahdestatoista suurin osa, on liikkeellä edellä mainituista syistä.
Ulkopuolisen ja asiaa paremmin tuntemattoman silmin katsottuna, joukossa on todellisuudessa vain kaksi tai kolme aitoa ehdokasta. Sen verran mitä olen asiaa seurannut, vaaleissa merkitsee kolme asiaa: uskottavuus, resurssit ja voitontahto. Ihmiset ovat mielellään voittajan puolella, mutta kannustavat altavastaajaa. Tosipaikan tullen kuitenkin resurssit on se voimavara, jolla pystytään tavoittamaan kaikki mahdolliset äänestäjät. Kukaan ei voi äänestää tuntematonta ehdokasta, ei vaikka tämä olisi muita parempi.
Mielestäni republikaanien 12 ehdokasta voidaan jakaa neljään ryhmään, sen mukaan miten heillä on edellä mainitut kolme ominaisuutta. D-luokan ehdokkaat ovat niitä, joilla ei ole yhtään edellä mainituista ominaisuuksista ja heitäkin on tuossa joukossa neljä.
D-ryhmä (ei mitään):
- Ben Carson: ainoa tummaihoinen ehdokas, mutta pyrkii todennäköisesti senaattiin
- Lindsay Graham: pyrkii säilyttämään paikkansa senaatissa
- George Pataki: New Yorkin kuvernööriksi vai senaattiin?
- Marco Rubio: hakee asemia tulevaisuuden vaaleihin
- Ted Cruz: miehellä on nimi ja teekutsuliikkeen tuki. Ei riitä koko puolueen ehdokkaaksi
- Carly Fiorina: ainoa nainen ja todennäköisesti resursseja, mutta pyrkii senaattiin
B-ryhmä (kaksi ominaisuutta):
- Mike Huckabee: nimi ja uskottavuus. onko kuitenkaan resursseja?
- Rand Paul: nimi ja uskottavuus, mutta riittääkö teeliikkeen resurssit kahteen ehdokkaaseen?
A-ryhmä (kolme ominaisuutta):
- Jeb Bush: Bushin klaanin kolmas presidenttiehdokas. Todennäköisesti kärkiehdokas
- Rick Perry: todennäköisesti liian äärimmäisyyksien ihminen ollakseen koko puolueen ääni
- Rick Santorum: vahva ehdokas 2012, eikä liiaksi oikein mitään
- Donald Trump: todennäköisesti tunnetuin ehdokas ja pystyy maksamaan koko kampanjan omasta taskustaan
Kuvittelisin, että lopullinen kisa käydään Jeb Bushin ja Rick Santorumin välillä. Trump on varmasti mukana kisassa, mutta on luultavasti liian itsenäinen ehdokas puolueelle. Toisaalta kyllä Trump on minusta pari astetta kovempi luu kuin Ross Perot.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti