Näin eilen lyhyen insertin Helsingin Habitare messuilta, jossa esiteltiin messujen sisältöä. En seurannut sitä aivan täysillä, joten voin olla aavistuksen hakoteillä, mutta muistan hyvin selvästi yhden toimittajan kysymyksen. Siinä haettiin vastausta mitä messuilta voi löytyä tavalliselle kuluttajalle. Vastaajina oli pari alan ammattilaista ja ensimmäinen rupesi esittelemään pieniä arkipäivän käyttöesineitä ja toinen erilaisia tekstiilejä. Alkuperäinen huomio oli se, että messujen tuotteet ovat hinnakkaita ja suhteellisen harvalukuiselle asiakaskunnalle kohdennettuja.
Tuo lyhyt insertti herätti minussa tunteen jonka saan usein modernista taiteesta, jonka tekijät elävät omassa maailmassaan eivätkä näe elämää sen ulkopuolella. Nurkkakuntaisuudeksi sitä kaiketi kutsutaan. Tarkoitan, että arkipäivän hyödykkeistä rakennetaan ylellisyystuotteita joita tavallinen palkansaaja ei voi tavoitella. Sitä aivan kuin jätetään kiinalaisten halpatuotteiden varaan.
En ymmärrä miksi kotimaisen design tuotteiden pitää olla niin helvetin kalliita. Tai kyllä minä sen oikeasti ymmärrän, pienet tuotantomäärät + suuret kustannukset. Siihen kun vielä yhdistetään vielä pelkkä kotimaan markkina-alue, niin ei kait seurauksena voi olla muuta kuin sisäänpäin kääntyneet silmät.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti