Hyrys Antin Uuni

Sain luettua loppuun viime vuoden Finlandia palkinnon voittaneen kirjan Uuni, jota takakansi kehuu aihetaan avarammaksi kirjaksi. Kirjan tarina pyörii hyvin pitkälle päähenkilön elämän ja ajatuksien ympärillä, hänen rakentaessa unelmiensa uunia. Vierastan kirja-arvosteluja ja yritän välttää sellaisen kirjoittamista tälläkään foorumilla, mutta ajatuksia tuo teos kuitenkin herätti.

Kirjan lukeminen kesti minulle kohtuullisen kauan, sillä halutessani pystyn nielaisemaan kirjan hyvinkin suurissa erissä ja nopeassa tahdissa. Varsinkin kun kirja on hyvin kirjoitettu ja tämä oli sellainen. Itse asiassa heti ensimmäisellä sivulla tuli tuttu tunne, että nyt pitelen käsissäni jotain mestarillista. Sillä Hyrys Antti osaa kiistatta kirjoittaa. Kirja oli kuitenkin siitä erikoinen ettei sen lukemiseen syntynyt pakottavaa tarvetta, kyse oli enemmänkin tarpeesta lukea kirjaa hitaasti ja pienin siemauksin.

En voi väittää perehtyneeni Päätalos Kallen teoksiin kovin syvällisesti, mutta hänen kirjoissaa on mielestäni jotain samaa. Kirjaa on lähes mahdoton ahmia, selata eteenpäin sivu kerrallaan ja yllättyä tarinan loputtua niin nopeasti. Kuuntelin Ihmisiä rakennustelineillä äänikirjana ja nautin kokemuksesta huomattavasti enemmän kuin miehen kirjojen lukemisesta ja minusta tuntuu, että Uunin pitäisi myös olla äänikirja. Kuvittelen, että se uppoaisi minuun ääneen luettuna paljon paremmin kuin paperilta luettuna.

Tasaisesti se etenee, ilman suuria huippuja ja syviä laaksoja. Tasaisesti kohti loppua, aivan kuin onnellinen elämä.