Kevät on koittanut tai ainakin siltä alkaa jo tuntua. Aurinko on paistanut todella kauniisti viime päivinä ja sen lämmön tuntee. Varsinkin kun on pukeutunut suomalaiskansalliseen tapaan tummaan talvitakkiin. Jotain iloa siis siitäkin kun on selvinnyt vuoden pimeimmän ajan, jäämättä auton alle. Eipä sillä, minulla on hyvä takki ja siinä on hyvät heijastimet vakiona.
Olen siis alkanut miettimään mitä ensi kesänä voisi tehdä. Ajatukset vaihtelevat aika lailla laidasta laitaan, sillä suhteellisen riippumattomana ihmisenä, maailma on oisterini. Nyt minun pitäisi vain käyttää miekkaani ja avata tuo pirulainen.
Haluan matkustaa, mutta minne ja koska? En vielä osaa sanoa. Tai osaan minä jotain, sillä seuraan sen verran globaalia taloutta, että tiedän minne kannattaisi mennä. Norja ja Venäjä ovat suhteellisen riippuvaisia öljyn hinnasta ja koska se on tällä hetkellä niin edullista, on kumpikin varteenotettavia vaihtoehtoja.
Venäjä tietysti olisi suuri seikkailu. Jotain mistä olen haaveillut jo vuosikausia, mutta viitsinkö minä sinne lähteä on toinen asia. Osaan ja pystyn kyllä istumaan paikallani viikon päivät, mutta jotenkin tuntuu, että juttukaveri saattaisi olla poikaa.
Norja on valittu maailman parhaimmaksi paikaksi asua jo ties kuinka monen kerran, joten miksi ei? Onhan se tälläistä tasaista taivaanrantaa rakastavalle kaverille kohtuullisen kiehtova paikka. Meri, vuoria ja nähtävyyksiä. Norjassa olen toki jo käynyt, mutta ehkä norskeja voisi huijata toisenkin kerran.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti