NHL Playoffs - round 2

St. Louisin kiekkopyhätössä soi blues (hah), sillä Blues ei tälläkään kertaa pärjännyt NHL:n playoffs otteluissa. Tylysti tappio heti ensimmäisellä kierroksella, eikä siinä auttanut Olli eikä Vladimir Tarasenko. Eipä sillä, että minulla olisi todellista kiinnostusta kyseisen joukkueen edesottamuksiin.
Anaheim Ducks vs Calgary Flames:

• Ehdottomasti Calgary Flames, vaikka todennäköisesti Ducks on kokeneempi, kovempi ja nälkäisempi.

Minnesota Wild vs Chicago Blackhawks:

• Tekisi mieli sanoa Minnesota, mutta taidan kallistua Blackhawksien puoleen. Kaupungissa osataan taas voittaa ja se merkkaa paljon. Varsinkin kun Wild on hävinnyt pari edellistä Playoff sarjaa juuri Chicagon suurille pojille.

Montréal Canadiens vs Tamba Bay Lightning:

• Hyvä maalivahti vie pudotuspeleissä pitkälle ja Carey Price on voittava maalivahti. Sydän sanoo Montréal, mutta ehkä Tamba Bay pystyy tekemään enemmän maaleja.

New York Rangers vs Washington Capitals:

• Todennäköisesti kiinnostavin ottelupari koko pleikkareissa. Katsoin Road to Winter Classic matsiin ja opin kiinnittämään enemmän huomiota Capitalseihin. Joukkue vaikuttaa tasaisen kovalta, mutta Rangers on kova. Rangers voittoon.

Unelmafinaali: Calgary vs Montréal ja voitto Flamesille seitsemännessä pelissä.

Tulokset ja ennakointia tulevasta

Nyt kun äänet on laskettu ensimmäisen kerran on voittajia tällä kertaa vain kaksi: Keskusta ja Vihreät.

Keskustan menestys oli ennakoitua ja olin itsekin veikannut heidät suurimmaksi puolueeksi. Olen ehkä aavistuksen yllättynyt, ettei voittomarginaali ollut tuota suurempi. Pääministeripuolue siitäkin huolimatta, ettei citykeskustalaisia ole vieläkään oikeasti olemassa.

Vihreät nauttivat ilmeisesti suurinta edustajamäärää kautta koko historiansa, joten voin helposti kuvitella sen onnen tunteen, jota Fredrikinkadulla tunnetaan. Epäilen hieman onko heistä samaan hallitukseen Keskustan kanssa, mutta sitä tuskin tietää kovin moni muukaan. Halua sinne kuitenkin tuntuu Niinistöllä olevan.

RKP oli tasaisen vahva. Ihmettelen kuitenkin sitä, että Carl Haglundin positiivisesta esiintymisestä huolimatta kannatus kavoi vain 0,6 prosenttiyksikköä. Tätä varmasti ihmetellään myös Simonkadulla. Varmasti hallituskelpoinen puolue, mutta mikä on suhde Perussuomalaisten kanssa. Riittääkö kummallakin avointa mieltä toisiaan kohtaan? Todennäköisesti jos hallituspaikka on siitä kiinni.

Kristillisdemokraatit menettivät kokonaisuudessaan 13,431 ääntä, mutta säilyttivät silti edustajamäärän samana kuin edelliselläkin kerralla. Eduskunnan pienin puolue jos Ahvenanmaata ei lasketa mukaan. Taipuu kyllä hallitukseen ja saattaa hyvinkin löytää yhteisiä arvoja niin Keskustan, Perussuomalaisten kuin Kokoomuksenkin kanssa.

Suomalaisessa politiikassa voitot ja tappiot ovat pieniä, mutta silti selviä. Vasemmistoliitto hävisi kaksi paikkaa ja lunasti eduskunnan kolmanneksi pienimmän puolueen aseman. Ei asiaa hallitukseen.

Perussuomalaiset hävisivät, mutta hävisivät vähemmän kuin muut. Itse asiassa onnistuivat nousemaan eduskunnan toiseksi suurimmaksi puolueeksi ja markkinoivat tulosta jatkojytkynä. Politiikan taitoa se tuokin tietysti on, mutta paikat on jaettu ja niitä on Espoon miehellä toiseksi eniten. Varma hallituspuolue. Sijoitus oli se mitä minä sille viime viikolla veikkasin.

Kokoomus oli myös puolue, joka osasi asettua sille paikalle mihin sen ennakolta asetin. Tulos on kuitenkin parempi mitä osasin heille odottaa. Kuvittelin, että ero demareihin olisi ollut pienempi, mutta ehkä parempi näin. Uskoisin, että lähtevät kyllä mielellään hallituksen kolmanneksi pyöräksi tukemaan Keskustaa.

SDP oli sitten se joka sai maijan käteensä, eniten paikkamenetyksiä ja melkoinen itsetutkiskelun paikka. Rinne ei pystynyt lopettamaan kannatuksen vuotoa Perussuomalaisiin ja samaan aikaan hän menetti Urpilaisen lanseeraamat citydemarit. Jutta näki todennäköisesti aivan liian varhain mikä on demareiden ongelma, mutta ei osannut kääntää sitä voitokseen. Tässä kävin vähän niin, että vene karkasi alta, juuri sillä hetkellä kun kippari oli astumassa laiturilta kannelle. Oppositioon miettimään mitä sitä oikeastaan pitäisi tehdä.

Poliittisen tähtikartan tulkintaa

Kohta on äänestyssunnuntai ja kansa pääsee taas osoittamaan tahtonsa. Haluaako se lisää velkaa, vähemmän velkaa, NATO jäsenyyttä, pienempää autoveroa vai jotain muuta. Suuri osa tahtoo lopettaa valtion velkaantumisen joka on omastakin mielestäni järkevä ajatus. Eihän tuo vielä ole hälyttävän suuri, mutta kuten vanha kansa tietää. Velka on veli otettaessa ja veljenpoika maksettaessa. Varsinkin kun nykyinen matala korkotaso on suhteellisen keinotekoisesti ylläpidetty ja vähintäänkin väliaikainen tilanne.

Ajatuksena oli kuitenkin spekuloida vaalien tuloksella. Kuka voittaa ja minkä verran. Ohessa on YLE:n sivuilta lainattu puolueiden kannatuskaavio. Tasaista on. On kuitenkin selvää, että Keskusta tulee voittamaan vaalit. Ainut este sille on Sipilän uskottavuuden täydellinen katoaminen, eikä sellaista skandaalia ole tulossa. Niin tylsä mies ei voi olla niin ryvettynyt.


Kiinnostavinta on kuitenkin K-P-S linjalla, jossa kaikki kisaavat toiseksi suurimmasta hunajamaljasta.

En muista oliko se Unto Hämäläinen, vai joku muu viisaan oloinen politiikan kommentoija, joka kertoi, että näin lähellä maaliviivaa ainoastaan trendi on merkittävä tekijä. Olen asiasta kohtuullisen paljon samaa mieltä ja siksi uskallan sanoa, että kolme suurinta puoluetta ovat järjestyksessä Keskusta, Perussuomalaiset ja Kokoomus.

Demareitten kannatus kääntyi laskuun vuoden alussa, eikä sen kääntäminen onnistu enää yhdessä pitkässä viikonlopussa. SDP:n ongelma on todennäköisesti ollut liian suuri kunnianhimo. Sivusta seuraajalle, puolue on edelleen omasta mielestään koko kansan puolue ja siksi kampanjoinnista on puuttunut fokus. Kun koko kansa yritetään puristaa omaa rintaa vasten, ei siitä osaa nauttia oikein kukaan.

Kokoomus on yrittänyt sitä samaa suuren puolueen strategiaa, mutta on kuitenkin osannut tulkinnut tähtien asennon oikein. Siellä lopulta tajuttiin, että tällä hetkellä kokoomuslaisen ainoa ystävä on toinen kokoomuslainen. Viestiä terävöitettiin ja ryhdyttiin puhumaan ainoastaan omalle perusjoukolle. Kokoomus luki peliä paremmin kuin demarit ja ryhtyi minimoimaan tappioita hetkellä kun demarit luottivat vielä korttipakkaan. Sijoituksena kolmas sija pienellä marginaalilla demareihin.

Perussuomalaiset tulevat olemaan vaalien suurin voittaja. He puhuvat tällä hetkellä sitä kieltä joka puree sekä SDP:n että Keskustan kannattajiin. Autovero on käsittämättömän suuri asia miehelle, jonka ainoa tunne vapaudesta, tulee siitä kun omalla autolla saa ajaa hieman nopeusrajoitusta kovempaa. Kahdeksan miestä kymmenestä olisi heti valmis vaihtamaan autonsa kuusi vuotta nuorempaan jos se vain olisi taloudellisesti mahdollista (ja niille kahdelle muulle se oli mahdollista jo aikaisemmin). Sitä paitsi, uskon edelleen Perussuomalaisten piilokannatukseen joka ei näy mielipidekyselyissä. Toinen sija reilun prosentin erolla kokkareihin.

Keskusta, suuri ja vihreä. Puolue joka tulee täräyttämään tavalla, jota ei etelän pellet osaa vielä edes kuvitella. Vanhanen, Pekkarinen, Väyrynen, Kiviniemi, Jäätteenmäki, Rehn, Kääriäinen ja monta muuta menneisyyden poliittista jättiläistä, jotka ovat yhä edelleen poliittisesti viriilejä. Keskusta alkoi menettää kannatustaan viime vuoden lopulla ja on siitä lähtien taistellut oman kannatuksensa ylläpitämisestä. Tämä on tarkoittanut, että Sipilä on omalla persoonallaan kannatellut koko puolueen suosiota, eikä siihen ole todellisia mielipiteitä tarvinnut sanoa. Omasta mielestäni Keskusta on päästetty aina liian helpolla, mutta ymmärtäähän sen, ettei lehdistö halua heti ensitöikseen suututtaa seuraavan vaalikauden kiistatonta kuningasta.

Keskusta on kukkulan kingi hieman yli 23 % kannatuksella.

Pienempiä voittajia on todennäköisesti ainoastaan yksi. Juniorisankari (koska on nuorin) Carl Haglund on osoittanut olevansa mies, joka uskaltaa nousta suurten ikäluokkien venäjänpelkoa vastaan ja sanoa kuten asia on. Suomi, muiden Pohjoismaiden ohessa kokee tarpeelliseksi tiivistää puolustusta Venäjän agressiivisen ulkopolitiikan edessä. Se ei voi olla alakerran asukkaan vika jos yläkerran bileitä joudutaan poliisin toimesta hiljentämään. Sanokaa mitä sanotte, mutta RKP on taas seuraavassa hallituksessa yhtenä harvoista puolueista, joka on nostanut kannatustaan.

Vallasta, demokratiasta ja viemäröinnistä

Suomessa äänestetään ja kansa hakee päättäjiä joukostaan, mikä on tietysti hieno ja kaunis asia. Ihmettelen vain kuinka tyytyväisiä suomalaiset ovat nykyisiin päättäjiinsä, sillä yhtään uutta puoluetta ei ole perustettu tai ne eivät ainakaan pidä ääntä itsestään.

Mielestäni tämä olisi ollut kultainen tilaisuus takoa poliittista karttaa ja hakea siihen jonkin uusi lähetymiskulma. Ajatuksella ettei vanhoilla palikoilla voi rakentaa uutta Suomea. Sen sijaan tulemme äänestämään päättäjiksi samat kaverit kuin ne jotka ovat olleet johdossa siitä lähtien kun tämä sekasotku saatiin aikaiseksi. Toki voi sanoa, että Keskusta on "uusi" vaihtoehto, mutta samat vanhat naamat siellä on heti Sipilän selän takana kärkkymässä.

Henkilökohtaisesti olen kyllästynyt siihen tarinointiin millä suomalaisia kosiskellaan. Puolueet "uskovat, pyrkivät, toivovat ja hakevat" parempaa Suomea. Olisin äänestäjänä ja veronmaksajana mieluummin kuunnellut konkretiaa siitä miten lainsäädäntö tulee muuttumaan jos heidät valitaan virkaan. Noh.. ehkä ajattelen liikaa, enkä vain tyydy antamaan avointa valtakirjaa elämästäni päättämiseen.



Miten kasnasta tulee tyhmä? Uskon vahvasti, että yksilöt ovat enimmäkseen fiksuja, rationaalisia ihmisiä. Siitä huolimatta kansasta tulee jotenkin vähän vajaa. Onko kansa liian abstrakti käsite etteivät yksilöt pysty ymmärtämään päätöksiensä vaikutusta siinä? Oliko se Churchill kun puhui kolmen tuuman viemäriputkesta. Sen verran ihmismieli pystyy omaksumaan, mutta kaikki muu valuu iloisesti ohi ja ylitse.

NHL Playoffs - Toivottavasti joku hauska voittaa

NHL pleikkarit ovat sitten seuraavaksi edessä, joskaan en minä niitä sen kummemmin meinaa seurata. Katson tulokset YLE:n legendaariselta teksti-TV:n sivulta 235 ja vilkaisen satunnaisesti jotain nettisivua. Nyt vilkaisin NHL.com sivua, josta löytyi pleikkarijoukkueet ja NHL Bracket Challenge. Leikkimielinen kaavio siitä, kuka mielestäsi on vahvoilla ja lopulta voittaa kisan.

Oma veikkaukseni on St. Luis Blues, joka voittaa finaaleissa Montreal Canadiensin. Onko minulla luottoa tuohon? Ei sitten ollenkaan. Olisin vain jotenkin tyytyväinen jos Olli Jokinen voittaisi sormuksen itselleen. Miehestä voi olla montaa mieltä, mutta on kaikesta huolimatta ainoa suomalainen pelaaja jonka kymmenen eri NHL joukkuetta on joukkueensa halunnut. Saavutus sekin.

Olen ennenkin kirjoittanut omista suosikkijoukkueista NHL:ssä ja siitä ettei niitä oikeastaan ole. Tai onhan noita joukkueita joita sympatisoin, mutta kyllä se Quepec Nordiques on edelleen joukkue josta pidän eniten. Miksi? Ei aavistustakaan.

Chicago oli kova kun siellä pelasi Jeremy Roenick, Chris Chelios ja Tony Amonte. Minun suosikkipelaajia vanhassa NHL 95:ssa.

Ottawa Senators oli joukkue josta pidin aikoinaan ihan vain joukkueena. Siellä ei ollut muistaakseni oikein ketään, jota olisin fanittanut, mutta joukkue jollain tavoin puhutteli minua. Ehkä pitäisi adoptoida se uudelleen omaksi suosikiksi.

Montreal ihan vain siksi koska se on Montreal.

Pittsburg Penguines on ehkä se joukkue jota olen fanittanut eniten. Tämä puhtaasti kahden pelaajan vuoksi, sillä Mario Lemieux ja Jaromir Jagr olivat todella kovia nimiä ja ovat tietysti edelleen. Lisätään siihen Sergei Zubov, Darius Kasparaitis ja Tom Barrasso. Mahtaakohan minulla olla edelleen näiden kavereiden lätkäkortit? Pitäisi joskus kaivaa esiin ja katsoa.

Noh.. Onhan Olli Jokinen pelaaja joka ansaitsisi Stanley Cup sormuksen, mutta on siellä muitakin. Oikeastaan toivon ihan yhtä paljon, että joku Kanadalainen joukkue voittaisi. Montreal on todennäköisesti vahvin(?), mutta Vancouver Canucks tai Ottawa Senators olisi jotain tosi hauskaa.

Vähän lisää Fordista

Tämä voisi periaatteessa olla pelkkä jälkikirjoitus edelliseen osinkokirjoitukseen, mutta olkoon kokonaan uusi kirjoitus. Ford Motor Company on julkaissut Q2:n osingon ja se on odotuksien mukainen USD 0,15 / osake. Tämä on 20% korotus vuodentakaiseen, joten on vaikea olla tyytymätön.



Osinko maksetaan kesäkuun ensimmäisenä, joten tänne pohjolaan se saadaan muutama päivä myöhässä. Rahana tuo on tietysti kovin pieni summa, mutta ajatuksena, että se on periaatteessa ilmaista rahaa se luonnollisesti houkuttelee.

 “F-Series really supported our best retail sales month, in nine years, for the month of March.  It’s retail sales were up 10 percent and this is really a refelection of how quickly they’re moving on dealer lots  at 18 days to turn in the month of March.”

“So Transit, along with Transit Connect and E-Series had just a spectacular month in terms of our commercial van sales.  Sales totaled 20,821 vehicles, that was a 42 percent increase and that March  represents our best March van sales,  for commercial vans going all the way back to1994.”

“And for the first quarter retail sales at Lincoln were up 10 percent. A lot of that is being driven from our new products, like the MKC which last month sold over 2000 vehicles and also the new Lincoln Navigator which was launched last fall, it had a 47 percent increase in March.”

Ilmeisesti Atlantin takana menee muutenkin kohtuullisen lujaa. Lupaa hyvää, mutta katsotaan nyt vielä rauhassa mitä tuolta tulee.

Iloa osingoista ja muista pienistä tapahtumista

Kinder Morgan Inc oli korottanut osinkoaan neljännen kerran vuoden aikana. Korotusta on tullut USD 0,01 jokaisella kvartaalilla, mikä on tietysti todella pieni summa kun se lasketaan yhteen. Toisaalta kuinka moni on kuluvan vuoden aikana saanut palkankorotuksen joka kvartaali? Minä en ainakaan ole, joten tuo on kiva pikku muistutus siitä, että rahoillaan voi tehdä muutakin kuin ostaa olutta.

Ford Motor Company nosti omaa osinkoaan vuoden alussa USD 0,02 osakkeelta, joten uusi kvartaaliosinko on USD 0,15. Siitä voi jokin mielessään laskea minkä verran Ford tilittää voittoja osaketta kohden vuodessa. Näidenkään eteen en ole tehnyt muuta kuin käynyt töissä, säästänyt hieman ja tehnyt päätöksen ryhtyä omistajaksi Fordissa.

Visa nosti omaa osinkoaan jo puoli vuotta sitten, mutta ei siitä sen enempää. Osakkeen splittauksesta kirjoitin jo aikaisemmin, joten mitään uutta kirjoitettavaa tästä ei varsinaisesti ole. Olen ihan tyytyväinen omistaja.

Philip Morris International Inc myös kasvatti osinkoaan jo yli puoli vuotta sitten, eikä mitään muutakaan merkittävää tapahtumaa ole raportoitavana. Yhtiön osakekurssi on ottanut viime kuukausina siipeensä ja dollarimääräisenä tämä on nyt edullisempaa kuin alkujaan näitä hankkiessani. Tämä on kuitenkin pitkäaikaiseksi tarkoitettu ostos ja mieluummin harkitsen lisäoston tekemistä myymisen sijasta.

PepsiCo Inc on ollut tylsä viime aikoina, eikä siihen liity oikeastaan mitään kirjoitettavaa. Tämä on ihan hyvä näin.

Huhtikuu on kotimaisessa pörssissä perinteisesti ollut erittäin vahva osinkokuukausi. Iso osa omistamistani yrityksistä maksaa osinkoa viime vuodelta tässä kuussa, joten tämä on siksi eräänlainen piikkikuukausi. Ennen dollariosakkeita kevät oli oikeastaan ainoa hetki kalenterissa kun pääsin nauttimaan osingoista, mutta nyt se on muuttunut.

Osingot ovat käytännössä "ilmaista" rahaa, jonka olen syöttänyt aina uudelleen osakkeisiin. Tulen tekemään niin tänäkin vuonna, mutta varsinaisesti mitään suunnitelmaa en ole asiasta vielä tehnyt. Periaatteessa minun pitäisi todennäköisesti ostaa euromääriäisiä osakkeita, sillä heikentynyt euro omalta osaltaan auttaa Euroopan vientiä ja kasvua.

Minulla on ajatuksissa kotimainen metsäteollisuus, mutta on vielä epäselvää missä muodossa. Toisaalta olen minä miettinyt paljon muutakin.

Tavallista Italiaa

Minähän en ole arkeologi, mutta nämä ovat maata jossa haluaisin järjestää arkeologisen kaivauksen. Kaikkialla minne paikallisjunan ikkunasta katson, silmieni edessä kasvatetaan jotain.

Maisema on tasaista ja niin vahvan elinvoimaista, että kuvittelen mielessäni miltä täällä on näyttänyt joskus tuhansia vuosia sitten, ennen kuin kirves kävi täällä ensimmäisen kerran.

Herättyäni ja syötyä aamiaiseksi muutaman croisantin, kävelin paikalliselle juna-asemalle. En tiennyt minne olin menossa, mutta opittuani käyttämään paikallista junaa, ei se suunnittelemattomuus ollut mikään ongelma. Nostan hattua italialaiselle junaliikenteelle, sillä se on jotain sellaista mitä kotona ei ole. Se on ennen kaikkea edullista.

Maksan muutaman euron lippuautomaatille ja siirryn tunnelin kautta raiteelle kaksi, olen matkalla Eboliin. Kaukaisin paikka jonne paikallisjunalla pääsen Salernosta, ilman että joudun odottamaan kovin kauaa. Matka ei ole edes kovin pitkä, mutta suunta on uusi. Aikaisemmin olen matkustanut pohjoiseen Napoliin, mutta nyt matkan viimeisinä päivinä kuljen kaakkoon ja hieman etelään.

Ihminen on asunut täällä varmasti tuhansia vuosia, olen siitä aivan varma. Elämän tuoja on Vesuvius, joka on varmasti lannoittanut maisemaa myös täällä. Musta maaperä antaa minun ymmärtää niin. Onko se totta, todennäköisesti, mutta varma minä en osaa olla. Käännän päätäni vasemmalle, sillä huomaan silmäkulmastani tutun vihreän värin.

Tuolla on kymmeniä B1 Centauro vaunuja. En tiennyt, että niitä säilytetään vain muutaman kilometrin päässä kaupungin keskustasta, mutta kyllä kait tuo on järkevää. Satama on lähes vieressä, mistä ne saa liikkeelle hyvinkin nopeasti.

Eboli on jonkin verran Savonlinnaa suurempi kaupunki, sisämaassa, lähellä vuoria ja tulee toimeen maaseudulla.

Olen lukenut, että täällä on maailman parhainta mozzarellaa, mutta en ole hakemassa sitä. En kuitenkaan tiedä mitä olen hakemassa tai ylipäätään haenko todellakaan mitään erityistä. Kokemuksia ja uusia maisemia kaiketi. Asema on ainakin jonkin verran erikoinen. Se on seisaketta suurempi, mutta vain hädin tuskin. Kaiketi nuorison ja heidän musiikkinsa määrästä päätellen, täällä on koulu tai jokin oppilaitos, sillä tuskinpa täällä muuten notkuisi tuollaista määrää varhaisaikuisia. Nappisilmiä, ainakin osa. Jatkan kävellen kohti keskustaa.

Tämä on aika helppo paikka, rajoittuu junaradan ja korkean kukkulan väliin. Eksyminen olisi hyvin haastavaa, varsinkin kun olen muutenkin hyvin huono eksymään. Jatkan matkaani. Tuolta saan postimerkit ja tuolta jäätelön, josta maksan euron vähemmän kuin Salernossa. Maku on aivan yhtä hyvä, mutta siitä huolimatta olen ainut joka syö jäätelöä. Ymmärrän kyllä.

Ehkäpä täällä on jotain sellaista mitä olen kaivannut tältä reissulta. Puistoa, jossa ihmiset istuvat, katselevat toisiaan ja kuvittelevat. Rauhoitun jonkin verran ja olen tyytyväinen.

En minä tiedä millaista täällä on elää, mutta jotain täällä on joka puhuttelee vierailijaa. Onko se arkkitehtuuri, ihmiset vai ainoastaan omien ajatusten luoma harha? Tämä näyttää arkipäivän Italialta. Tietysti vanhan kaupungin rakennukset ovat jotain sellaista mitä en kotona näe; muurin takaa avautuva maisema on upea. Mutta ei täällä ole mitään kovin erikoista. Arkea, normaalia, tavallista Italiaa ja silti jotain sellaista mitä olen kaiketi etsinyt. Olemista.

Tunnen itseni arvovieraaksi, kekkoseksi joka pölähtää keskelle kainuultaista kylää ja aiheuttaa hötäkän. Paitsi, että täällä ei ole kuin yksi ihminen, joka on selvästi ilahtunut, että heidän arkeologiseen museoon on saapunut turisti. Vieläpä ulkomaalainen turisti, sellainen joka ei puhu italiaa kuin ehkä seitsemän sanaa. Noh.. ehkä vähättelen, osaan minä ainakin 21 sanaa.

Eihän tämä ole mikään Napolin arkeologinen museo, mutta tämä on sellainen paikka jossa olen käynyt ennenkin. Hiljainen, tyhjä museo joita maakunnat ovat kotona täynnä. Täällä näyttelyä saa tutkia ja ihmetellä kiireettä, eikä tarvitse väistää kun toinen turisti ottaa valokuvaa. Nyt ainoastaan minä otan valokuvia, sillä ketään muuta ei ole. Tuskin on ollut koko päivänä.

Museon mies on herttainen, ystävällinen ammattilainen, jonka kanssa käymme pitkän keskustelun kahden esillä olevan pronssikauden haarniskan ominaisuuksista. Käytän kaikki osaamani 21 sanaa ja tulen ymmärretyksi. Haarniska jonka kypärään on kuulunut kolme töyhtöä, on hieman paksumpi kuin se toinen, jonka kypärään ei ole kuulunut töyhtöjä. Ei paljon, ehkä vain puoli milliä, mutta kertoo kaiketi silti kaiken tarpeellisen elämän arvosta.

Täällä on asuttu tuhansia vuosia. Tulijoita on ollut paljon ja laajalti. Siksi minä kaiketi haluaisin tehdä sen kaivauksen summa mutikassa keskellä viljavaa maisemaa. Katsoa onko historian rikkaudet levällään ympäri maisemaa kuten kuvittelen niiden olevan.

Tyhjäpäistä horinaa

Rahaministeri Rinne (Antti) ärjäisee, että urheilijoiden pitäisi ajatella kotimaista pelimonopolia ja kieltäytyä yhteistyöstä ulkomaisten peliyhtiöiden kanssa. Hän vetoaa siihen, että he ovat saaneet veikkausvoittorahoista tukea juniorivuosinaan.

Omasta mielestäni kyse on täydestä älyttömästä horinasta. Millä oikeudella valtioneuvoston edustaja paheksuu kansalaista siitä, miten hän ansaitsee elantonsa? Siitähän tuosta on kysymys, ei mistään muusta. Ulkomaiset peliyhtiöt eivät ole laittomia yrityksiä, ne maksavat veronsa ja toimivat EU:n alueella.

Surullisen usein ammattiurheiljalla ei ole mitään muuta markkinoitavaa osaamista, kuin aktiiviurallaan saavutettu nimi ja maine. Mikäli sitä ei saa käyttää oman elantonsa turvaamiseen, niin mitä me teemme eläköityneille huippu-urheilijoille? Ei kait koko maasta löydy riittävästi urheilukenttiä, että ne kaikki voitaisiin huoltaa saaristen, litmasten, puikkosten ja ahosten toimesta.

Itse asiassa, eikö olisi järkevää antaa, ulkomaisten peliyhtiöiden mannekiineillä toimiville suomalaisille jonkinlainen diplomi. He taatusti tekevät osansa siitä, että ulkomainen raha palaa edes osittain rahaministerin kirstuun.