Kuopankaivajan kyydissä

Kävi niin, että palasin kaivosyhtiön omistajaksi. Olin mukana kaivamassa kuoppaa Kainuun metsiin, jota tietysti nyt jälkiviisaana hieman harmittaa. Tällä kertaa kuopankaivuuhommissa ollaan hieman suuremmassa mittakaavassa, sillä hankin omistuksen Australialaisesta BHP Billiton yhtiöstä, joka on yksi maailman suurimmista kaivosyhtiöistä.

Yhtiön historia alkaa 1860 Haagista, jossa perustettiin tinakaivos Sumatran saaristoon Billitonin saarelle. BHP tulee taas Australiasta, jossa alettiin kaivaa hopeaa 1885. Tällä hetkellä BHP Billiton kaivaa ja myy eteenpäin kivihiiltä, rautamalmia, kuparia, öljyä ja potaskaa. Raaka-aineita joille moderni yhteiskunta pitkälle perustuu, joten markkinat ovat tuskin kuolemassa kovin nopeasti.

Sen verran olen kaivosalasta oppinut, että se on suurten poikien ja tyttöjen leikkikenttä. Yhtiöiden pörssiarvo määräytyy paljolti sen perusteella, mikä on kyseisen raaka-aineen markkinahinta, joten arvostustasot voivat heitellä paljonkin. Olen ymmärtänyt, että rautamalmin markkinahinta on pudonnut tuntuvasti huippuvuodesta 2011. Tämä on merkittävää koska BHP Billiton on yksi maailman suurimmista rautamalmin tuottajista maailmassa.

Miksi perusmetalleja? Siksi koska globaali megatrendi on urbanisoituminen, joka tarkoittaa kaupunkeja. Kaupungit vaativat kasvaakseen perusmetalleja, energiaa ja ruokaa. Omistan niitä nyt kaikkia, sillä potaskan käyttötarkoitus on lainnoitus ja kasvit tarvitsevat lannoitteita.

Olen niin huono tekemään sijoituksia, etten osaa sanoa onko tekemäni ostos tehty hyvään vai huonoon hintaan. Toisaalta en ole tästä edes erityisen kiinnostunut, en ainakaan lyhyellä tähtäimellä. Tarkoitus on ostaa osuus yhtiöstä ja sen liiketoiminnasta siten, että pääsen nauttimaan yrityksen tuotoista tästä hamaan tulevaisuuteen. Siinä perspektiivissä yhden päivän, viikon tai jopa vuoden ostohinta on aika pieni asia. Tietysti toivon, että onnistuin ostamaan oman osuuteni ns. pohjalta, mutta harvoin siinä onnistuu kukaan.

Näillä kuitenkin mennään ja ehkäpä huomionarvoista on sekin, että tällä hetkellä 55 % pörssiomistuksistani on dollariosakkeissa. Euro ja siten kotimaisissa osakkeissa on 45 %.