Viime päivinä olen tuhlannut aikaani Uudessa Vegasissa eli Fallout: New Vegas pelin parissa ja nauttinut niistä hetkistä suunnattomasti. Kyseessä on uusin lisäys jo legendaariseksi muodostuneeseen Fallout pelisarjaan, jota olen aikaisemminkin pelannut. Perusmaisema on edelleen ydinsodan jälkeinen Amerikan Yhdysvallat ja on siksi hyvin tutun ja turvallisen oloinen, mikään ei ole muuttunut.Itse asiassa New Vegas onkin eräänlainen jatkumo edelliselle, Fallout 3:lle. Huolimatta siitä, että Washington DC on vaihtunut Las Vegasin uuteen tulemiseen eli New Vegasiin. Maisema on kuitenkin hyvin samanlaista, hiekkaista, raunioiden täyttämää jättömaata. Jonka asukit muistuttavat jättömaan asukkeja kaikkialla Suuren Sodan jälkeisessä maailmassa. Se tekee pelaajan elämästä tutun ja turvallisen, vaikka suuria yllätyksiä se ei onnistu aiheuttamaan. Suuri osa maailmasta on kuin unikuva pelin aikaisemmasta versiosta.
Minulle on jäänyt pelatessani käsitys, että kyseessä on eräänlainen toinen yritys. Steroideilla ruokittu tulkinta Fallout kolmosesta, mikä on samaan aikaan uskomattoman upea kokemus ja lievä pettymys. Erot näkyvät pienissä yksityiskohdissa, rakenteen säilyessä hyvin samankaltaisena. Tutkittavaa on enemmän, työkaluja on enemmän eli aseiden suunnittelijat ovat vahvistaneet mielikuvitustaan nitroglyseriinillä.
Toisaalta pitää kuitenkin muistaa, että peli ei ole pääasiassa päähänammuntakilpailu. Itse asiassa pelin pystyisi todennäköisesti pääsemään läpi lähes pelkästään puhumalla, mutta mutanttien paahtaminen liekinheittimellä on ehkä sittenkin hauskempaa. 
Kirjoitin edellisestä versiosta aikaisemmin ja muistan yhä hyvin kuinka ahdistava kokemus metrotunneleissä hiippailu parhaimmillaan oli. En edelleenkään mene mielelläni niihin tunneleihin jos pelaan kyseistä peliä uudestaan. Toisaalta olen kokeillut pelissä sellaista pelitapaa, mitä en aikaisemmin ole kokeillut. Tuo on ehkä loistavin piirre koko pelisarjassa, se antaa pelaajalle mahdollisuuden pelata niin erilaisilla tavoitteilla. 
Pääjuoni on olemassa, tuomassa turvaa jokaiselle pelikerralle, mutta sen ympärillä kulkee kymmeniä erilaisia sivujuonteita. Jättäen jälkeensä mielentilan, joka herättää kummastusta. Kuinka tuo oli mahdollista ja miksi en kohdannut sitä aikaisemmin?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti