Ulkona on myöhäisen syysmyrskyn tuntua, tuulee ja sataa jotain märkää. Sen piti olla talvimyrsky, mutta sitä se ei kuitenkaan ole. En osaa sanoa olevani hyvillään tai pahoillaan, myräkkä mikä myräkkä. Vaikka tietysti pidän tuollaisista, hankalista säätiloista. Varsinkin jos saa olla sisällä lämpimässä, kuuntelemassa tuulen puhaltamista.
Scotland Yard on hieno peli, sillä se pakottaa pelaajat miettimään. Siinä mielessä ehkä ainutlaatuinen lautapeli, vaikka todennäköisesti parempiakin on olemassa. Tuon minä kuitenkin omistan ja pääsin kokeilemaan sen pelaamista pitkän ajan jälkeen. Se oli aivan yhtä hauskaa kuin muistini kuvitteli. Suosittelen lämpimästi.
Kuuntelin yhden romaanin, Ernest Hemingwayn Vanhus ja meri. Olen huomannut sen aikaisemminkin kirjaston äänikirjojen joukossa, mutta tartuin siihen vasta tänään. Nyt se on kuunneltu. En malttanut lopettaa kun tarina oli alkanut ja kirja on muutenkin varsin lyhyt romaaniksi. Sen voima ei ole kuitenkaan kadonnut minnekkään, vaan vangitsee kuuntelijan ja kietoutuu tämän mielen ympärille, hengittäen suolaista meren huurua kasvojasi vasten. Ehkä liioittelen, mutta se on hieno kirja. Kävi mielessä, että Hyrys Antin Uunissa on jotain samaa, mutta vain hyvin pieninä hitusina. Onko kyse nerouden valosta vai mistä, mutta Hemingwayn kirjassa sitä oli mitan täydeltä, enemmän kuin Uunissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti