sunnuntai 3. huhtikuuta 2016

Suosiokilpailu kun osallistujat ovat epäsuosittuja

Kukapa kissan häntää nostaisi jos ei kissa itse. Kerroin jo lokakuun lopulla samaa asiaa kuin New York Times kertoo vasta tänään, eli Trump on pikkuisen enemmän ääriehdokas kuin Clinton. Itse asiassa kumpikin on niin poliittisesti äärilaidalla, että ovat molemmat "villin epäsuosittuja".

Nämä vaalit tulevat ratkeamaan edelleen sillä, joka pystyy kääntämään oman äärilaitansa suosion kantamaan myös poliittisessa keskustassa. Trump on vieroittanut itsestään niin latinalaiset, naiset, alle 30-vuotiaat ja korkeastikoulutetut äänestäjät. Clinton on käsittääkseni "vain" yleisen epäsuosittu eli mikään kokonainen äänestäjäryhmä ei ole häntä tyrmännyt.



Demokraattinen politiikka eroaa liike-elämästä yhdessä suuressa muodossa, siinä pitää pystyä toimimaan koko markkinan alueella. Tämä siis jos kansakunnasta puhutaan poliittisena kenttänä. Erotus korostuu erityisesti presidentinvaaleissa, jossa markkinaosuuden on oltava yli 50%, jotta voitto on ylipäätänsä mahdollinen. Liike-elämässä yritys voi olla suunnattoman menestyvä, myös huomattavan paljon pienemmillä markkinaosuuksilla. Itse asiassa tämä tulee todennäköisesti olemaan Trumpin sokea kohta, sillä hänen viestinsä on suunnattu aivan liian pienelle asiakassegmentille. Tämä riittää ilmeisen hyvin republikaanisen puolueen ehdokkuuteen, mutta ei riitä todelliseen kilpailuun.

Clintonin suurin ero Sandersiin ja Trumpiin tulee siitä, että hän ei ole maalannut itseään vain tietyn äänestäjäkunnan ehdokkaaksi. Hän selkeästi yrittää pelata kokonaisvoittoa, eikä ainoastaan osallistujatittelistä.

Ei kommentteja: