Uusi Bond oli hintansa arvoinen, raaka ja epätasaisuuteen asti ulottuvalla rosoisuudellaan. Herra Craig on pystynyt tuomaan uuden ja kiinnostavan 007:n, ilman että on täysin hävittänyt Bondin ominaisuuksia. Huomattavaa on, että kaikki ne Bondin maneerit ovat edelleen tuossa hahmossa, mutta enemmän tukemassa kuin luomassa hahmoa.
Uusi ja raaempi Bond koskettaa sitä osaa minussa, jonka mielestä on täysin normaalia ottaa hengiltä kaikki vastustajani. Olla tuntematta asian tiimoilta mielenliikutusta ja siirtyä vain kylmästi eteenpäin. Eräänlaista psykopatiaa ja kykyä iskeä sinne missä se eniten sattuu. Kuvailee oikeastaan aika hyvin uutta ja vaaleampaa Bondia ja se kiehtoo minua suuresti. Kyse ei ole enää jo kertaalleen piirretyst karrikatyyristä vaan jostain uudesta hahmosta. Toisaalta on tunnustettava, että pidin myös Dalttonista.
Elokuva ei kuitenkaan ole mikään mestariteos, ei oikeastaan millään osa-alueella. Kameratyöskentely on ehkä jotain sellaista mikä nousee ylitse muiden, mutta yksi se ei riitä nostamaan elokuvaa kovin korkealle. Viihdyttävä se joka tapauksessa oli ja katsoisin sen mielelläni toisenkin kerran.
Alun päätähuimaavat kamera-ajot olivat jotain sellaista missä ei normaalilla havantokyvyllä varustettua ihminen voi muuta kuin haukkoa henkeään. Kuvakulmat ja leikkaukset ovat kuin sevililaisen veitsitaistelun jäljiltä. Alussa pyrittiin selvästi samanlaiseen herätykseen kuin Casino Royalen alussa oli, mutta tässä mentiin halpaan. Alkuperäinen ajatus nopeampana ja komeampana ei ole kaksi kertaa parempi kuin alkuperäinen. Häkellyttävän alun jälkeen elokuva asettui paremmin kosketeltaviin jaksoihin. Niihin pystyi syventymään ja jopa huomioimaan yksityiskohtia jopa niin paljon, että moottoriveneen peräaalto aiheutti tunnekuohun. Se ei vain mennyt oikein.
Elokuvasta huokui nyt jälkeen päin ajateltuna musiikkimaailmasta tuttu ilmiö. Uusi artisti on tehtyt upean debyytin, vuosien kovan työn ja harjoituksen jälkeen. Levy-yhtiö yllättyneenä satumaisesta onnesta, päättää rahastaa uudella suosiolla ja tuo toisen albumin kauppoihin liian aikaisin. Tästä elokuvasta puuttui samankaltainen viimeistely kuin Casino Royalessa oli. Quantum of Solance oli hyvä, mutta se ei ollut samanlainen veitsen terällä kirjoitettu ja viimeistelty kokonaisuus kuin edellinen oli. Elokuva oli hyvä, mutta olisimme ansainneet jotain vielä parempaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti