Tänään on ollut ensimmäinen lomapäivä, sillä vietän ensi viikolla loput viime vuoden lomakaudesta. Olen miettinyt ja selvitellyt, että missä haluaisin käydä. Erilaisia kaupunkeja olen katsonut ja ollut jo varaamassa lentoja Berliiniin, mutta jätin lopulta varaamatta. Olen kotona.
Kieltämättä tämä pitkäperjantai on ollut aika normaali lauantai fiilis. En selvästi ole päässyt vielä irti arjesta, joten huomenna on tehtävä jotain erilaista. Tuskin saan aikaiseksi mitään todella eksoottista, mutta suuntaan todennäköisesti keskustaan. Ajattelin käydä Ateneumissa kun siellä on päivitetty perusnäyttely kokonaan uusiksi. Kaikki on kuulemma laitettu yhteen ja tuotu katsojien ihailtavaksi niin paljon, että käsittäminen taitaa jäädä pienemmälle. Kuvastaako se tätä päivää, videot joissa kolmen sekunnin kohtaus on ikuisuus ja hissimatka on liian pitkä omien ajatusten tarkkailuun.
Tajunta täyteen taidetta.
Sitä minä kaiketi odotan huomiselta, mutta mihin kaikkeen minä sen saan kiedottua on vielä avoimena. Ehkä Suomenlinna, jossa olen aina viihtynyt ja silti jättänyt kaikkein kiinnostavimman kokematta. Huominen on vielä tulematta.
Koko maailma on vielä kokematta ja sellaiseksi se varmasti myös jää. Voisin pitää itseäni onnekkaana jos pääsen käymään edes yhden prosentin niistä paikoista joissa mielelläni kävisin ihmettelemässä. Mistä tuo tulee, tarve ja kiinnostus nähdä maailman epämääräiset ja oudot kolkat? Lähtisin välittömästi kahden viikon ajaksi McMurdon kuiville laaksoille jos se olisi minulle mahdollista. Pakenenko jotain? Kaiketi arkea. Itseäni? Tuskin.
Mitä kaikkea ihminen tarvitsee itsensä ilmaisemiseen?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti