Tein tänään välttämättömiä hankintoja. Olen pitänyt jo useita vuosia silmällä yhtä tiettyä pistintä, mutta sitä ei vain ole tullut vastaan. Ensimmäisen maailmansodan aikainen amerikkalainen M1917 Enfield kivääri on kummitellut omistuksessani jo useiden vuosien ajan. Se on deaktivoitu malli, mutta silti yksi hienoimmista sotilaskiväreistä mikä mieleeni tulee. Ongelmallisen asiassa tekee se, että kivääristä on puuttunut pistin. Tuon aikaiset pitkät aseet oli vielä suunniteltu ratsuväkihyökkäyksiä ja pistinrynnäkköjä ajatellen ja niihin kuului oleellisena osana pistin. Vasta toisessa maailmansodassa kiväärien pistin alkoi muuttaa merkitystään ja lähes miekkamaisista, usein lähes puolimetrisistä terästä muodostui jotain käytännöllisempää.
Tuo M1917 kiväärin eli P17 mallin pistin edustaa vielä sitä vanhaa koulukuntaa ja on todellinen kauhistus. Pituutta kun alkaa olla lähelle puoli metriä, niin sitä tietää pitelevänsä jotain millä on vain yksi käyttötarkoitus. Tuo muuten ei ole se syy miksi minä keräilen pistimiä, minusta postimerkit ovat vain tylsiä.
Ei tuollaisia tule ihan joka päivä ostaneeksi, mutta toisaalta aidossa pistimessä voi nähdä myös sijoituksellisia ominaisuuksia. Niitä ei enää valmisteta, joten niiden rahallinen arvo tulee vähintäänkin säilymään. Tietenkään kyseessä ei ole mikään kovin likvidi sijoituskohde, mutta sijoitustarkoitukseen noita ei kannata hankkia. Tosin keräilijöitä kyllä löytyy, joille vanha pistin on arvokas pala historiaa ja kaunis keräilyesine. Se minua tietysti harmittaa, että vielä 10 - 15 vuotta sitten kirpputoreilta ja erilaisista myyjäisistä saattoi tehdä ihan oikeita löytöjä. Minullakin on monta hienoa pistintä jotka olen onnistunut ostamaan käytännössä täysin pilkkahintaan. Itse asiassa eräs kokoelmani harvinaisimmista pistimistä on ostettu aikoinaan 50 markalla. Tällä hetkellä valuutan saa muuttaa euroiksi ja kertoa aika monella, ennen kuin päästään tämän päivän arvoon. Vaikka pitää tietysti muistaa, että suurimalle osalle ihmisistä sillä ei ole mitään rahallista arvoa.
Tuo P17 pistin jonka ostin, on vasta matkalla minulle. Nykyisin varsinaisia löytöjä ei enää pysty tekemään, on pistin yleensä ostettava toiselta keräilijältä. Tämäkin on lähdössä minulle Sotkamosta, jonne se joutui Englannista. Tässä vaiheessa pistimien keräily onkin muuttunut enemmän omistamiseksi, eikä niinkään löytämiseksi. Minusta keräilyn suurin arvo onkin juuri tuossa löytämisen riemussa, se on tavattoman jännittävää löytää jotain kiinnostavaa mitä odottamattomimmista paikoista. On vain osattava pitää silmät auki ja oikeasti tiedettävä asioista jotain.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti