Tuntuu ettei viime aikoina ole saanut yhtään järkevää kokonaisuutta aikaiseksi tänne sivulle. Kaikki ajatukset on enemmän tai vähemmän keskenkutoisia ja epäselviä. On hankala sanoa mistä se oikeasti johtuu, mutta ehkä yksi syy on siinä etten ole kovin paljoa keskittynyt näihin kirjoituksiin. En itse asiassa taida tehdä sitä tarpeeksi nytkään.
Toisina päivinä mielessä käy useitakin asioita joita haluaisin kommentoida täällä, mutta aina kun pääsen koneen äärelle ne vain katoavat. Pitäisi varmasti kirjoittaa niitä ylös jollekin lappuselle, mutta olisiko siinäkään mitään järkeä. Tuskinpa sentään. Se ainakin veisi impulsiivisuuden näistä kirjoituksista, vaikka juuri kirjoitin kuinka se häiritsee kirjoittamistani. Onko kyse sitten siitä etten jaksa kirjoittaa tätä? Tuskinpa, sillä tämä on oikeastaan ihan hauskaa. Hauskaa siinä mielessä, että on jotain tekemistä ja keino osoittaa olevansa yhä olemassa.
Olen viime viikkoina pistänyt merkille useampiakin kohtuullisen merkittävää uutista. Niille kaikille yhteistä on ollut se, että ne liittyvät avaruuteen ja itse asiassa vain yksi liittyy suoraan Maahan. Joitakin kuukausia sitten Perussa maahan törmäsi outo meteoriitti. Outoa siinä oli se, että vaikka kyse oli ilmeisen pehmeästä kappaleesta se silti osui ja muodosti kraaterin. Kyse on viimeisimmän tiedon mukaan niin outo tapaus, että se pakottaa miettimään asteroideja uudestaan. Erityisesti kyseisiä pehmeitä asteroideja, sillä perinteisesti on ajateltu niiden yksinkertaisesti vain tuhoutuvan ilmakehässä. Tämä Perun meteoriitti kuitenkin syöksyi Maahan niin suudella nopeudella, että pelkkä nopeus riitti estämään materian tuhoutumisen ilmakehässä. Kohtuullisen kiehtova uutinen kun sitä ajattelee.
Toinen ja itse asiassa merkittävämpi uutinen on se, että ensimmäistä kertaa exoplaneetan ilmakehästä on tunnistettu orgaanisiä yhdisteitä. Niin.. orgaanisia, mikä tässä tapauksessa tarkoittaa metaanikaasua. Metaaniahan muodostuu joko bakteerien tai vulkaanisen toiminnan kautta. Sitä uutinen ei tietenkään kerro mistä tuo metaani lopulta planeetalle muodostuu. Kyseessä on kuitenkin jättiläismäinen kaasuplaneetta joka kiertää aurinkoaan niin lähellä, että planeetan pinnalla hopea yksinkertaisesti sulaisi. Todennäköisesti kyse on vain jostain oudosta kemiallisesta reaktiosta, mutta pistää se silti miettimään. Varsinkin kun muistaa uutisen Marsista, jossa kerrottiin suurista suoloesiintymistä.
Kyseiset esiintymät ovat muodostuneet veden haihduttua, samalla tavalla kuin täälläkin syntyy merisuolaa. Suola on siitä kiehtova, että se on erittäin hyvä kandidaatti kun etsitään paikkoja joihin muinaisesta elämästä on voinut jäädä jälkiä. Suolapatsaaksi jähmettyneitä marsilaisia. Hämmentävä ajatus, tuo Maan ulkopuolinen elämä. Asia joka tietysti on vielä tällä hetkellä puhdasta spekulaatiota, mutta kiehtova yhtä lailla. Miten se vaikuttaa uskontoihin ja elämänkatsomukseemme? Onko kaikki vain sattumaa?
Ensi lauantaina Amos Andersonin museoon katsomaan muinaisten roomalaisten seinämaalauksia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti