Lentokentän viereen muuttajat

Sairaanhoitajat vaativat kolmen tonnin palkkaa kansalaisadressin voimin. Ilmeisesti suurin perustelu tuntuu olevan se, että vaatimuksen tekijät ovat kyllästyneet odottamaan kovempaa palkkaa.

Kukaan ei kiellä etteikö sairaanhoitajan työ ole vaativaa, raskasta ja huonosti palkattua. Samaan aikaan minulle tulee kuitenkin ensimmäisenä mieleen ne ihmiset, jotka muuttavat lentokentän viereen ja alkavat sen jälkeen valittamaan lentomelusta.

Onko se tullut jotenkin yllätyksenä, että sairaanhoitajan tehtävä on heikosti palkattua? Mikäli työstä olisi halunnut enemmän palkkaa, niin miksi ei alkujaan kouluttautunut sellaiseen tehtävään, jossa palkkataso on korkea?

Stubb ei taida olla puutarhuri

On myönnettävä, että olen ollut väärässä Alexander Stubbin osalta. Keskustelimme hänen valinnastaan Kokoomuksen johtoon ja olin muistaakseni sitä mieltä, että hän voi parhaimmillaan olla parasta mitä heille on viime vuosina tapahtunut. Hän on kuitenkin hyvin näkyvä persoona, joka varmasti herättää tunteita ja kohtaa ihmisiä eri tavalla kuin moni muu sen hetkisistä ehdokkaista. Nyt alkaa kaiketi olla selvää ettei hänestä tullut Kokoomuksen pelastajaa, ehkä pikemminkin päinvastoin.

Stubb on profiloitunut viime vuosina enemmänkin mieheksi joka keskittyy epäoleellisiin asioihin. Samaan aikaan kun maa on syvimmässä kriisissa sotien(?) jälkeen, on miestä seurannut kohu kohun jälkeen. Ensiksi lyhyt pätkä pääministerinä, jolta käsittääkseni jäi käteen kohu polvihousuista ja avoin tunnustus pohdinnasta, että pitäisikö hajoittaa hallitus. Nyt valtionvarainministerinä hopeinen luoti maan ongelmiin on hallintarekisteri, jota käsittääkseni ei oikein kukaan todella halua. Nyt viimeisin älynväläys oli pohjoiskorealaistyylinen kirje, jossa vannotettiin rakkautta suurta johtajaa kohtaan.

Mielestäni on täysin luonnollista korjata mielipidettään uusien tietojen perusteella, joten teen sen nyt omalta osaltani tässä. Stubb on erittäin ammattitaitoinen ihminen, jonka karisma on erittäin poikkeuksellista suomalaiselle poliitikolle. Samaan aikaan hän vaikuttaa ihmiseltä, jolla on suuria haasteita syiden ja niiden seurausten arvioimisessa. Hän ei vaikuta kovin harkitsevalta ihmiseltä ja on vaikea nähdä miestä tehtävässä, jonka hedelmät kypsyvät vasta vuosien jälkeen.

Putin perustaa komentoonsa kansalliskaartin = Sisä- vai ulkopolitiikkaa?

Iltasanomat uutisoivat Venäjän presidentti Putinin perustaneen komentoonsa kansalliskaartin. Valitettavasti en osaa venäjää tai edes ole etsinyt alkuperäistä uutista, mutta mielestäni Iltasanomien otsikointi on A) sensaatiohakuinen ja B) mahdollisesti väärillä jäljillä. Alkuperäinen otsikko oli siis: Putin perustaa komentoonsa kansalliskaartin – onko taustalla pelko kansannoususta?

Koska itänaapurin takana turvallisuuspalvelu tms. on noussut isäntäänsä vastaan? Minä en tiedä yhtään suoralta kädeltä, joten ei se kovin yleistä ole. Siksi onkin syytä kysyä onko todella tarpeen perustaa uutta turvallisuusjoukkoa joka olisi muita jo olemassa olevia uskollisempi. En usko tähän.

Toiseksi jos kyseessä on todella kansalliskaarti eli vapaaehtoinen maanpuolustusjärjestö, eikä kyseessä ole silloin enemmänkin sisäpolitiikkaa? Se on käytännön läheinen tapa tuoda kansa mukaan taisteluun ja varustautumiseen ulkoisia uhkia vastaan.

Lisäksi voisi jopa pohtia, että onko tämä ensimmäinen asken Venäjällä kohti ammattiarmeijaa ja irrottautumista asevelvollisarmeijaasta.

Suosiokilpailu kun osallistujat ovat epäsuosittuja

Kukapa kissan häntää nostaisi jos ei kissa itse. Kerroin jo lokakuun lopulla samaa asiaa kuin New York Times kertoo vasta tänään, eli Trump on pikkuisen enemmän ääriehdokas kuin Clinton. Itse asiassa kumpikin on niin poliittisesti äärilaidalla, että ovat molemmat "villin epäsuosittuja".

Nämä vaalit tulevat ratkeamaan edelleen sillä, joka pystyy kääntämään oman äärilaitansa suosion kantamaan myös poliittisessa keskustassa. Trump on vieroittanut itsestään niin latinalaiset, naiset, alle 30-vuotiaat ja korkeastikoulutetut äänestäjät. Clinton on käsittääkseni "vain" yleisen epäsuosittu eli mikään kokonainen äänestäjäryhmä ei ole häntä tyrmännyt.

Demokraattinen politiikka eroaa liike-elämästä yhdessä suuressa muodossa, siinä pitää pystyä toimimaan koko markkinan alueella. Tämä siis jos kansakunnasta puhutaan poliittisena kenttänä. Erotus korostuu erityisesti presidentinvaaleissa, jossa markkinaosuuden on oltava yli 50%, jotta voitto on ylipäätänsä mahdollinen. Liike-elämässä yritys voi olla suunnattoman menestyvä, myös huomattavan paljon pienemmillä markkinaosuuksilla. Itse asiassa tämä tulee todennäköisesti olemaan Trumpin sokea kohta, sillä hänen viestinsä on suunnattu aivan liian pienelle asiakassegmentille. Tämä riittää ilmeisen hyvin republikaanisen puolueen ehdokkuuteen, mutta ei riitä todelliseen kilpailuun.

Clintonin suurin ero Sandersiin ja Trumpiin tulee siitä, että hän ei ole maalannut itseään vain tietyn äänestäjäkunnan ehdokkaaksi. Hän selkeästi yrittää pelata kokonaisvoittoa, eikä ainoastaan osallistujatittelistä.

Hanko - Suomen eteläinen kärki

Tajusin vasta jälkikäteen, että olen käynyt Hangossa lähes tasan vuosi sitten ja kävin lähes täysin samat paikat kuin tälläkin kertaa. Olenko tapoihini kangistunut vai kokemuksen kautta tiedän missä kannattaa Hangossa käydä?

Tulliniemen luontopolku avattiin suurelle yleisölle joitakin vuosia sitten ja on vahvasti kiinnittänyt itsensä minun psyykkeeseen. Siitäkin huolimatta, että olen nyt kävellyt sen vain kahteen kertaan. Polku on kokonaispituudeltaan 6,7 km pitkä ja on hyvin vaihteleva. Maisemat muuttuvat kivikkorannasta, kuivan mäntymetsän, lehdon ja kallioiden kautta aavaksi mereksi. En usko, että Suomessa on montaa yhtä vaihtelevaa maisemaa noin lyhyellä matkalla ja se itsessään tekee polusta kiinnostavan.


Nähtävyyksiä joista olen itselleni iloa ja riemua saanut ovat nekin kohtuullisen erikoisia ja vaihtelevia. Vaikka en ole automies, minusta on jännittävä katsoa tuhansia ja tuhansia uutuuttaan kiiltäviä autoja, joita koko Suomi ja Venäjä itselleen haluaa. Samoin pidän paikan kouriintuntuvasta historiasta, joka näkyy saksalaisten parakeissa, joita ajan hammas syö hitaasti. Nämä ovat ehkä enemmän valikoituja kokemuksia, mutta se luonto ja ne linnut puhuttelevat varmasti useampaakin kulkijaa.

Laskin kävelyni aikana 21 laulujoutsenta, 7 mustarastasta, 2 talitinttia, 2 sinitiaista ja lukuisia muita joita vain kuulin tai en muuten tunnistanut. Haahkoja en nähnyt.

Mitäpä muuta Hangosta. Kevät on tullut, mutta se ei ole ehtinyt vielä vaikuttaa. Talvivaatteet olivat edelleen tarpeen, sillä meri on kylmä ja tuuli sen mukainen. Risteykset olivat edelleen tasa-arvoisia ja tilanteet sen mukaisia. Ulkoilijoita ja muita reippailijoita oli runsaasti.

Kyllä minä siitä paikasta yhä pidän, mutta matkan päästä tai pienillä visiiteillä.


Tämä oli blogin 1000 kirjoitus.

Suomalaissijoittajan ulkomaan osakkeet

Nordnet on pohjoismainen nettipankki, jota minäkin käytän omien sijoituksieni tekemiseen. Säilytys on ilmaista ja se on kaltaiselleni buy & hold -sijoittajalle tavattoman arvokasta. Tai noh.. kyllähän tuolle hinnan voi laskea, mutta ei mennä nyt sille. Pidän heidän palvelustaan myös siksi, että se tarjoaa helpon tavan tehdä ostoksia myös ulkomaan pörsseissä. Listalla ovat muistaakseni Pohjoismaiden lisäksi, Saksa, Kanada ja Yhdysvallat.

Ohessa heidän tekemä listaus suomalaisten suosikkiosakkeista ulkomailla:

1. Hennes & Mauritz
2. Seadrill
3. Apple
4. Fingerprint
5. Statoil
6. Novo Nordisk
7. Volkswagen
8. Tesla
9. BMW
10. Attendo

Listalla on hyvinkin tuttuja yrityksiä ja ehkä hieman yllättäen jopa kolme autonvalmistajaa. Tosin eipä niitä kotimaisessa pörssissä ole ensimmäistäkään, joten siksi ne on ulkomailta ostettava, jos niikseen tulee.

Olen maininnut ennenkin, että omistan dollariosakkeita. Tällä hetkellä noin 40% omistuksistani on kiinni dollareissa, mutta yhtäkään yllä olevan listan suosikkiosaketta niihin ei kuulu. Toki minulla on auto-osakkeita, mutta omistan Fordia.

Suomalaisten ulkomaalaisista suosikkiosakkeista en varsinaisesti kaipaa yhtään mitään. Hyviä yrityksiä nuo tietysti ovat, mutta en vain koe niitä niin kiinnostaviksi. Ehkä kättä vääntämällä ostaisin H&M tai BMW:tä, mutta onneksi kukaan ei minua ole asiassa painostamassa.

Minua on kiinnostanut ulkomailla energia, perusmetallit, kuluttajatuotteet ja rahoitus.

Ateneumin uusi perusnäyttely

Aikana jolloin koko maailma on väkivallan kourissa ja on musertumassa sen voimasta, on mieli täynnä sotilaallisia vertauksia. Kävin aamupäivällä Ateneumissa kuten eilen suunnittelin, enkä ole pettynyt. Uusi perusnäyttely on mahtava.

Tarina suomalaisesta taiteesta on kerta kaikkiaan vaikuttava. Se määrä laadukasta, maailmanluokan maalaustaidetta on kuin tykistökeskitys avoimeen mieleen. Kuinka niin tuttu tila on saatu täyteen uusia kokemuksia ja elämyksiä, on jotain mitä on vaikea käsittää. Joukossa on varmasti kaikki kotimaiset klassikot ja yksittäiseen tauluun onkin lähes mahdoton keskittyä. Katse kiertää seiniä, tauluja, ihmisiä ja ei vain pysty päättämään mikä on se kiinnekohta johon keskittyä.

Ateneum, ei ole se suurista suurin taidemuseo ja sellaisenaan on sopiva pistäytymispaikka. Kävijänä olen tottunut siihen, ettei sieltä aina löydy kuin muutama pysäyttävä kokemus, kuin tarkka-ampujan laukaus joka osuu kohdalleen. Harvoina kertoina on vieraileva näyttely ollut kuin kiväärijoukkue, joka ampuu tasaisesti ja varmasti maaliinsa.

Tänään kohtasin konekiväärikomppanian, jota ei voinut paeta. Uusi perusnäyttely iskee vierailijaan taulujen massalla. Voin kuvitella kuinka se on suunniteltu osoittamaan, että Suomi on ollut maalaustaiteen suurmaa. Tule paikalle ja tunne kuinka tajunta täyttyy taiteesta.

Tämä on nähtävä uudelleen ja uudelleen.