YLE:n Mestareiden liigan televisiointi

Arvostan kyllä kovasti YLE:n aikoinaan tekemää päätöstä näyttää Mestareiden liigan otteluita. Eihän se paljoa ole, jos yhden ottelun näkee aina kierrokselta, mutta on selvästi tyhjää parempi. Sitä minä en kuitenkaan arvosta pätkän vertaa, että studio-osuus on niin heikko ja yksinkertaisesti tyhjänpäiväinen.

Eniten minua ahdistaa se, että Yleisradiolla on ottelua kohden ns. studioaikaa noin 30 minuuttia. Tästä ajasta suurin osa yritetään väkertää jotain jalkapallon makasiiniohjelmaa, jossa aiheet pyörivät juniorijalkapallosta Suomen maajoukkueen kuulumisiin. Ovathan nekin kiinnostavia aiheita, mutta kun teillä on niin rajattu aika käytössä, niin pureutukaa siihen illan otteluun.

Älkääkä päästäkö sitä Kuuselan Maraa heilumaan sille "taktiikkapöydälle". Välillä tuntuu ettei Kuusela itsekään pysy perässä, miten niitä erivärisiä pallukoita tulee siirrellä. Muuten, onko se "taktiikkapöytä" muuten oikeasti tuunattu lasten kylpysaavi, sillä siltä se ainakin näyttää?

Cocktail perjantai - Perjantai cocktail

Perjantai-illan cocktail clubi sai jatkoa taas tänään kun tajusin, että minulla on kaapissa käytännössä korkkaamaton pullo Bacardia. Otin siis asiakseni tehdä siitä jotain juotavaa ja ohessa ohje mitä siitä syntyi:

7 osaa Bacardia
1 osa Limoneto di Sorrento sitruunalikööriä
1 mandariinin mehu
jäitä

Kaikki yhdessä shakeriin, josta hyvän sekoituksen kautta cocktaillasiin. Yllättävän hyvää.

Ajatuksia Fortumin yhtiökokouksen jäljiltä

Kävin aikani kuluksi ja uteliaisuuttani Fortumin yhtiökokouksessa, pällistelemässä miltä se maailma näyttää muun omistajaluokan silmien lävitse katsottuna. Hyvältähän se näytti, sillä suurin positiivinen asia mikä minulle kokouksesta jäi, oli yhtiön johdon esittämä luottamus tulevaisuuteen.

Erityisesti Fortumin Venäjän sijoituksiin valettiin uskoa ja olen päättänyt uskoa tähän propagandaa, vaikka se pohjautuu pääasiassa omiin ajatuksiini. Ensinnäkin kiinnitin huomiota toimitusjohtaja Tapio Kuulan muutamaan kertaan esilletuomaan lausuntoon, että Venäjän tytäryhtiö tulee tekemään positiivista tulosta kaksi vuotta ostamisensa jälkeen. Tämä tulee toteutumaan jos "merkittäviä yllätyksiä" ei tapahtu. Lisäksi OAO Fortumin voimalaitoksissaan käyttämä kaasu ostetaan käytännössä naapurista, joten kaasun siirrosta kertyviä kuluja ei ole. Näppärä pointti, mitä en ollut tullut ajatelleeksi itse.

Palatakseni noihin merkittäviin yllätyksiin, rupesin miettimään asiaa ja tulin siihen tulokseen, että Fortumin tapauksessa eduskunnan hallintoneuvosto saattaa itse asiassa olla erittäin hyvä asia. Se on suora osoitus siitä, että Suomen valtio omistaa Fortum Oyj:n suurimmaksi osaksi ja käyttää siinä suurinta äänivaltaa. Mielestäni tämä on myös suojaus Venäjän poliittista riskiä vastaan, joka väistämättä Venäjälle asioidessa on aina muistettava. Mikäli Gazprom alkaisi periä ylihintaa Fortumin käyttämästä maakaasusta, se olisi käytännössä puhdasta vittuilua Venäjän ja Suomen valtioiden välillä. Niistähän kummassakin yrityksessä on loppujen lopuksi kyse, eikä Suomi ole Ukraina.

Oma päätelmäni on se, että Fortum saa kasvaa suuressa itäisessä naapurissa alueellisesti merkittäväksi tekijäksi. Samalla kuitenkin sen tulee muistaa asemansa, eikä ryhtyä isottelemaan suuremmilleen. Käytännössä tämä tarkoittaa lämmitysteknologian hyödyntämistä Siperiassa, jossa Fortumilla on eniten annettavaa. Yksistään Tseljabinskin aluehallinnon kanssa tehty energiatehokkuusprojekti laskee alueen energiahävikkiä yli 30 prosenttia. Yksistään tällä alueella puhutaan yli miljoonasta ihmisestä, joten asiakasalueena valtava, mutta silti Venäjän mittakaavassa pieni pisara.

Kiinnitin myös huomiota lauseeseen, jonka mukaan Suomi pyrkii tulevaisuudessa olemaan "omavarainen energiantuotannossa myös kulutushuippujen aikana". Mitä tapahtuu sille kapasiteetille, jota ei tarvita normaalikulutuksen aikana? Käytetäänkö laitoksia vajaateholla vai syötetäänkö ylimääräinen energia yhteiseurooppalaiseen voimaverkkoon?

Mielenkiintoinen yritys ja kokous vahvisti näkemystäni siitä, että tässä kannattaa pysyä mukana. Jos ei muuten niin ainakin sen verran, että sähkölaskun saa kuitattua osinkotuotoilla.

PS. Kahvitarjoilu oli hävyttömän heikko. Kahvin seuraksi olisi saanut palan makean näköistä piirakkaa ja jonkin sortin rahkapullan. Pisteet Pörssisäätiölle ja sen voileipä ja teetarjoilulle.

PPS. Fortumin dynamofikkari on kyllä huippu!

Aurinkolasit

Tein pari päivää sitten listan asioista, jotka ovat muutoksen kourissa. Yhtenä asiana mainitsin erikoiset aurinkolasit ja päätin nyt ottaa perhepotretin omista aurinkolaseistani. Kyse ei ole suuresta pesueesta, mutta jokainen kuvastaa omaa henkilökohtaista makuani.



Vasemmalla ovat ehkä iäkkäimmät aurinkolasit, mutta minulla ne ovat olleet vasta reilun vuoden verran. Kyseessä on ainakin mainostekstin mukaan sveitsiläiset vuoristojääkärin lasit. En tiedä miten todenperäinen tuo väite on, mutta olen kyllä nähnyt vanhan kuvan vuorikiipeilijästä, jolla on täsmälleen samat lasit kuin minulla.

Alhaalla keskellä aurinkolasit, jotka ostin joskus kesällä 1997. Edelleen mukavat, mutta vähemmässä käytössä kuin muut lasit. Luonteen omaista näille laseille on niiden keveys. Merkki on Enjoy.

Alhaalla oikeassa reunassa ainoat merkkilasit, Killer Loopit. Hankitty Jyväskylästä joskus viime vuosituhannen loppupuolella, sillä halusin vaihtelua ja tyydyttää turhamaisuuttani. Onhan merkki edelleen yksi jännittävimmistä, vaikka ei siihen taida liittyä mitään syvällisempää historiaa.

Ylimmäisenä on uusin hankintani aurinkolasien rintamalla. Hankittu suurin piirtein vuosi takaperin ja ovat tällä hetkellä ehkä useimmiten käytössä. Pidän niiden herättämästä mielleyhtymästä, johon yhdistyy lentäjiä ja amerikkalaisia maantiepoliiseja. Hieman huumoria katsokaas.

Haluan siirtyä eläkkeelle

Yksi merkittävä innostuksen lähde sijoitusvimmalleni on eläkesijoitus ja ajatus tulevaisuuden vaurastumisesta. Paha vielä tässä vaiheessa sanoa kuinka realistisella pohjalla ajatukseni ovat, mutta tarkoitus on jatkaa valitulla tiellä. Ainakin vielä tällä hetkellä, vaikka mielessä pyörii pelko W-taantumasta.

Suomessa ollaan todennäköisesti siirtymässä tilanteeseen, jossa kansalaisten odotetaan säästävän ainakin osa omasta eläkkeestään. Siihen viittaa vapaaehtoisten eläkevakuutusten ja uusien PS-tilien esiinmarssi. Kummankin kyltiäiseksi verottaja tarjoaa erilaisia kannustimia. Vakuutusmaksut ovat verotuksessa vähennyskelpoisia, mikäli eläkkeelle jäädään aikaisintaan 63 vuoden ikäisenä.

PS-tileissä säästetty omaisuus on myös mahdollista vähentää verotuksessa. Vuoden aikana PS-tilille säästetyllä 5000 eurolla saa parhaimmassa tapauksessa verovähennyksiä 1400 euron edestä. Lisäksi PS-tilin sijoitusten tuottoa ei veroteta säästämisaikana. Kuulostaa houkuttelevalta, mutta minua koko touhu ei oikein sytytä.

Vakuutukset tuntuvat kalliilta ja täysin kontroloimattomalta touhulta. Varsinkin kun pankki vetää välistä koko ajan palkkioiden muodossa, huolimatta sijoitusten arvon kehityksestä. PS-tilit taas ovat selvästi jonkinlainen korjausliike, sillä eläkevakuutukset eivät kaiketi nousseet kovin suosituiksi.

PS-tileissä on pyritty selvästi vahvistamaan asiakkaan vapautta, sillä tilille saa rauhassa säästää missä muodossa haluaa. Oli se sitten käteistä, osakkeita, rahastoja tai vapaaehtoinen eläkevakuutus. Hyvä niin, mutta. Eniten minua mietityttää, että kaikkien veroetujen ehtona on se, etten saa koskea säästöihini ennen kuin vasta 63 vuotiaana. Ja huom, se tarkoittaa tämän hetkisen lainsäädännön perusteella. Minulla ei ole aavistustakaan mitä se sama laki sanoo reilun 30 vuoden kuluttua. Varsinkin kun tänään Kuntaliitto kertoo, että työssä pitäisi jaksaa yli 70-vuotiaaksi.

PS-tilien osalta poliittinen riski nousee minun mielessäni kovin suureksi. Yhdistettynä siihen, että saatan hyvinkin joutua tilanteeseen, jossa säästöihin pitää pureutua jo aikaisemmin. Huomisesta kun ei koskaan tiedä. Lisätään pakkaan vielä se, että 5000 euroa vuodessa on iso summa rahaa. Vaikea uskoa, että pystyn irrottamaan taloudestani 420 euroa kuukaudessa seuraavien reilun 30 vuoden ajaksi.

Taidan edelleen pysyä omassa strategiassani, johon sisältyvät suorat osake- ja korkosijoitukset. Sitä paitsi, saahan sen veroedun myös sillä, että tekee reissun Sveitsiin.

JK. Ohessa linkki Taloussanomien juttuun PS-tileistä ja niiden "veroedusta".

Poliittiset puheet

Olen viime päivänä seurannut sivusilmällä Yhdysvalloissa vellovaa keskustelua terveydenhoidon uudistuksesta. Käsittääkseni myöhään eilen illalla asiassa tapahtui ratkaisu ja jokainen perusjenkki saa tästä lähtien sairastaa. Asia ei minua kosketa suoraan oikeastaan millään tavalla, joten suurin huomioni on kohdistunut itse keskusteluun ja poliittisiin puheisiin.

Poliittinen puhe on tietysti omanlaisensa taitolaji; laji jota meillä ei harjoiteta läheskään samassa mittakaavassa kuin muualla maailmassa. Erityisesti Amerikassa poliittiset puheet ovat tärkeä osa sikäläistä demokratiaa ja niihin panostetaan aivan eri tavalla kuin täällä. Siltä ainakin tuntuu, sillä en muista ensimmäistäkään kotimaista puhetta. Sellaista joka todella pysäyttäisi ja pakottaisi kansalaisen ajattelemaan.

Meillä tunnetuimmat presidentin puheet ovat uudenvuodenpuhe sekä puheet valtiopäivillä. Hienoja perinteitä, mutta toisinaan tuntuu, että ne ovat kadottaneet sisältönsä. Puheet suunnataan poliittisen pelin pelaajille, eikä niissä sanota mitään merkittävää.

Ohessa muuten aika mallikelpoinen esimerkki vaikuttavasta puheesta.

Visit msnbc.com for breaking news, world news, and news about the economy

Perjantaina

On aika mitään sanomaton viikko takana, enkä usko sunnuntain muuttavan tilannetta mihinkään suuntaan. Tympeän tasaista soutamista eteenpäin, kohti uusia seikkailuja. Kehittelen uusia suunnitelmia, mutta ainakin tällä hetkellä vielä ilman konkreettista pohjaa, joten ei niistä enempää.

Perjantai oli ihan hauska päivä. Kävin kaupungilla J:n kanssa ja tulin ostaneeksi uudet hansikkaat. Sakari Sauso on käsittääkseni aivan pätevä tekijä ja ainakin minun uudet hansikkaat vaikuttavat mainioilta. Erittäin laadukkaan tuntuinen nahka. Musta on tietysti hieman tylsä, mutta minkäs teet kun sopivaa kokoa ei löytynyt mistään erikoisemmasta väristä. Hansikkaat sain 15% alennuksella, joten olen tyytyväinen.

Muuten päivään kuului kävelyä kantakaupungissa ja erinäisiä keskusteluja. Kaakaota, suklaata ja päiväoluet. Leppoinen päivä.

Jääköön omaan rauhaansa

Kävin tänä talvena jäällä vain muutaman kerran, mutta kyllä se saa nyt riittää. En ollenkaan luota tuohon Suomenlahden jäätilanteeseen, sillä se vaikuttaa niin petolliselta. Olen todennäköisesti joitakin viikkoja etuajassa päätökseni kanssa, mutta minulla ei olekaan mitään pakottavaa tarvetta lähteä sinne tarpomaan.

Koko homman hankalaksi tekee tuo jäällä oleva lumi. Se on tehokkaasti estänyt kunnollisen teräsjään muodostumisen ja keväällä tuollainen muuttuu nopeasti vaaralliseksi. Varsinkaan kun lumipeitteen lävitse ei pysty arpomaan, miltä jää näyttää.

Sain sieltä kuitenkin muutaman valokuvan, joihin olen tyytyväinen. Oheinen kuva on mielestäni ehdottomasti yksi parhaimmista kuvistani.

Sampo Ja Fortum - yhtä arvokkaita?

Olen mielessäni vertaillut Sampo Oyj:n ja Fortum Oyj:n pörssikursseja, sillä omistan kumpaakin ja kummankaan omistuksessa en ole vielä tavoittanut asettamaani tavoitetta. Tarkoittaa sitä, että kummassakin olen mielessäni vielä ostolaidalla.

Ei tietenkään pitäisi vertailla kahden täysin eri aloilla toimivan yrityksen arvostusta toisiinsa, mutta kun Sammon kurssi huohottaa Fortumin kurssin niskaan aika kovasti. Enkä ole kovin varma siitä, onko se täysin perusteltua. Sammon markkina-arvo on karvan alle 11 miljardia ja Fortumin yli 17 miljardia euroa. Silti kummankin yrityksen osake maksaa tätä kirjoittaessani 19,58 euroa. Pistää miettimään, onko Sampo jo aivan liian kallis?

(Toisen kappaleen tekstin aikamuoto muuttui kesken kirjoituksen, sillä kursseissa tapahtui muutos tekstiä kirjoittaessani)

Nousee / Laskee = Pysyy samana

Nousussa:
+ Erikoiset aurinkolasit
+ Ulkoiluhousut
+ Pekoni
+ Pienoismallit
+ Oiva Toikka

Tasaiset:
= Leuanveto
= Lukeminen
= Haaveilu

Laskussa:
- Vapaa-aika
- Mittanauhan lukema
- Talvi & lumi
- Saldo
- Valokuvaus

Pussikeittoarvostelu

Söin hetki sitten päivälliseksi pussikeittoa. Kyseessä oli Knorrin Italialainen Minestronekeitto ja ajattelin kirjoittaa siitä pienen arvostelun.

Minestronekeitto olisi pahuksen helppoa tehdä itsekin, eikä tuota valmiin pussin ostamista voi perustella oikein millään järkevällä. Onhan se tietysti helppoa, mutta mausteseokselle ja muutamalle kuivatulle vihannekselle tulee aivan kamala kilohinta. Varsinkaan kun pussin kyljessä mainittu riittoisuus kolmeen annokseen on mielestäni aivan liioiteltua. Ehkä sitten jos kyse on kolmesta konttorirotasta, mutta minulle tuosta riittää vain kahteen annokseen. Hyvän kokoisiin annoksiin tosin, mutta kovin paljon pienemmistä ei tule kylläiseksi.

Pussiin kuului siis mausteseos ja oikeastaan naurettavan vähän kasviksia. Pari hassua hernettä, vielä vähemmän porkkanaa ja yksi papu. Pastaa oli jonkin verran enemmän, mutta ei mielestäni riittävästi. Joten lisäsin omaani heti kättelyssä puoli desiä makaronia ja ehkä kourallisen pakasteherneitä. Niiden lisäksi laitoin mukaan 1/4 savustetusta porsaan sisäfileestä, kuutioiksi leikattuna. Kokonaispainoa tuolle lihamäärälle ei montaa kymmentä grammaa kyllä tullut. Tuo savustettu sisäfile on muuten peräisin Hakaniemen Kauppahallista ja on ehdottomasti painonsa arvoista kullassa. Se on aivan järjettömän hyvää ja ostamani sisäfileen puolikas kustansi muistaakseni neljä euroa. Naurettavan halpaa tavaraa, mutta satumaisen hyvää!

Omilla lisäyksilläni ryyditettynä keitosta tuli oikeastaan aika pahuksen hyvää. Olen tyytyväinen ostokseeni ja saatan ostaa samanlaisen pussin toisenkin kerran. Kokonaisuutena minulla meni 15 minuuttia tuon annoksen tekemiseen, mikä ei ole paha aika. Tosin jossain vaiheessa pitää selvittää minkälaista minestronekeittoa sitä osaisi itsekin tehdä.

Lopputulos: Hyvää ja maittava ateria. Suosittelen tuunaamaan oman maun mukaiseksi.

Hällä vitun väliä

Maikkarin nettisivuilla oli mielenkiintoinen uutinen yläasteiden käyttäytymisongelmista. Minun silmääni sieltä nousi ennen kaikkea kommentti: "Hällä väliä -asenne kukoistaa.". Helppohan tuohon on yhtyä, mutta samalla pitäisi nähdä myös toinen puoli tilastosta. Kuinka moni peruskoulun käyneistä oikeasti valmistuu normaalissa ajassa?

En tiedä kuinka yleistä luokalle jäänti on tämän päivän koulussa, mutta minun aikanani se oli lähes sula mahdottomuus. Kun luvattomista poissaoloista, koulutavaroiden ja kotitehtävien puuttumisesta ei ole konkreettista seurausta, on turha odottaa, että oppilaita kiinnostaisi. Touhusta puuttuu koko logiikka; teoista ei ole konkreettista seuraamusta. Kyllä tässä unohdetaan koko opetuksen perusajatus ja seuraamukset ovat ilmeiset.

Kyllä teini-ikäistä pitää ymmärtää, mutta on aivan turha odottaa, että teini-ikäinen ymmärtäisi itse.

Viikonloppu oli hyvä

Serkkupoika tuli pistäytymään matkallaan ja se oli luonnollisesti aivan parasta. Tervemenoa vain tuonne naapuriin, saattaa nimittäin oikeasti olla, että kiikarit olisivat tarpeeseen. Sen verran kovasti tuolla tullee, että merellä on varmasti aika ahdasta. Noh.. tuskinpa siellä elämä tylsäksi muuttuu, ruokaa ja juomaa kun tunnetusti niillä laivoilla riittää.

Sunnuntain ohjelmaan sisältyi sitten tuo käynti Ateneumissa. Olin kiinnostunut näkemään Kaj Bremerin valokuvanäyttelyn ja en pettynyt. Tänään kun joku kysyisi suurinta kotimaista valokuvaajaa, vastaisin silmääkään räpäyttämättä Bremer.

En tiedä miten mieli muuttuu ajan myötä, mutta näyttely on mainio. Kertakaikiaan upeita kuvia, vaikka samaan aikaan se lyö silmille omassa ylivertaisuudessaan. Kuvien näppäilyä harrastavana, sitä tulee niin tietoiseksi omista vajavaisuuksistaan ja siitä ettei koskaan saavuta samanlaista tasoa.

Suosittelen, vahvasti.

Aurinkoinen päivä merellä

Käytin säälimättä hyväkseni kauniin kevättalven päivän ja kiersin Uutelanniemen jalkapatikassa. Kotiovelta kotiovella tasan kaksi tuntia, joten ihan terve reissu. Matkaa tuli kaikenkaikkiaan melkein kahdeksan kilometriä, joten vauhti ei ollut mitään päätähuimaavaa.

Jäällä kävely oli kuitenkin melkoista harjoitusta. En yhtään tiedä miten paksua jää on, mutta sen päällä on kerros sulaa vettä ja päälimmäisenä pakkautunutta lunta. Tuuli on painanut lumen kohtuullisen tiiviiksi, mutta ei kuitenkaan vielä niin kantavaksi, että sen päällä pystyisi kävelemään. Ehkä kaksi askelta kymmenestä kulki tyylipuhtaasti lumen päällä, mutta kaikissa muissa askel upposi lumikerroksen läpi sohjoiseen vesikerrokseen. Kannattaa ehdottomasti ottaa joko kumisaappaat tai sitten muut kengät, jotka kestävät kastumista. Minulla oli pitkävartiset maihinnousukengät ja tiukaksi vedetyt housun lahkeet. Hyvin pärjäsi.

Hiihtämällä siellä olisi pärjännyt vielä paremmin, mutta suksien puuttumisen takia se jäi minulta väliin. Useita eri latuja sieltä kuitenkin löytyi ja jäljistä päätellen hiihtäminen on kuin pilvillä sivakoimista.

Hauska reissu ja tykkäsin kovasti.

Pennitön uneksija

Onpa ollut hyvää aikaa sijoitusten puitteissa. Osakkeiden arvo on noussut uuden tasaluvun ylitse. En mene yksityiskohtiin, mutta henkilökohtaisesti se oli todella tärkeä luku ja olen siitä tyytyväinen. Samaan aikaan Fiskarsin myyntihinta on 51% korkeampi kuin keskimääräinen ostohinta, jolla olen osakkeeni hankkinut. Kertoo tietysti eniten siitä, että en ole Fiskarsia ihan eilen tullut ostaneeksi.

Kaikki tämä on siis ennen kuin ensimmäisetkäät osingot ovat kilahtaneet tilille. Niitä pitäisi tulla Fiskarsin ja Fortumin osalta kuluvan kuun viimeisellä viikolla ja Sammon osalta sitten ensi kuun lopussa. Talvivaaran kaivososakeyhtiön osalta osingot tulevat sitten joskus vuosien perästä. Niiden takia en pidätä hengitystäni, mutta usko on vahva siihen, että niitä vielä tulee.

Seikkailupäivä muodon maailmaan

Kävin V:n kanssa Designmuseossa katsomassa heidän Moderni[smi] näyttelyä. Museon nettisivuilla mainostetaan olevan kyse suurnäyttelystä, mutta tähän on syytä suhtautua varauksella. Onhan siellä koko museo täynnä modernismin nimilapu alle mahtuvia esineitä, mutta kun itse museo on kovin pieni. Ei kyse ole mistään kovin massiivisesta tykityksestä. Sellainen hyvän kokoinen vonkale kuitenkin.

Itse asiassa museot ovat usein liian suuria. Niissä kyllästyy ja väsyy siihen kävelemiseen. Itse asiassa minä haluaisin olla joskus suunnittelemassa ihan omia näyttelyjä, sillä on pari asiaa jotka haluaisin muuttaa vallitsevassa näyttelykulttuurissa.

Mihinkään ei saa koskea, mikä on hemmetin turhauttavaa kun näyttely koostuu sängyistä, tuoleista ja erilaisista käyttöesineistä. Tulee ihan fiilis kuin olisi hienossa ravintolassa, missä ruoka-annokset on valmistettu muovista. Toinen juttu.. miksi missään ei saa istua?

Kuinka usein museokierroksen jälkeen jalat ovat hellänä kaikesta siitä kävelystä ja tyhjänpanttina seisoskelusta? Kyllä jokaisessa näyttelytilassa pitää olla istumapaikkoja myös kävijöille. Tai miten olisi näyttelytilat, joissa voi pysähtyä kaakaokupillisen ääreen?

Minusta ollaan hieman hakoteillä jos museot profiloituvat samaan kategoriaan kuin kirkot, joihin mennään olemaan hiljaa ja hartaasti. Pitää pystyä keskustelemaan, rentoutumaan ja kokeilemaan. Miltä Alvar Aallon Lounge Chair 43 tuntuu istua ja miten se eroaa Marcel Breuerin Wassily tuolista.

On muuten ihan turha väittää, että ei kalliita näyttelykappaleita voi laittaa esille kosketeltavaksi. No ei tietenkään voi, mutta modernilla reprolla ei ole mitään historiallista arvoa. Eikö niitä voi aivan hyvin laittaa esille isolla kyltillä varustettuna, että saa koskea ja istua. Sama juttu kaiken maailman kipon ja kupin kanssa. Kuka hitto niitä saa taskuunsa tungettua kun kaikki laukut käsketään muutenkin jättää alakerran naulakkoon. Samanlaisia repro kippoja luulisi olevan pilvin pimein ja jos ei ole, niin montako kolikkoa maksaa teettää pari mallikappaletta jostain halvemmasta materiaalista?

No olipa tuossa taas.. jätän loput avautumiset ihan omaan tietooni.

p.s. kadonnut musta lammas on kuulema löytynyt!

Tutut nimet Olympiajäällä

Seurasin eilen Olympialaisten jääkiekon finaalipelin ja olihan se hieno. Oli jotenkin hauska seurata peliä, sillä pelin selostuksessa vilisi vielä sellaisia nimiä jotka minä muistan ja tunnistin. Tuli hyvin kirkkaana mieleen se ensimmäinen jääkiekkokortti aalto, joka Suomeen rantautui silloin joskus 90-luvun alkupuolella. Se oli suuri hitti meidän kaveripiirissä ja minullakin on vielä varmasti parisataa eri korttia tallessa, jossain kaapin perällä. Sieltä löytyy Scott Niedermayer, Jamie Langenbrunner, Miroslav Satan, Zigmund Palffy, Martin Brodeur ja monta muuta legendaa. On mukana muutama rookie card muutamista tämän päivän suuruuksista. Tai noh.. alkaahan nuo kaikki olla jo eilisen päivän suuruuksia. Kauan ovat papat kuitenkin jaksaneet luistella.