Reilu viikko sitten oli YLE:n sivuilla artikkelisarja, joka oli mielestäni urheilujournalismia parhaimmillaan. Se käsitteli Suomen ykkösurheilulajin taloutta eli jääkiekon liigajoukkueita ja heidän tuloksentekokykyä.
Yksi otsikoista kuului: jääkiekon SM-liiga - surkeaa businesta. Osa joukkueista pärjää ainoastaan rikkaan omistajan taloudellisella tuella, valtaosa tekee tappiota vaikka on siellä muutama voittoakin tekevä yritys. Niin, yritys sillä kaikki liigajoukkueet ovat osakeyhtiöitä, joiden tehtävänä olisi tuottaa voittoa omistajilleen.
Liigalisenssi on oikeus alueelliseen monopoliin. Sen kautta omistaja pystyy järjestämään omalla talousalueellaan jääkiekon SM-liigaotteluita. Ilman tätä lisenssiä se ei onnistu, joten kyse on laillistetusta monopolista. Suoranaista kilpailua siis ei ole, ellei mukaan lasketa kissanäyttelyitä ja muita ihmisten vapaa-ajan viettotapoja. Lätkäottelu on pois lenkkeilystä, lukemista tai pienoismallien rakentamiselta. Jääkiekkoa ei kuitenkaan pelata samalla paikkakunnalla samaan aikaan.
Liigajoukkue on tärkeä identiteettikysymys monelle maakunnan kaupungille. On tärkeää, että kaupungissa kisataan jääkiekon mestaruudesta. Kannattajat kertovat rakastavansa seuraa kuolemaansa saakka, suhde joka on monta avioliittoa voimakkaampi. Kausilippuja uudistetaan joka vuosi, eikä siitä olla valmiita tinkimään vaikka työpaikka menisi alta. Katsojia on tuhansia jokaisessa ottelussa ja vielä enemmän televisiossa.
Voisi kuvitella, että liigalisenssi on lupa painaa rahaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti