Ajatusmatkailua

Leikittelin ajatuksella, että olisin varannut itselleni jonkun matkan keväällä. Jonnekin hieman kauammas ja hieman lämpöisempään paikkaan kuin lopputalven Suomi. Pariisi kävi mielessäni, mutta tiedä sitä nyt sitten. Ranska olisi kyllä kiehtova paikka käydä ja valon kaupungissa kieltämättä on jotain kiehtovaa.

Katsotaan nyt kuitenkin, lopullisia päätöksiä en ole tehnyt. Pidän ajatuksesta, että voin lähteä lyhyelläkin varoituksella jonnekin sellaiseen paikkaan missä, en ole aikaisemmin käynyt.

Onhan noita muitakin paikkoja. Rooma saattaa olla keväällä hieno ja mielenkiintoinen paikka..

Vaaliväittelyihin parempi formaatti

Miksi YLE:n vaalikeskusteluissa ehdokkaat on jaettu kahteen sarjaan? Aivan kuin siellä olisi mestaruussarjan ehdokkaat (Niinistö, Lipponen, Väyrynen ja Soini) yhdessä keskustelussa ja divarisarjan ehdokaslista (Biaudet, Arhinmäki, Essayah ja Haavisto) sitten omassaan. Näin oli ainakin A-talk ohjelmassa, muutama päivä sitten. Ensiksi tosikot ja sitten parin päivän päästä huumorikot.

Mielestäni kyse on hyvin kummallisesta käytännöstä, sillä siinä asetetaan ehdokkaat lähtökohtaisesti kahteen kastiin. Oikeat ehdokkaat ja huumorin sekä näkyvyyden vuoksi mukana olevat ihmiset. Ihmetyttää ja kummastuttaa pientä äänestäjää.

Mikäli kahdeksan ehdokasta samassa väittelyssä on liikaa, miksei väittelyihin oteta mallia jääkiekon MM-kilpailuista? Meillä voisi olla kaksi alkusarjaa, 2+2 ehdokasta (tosikot ja huumorikot) kummassakin sarjassa. Kummankin väittelyn jälkeen katsojat peukuttavat väittelyn kahta parasta, jotka pääsevät finaaliväittelyyn. Kolmen TV-väittelyn formaatti, minkä saa vapaasti tästä lainata. Tosin minut voisi kutsua edes studioyleisöksi, kun kerran olen idean isä.

Veikkaanpa, että koko keskustelu olisi paljon hauskempaa kun huumoriehdokkaat pääsisivät kunnolla haastamaan tosiehdokkaat. Ei tarvitsisi katsella sitä yhteistä hymistelyä, missä kaikki pelaavat varmaa peliä, ettei vain tulisi sanottua jotain oikeaa mielipidettä.

Valokuvauksesta yleisemmin ja Puranen Koffin museossa

Kävin näyttelyssä K:n kanssa ja olen vieläkin hieman epäileväinen sen suhteen, että pidinkö valokuvista vai en. Kyseessä oli Sinebrychoffin museossa oleva Jorma Purasen näyttely Varjoja ja heijastuksia. Kyseessä on valokuvanäyttelu museon kokoelmiin kuuluvista muotokuvista ja tutkielma siihen, kuinka valo tuo eläväksi ja muuttaa maalauksen pinnan.

Puranen on kiistatta teknisesti erittäin pätevä valokuvaaja, joskaan hänen uransa ei ollut minulle entuudestaan tuttu. Aivan kuten moni muukin suomalainen valokuvaja, hänen työnsä ovat marginaalissa, eivätkä oikein tahdo päästä sieltä esille. Siksi oli mielenkiintoista nähdä mitä mies on saanut aikaiseksi valokuvaamalla yli kymmenen vuoden ajan Sinebrychoffin museossa.

Osallistuimme opastettuun kierrokseen, joka on sellaista mitä en normaalisti tee. Minulla on oma näkemykseni ja ehkä siksi koen opastetut kierrokset hieman turhiksi, toisaalta kyllä kyse on myös omasta kaukoputken kaltaisesta katseestani. Kierros sinällään oli hauska ja erikoinen kokemus. Museon työntekijä kertoi ja nosti teoksista esille erilaisia näkemyksiä ja kohtia, mikä tietysti luo laajemman kosketuspinnan näyttelyn materiaaliin.

Olen edelleen kahden vaiheilla valokuvien suhteen. En osaa päättää menevätkö ne mielestäni pelkän teknisen kikkailun alle, vai ovatko ne todella uutta ja ihmeellistä taidetta. Ehkä ongelma on siinä, että ne ovat kumpaakin. Jotenkin pelkkä varjoleikki ei ole mielestäni kuitenkaan aivan sitä, mitä odotan vuoden 2005 Pro Finlandia palkinnon voittajalta. Onko se kevyt tapa tienata leipänsä?

Ehkä minun tulisi syventyä enemmän valokuvataiteeseen. On myös mahdollista, että heijastelen omaa valokuvauksellista kriisiäni Purasen töihin. Olen polkenut paikoillani jo usean vuoden ajan oman kamerani kanssa, mikä on kovin turhauttavaa. Valokuvauksesta olen aina pitänyt ja se on ainoa väline, jolla olen pystynyt säännöllisesti ruokkimaan luovaa puoliskoani. Mihin ihminen voi mennä jos näkemys maailmasta ei enää kehity?

Musiikkia ja maailmanloppu

Niinpä niin, maailma hajoaa.

Oletko valmis?

Onko nyrkkeilyssä rahaa?

Raha kiinnostaa minua ja siksi haluan usein selvittää miten raha liikkuu niiden asioiden ympärillä, joista olen kiinnostunut. Tällä hetkellä pinnalla on nyrkkeily ja rahan osuus nyrkkeilyssä on itse asiassa hyvin häilyvä. Me tiedämme, että sitä on, mutta kehän ulkopuolelta on vaikea saada selkeää kuvaa siitä, missä muodossa se lajin sisällä on.

Ansaintamalli on lyhyen pohdinnan perusteella sama kuin urheilutapahtumilla. Järjestetään tapahtuma, jota ihmiset haluavat tulla katsomaan ja ovat valmiita maksamaan pääsymaksun. Ongelma on vain siinä, että tapahtumapaikka on käytännössä aina vuokrattu. Se vie tuloksesta osuutensa. Kuka omistaa oikeudet tapahtuman oheismyynniin? Paikan omistaja vai ostetaanko ne tapahtuman järjestäjille? Mitä oheismyynti nyrkkeilytapahtumassa oikeastaan edes on, limsaa ja makkaraa? Yksittäisen makkaran kate on suuri, mutta tuskin edes tulevassa Heleniuksen ottelutapahtumassa myydään yli 10,000 makkaraa. Juotavaa voi mennä enemmän, mutta tuskin montaa tuoppia per sierainpari.

Televisioidaanko nyrkkeilytapahtuma? Isot ottelut yleensä aina, mutta montako nyrkkeilyottelua olet nähnyt televisiosta tämän vuoden aikana. Jan-Ari tuskin kahta.

Onko fanikamaa myytävänä? En ole nähnyt ensimmäistäkään nyrkkeilyn fanituotetta. Ikinä. Koskaan. Missään. Vain pari ikoniksi noussutta lehdistökuvaa ja kuka niiden oikeudet omistaa, ei ainakaan nyrkkeilijä.

Vaikea nähdä mistä muualta nyrkkeilyyn tulee ihan oikeaa rahaa, kuin pääsylipputuloista ja televisio-oikeuksista. Heleniuksen otteluun on myyty yli 8000 lippua ja tuskin keskiarvolipun tuotto on kovin paljoa yli EUR 60,00 (tämä on toki puhdas arvaus). Lipputulojen jäädessä noin puoleen miljoonaan.

Mikä mahtaa olla Helsinki Areenan vuorokausivuokra, sillä Olympiastadionin vastavan olen kuullut olevan EUR 50,000. Veikkaan, että liikutaan samoilla kentillä, mutta hieman suuremmassa luvussa. Vaikea tietysti arvioida, mutta olen yllättynyt jos ottelutapahtuman kokonaistuotto ylittää kaksi miljoonaa euroa. Se on aika vähän kun ruvetaan listaamaan kulurakennetta, mitä tosin en tähän enempää lähde arpomaan.

Voiko nyrkkeilyllä elättää itsensä? Kyllä, varmasti ja parhaimmassa tapauksessa hyvin leppoisesti. Vaikea kuitenkin nähdä, että hyvin pärjäävä perusnyrkkeilijä pystyy eläkettä itselleen kerryttämään. Ansaintamalli ei vain anna siihen mahdollisuuksia. Otan kyllä mielelläni vastaan viisaampien ja enemmän asiasta tietävien kommentteja. Ohessa yksi:

Suosittu!!

Tämä kuukausi on jo tällä hetkellä suosituin kuukausi tälle blogille. Todennäköisesti kuun vaihtuessa, kävijämäärä on noussut kirkkaasti uuteen ennätykseen. Sitä paitsi vuodenvaihde on ollut ollut perinteisesti kiireisintä aikaa tälle bloille. Tarkoitan lukijoiden osalta, enkä niinkään kirjoitusten määrässä.

Olen muutenkin miettinyt toisen blogin aloittamista. Olen leikitellyt jo vuoden päivät, ajatuksella uudesta aseisiin keskittyvästä bloista. Sellaisesta tyhjänpäiväisestä. Sellaisesta mihin voisi linkittää uutisia, ajatuksia ja kiinnostavia juttuja. Vaikea kuitenkin sanoa, riittäisikö minulla aikaa ja energiaa pitää kahta blogia samaan aikaan.

Nukkumassa veneen pohjalla 45 solmun nopeudessa

Mietityttää kommentoida Jyrki Järvilehdon oikeudenkäyntiä, mutta hänen kommenttinsa siitä, että on ollut nukkumassa veneen pohjalla penkkien välissä, nostattaa mielessäni kysymyksiä.

Olen ollut muutaman kerran veneessä, jonka vauhti on ollut 86 km/h eli noin 45 solmua. Se on niin kova vauhti, että ellei veden pinta ole täysin peilityyni, on matka hyvin epätasaista. Minä en siinä vauhdissa pystyisi makaamaan veneen pohjalla nukkumassa, saati nukkumaan. Toisaalta minulla onkin vain oma kapea kokemukseni nopeista veneistä.

Boxing night

Parin viikon päästä olevan nyrkkeilyillan aikataulu alkaa olla selvä. Raskassarjalaisten illksi nimetty tapahtuma tulee olemaan melkoista nyrkkeilyn juhlaa, sillä ovien avautuessa klo. 17.00 on vain tunti aikaa fiilistellä ennen ensimmäistä ottelua.

Titteliotteluista taitaa ensimmäinen olla WBA-, WBC- ja WBO -liittojen naisten välisarjan MM-ottelu. Mestari Cecilia Braekhus kohtaa haastaja Kuulei Kupihean, kello 21.10 alkavassa ottelussa.

Illan toinen titteliottelu on WBA-liiton raskaansarjan maailmanmestarin Alexander Povetkinin tittelipuolustus amerikkalaista Cedric Bosswellia vastaan. Alkamisajaksi on ilmoitettu kello 22.35.

Sinivalkoisten silmälasien läpi katsottuna illan pääottelu on kiistatta Robert Heleniuksen ja britti Derek Chisoran välinen ammattinyrkkeilyn raskaansarjan Euroopan mestaruusottelu. Tätä pitäisi jaksaa katsoa vielä sunnuntain puolella, sillä ottelu alkaa vasta klo. 24.00. Toisaalta parempi, sillä edellinen Heleniuksen ottelu alkoi muistakseni ainakin tunnin verran myöhemmin. Sitä varten piti vartavasten herätä, joskin hyvästä syystä.

En uskalla arvioida kuka voittaa ketä, mutta sellainen aavistus minulla on, että Helenius saa otella ihan tosissaan brittiä vastaan. Siellä on taas tilanne, missä vastustajalla on enemmän hävittävää kuin Robertilla. Toinen "perättäinen" tappio nimimiehelle näyttäisi pahalta.

Tyson Fury niisti kohtuullisen nätisti ylipainoisen Chisoran 12 erässä, vaikka ei pystynytkään tyrmäykseen. Chisora näytti muutaman erän todella vaaralliselta, mutta huono kuntopohja ei mahdollistanut voittoa. Lisäksi Derek vaikutti melkoisen ylimieliseltä tai miten sen nyt sanoisi.. No jos valmentaja joutuu kesken ottelun useaan otteeseen kysymään, että kuunteleeko mies tai muistuttamaan tittelivöiden lähtevän kävelemään, ei kaveri vakuuta.

Ehkä kaverin päässä on kuitenkin välähtänyt, että pitää treenata itsensä kuntoon nyrkkeillä fiksusti. Hyvää iltaa odotellessa.

Yli 700 eksoplaneettaa

Aika jännää kun ajattelee, että vielä muutama vuosi sitten Aurinkokunta oli ainoa paikka jossa oli planeettoja. Olemme kuitenkin taas astuneet kauemmas pannukakun muotoisesta maasta ja yhä lähemmäs todellisuutta.

Tsaluvut ovat siitä hauskoja, että ne puhuttelevat meitä ihmisiä. Tällä hetkellä tunnemme 702 eksoplaneetta. Aika jännittävä luku kun ajattelee, että meillä on täällä omalla pihallamme vain kahdeksan omaa planeettaa.

Tihein tunnettu planeetta on yhtä tiheää kuin rauta, kun taas harvin planeetta vastaa tiheydeltään styroksia. Lisäksi on löytynyt suurelta osin vedestä koostuvia planeettoja, kaksoistähtiä kiertäviä planeettoja ja niin sanotulla elämänvyöhykkeellä sijaitsevia planeettoja.

Koska käydään katsomassa omin silmin?

Parhaat osingot 2012

Jatkan hyväksi havaitulla linjalla ja listaan Kauppalehden ehdokkaat ensi kevään parhaista osinko-osakkeista. Kyse on siis toisen käden tietoa ja silloinkin vain ennuste. Minulla ei siis ole tähän sen suurempaa omaa mielipidettä, mutta kahtena vuotena peräkkäin TOP10 lista on osoittautunut kohtuullisen tarkaksi. Se toimii ainakin suuntaa-antavana listana.

Lista on tehty osakekurssin mukaan, joka on otettu 4.11.2011. Tuottoprosentti on siis sen hetken osakekurssiin suhteutettu.

Parhaita osingonmaksajia keväällä 2012 / Osinkotuotto %

- Elisa / 8,70
- Orion B / 8,60
- Sanoma / 8,50
- CapMan / 8,00
- Alma Media / 7,80
- Nordic Aluminium / 7,60
- Martela A / 7,60
- Ilkka-Yhtymä II / 7,30
- TeliaSonera / 6,60
- Rautaruukki / 6,50

TOP10 listaan ei tällä kertaa ole päässyt ensimmäistäkään kirjoittajan omistamaa yritystä. Olen tähän hieman pettynyt, sillä pääasiallinen tarkoitukseni on omistaa hyviä osinkoyrityksiä. Toisaalta ostohintaani verrattuna olen kyllä edelleen hyvissä asemissa.

Lähde: Balance Consulting, Kauppalehti

Steel Panthers ohje

Sille kaverille joka etsi täältä ohjetta Steel Panthers peliin. Sitä ei valitettavasti löydy täältä, sillä tämä ei ole se foorumi, johon haluan kirjoittaa omat ajatukseni pelin pelaamisesta. Sitä paitsi, en todellakaan ole pelissä mitenkään erityisen hyvä. Olen aivan liian uhkarohkea ja altis typerille virheille. Perusteet kuitenkin osaan ja ehkä muutaman voittavan liikkeen.

En osaa sanoa onko Steel Panthers peliin ylipäätänsä kirjoitettu kaiken kattavaa ohjekirjaa, mutta listapelaaja Kosti Viitamaa on kirjoittanut erittäin hyvän tiivistelmän. Rohkenen tuoda esille kaverin nimen ja ohjekirjan, sillä se on julkisesti Steel Panthers ranking sivustolle laitettu. Se on siellä ohjeena ja innostusta antamassa uusille pelin pelaajille.

Ohjeessa on paljon sellaista mitä allekirjoitan, sillä suurin osa on puhdasta faktaa, sellaista jonka olen itsekin todennut satojen pelien kokemuksella. Oma ohjeeni on kuitenkin hyvin yksinkertainen. Opettele pelin perusteet ja rakenna taistelusuunnitelmasi omien vahvuuksien ympärille. Pakota vastustaja reagoimaan sinun peliisi, sillä siihen sinä olet valmistautunut. Vastustaja ei ole.

Tasaväkisten vastustajien taistelussa pätee yksi laki; se jolla on ylivoima on automaattisesti vahvempi. Kuulostaa epäloogiselta, mutta taitava pelaaja pystyy rakentamaan tilanteen, jossa on ylivoimainen vastustajaansa nähden. Se voi olla yllätyksellinen liike. Tarkempi tulen käyttö tai vaikka vain parempi onni. Kaikki maailman tärkeät voittajat ovat aina syntyneet onnekaiden tähtien alla. Toivottavasti sinäkin.

Lehtitilaus

Tein hetki sitten lehtitilauksen. Tarkoitus on saada tilauskausi käyntiin ennen kuin lehtitilausten ALV-prosentin nousu toteutetaan. Vaikea sanoa vaikuttaako se tähän tilaukseen, mutta jos siitä selviäisi, niin säästöä tulisi. Tai mistä minä sitä tiedän. Koko touhu tuntuu hiemn erikoiselta, vaikka oikestaan olen veron nousun puolesta. Sillä on vaikea perustella miksi sama lehti kotiin kannettun on verotuksellisesti halvempi, kuin lehtikioskista ostettu.

**

Ai niin, piti sanoa se, että minua ihmetyttää tämä "ei noin saa sanoa" menttaliteetti joka Suomessa on tällä hetkellä voimassa. Kansanedustaja Oinonen kertoo kuinka hän loukkaantuu homojen tanssimisesta tulevissa itsenäisyyspäivän juhlissa. Hirveä älämölö siitä kuinka aikuinen ihminen tekee itsestään julkisesti hölmön. Ei tuossa ole mistään muusta kyse.

Ihmisillä on oikeus mielipiteisiinsä, vaikka ne olisivat kuinka hölmöjä, typeriä tai muiden mielestä loukkaavia. Se on tietysti eri asia, jos aktiivisesti yllyttää lainvastaiseen toimintaan, mutta mielipiteisiin kaikilla on oikeus. Se on demokratian tärkein tunnusmerkki, eikä siitä voida ruveta nipistämään.

Onko kansanedustaja Oinonen hölmö. Kyllä. Onko tuollinen kommentointi typerää?. On, mutta aivan yhtä typerää on vetää herneet nenään ja vaati ettei tuollaisia saa sanoa.

Kansanedustaja Hakkarainen sanoi itse asiassa keskustelun ehkä fiksuimman kommentin. Hittojako se kenellekkään kuuluu kuka tanssii kenenkin kanssa.

Buika - 'En Mi Piel'

Vaalit - Niinistön kommentointi

Ajatuksena minulla oli kirjoittaa nyrkkeilystä tai sitten kirjallisuudesta. Tosin leikittelin myös ajatuksella kommentoida sitä kuinka paljon ja usein Helsingin kaduilla haisee tupakka. Kirjoitan kuitenkin presidentin vaaleista ja niihin liittyvästä uudesta gallupkannatuksesta.

Uusimpia voittajia ovat olleet Timo Soini 11 % kannatuksella ja Paavo Väyrynen 10 % kannatuksella. Suurin häviäjä on ollut Sauli Niinistö, jonka kannatusluvuissa on tapahtunut huomattavaa putoamista. Sanomalehti uutisoi elokuussa Niinistön kannatukseksi 49 %, mikä on 5 prosenttiyksikköä pienempi luku kuin kannatus tänään (44 %). Pidän suuntaa selvänä, sillä tutkimuksen julkaisija on sama.

En tiedä onko iltapäivälehden otsikko aivan totta, mutta mikäli Niinistö on todella kommentoinut, ettei hän ole huolestunut kannatuksensa putoamisesta, on se mielestäni pr-kömmähdys. Kärkiehdokkaan kannatuksen heiluessa lähes 50 %, on siinä väistämättä ilmaa, mutta eihän sitä ole mitään syytä sanoa ääneen. Laskeva trendi on kuitenkin aina suosiokilpailussa vaarallinen asia ja se pitää saada katkaistua välittömästi. Ehkä hieman amerikkalaistyylinen kommentti: "olemme tietoisia uusista luvuista, mutta haluan kertoa teille kuinka kampanjamme on nyt siirtymässä uuteen vaiheeseen" olisi ollut enemmän paikallaan.

No tuskinpa tuolla on mitään todellista merkitystä, mutta tietoisuus omien kannatuslukujen ilmapalloefektin myöntäminen (epäsuorasti) särähti minun korvaani. Realismi ei aina ole paras lääke kun kampanjoidaan suosiosta.

Paavo Lipposen muuttumaton kannatus on mielestäni pettymys, ehkä jopa suuri pettymys. Tähän on kuitenkin mahtunut ensimmäinen "pääehdokkaiden" TV-väittely ja sen olisi pitänyt tuoda muutosta. Kun TV-esiintyminen ja muu kampanjointi vaikuttanut suuntaan eikä toiseen, on syytä miettiä onko kannatus jo sementoitunut. Ne äänestävät, jotka Lipposesta pitävät.

Tähän olisi hauska laittaa omia arvauksia tuloksesta, mutta en taida sortua siihen vielä tällä kertaa. Sen kuitenkin sanon näin "julkisesti", että me tulemme näkemään kaksi kierrosta. Niinistö tulee menemään toiselle kierrokselle, mutta vastakumppanin arvuuttelu onkin haastavampaa. Se pitää kuitenkin muistaa, että joka kerta kun Suomessa on ollut suorat presidentinvaalit, toinen kierros on tarvittu. Lisäksi kannattaa muistaa, että siellä on aina ollut hallituspuolueen sekä opposition ehdokas. Uskon, että niin käy tälläkin kertaa.

Tyson Fury haukkui Heleniusta ja uhoaa

Näin otsikoi uutisensa iltapäivälehti, mutta minulla on vastauksena vain tämä oheinen video.



Herttainen poika.

Iho jossa elän - Almodovar - Äärettömyys

Elokuva on taiteenmuoto siinä missä valokuvaus tai kuvataide. Toisaalta se on kuitenkin lähempänä musiikkia, joka pyrkii myös puhtaasti viihdyttämään ja on siksi osa teollisuudeksi kutsuttua toimintaa. Sillä siis yritetään elää ihan oikeasti ja menestyvinä tekijöinä vieläpä hyvin mukavasti.

Kuvataide eroaa tästä melkosesti, mutta ajatuksenani ei ole kirjoittaa nyt kuvataiteesta. Haluan kertoa tuntemukseni eilisestä elokuvasta, jota kävin katsomassa.

Ensimmäinen tutustumiseni Pedro Almodóvarin maailmaan oli 1999 kun elokuva Kaikki äidistäni tuli teattereihin. Se taisi olla ensimmäinen miehen elokuva, joka ylipäätänsä näki laajempa levitystä, tosin tästä en ole kovinkaan varma. Pidin elokuvasta suunnattomasti ja se on yksi suosikeistani, vieläpä hyvin korkealla sijalla siinä listassa.

Lista on kuitenkin mennyt nyt uusiksi ja vieläpä suuremmassa mittakaavassa. Näin eilen elämäni parhaan elokuvan ja olen asiasta vieläkin täysin hämmentynyt ja yllättynyt. Elämäni parhaat kokemukset ovat aina olleet kiinteitä ja hyviä vertailukohtia, joista olen voinut hakea vahvan perustan uusille. Tämä järjestys on nyt järkkynyt.

La Piel que Habito eli tuttavallisemmin Iho jossa elän on jotain upeaa. Se on täydellistä elokuvaa, sellaista missä pienetkin yksityiskohdat on ajateltu, huomioitu ja toteutettu niin täydellisesti ettei niihin osaa kiinnittää huomiota. Vain muutamissa kohdissa tulee todella tajunneeksi, kuinka tarkkaan jokainen elokuvan aspekti on toteutettu ja ne hetket auttavat ymmärtämään sitä ihmisten, maisemien ja käsikirjoituksen tanssia, joka valkokankaalla liitää.

Tämä yhdistettynä käsikirjoitukseen, joka säilyttää yllätyksellisyytensä alusta, aina loppuun saakka. Tajusin jossain vaiheessa kuinka vain luovutin, enkä enää miettinyt mitä tapahtuu seuraavaksi. Jäin vain seuraamaan elokuvaa. Se on loppujen lopuksi hyvin harvinaista herkkua maailmassa, jossa lähes jokainen tarina on jo useaan kertaan keksitty. Tässäkin oli tietysti vanhoja klassisia aiheita, mutta se tapa millä ne esiteltiin oli jotain maagista. Niin hienoa, etten ole sellaista ennen nähnyt.

Huumoria, perverssioita ja kauhua, seksiä, jännitystä sekä suloista kaipausta. Ennen kaikkea rakkutta. Niistä ovat hyvät elokuvat tehty ja tähän niitä oli ammennettu kuin hiekanjyviä Rub´al Khalin hiekka-aavikolle.

En tiedä miten edetä tästä. Olenko nähnyt jo kaiken näkemisen arvoisen? Tuskin, mutta Almodovar on mielestäni asettanut riman niin korkealle, ettei sen ylitse enää kovin moni pysty kurottamaan.

iGo CITY Noise-cancelling Headphones - tunnelmat

Ostin itselleni uudet kuulokkeet, sillä sinnittely ipodin omilla nappikuulokkeilla sai riittää. Ne kun ovat oikeasti aika kamalat, sillä en tiedä yhtään toista nappikuulokeparia, jotka saavat korvat sattumaan. Siitä huolimatta sinnittelin niillä useamman vuoden, mikä tietysti kertoo enemmän minusta kuin niistä napeista.

Mitta kuitenkin täyttyi viime kuussa ja ostin uudet iGo CITY Noise-cancelling Headphones ja nimen omaan tuossa ruskean ja kultaisen värisävyissä. Ne ovat minusta huomattavasti tyylikkäämmät kuin mitään sanomaton valkoinen, joka on toinen värivaihtoehto samoille kuulokkeille.

Kyseessä on siis vastamelukuulokkeet, joista Wikipedia tietää kertoa toistavan metelin vastakkaisvaiheisena. Se siis kumoaa ulkoa kuulokkeisiin tulevan metelin ja on siten huomattavan hiljainen verrattuna normaaleihin kuulokkeisiin. Tämä toimii näissä kuulokkeissa yhdellä AAA patterilla, joka tulee paketin mukana. Samaan pakettiin mahtuu myös 3,5mm kuulokepistoke, sekä kaksi adapteria. Toinen Skype puheluita varten (en ole kokeillut) ja toinen lentokoneen istuimessa olevaan pistokkeeseen (en ole kokeillut sitäkään).

Kuulokkeita ole käyttänyt säännöllisen epäsäännöllisesti, yhteensä useita tunteja, pääosin metrossa ja todennut ne hyviksi. Olen kovin tyytyväinen itseeni kun löysin nuo ja tulin vielä ostaneeksi, sillä työmatkailu sujuu huomattavasti leppoisammin kun aikaisemmin. Itse asiassa niin hyvin, että meinasin kerran jäädä asemalle seisomaan kun lähijuna hiipi asemalle aivan huomaamatta. Lisäksi akkojen hissijuorut ovat kadonneet lähes tyystin, mistä iso plussa.

Siltä varalta ettei näistä jäisi mitään ylivertaista vaikutelmaa, pitää ymmärtää ettei muu maailma kokonaan katoa. Lentokoneen humina kuuluu yhä kuulokkeiden läpi, mutta heikentyneenä. Samoin ihmisten puhe on toisinaan kuultavissa. Meteli on kuitenkin huomattavan vaimeaa ja musiikkia on mukavampi kuunnella.

Kuulokkeet taittuvat aika pieneksi, mutta olen nähnyt parempiakin saavutuksia ja pienempiä paketteja. Työmatkakäyttöön mainiot kuulokkeet, mutta hifistelijät tarvitsevat todennäköisesti jotain parempaa ja kalliimpaa. Minulle äänenlaatu on ollut hieno ja aina niin tärkeä ulkonäkö on huomattavasti parantunut näitä käyttäessä.

- Driver Diameter: 40mm
- Impedance: 37 ohms
- Frequency Responses: 18~22 KHz
- Sensitivity (S.P.L.): 97dB (at 1KHz)
- Input Plug Diameter: 3.5mm
- Active Noise Reduction Range: 40 Hz~1KHz
- Max Noise Reduction Level: 18dB@100~300Hz
- Power: DC 1.5V (1 AAA battery, included)

FB ja ihmisyhteisö

Yritän pähkäillä kuinka lokeroin kaikki fb ihmiset ja mihin minä ne kaikki työnnän. Ei niitä mitenkään erityisemmin ole, mutta olen kieltämättä hieman hukassa tuon logiikan kanssa. Periaatteessa haluaisin pitää ihmiset kahdessa lokerikossa, ne jotka näkevät ja ne jotka eivät näe.

Tosin olen miettinyt tuosta koko palvelusta eroamista, mutta en usko sen olevan kovin realistinen vaihtoehto. Se on kuitenkin hieno ja helppo tapa pitää päivittäistä yhteyttä ihmisiin joiden kanssa olen tekemisissä. Muistuttaa olemassa olostani joka tuntuu toisinaan eri ihmisiltä unohtuvan.

Mielenkiintoista kuvitella tulevaisuuteen ja miettiä miten siellä suhtaudutaan meidän tämän hetkiseen tietoyhteiskuntaan. Kuinka ihmiset verkostoituvat ja miten me lajina kehitymme ja kehitämme uusia verkostoja. Mennään vaikka viisi, kymmenen vuotta taaksepäin, niin ulkomaalaiset ystävät olivat vain harvojen herkkua. Saati sitten parisataa vuotta taaksepäin, jossa ulkomailla tapahtuvia palveluksia jätettiin tuntemattomien henkilöiden suorittamiseksi. Tänään kaikki ovat kuuden ihmisen päässä toisitaan.

Mitä tästä voi seurata? En ole kovin varma, mutta todennäköisesti astelemme ensimmäisiä askelia matkalla kohti yhteistä ihmisten kansakuntaa. Jotain sellaista, missä olemme kaikki yhtä suurta perhettä. Tosin siihen kuuluu niitä kamalia sukulaisia joita kaikki haluaisivat vältellä. Me kun olemme sellaisia.

Beevor - Berliini 1945

En minä varsinaisesti halua tästä mitään sotablogia tai mitään muutakaan vastaavaa. Itse aihe ei edes ole minulle niin tärkeä kuin joku satunnainen lukija saattaa kuvitella, mutta se on toki totta, että olen aiheesta kiinnostunut. Tämänkin kirjoituksen motivaatio on enemmänkin kertoa kirjasta, jota minulle suositeltiin ja jonka olen nyt lukenut.

Kyseessä ei ole ensimmäinen Anthony Beevorin kirja jonka olen lukenut. Ensimmäinen oli Normandia 1944 ja kirjoitin siitä tammikuussa. Berliini 1945 on samaa sarjaa, mutta aikaisempi kirjoitus. Kirjojen välissä on seitsemän vuotta, mutta ei sitä juuri lukiessa huomaa. Teksti on aivan yhtä sujuvaa ja asiantuntevasti kirjoitettua kuin Normandia 1944:ssa, mutta ei tämäkään ole mitään suurta kirjallisuutta. Siis pelkän tekstinsä ansiosta, tosin eihän sitä sellaiseksi ole tarkoitettukaan, joten sen arvostelu on osaltani hieman halpa lyönti.

Kirjan suurin ansio on syvällisessä ja tarkassa pohjatyössä. On lähes mahdoton ymmärtää kuinka paljon kirjassa on aikalaisten repliikkejä. Hitler huusi: "En salli teidän sanoa minulle, että Reichsführer SS (Himler) ei kykene suoriutumaan tehtävistään.". Tuollaisen komentobunkkerissa huudetun kommentin vielä periaatteessa ymmärtää, mutta kuinka meille on voinut jäädä tietoa siitä kuinka nuori berliiniläinen äiti pelastuu raiskauksilta, syöttämällä vauvalleen mallaspastilleja jottei tämä itkullaan paljastaisi heitä.

Raiskaukset ovat toistuva teema kirjassa, enkä osannut ymmärtää kuinka laajaa se todella oli. Raiskattuja naisia oli varmasti miljoonia tammi- ja huhtikuun välisenä aikana, jolloin Neuvostoliiton armeija hyökkäsi ja valloitti Berliinin. Pakoon lähteneitä lähes kymmenen miljoonaa.

Muistan hyvin kuinka turhautunut olin heikkoihin karttoihin kun luin Normandia 1944. Lukuisat paikannimet ja hyökkäyssuunnat olivat lähes mahdotonta käsittää kartoista, joista puuttuivat kunnolliset nimet. Samaa ongelmaa on toki tässäkin kirjassa, mutta ei aivan yhtä laajassa mittakaavassa. Asiaa helpottaa ehkä se, että liikkeen suunta on hyvin yhtenäinen. Tässä hyökkäys on lähes poikkeuksetta idästä länteen, mikä tietysti tekee kartan lukemisesti hieman helpompaa. Tosin tähänkin olisin kaivannut enemmän karttoja kuin mukaan liitetyt 16 kappaletta. Jos yksittäisiä hyökkäysreittejä tai ryhmitysmuodostelmia ei löydä tälläisesta kirjasta, niin mistä sitten?

Kuvia kirjassa ei ole montaa, mutta niistä suuri kiitos. Ne ovat ovat yllätyksellisiä ja hyvin valittuja. Yksikin kuva berliiniläisistä naisista, keräämässä pähkinöitä Potsdamin metsässä kertoo enemmän kuin monta sataa sivua kirjoitettua tekstiä.

Kirja on hyvä ja perusteellinen silmäys Toisen maailmansodan loppuun ja Kolmannen valtakunnan sadistiseen, sairaaseen ja kuvottavaan kuolinkamppailuun. Vaikka se on tietokirja, en tiedä kannattaako sitä aivan kaikkien lukea. Ne jotka sen lukevat, ymmärtävät ehkä hieman enemmän ihmisluonnosta ja epätoivosta. Kuinka yksilöstä kuoriutuu pelkkä koston välikappale, joka toimii pelkkien reaktioiden varassa.

Lisää teräspanttereita

Nyt taisi olla viides vuoro tuossa viikonloppuna aloittamassani Steel Panthers pelissä. Peli on ollut kohtuullisen varovaista, joskin olen työntänyt joukkojani eteenpäin valitsemallani tiellä. Käytännössä siis kartan alimmalla puoliskolla. Pohjoinen on miehitetty hyvien kevyesti kuten jo mainitsin.

Alkaa näyttää siltä, että vastustaja on keskittänyt joukkonsa kartan keskelle. Siellä on havaittu runsaasti jalkaväkeä ja tässä vuorossa ensimmäinen "oikea" tankki. Land lease M3 Lee vaunuja, joita harvemmin näkee peleissä.

Olen hieman yllättynyt vastapuolen kalustovalinnoista. Siellä on paljon sellaista, mihin harvoin törmää. Partisaaneja jalkaväkenä, T-50 vaunuja tiedustelussa ja nyt niitä M3 Lee vaunuja. Mielenkiintoista.

***

Jk.

Ei tähän peliin liittyvää, mutta muuten ihan hauskaa luettavaa. Edellyttäen tietysti, että Steel Panthers kiinnostaa itse pelinä. Asianlaita joka taatusti ei ole kovin todennäköinen. Peli on marginaalissakin vain marginaalia.

Olen isännöinyt listan pelaajille kolme SP CUP kilpailua. Listan 16 nopeinta pelaajaa pääsi kilpailuun mukaan ja siinä pelattiin klassisessa cup-taulukossa, head2head pelejä. Voittaja jatkaa seuraavalle kierrokselle ja lopulta kilpailun voittaja julistettiin hallitsevaksi SP CUP mestariksi. Titteli joka on tälläkin hetkellä listapelaajaan hallussa.

Kirjoitan asiasta aivan liian pitkään, sillä tarkoitukseni oli vain laittaa tähän kaksi linkkiä. Kyseessä on taisteluraportit kahdesta taistelusta. Cupin järjestäjänä en itse osallistu kilpailuun, mutta halusin pelata yhden kiistellyimmistä cup taisteluista läpi ja osoittaa sen olevan voitettavissa molemmilla puolilla pelattaessa. Ohessa siis linkit kirjoittamiini taisteluraportteihin.

Ensimmäisessä taistelen toukokuussa 1939 kuvitteellista taistelua, jossa Ranska lähettää taisteluosaston Espanjaan palauttamaan Fasistisen Espanjan takaisin Pohjois-Afrikkaan.

Toisessa pelaan samaa taistelua, mutta peilikuvana. Kartta on sama, aika on sama ja lähtökohdat ovat muutenkin identtiset ensimmäisen taistelun kanssa. Se on muuttunut, että minä pelaan nyt Fasisteilla ja sama vastustaja on hypännyt Ranskalaisiin saappaisiin.

Tämän blogin lukijoista en tiedä, mutta minä sain kivat kicksit kun luin nuo raportit uudestaan läpi. Mieleen palautui kirkkaita kuvia siitä miten operoin joukkojani. Varsinkin tuo ensimmäisen taistelun vuoro kahdeksan on vahvasti mielessäni.

Verotiedot vuodelta 2010

Demokratiassa on hieno elää ja nauttia sen hedelmistä. Tänään niistä kypsyi yksi kun viime vuoden verotiedot julkaistiin kaikissa itseään kunnioittaviassa mediataloissa. Koska minä kunnioitan itseäni ja tätä blogia suunnattomasti, kirjoitan myös aiheesta tämän verran:

Fakta: kaikki ei saa yhtä paljon palkkaa.

Fakta: kaikki ei osaa tehdä kaikkea.

Fakta: nämä eivät mene kaikkien ymmärrykseen.

Lueskelin huvikseni Kainarin uutiskommentteja, missä kommentoitiin Talvivaaran kaivoksen laajennussuunnitelmien jäädyttämistä. Niissä muistettiin tuoda esille palkkatasa-arvo tai sen näennäinen puute. Kuinka työmiehelle maksetaan EUR 9,00 - 10,00 / tunti kun Perä tienaa kuulema 3,5 miljoona euroa vuodessa? Kirjoittaja kysyy onko hän niin paljon huonompi ihminen.

Tuskin kyse on ihmisarvosta, mutta tuottavuudesta ja kysynnästä. Työmiehiä riittää, mutta mistä löytyvät ne ihmiset jotka pyöräyttävät kaivoksen pystyyn?

Tuosta koulutuksessa on oikeasti kyse. Ihmisen osaamisesta ja siitä pystyykö tekemään jotain sellaista mitä muut eivät osaa. Siis sellaista mistä joku on valmis maksamaan oikeaa rahaa. Työnteossa kun on edelleen kyse puhtaasta vaihdannasta, siinä ostetaan sellaista hyödykettä mitä toinen ei osaa tai halua tehdä, mutta tarvitsee tehtäväksi. Tuon sisäistäminen on minusta hyvin tärkeää ja se toisi varmasti näkökulmaa tähän palkka- ja verokeskusteluun.



Samalla kun muistaisi vielä, että kaikilla on tässä maassa mahdollisuus kouluttautua Talvivaaran pääjohtajaksi. Sitä paitsi, siellä on kuulema paikka auki.