Tajusin vasta jälkikäteen, että olen käynyt Hangossa lähes tasan vuosi sitten ja kävin lähes täysin samat paikat kuin tälläkin kertaa. Olenko tapoihini kangistunut vai kokemuksen kautta tiedän missä kannattaa Hangossa käydä?Tulliniemen luontopolku avattiin suurelle yleisölle joitakin vuosia sitten ja on vahvasti kiinnittänyt itsensä minun psyykkeeseen. Siitäkin huolimatta, että olen nyt kävellyt sen vain kahteen kertaan. Polku on kokonaispituudeltaan 6,7 km pitkä ja on hyvin vaihteleva. Maisemat muuttuvat kivikkorannasta, kuivan mäntymetsän, lehdon ja kallioiden kautta aavaksi mereksi. En usko, että Suomessa on montaa yhtä vaihtelevaa maisemaa noin lyhyellä matkalla ja se itsessään tekee polusta kiinnostavan.
Nähtävyyksiä joista olen itselleni iloa ja riemua saanut ovat nekin kohtuullisen erikoisia ja vaihtelevia. Vaikka en ole automies, minusta on jännittävä katsoa tuhansia ja tuhansia uutuuttaan kiiltäviä autoja, joita koko Suomi ja Venäjä itselleen haluaa. Samoin pidän paikan kouriintuntuvasta historiasta, joka näkyy saksalaisten parakeissa, joita ajan hammas syö hitaasti. Nämä ovat ehkä enemmän valikoituja kokemuksia, mutta se luonto ja ne linnut puhuttelevat varmasti useampaakin kulkijaa.Laskin kävelyni aikana 21 laulujoutsenta, 7 mustarastasta, 2 talitinttia, 2 sinitiaista ja lukuisia muita joita vain kuulin tai en muuten tunnistanut. Haahkoja en nähnyt.
Mitäpä muuta Hangosta. Kevät on tullut, mutta se ei ole ehtinyt vielä vaikuttaa. Talvivaatteet olivat edelleen tarpeen, sillä meri on kylmä ja tuuli sen mukainen. Risteykset olivat edelleen tasa-arvoisia ja tilanteet sen mukaisia. Ulkoilijoita ja muita reippailijoita oli runsaasti.
Kyllä minä siitä paikasta yhä pidän, mutta matkan päästä tai pienillä visiiteillä.
Tämä oli blogin 1000 kirjoitus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti