Eilisestä

Eilen pelattiin jo ennakkoon hehkuttamani El Clàsico, eli Barcelona vs. Real Madrid. Kävin katsomassa pelin Kampin urheilubaarissa, mikä olo odotusten mukaisesti aivan täynnä. Olin suunnitellut meneväni hyvissä ajoin ennen ottelun alkua, jotta saisin varmistettua itselleni istumapaikan. Olin kuitenkin täysin unohtanut Arsenal vs. Chelsea pelin, joka päättyi vain muutama minuutti ennen illan pääottelua. On selvää, että istumapaikan löytäminen oli jotain ylitsepääsemätöntä.

Itse asiassa koko homma meinasi mennä reisille, sillä kaveri S pääsi paikalle vasta muutama minuutti kahdeksan jälkeen. Siihen aikaan baarin ulko-ovi oli jo tiukasti säpissä ja jouduin mainitsemaan portsarille, että tuo kaveri pitäisi saada vielä sisälle. Oli miten oli, ensimmäinen puoliaika meni puoliksi seisten. Toiselle puoliajalle saimme kuitenkin hankittua kummallekin tuolin ja ottelua oli miellyttävämpi seurata.

Tunnelma baarissa oli aika loista, heti alusta lähtien. Suoritetun huutoäänestyksen perusteella, yleisö kallistui Realin eduksi 60-40. Itse olen enemmän kallistuneena Barcelonan sankareiden suuntaan, mutta ilman sen suurempaa kiihkoilua. Kaveri S, sen sijaan taisi olla puhtaasti statisti, jalkapallon ystävä.

Ottelu oli aivan mainio. Ehkä yksi parhaimmista yksittäisistä jalkapallo-otteluista joita olen nähnyt. Uskomatonta miten paljon tapahtumia, draamaa ja taitoa kahteen 45 minuutin puoliskoon voi mahtua. On nostettava hattua kummallekin joukkueelle siitä pelin tasosta, joita ne esittivät. Uskomatonta tykitystä.

Hieno ilta, hienossa seurassa ja uusia haasteita.

From one of my favourites

Hahaa.. funny :)

Pari tuntia vielä aikaa

Illaksi Kamppiin katsomaan jalkapalloa. Espanjassa pelataan ehkäpä maailman kovin yksittäinen seurojen välinen ottelu, Barcelona vastaan Real Madrid. En lähde tässä erittelemään miksi ottelu on niin erityinen, mutta jo pelkkä ottelun nimi "El Clàsico" - klassikko, antaa kuvan mistä on kyse.

Minulle se merkitsee parin tunnin istumista, todennäköisesti aika täydessä baarissa. Otan ehkä muutaman oluen ja nautin tunnelmasta hyvässä seurassa. Eiköhän se siitä..

Arvuutellaan nyt vielä julkisesti ottelun lopputulosta: Barcelona 2 vs. Real Madrid 4. Sympatiat ovat kuitenkin kotijoukkueen puolella, joten siihen nähden yllätyin itsekin omasta arvauksestani.

Maailmanlopun tunnelmissa

Kävin elokuvissa katsomassa dokumentaarisen elokuvan maailman loppumisesta. Tiedättehän sen hassun tarinan mesoamerikkalaisen kalenterin b'ak'tun-syklin päättymistä. Siis sen, että maailma loppuu 21.12.2012.

Oli miten oli, siitä on tehty elokuva, joka on nimetty ytimekkäästi pelkän vuosiluvun 2012 mukaan. Kävin katsomassa sen aikaisemmin tänään ja tunnelmat ovat hyvin kaksijakoiset. Koko elokuva oli mielestäni jakautunut kahteen osaan, ei yhtä suuriin, mutta hyvin erilaisiin palikoihin. Tämä ei näkynyt suoraan itse tarinassa, sillä se oli suhteellisen suoraviivainen, hyvin amerikkalainen katastrofielokuva. Päähenkilöt pelastuivat ja lopussa kaikilla oli mukavaa.

Elokuva ei missään nimessä ollut mikään taide-elokuva, siinä oli sellaiseen aivan liikaa virheitä, järjettömyyksiä ja liian yksinkertainen käsikirjoitus. Puutteistaan huolimatta, elokuva oli parhaimmillaan saamarin hauska. Siis sellainen aivot narikkaan ja vaihde vapaalle kokemus. Voiko mikään muu olla hauskempaa kuin pilvenpiirtäjien väistely luhistuvassa suurkaupungissa?

Loppua kohden elokuva muuttuu kuitenkin suoraan sanottuna aika kamalaksi. Siitä tulee liian ennalta arvattava, yksinkertainen ja suoraan sanottuna typerä. Se oli tietysti kaikkea tuota jo ensimmaisestä kohtauksesta lähtien, mutta lopussa koko homma menee vain yli. Vain amerikkalaisessa elokuvassa perheonni voi rakentua uusioperheen miehen kuolemalle. Unohtamatta tietenkään niitä lukemattomia sattumuksien summaa, joille koko elokuvana onnellinen loppu lopulta rakentuu. Toisaalta.. elokuvissa kaikki on mahdollista myös se, että maan kuori pyörähtää sopivasti 1600 km oikealle ettei sankarin tarvitse uida perille.

Kuinka käyttää veronpalautukset

Veronpalautusten tilillepano lähestyy ja takaraivossa poltellut kysymys on siirtynyt otsalohkoon, kuinka käyttää tilille napsahtavat rahat? Mistään järkyttävästä summasta ei tietenkään ole kyse, mutta kuitenkin sellainen ettei koko rahalla kehtaisi ostaa merkkareita.

Lähteä ulkomaille? New York voisi olla hauska paikka halvan dollarin aikana. Saksalainen lentoyhtiö tarjoaa Helsinki - New York lentoa alle 500 euron, mikä ei minusta ole yhtään paha tarjous. Ajatuksesta innostuneena ja asia tarkistettua, tuo ei ole edes halvin tarjous, eikä ainoa lentoyhtiö. Perhana..

Toinen järkevämpi vaihtoehto olisi tietysti laittaa koko summan säästöön. Turvaan, mutta miten ja minne? Säästötilille hädin tuskin prosentin korolle, ei ole kovin houkutteleva ajatus. En edes tiedä mikä tämän hetken inflaatio on, but you get the picture.

Säästötilin etuihin pitää tietysti laskea se tosiasia, että rahat ovat erittäin helposti likvidoitavissa. Tarkoitan, että niihin pääsee käsiksi lähes välittömästi kun tulee yllättäviä tarpeita. Houkutteleva ajatus.

Mites muita mahdollisuuksia tulee mieleen, osakkeet? Ehkä.. Periaatteessa olisi ihan hyvä vahvistaa omistuksia ja odottaa vuoden 2010 osinkoja. Toisaalta olen ajatuksissani sitoutunut siihen neljän vuoden projektiin, mikä tarkoittaa sitä että rahat ovat kiinni seuraavat neljä vuotta. Siis periaatteessa. Käytännössä ne saa likvidoitua koska tahansa.

Eksoottisempi vaihtoehto olisi ostaa kultaa, ihan sitä fyysistä keltaista metallia. Kuinka jännittävää se olisi, kun kourassa olisi aito kultakolikko? Eksoottinen, mutta onko tässä oikeasti mitään järkeä, tuskin.

Sunnuntaina 22.11.2009

Pelkään pahoin, että tästä tulee kovin hiljainen sunnuntai. En usko, että lähden edes kävelemään, sillä kävin eilen kohtuullisen pitkällä kierroksella. Hyvää uusi kierros tietenkin tekisi, mutta en vain taida läheä.

Yksi ajatus oli metromatka Kamppiin katsomaan jalkapalloa, mutta viitsiikö sitäkään? Tuskin. Telkkarista tulee kutkuttavan jännittävät Bolton vs. Blackburn ja Tottenham vs. Wigan ottelut. Ihan hauskaa joo, mutta mitään suurempaa sympatiaa yksikään mainituista joukkueista ei minussa herätä.

Elokuviin..? Minua kieltämättä kiinnostaa se maailmanlopun kuvaus, mutta ehkä käyn vasta alkavalla viikolla. Huomenna maanantaina voisi olla hauska päivä sellaiseen. Laitetaan harkintaan.

Olen käynyt viime aikoina kuvaamassa, jonkin verran tavallista ahkerammin. Siihen on tietysti omat syynsä, mutta tarkoituksena ei ole kirjoittaa niistä. Viikon aikana olen tullut kuvanneeksi useampaan otteeseen, mutta varsinaisia "kuvauskeikkoja" on ollut kolme. Niiltä olen julkaissut nettiin yhteensä 34 kuvaa ja tämä on jonkin sortin henkilökohtainen ennätys. Näillä "julkaistuilla" kuvilla tarkoitan nyt aivan yksikertaisesti sellaisia kuvia, jotka olen laittanut nettiin kaikkien nähtäväksi. Ei mitään sen vakavampaa. Osa on kuvia joista olen erityisen ylpeä, mutta kaikissa on jotain sellaista josta minä pidän.

Ehkä minun pitäisi osallistua jollekin valokuvauskurssille. Se saattaisi auttaa minua ottamaan kuvia, jotka puhuttelevat muitakin kuin pelkästään minua.

Cirrus

Arkkitehtuuri puhuttelee meitä kaikkia, emme voi välttyä siltä ja silti se nousee harvoin kahvipöytäkeskusteluissa esille. Ehkä siksi, että se on huomaamatonta, me emme osaa kiinnittää huomiota sellaiseen joka on ympärillämme. Silloin kun arkkitehtuurista keskustellaan, on tapahtumassa jokin muutos. Tuttu ja turvallinen maisema kokee muutoksen ja kaikki muutokset herättävät usein aina pelkoa. Ehkä jopa ahdistusta.

Vuosaaressa on Suomen korkein asuinrakennus - Cirrus. Se on eräänlainen kaupunginosan symboli ja pakottaa ihmiset huomioimaan itsensä. Se on korkea, jykevä torni muuten niin harmaan kaupunginosan keskellä. Harmaan jonka pitäisi olla valkoinen. Tuntuu kuin Alvar Aallon suurin synti kotimaista arkkitehtuuria kohtaan, olisi ollut valkoisen pintamateriaalin käyttö. Se on uutena uskomattoman kaunista ja tuoretta, mutta alkaa väistämättä tummua kohti harmaan eri sävyjä seuraavien vuosien aikana.

Tästä harmauden taudista kärsii mielestäni myös koko Cirrus. Siitä on tehty tavanomainen, tylsä ja liian raskas. Luin tuon Wikipedian artikkelin ja suunnitteluprosessissa oli käynyt juuri kuten arvasin. Alkuperäisestä ideasta ei ole enää jäljellä oikeastaan mitään muuta kuin eteläsivulle tuleva parkkitaso. Ja pelkän parkkitason säilyttäminen ei takaa hienoa arkkitehtuuria.

En ryhdy väittämään, että alkuperäinenkään suunnitelma olisi ollut mikään uusi moderni klassikko, mutta mielestäni se on tyylikkäämpi kuin nykyinen. Se näyttää olevan juuri sen verran korkeampi kuin rakennuksen kuuluisi olla ja ainakin pienoismallissa ratkaisevasti sirompi.

Pidänkö minä sitten toteutuneesta rakennuksesta? Pidän, mutta suren menetettyä tilaisuutta. Kun kävelee aivan talon viereen, kääntää katseensa yläviistoon ja toivoo parvekelasien olevan suljettuja, on talo upea. Sen linjat toimivat ja harhakuvaa on ilo katsella. Todellisuus paljastuu kuitenkin heti, kun astut taaksepäin ja päästät irti heijastuvasta valosta. Pidän rakennuksesta, ehkä enemmän sen potenttiaalin vuoksi. Voin helposti kuvitella kuinka syksyn ensimmäinen raivoava myrsky lähestyy uhkaavasti taivaanrannasta. Näkymä on varmasti uskomaton, tarpeeksi korkealta katsottuna.

Muut aiheen kuvat löytyvät täältä.

Työtä lain voimalla

Käsittääkseni pakkotyötä on edellisen kerran tarjoiltu Euroopassa erään kuuluisan saksalaisen toimesta.

Se on sekunttipeliä!

Katsoin eilen telkkarista Suomen U21 ikäryhmäjoukkueen pelin Euroopan parasta ikäryhmäjoukkuetta vastaan. Pikkuhuuhkajat olivat matkustaneet Espanjaan, kohtaamaan isäntien vastaan ikäryhmäjoukkueen. Ottelu oli mielenkiintoinen ja taktisesti hyvin tasainen, mutta päättyi kuitenkin isäntien 1-0 voittoon.

Lopputulos oli peliin nähden täysin oikeutettu tulos, sillä Espanja hallitsi palloa ja Suomi tyytyi puolustamaan erittäin tehokkaasti. Itse asiassa jopa niin tehokkaasti, että Espanjan todelliset maalipaikat olivat vähissä. Ongelma on kuitenkin siinä, että jalkapallo on maalintekopeli. Täydelliselläkään puolustuspelillä ei saavuteta kuin korkeintaan tasapeli, eikä se riitä. Voittoon tarvitaan aina vähintään yksi onnistunut hyökkäys.

Nuorten maajoukkueen valmentaja Markku Kanerva, kommentoi ja tiivisti meidän ongelmat kahteen asiaan, pelinopeuteen ja taitoon. Sanapariin jota on toistettu kotimaisen jalkapallon yhteydessä jopa kyllästymiseen asti. Olen kyllästynyt niihin, koska en ole täysin varma mitä sillä edes tarkoitetaan. Emmekö me osaa juosta tarpeeksi nopeasti?

Olen seurannut kotimaista jalkapalloa nyt muutaman vuoden ajan ja näen pelissä kaksi ongelmaa. Peliä seuratessa ei voi olla huomaamatta sitä, että hyökkäävät syötöt ovat lähes poikkeuksetta huonoja. Syötetään suoraan vastustajalle tai syötetään paikkaan, jossa se on helppo katkaista. Silloin harvoin kuin syöttö lopulta saadaan omille, on sen kontroloitu vastaanottaminen lähes mahdotonta. Pall tulee joko pelaajan taakse tai suoraan jalkoihin. Täydessä juoksussa oleva hyökkääjä joutuu hidastamaan tai jopa pysähtymään, saadakseen pallon haltuunsa.

Tuo ei välttämättä kuulosta pahalta, mutta ajatellaan asiaa puhtaasti fysiikan kautta. Ihminen juoksee parhaimmillaan noin 8 - 9 metriä sekunnissa, joten sekunnin hidastelu tarkoittaa vähintään viiden metrin juoksumatkaa jalkapallokentällä. Käytännössä noin 5 % osuutta koko kentän pituudesta. Tämä on ainut etumatka, jonka täydessä vauhdissa oleva hyökkääjä voi saada paikoiltaan lähteneeseen puolustajaan verratessa.

Taito tarkoittaa mielestäni sitä, että oikeat ratkaisut tulevat kuin itsestään, selkäytimestä. Siitä, että uskalletaan syöttää nopeasti. Jari Litmanen on tästä paras kotimainen esimerkki. Hänen syöttötyöskentelynsä on maagista sen takia, että hän ei pysähdy miettimään syöttöjänsä. Hyökkäävä syöttö lähtee välittömästi kun silmä näkee siihen avautuvan mahdollisuuden. Tällöin saavutetaan taas se sekunnin ja viiden metrin etumatka.

Kotimaisessa jalkapallossa pitää mielestäni paneutua näihin kahteen asiaan. Hyökkäykseen lähdettäessä on syötettävä heti, kun syötölle on avautumassa tilaa. Toiseksi ja mikä on ehdottomasti tärkeämpää, syötön pitää olla laadukas. Ennen kaikkea tarkkuutta ja ajoitusta. Juoksuun syötettäessä pallo pitää saada hyökkääjän juoksulinjalle. Paikoillaan olevalle pelaajalle, pallo pitää saada vapaalle puolelle ja suoraan jalkoihin. Tärkeintä on, että vastaanottaja saa välittömästi täyden kontrollin pelivälineeseen. Silloin tehdään maaleja.

Parhaat osingot 2010

Koska kyseessä on ollut hyvin suosittu kirjoitus, olen päivittänyt listan vuoden 2011 parhaista osingonmaksajista tänne.

********************

Eilisessä Kauppalehdessä oli artikkeli osinkotuotoista. Kohtuullisen mielenkiintoista luettavaa ja vahvisti pitkälti niitä ajatuksia, joiden varaan olen rakentanut omaa sijoitustoimintaani. "Osingot tarjoavat sijoittajalle perustuottoa, vaikka arvonnousu olisi tahmeaa". Niin, tottahan tuo on ja siksi olen kiinnittänyt huomiota ennen kaikkea osinkotuottoon, valitessani omia yrityksiäni.

Parhaita osingonmaksajia keväällä 2010 / Osinkotuotto %

- Orion / 7,3
- Elisa / 5,9
- Fiskars / 5,9
- Fortum / 5,8
- Wärtsilä / 5,6
- Huhtamäki / 5,2
- Sampo / 5,0
- Citycon / 4,9
- Sanoma / 4,6
- TeliaSonera / 4,3

Lähde: Balance Consulting, Value Control -malli

JK. Fortum maksaa osinkoa 1,00 € / osake. Allekirjoittaneelle tämä tietää 5,6% osinkotuottoa, joten ennuste osui aika lähelle.

JJK. Fiskars maksaa osinkoa 0,52 € / osake. Allekirjoittaneelle 6,2% osinkotuotto.

JJJK. Sampo maksaa osinkoa 1,00 € / osake. Allekirjoittaneelle 6,3% osinkotuotto.

A cosmic flyby

This is kind of interesting, last Friday a seven meter asteroid went flying past us just 14,000 km from the surface of Earth. Pretty close considering that that's just two Earths away from us.

Please see the picture by NASA:

Palava leima

Kaivoin esille yhden osan nuoruuttani. Kyseinen elokuva oli valtava isku nuoren miehen tajuntaan ja jätti sinne palavan leiman. Veribaletti voi olla jotakin uskomattoman kaunista, kun se on rakennettu osaksi kaunista tarinaa. Joillakin vain on kyky, nähdä se kauneus, kaiken sen veren keskeltä.

Kaivan esille Pulp Fiction soundtracking ja jään kuuntelemaan hienoa musiikkia. Ohessa vähemmän onnekkaille maistiaisia.

Maailmankaikkeus näyttää olevan täynnä planeettoja

Tuntuuko joskus siltä, että maailma ei pyöri yksin ympärilläsi? Olet todennäköisesti oikeassa, sillä jos uutiseen on uskomista, maailmankaikkeus on täynnä planeettoja. Oma mielipiteeni on, että olisi suurta tyhjän tilan tuhlausta, jos tämä olisi maailman kaikkeuden ainoa elämälle kelvollinen aurinkokunta.

22 % return on invest

Olen kirjoittanut positiiviseen sävyyn vedonlyönnistä useampaan kertaan, mutta tarjonnut kohtuullisen vähän oikeaa faktatietoa sävyn tukemiseksi. Siihen on helppo selitys, sitä ei ole ollut. En ole yksinkertaisesti viitsinyt nähdä vaivaa, että olisin laskenut tuottoprosenttia sijoitetulle pääomalle (ROI). Tietysti on ollut selvä perstuntuma siitä, että käytettävissä olevat varat ovat kasvaneet ja olen tyytynyt tähän tietoon.

Oikeastaan vasta tänään laskin ensimmäistä kertaa yhteenvedon siitä, minkä verran olen vedonlyönnissä kierrättänyt rahaa. Tässä haluan muistuttaa, että käytössäni oleva pelitili on rahoitettu puhtaasti aikaisemmilla voitoillani. Alkuperäinen sijoitukseni on nostettu jo vuosi takaperin, joten oma talouteni on täysin turvattu. Tarkkoja vetosummia en halua julkaista tässä, mutta valtaosa asettamistani panoksista on alle 10,00 euroa. Siitä huolimatta käytössäni oleva rahasumma on kasvanut merkittävästi.

Tarkastelin ainoastaan lyhyttä kahden kuukauden ajanjaksoa, syyskuun alusta tähän päivään. Tuona aikana kokonaistuotto asettamilleni panoksille on 21,91 %. Käytännössä tarkoittaa sitä, että jos olen sijoittanut 100,00 euroa, olen saanut takaisin 121,91 euroa.

Olen periaatteessa pettynyt vaikka minun pitäisi olla tyytyväinen. Yhtä suurta tuottoa ei tahdo saada mistään tai jos saa, niin voiko joku kertoa siitä myös minulle? Pettymys tulee siitä, että olen mielestäni pärjännyt paremmin kuin tulos antaa ymmärtää. Olen uskotellut itselleni, että keskimääräinen tuotto olisi 30% tai jopa lähes 40%, mutta on selvästikin toiveajattelua.

Noh.. Pitää katsoa itseään peiliin. Tulee liikaa typeriä vetoja ja liian vähän hyviä kertoimia. Tosin onko minun edes realismia lähteä hakemaan parempaa tuottoa? Ehkä yksittäisissä kohteissa, mutta jos haluan edelleen säilyttää tasaisen tuoton, en näe mahdollisuutta suurempaan riskinottoon. En ole halukas pelaamaan suurella riskillä.

Talvisodan hengessä

Mielenkiintoinen Steel Panthers peli tulossa. Pelaan listaa ylivoimaisesti hallitsevaa Härmää vastaan. Olemme pelanneet aikaisemmin viisi ottelua ja olen saavuttanut tähän mennessä vain yhden voiton, senkin ollessa vain marginaalinen pistevoitto. Koko saldo Härmän eduksi seuraavasti:

Decisive Victory x3
Marginal Victory x0
Draw x1
Marginal Defeat x1
Decisive Defeat x0

Ei kovin mairittelevaa katsottavaa omalta kannalta, mutta meidän pelit ovat aina olleet erittäin mielenkiintoisia. Niin jos osaa pitää vuoropohjaista toisen maailmansodan strategiaa mielenkiintoisena, minä pidän.

Pelaamme oheisella kartalla Talvisodan hengessä laaditun taistelun. Tarkoituksena on simuloida Neuvostoliittolaisen joukko-osaston puolustustaistelua talvisessa maastossa. Kyse on strategisesti tärkeän tienristeyksen hallinnasta käytävä taistelu, jossa Suomalaiset hyökkäävät vihollisen kevyesti linnoittamaa asemaa vastaan. Eräänlainen mottitaistelu, jossa taistelu rajoittuu yhdelle motin lohkoista.

Taistelu käydään kahdessa osassa, jossa minä hyökkään ensiksi Suomalaisilla joukoilla ja Härmä puolustaa Neuvostoliittolaisilla. Taistelun toinen osa on peilikuva, jossa osat vaihtuvat. Suomen joukot hyökkäävät kartan länsireunalta, punaisen viivan vasemmalta puolelta. Puolustajan joukot ovat ryhmitelty puolustukseen sinisen viivan oikealla puolelle.

Käytettävissä olevat joukkojen ostopisteet jakautuvat seuraavasti:

Hyökkäävä Suomi 2800 pistettä
Puolustava NL 3000 pistettä

Käytännössä tuo tarkoittaa Suomen joukoissa yhtä määrävahvuista jalkaväkikomppaniaa, jonka vahvistuksena on komppania panssarivaunuja tai muita yksiköitä oman valinnan mukaisesti. Puolustavan Neuvostoliiton joukot ovat ostettaessa jonkin verran edullisempia, mutta mitään mullistavaa eroa ei tule olemaan kummankaan hyväksi.

Tietysti puolustaja käyttää osan pisteistään miinoihin ja linnoitteisiin, mutta määrällisesti olemme tasoissa. Jalkaväen osalta minulla on pieni laadullinen etu puolellani, mutta panssareissa olen pahasti alakynnessä. Varsinkin jos vastaan tulee raskaita KV-1 vaunuja. Niitä vastaan minulla ei ole minkäänlaista kalustoa. Ainoa keino "Klimin" pysäyttämiseksi on jalkaväen molotiv-hyökkäys. Käytännössä jv-joukkueen hyökkäys viereisestä heksasta.
Onnistuessaan hemmetin tehokasta, mutta epäonnistuessa erittäin vaarallista. Siinä tapattaa koko ryhmän todella helposti.

Olen kuitenkin luottavainen, minulla on kaikki mahdollisuudet voittoon, vaikka helppoa se ei tule olemaan. Karttaa katsoessani olen suunnitellut jo pari, kolme erilaista hyökkäysreittiä. Siniset pallukat ovat ns. kohdeheksoja.

Uusia ajatuksia vanhoista totuuksista

Aina välillä onnistuu löytämään kiinnostavia ja ajatuksia herättäviä artikkeleja, tällä kertaa sellainen löytyi Amerikasta. Aihe ei sinällään ole kovin yllättävä, sillä olen edelleen kovin kiinnostunut globaalista (voima)politikasta. Ja sillä kentällä Amerikan Yhdysvallat ovat yhä merkittävin pelaaja. Huolimatta siitä, että tilanne muistuttaa pallopeliä jossa vanha mestari saa ympärilleen nousevia tähtiä.

Varmasti kaikki ovat huomanneet, että maailma on suurten muutosten kourissa. Todennäköisesti tältä tuntui silloin kun ihmiskunta ensimmäisen kerran keksi, vaikkapa höyrykoneen voiman. Vanhat tutut totuudet eivät välttämättä enää pitäneetkään paikkaansa, vaan jokin uusi ja eriskummallinen voima saattoi olla väkevämpi.

Yhdysvallat taistelee säilyttämään oman suuruutensa. Kiina hakee sille kuuluvaa tunnustusta ja sitä dominoivaa asemaa, jota se on aina väistänyt. Eurooppaa uhkaa näivettyminen ja Venäjä haluaa olla suuri, mahtava ja harvojen hallinnassa. Loistava kenttä uusien ideoiden synnyttämiseen ja materiaalia niitä varten löytyy mm. http://www.the-american-interest.com/article.cfm?piece=688.

Kyseessä on The American Intrest niminen julkaisu, joka keskittyy ulkopolitiikkaan, erilaisiin kansainvälisiin asioihin ja armeijaa lähellä oleviin asioihin. En ole törmännyt julkaisuun aikaisemmin, mutta lisäsin lehden kotisivun suosikkilistalle. Vaikuttaa ajatuksia herättävältä. Minäkin jäin miettimään, mahtaako vanha kunnon geopolitiikka olla taas tulossa.