Päivän sana oli kivulias

Täällä haisee maali. Metallinen, pistävä maali. Haju on jotain sellaista mistä en todellakaan pidä, sillä olen aina ollut herkkä pahoille tuoksuille. Erityisesti kemiallisilla tai keinoteikoisille hajuille. En tiedä mistä se johtuu, mutta olen pyrkinyt välttelemään tuollaisia, mutta tästä en nyt pääse karkuun.

Asuminen on kallista, oli sen muoto sitten mikä tahansa. Vuokrat ovat korkeita, lainan määrä asuntoa varten on suuri, eikä marginaalitkaan ole kovin houkuttelevia. Toisaalta eipä tässä vaihtoehtoakaan juuri ole. Uusi hallitus nopeuttaa asuntolainan verohyvityksen pienentämistä ja sillä kerätään varmasti aika paljon lisää rahaa valtion kirstuun.

Olen pintapuolisesti katsonut mihin kiristykset ja etujen karsimiset osuvat ja siellä on paljon sellaista jonka allekirjoitan. Totuus kun taitaa vain olla se, että köyhillä ei ole mitään mistä ottaa ja rikkailta otetaan jo niin, että he muuttavat ulkomaille. Keskiluokka on se joka tätä valtiota selässään kantaa ja on samalla myös se, joka suurimmat hyödyt valtion palveluista keräävät.

Veneen omistaminen verolle? Kuulostaa aika epätodelliselta, joskin onhan se käsittääkseni yksi harvoista kulkuvälineistä jotka rekisteröintipakosta huolimatta ovat olleet verottomia. Siitä huolimatta tuo on vain taas yksi asia joka kertaa minulle kuinka syvällä Suomi oikeasti kulkee. Kulut ovat liian suuret suhteessa tuloihin, jolloin kaikki ylimääräinen on raavittava ja sellainen tuo venevero kieltämättä on.

Soini teki monelta kantilta katsottuna viisaasti ottaessaan ulkoministeriön haltuunsa. Timo on tolkku mies ja tulee pärjäämään siinä tehtävässä varmasti. Samalla se palvelee ainakin kahta tehtävää; valmistelee maisterisjätkästä potenttiaalista presidenttiehdokasta ja toimii muistutuksena perussuomalaisille, että Suomi on osa muuta maailmaa.

Opiskelusta voisi sanoa vaikka mitä, mutta jätän ne nyt kirjoittamatta. Todetaan nyt se, että lukio toisen asteen kouluna on paikka jossa on varmasti tehostamisen mahdollisuuksia. Omana aikana se oli suhteellisen turhauttava välivaihe ennen oikean opiskelun aloittamista. Ammattioppilaisten puolelta en osaa sanoa mitään kokemusperäistä, mutta mikä mahtaa olla se koulutuksen määrä niillä ulkomaan duunareilla, joille työpaikat on hävitty? Mikäli tarkoitus on siirtyä lähemmäs Saksan mallia, jossa oppisopimus takaa työtä ja koulutusta, olen varovaisen optimistinen.

Oleelliset työkalut: Leatherman ja cocktail sekoitin

Minulla oli GBP 40,00 arvosta Amazon.co.uk lahjakortteja, joille oli todella vaikea keksiä mitään käyttöä. Voisi kait sanoa, että olen mies jolla on jo melkein kaikkea, mitä neljällä kymmenellä punnalla voi saada. Summahan ei ole mitenkään erityisen suuri, mutta silti sellainen jolla voi jo tehdä ihan kunnollisen hankinnan.

Päädyin lopulta tekemään kaksi. Ostin itselleni cocktail sekoittimen, josta olen haaveillut jo pitkään. Pidän jostain syystä cocktaileista vaikka en niitä edes juo kovinkaan usein, mutta ehkä nyt kesällä hieman useammin kuin ennen. Saa nähdä oliko tuo hyvä ostos.

Toinen ostokseni oli hieman "järkevämpi", sillä tilasin itselleni uuden Leathermanin. Olen jo pitkään etsinyt sopivaa avaimenperäkokoista veitseä, jota voisi kantaa käytännössä aina mukana. Joku voisi sanoa, että hain itselleni EDC työkalua, mutta kyse on enemmänkin pelkkien teippien avaamisesta. Olen kyllästynyt avaamaan kaikenlaisia paketteja pelkän avaimen kanssa ja tuo Leatherman Squirt PS4 saa toimia uutena työkaluna.

Minulla on toki jo yksi aikaisempi Leatherman, mutta se on hieman suurempi Skeletool. Sitä paitsi, säilytän sitä autossa jossa luulen sen tuovan minulle suurimman hyödyn työkaluna. Vaikka totuuden nimessä olen käyttänyt sitä todella vähän, mitään todellista Leatherman -hetkeä minulla ei ole ollut. Olen aina selvinnyt hankalistakin tilanteista ilman Leathemania, mikä tietysti kertoo enemmän niistä tilanteista joihin olen joutunut kuin työkaluista joita omistan.

Mitä työkaluja sitten ihminen tarvitsee? Minulla on autossa kenttälapio, villahuopa, kalastushaavi, muutama sateenvarjo, vesipullo ja tyhjä bensiinikanisteri. Sieltä puuttuu hinausköysi, joka todennäköisesti olisi aidosti todella hyödyllinen varuste auton takakonttiin. Kirvestä en muistaakseni ole autoon kantanut, sillä olen ajatellut luottaa siihen kenttälapioon. Tosin eipä täällä betoniviidakossa juuri ole teille kaatuneita puita.

Katsotaan sitten uudestaan kun tuo Amazonin lähetys saapuu.

Letter for the reservists and it's many layers

The Finnish defense forces sent out a letter for practically all of it's reservists; I got mine last week. Nothing special about that, as it was sent to approx. 900.000 Finnish citizens, so most likely if you are a Finnish male, you got one.

The letter itself is actually rather short. It has the information of your planned unit and duty in case of reservist call-up, or to put it bluntly, in case of war. The information is actually nothing new. It is something that everyone has had the opportunity to check him- / herself by asking it directly from the local regional office for the Finnish Defense Forces. If my memory serves me correctly, I've asked it once before, just out of curiosity.

Then why send a letter with information that has been readily available for all interested? From my point of view, it's a very clever way of communication. The duty and unit information itself is not the message that is being communicated, although it is the first layer of information. Second layer is the obvious also, it is to check how the systems works in real situation. Are we even able to send out, close to a million letters in a very short space of time. And from the most parts, that seems to be able. So the system works, which is a good thing.

Those are the obvious messages. We (Finnish Defense Forces) are interested in you and want to remind, that you have not being forgotten. Believe that's the third layer in the message. We haven't had the money for refresh training for the reservists, so it is easy to think that one has being forgotten. I have being to a military training twice since my time as a conscript, one as called up on and once for the fun of it. The last part was a non official training and was just a day out in the shooting range, which is actually really fun.

Fourth layer is something that you need to think for yourself. It is meant for everyone interested in the Finnish defense and it's very clear. We have 900.000 strong reserve that has being taught in the art of war and we have the ability to call them up, in a very short amount of time. That is the real hard message. We are basically saying that don't fuck with us as it will be a very expensive effort.

I'm not really sure if there are more layers, but those are the ones that I came up in a short time. Maybe the fifth could be message for the Finnish people reminding them that if some one blows the big whistle, it's up to us to defend our land and independence. There is no one else who will come over as back-up. The Estonians have NATO and Sweden is nicely placed behind us, but we are out in the harms way. Would be really interesting to see a poll on joining NATO during the summer, has the popular opinion changed "drastically" in any way. Hope it has.

I will not inform my wartime unit or my position here as it's classified information. Don't think it's much of a state secret, but suppose it's the way for me to do it.

How the Letter for reservists has affected me and my thinking? Not much, but for sure I wouldn't have written this blog post. Have always being interested in the military so I've pretty much thought these ideas already. My view to NATO is positive and has being such for a long time, even as I think we dropped the ball and should have joined when Estonia joined.

I have nothing against Russian people as from my experience they are good neighbors and wonderful people. Vladimir Putin has said that no outsider can ever oppress the Russian people and I agree totally. Based on history the Russian people has always being oppressed by a Russian leader.

Why am I writing about Russia in this post? Because every time when the Finnish border has being moved and we have made a peace, it's being with the Russia. And lets face it, we could wipe the floor with Sweden.

(Kuva Puolustusvoimat)

Netflix sijoituskohteena ja vähän muutekin

 maksaa osakkeelta USD 620,67 tätä kirjoittaessani, joka on noin kahdeksan taalaa edullisempi kuin se on koskaan ollut. P/E luku on 161,50 eli yksikään elossa oleva ihminen ei näe sitä päivää jolloin osakkeesta saamansa tulo on maksanut osakkeen hinnan (tämän hetken tuotolla laskettuna). Tässä ei ole mitään käytännön järkeä, mutta odotusarvo osaketta kohtaan on valtavan suuri. Yhtiön omistajat ovat valmiita luottamaan siihen, että sinä, minä ja naapurisi käyttää Netflixiä tästä ikuisuuteen.

Minä olin mielestäni pitkään ilman Netflixiä ja hankin sen vasta viime syksynä, jos muisti palvelee minua oikein. En ole aivan varma tekeekö se sitä, mutta se ei ole tässä nyt tärkeintä. Pidän palvelusta. Siitä kuinka se täyttää niitä hetkiä kun mitään muuta ei halua tehdä. Ensimmäinen elokuva jonka palvelusta katsoin oli Väärentäjä. Elokuva joka kertoo natsisaksan keskitysleirillä työskennelleistä väärentäjistä, alansa parhaista, mutta yhtä kaikki - vangeista. Katsoin sen alkujaan elokuvateatterissa ja pidin siitä hyvin paljon. Elokuva on tehty taidolla, rakkaudella ja osuu maaliinsa täydellisesti. Itse asiassa Oscarin arvoisesti. Netflix tarjosi minulle mahdollisuuden katsoa tuo elokuva uudelleen, aivan yllättäen ja odottamatta. Sain nauttia 98 minuuttia mainiosta elokuvasta.

Netflix ei ole maailman paras keksintö valmiiksi viipaloidun leivän jälkeen. Ei edes lähelle, mutta en tällä hetkellä osaa kuvitella luopuvani siitä. Maksan palvelusta sen EUR 8,99 kuukaudessa, joka on mielestäni kohtuullinen summa. Saan tuolla summalla kuukaudessa aika monta minuuttia hupia ja viihdettä, vaikka en pidä itseäni edes suurkuluttajana.

Tällä hetkellä katson kolmea sarjaa: Walking Dead, Grace and Frankie ja Parks and Recreation. Jokainen näistä on omalla tavallaan hyvin, hyvin laadukas sarja ja puhuttelee yleisöään tai noh.. ehkä puhuttelee on ylisana, mutta hyviä sarjoja ne ovat. Pidän siitä kuinka pystyn katsomaan niitä siinä tahdissa joka minulle sopii. Walking Dead sarjassa olen pitänyt lähes vuoden tauon, mutta Grace and Frankie uppoaa minuun kuin se vertauskuvallinen kuuma veitsi voihin. Sarja jossa näyttelee Jane Fonda, Lily Tomlin, Sam Waterston ja Martin Sheen on upea.

Netflix sijoituskohteena? Pidän tuotteesta, netflixin on päässyt Urbaaniin sanakirjaan, 57 miljoonaa käyttäjää ja kasvaa. Samaan aikaan minua hirvittää tuo p/e luku, minulla kun ei ole 161 vuotta elinaikaa jäljellä. Sijoittaisinko? Kyllä jos minulla olisi suurempi sijoituskassa, mutta kun ei ole, niin en sijoita. Voin tietysti katua tätä myöhemmin, mutta tällä hetkellä yritys ei vain sovi niihin raameihin joita minä haluan omistuksilleni asettaa.

Uskon kyllä vahvasti siihen, että Netflix on se tapa jolla me tulemme katsomaan viihdettä lähitulevaisuudessa. Aikataulua en enää määritellä sen mukaan, koska suosikkisarja tulee televisiosta. Suurin osa tämän päivän lapsista ei voi ymmärtää, kuinka heidän vanhempansa liimautuivat tv-sarjan takia olohuoneeseen kellontarkasti, viikosta viikkoon. Teen sitä edelleen, lauantai-illat on varattu Avaralle Luonnolle, siitäkin huolimatta, että ne tulevat sunnuntai aamuna pikauusintoina.

Meidän vapaa-aika on muuttumassa. Tästä on tulossa yhteiskunta, jossa aikataulut siirtyvät pikkuhiljaa syrjään. Eivät ne katoa, mutta työtä voidaan tehdä vieraiden ihmisten olohuoneesta. Viihde seuraa meitä siihen hetkeen ja tilaan missä me sitä haluamme, lentokoneeseen, bussipysäkille tai noh.. vessaan.

Maailma muuttuu hurjaa vauhtia. Olen onnellinen siitä, että olen sitä sukupolvea joka on siirtynyt täysin analogisesta tekniikasta täysin digitaaliseen. Matka on ollut hurja.

Friends & Brgrs - hipsterimäkkäri

Jahas.. tuli sitten käytyä testaamassa uusi hampurilaispaikka. Friends & Brgrs on käsittääkseni kotimainen viritys ja hyvä niin, Hesburger tarvitsee kilpailijoita. Tai siis ehkäpä pitäisi korjata sen verran, että Hesburger kisaa aika vahvasti Mäkkärin ja BK:n kanssa. Ne kaikki tekevät perinteistä pikaruokalahampurilaista, sitä sellaista mitä me kaikki ollaan syöty ja ihmetelty, että miksi.

Tämä uusi Friends & Brgrs kutsuu itseään fast casual ravintolaksi, joka heidän mukaansa tarkoittaa tilausta vastaan tehtyjä hampurilaisia. Onhan tuo hieman hitaampi tapa tehdä ruokaa kuin se valmiiksi tehdyn hampurilaisen ojentaminen kuumahyllyltä, mutta onhan ne kuitenkin ihan eri tuotteita.

Cheese & Onion Brgr oli hyvä, perushampurilainen. Aika lailla sellainen mitä olen itsekin tehnyt joskus kesällä parvekegrillatessa. Tämä nyt ei vain ollut grillattu, mutta oikeastaan aika mainio sellaisenaan. Ei se reilu 10 minuutin odotus minua varsinaisesti edes haitannut kun kerran oli hyvää juttuseuraa. Haittaisiko se joskus toisella kertaa? Vaikea kuvitella, että edes oikeasti haittaisi kun sen tietää nyt ennalta. Siinä on jotain hyvin tyydyttävää kun tietää, että ruoka valmistetaan varta vasten sinulle.

Ranskalaiset oli hyviä, kuorimattomista perunoista friteerattuja ranskalaisia. Aika paljon parempia kuin ne tikut joita pikaruokapaikoissa saa. Niissä on enemmän perunan makua ja ovat kotimaisia, kyllä minä niistä annan mielelläni pisteitä.

Ei minulla ole tarkoitus tehdä tästä mitään ylistyslaulua, mutta paikka oli hyvä hampurilaisravintola. Suuri osa asiakkaista oli enemmän tai vähemmän sellaista porukkaa, jota ei mäkkärissä näe. Hipstereitä (vieläkö se on muotia), paremman tuloluokan perheitä ja selkeitä hampurilaisen ystäviä. Kukaan ei näyttänyt olevan hakemassa krapulapurilaista, mistä saa yleensä aina lisäpisteitä.

Kiva paikka, joskin ottaisin kuitenkin pikaruokaloista sen verran mallia, että avaisin ainakin toisen kassan. Jonottaminen ensiksi tilaamaan ja sitten aterian odottaminen tuntuu vähän hölmöltä. Varsinkin kun joudut hakemaan oman hampurilaisesi keittiöstä itse. Mieluummin kaksi kassaa tai sitten rehellinen pöytiin tarjoilu.

Menisin toisenkin kerran ja varmaan tulen käymäänkin.

Kahden tarinan kirja (Buffet - The Making of an American Capitalist)

Kirjat kertovat tarinoita ja netistä tilaamani Warren Buffetin elämänkerta kertoo itse asiassa kaksi. Ostin kirjan käytettynä muiden kirjojen mukana kun se maksoi minulle USD 1,24 eli suurin piirtein euron verran. Se toinen kirjan kertomus on hyvin lyhyt ja jättää tarinan avoimeksi, kirjaa avatessani löysin sen alkuperäisen ostokuitin.  Buffet - The Making of an American Capitalist by Roger Lowenstein ostettiin alkujaan Rochesterin kaupungissa, Minnesotan osavaltiossa Yhdysvalloissa. Kirjan myi Barnes & Noble ketjun kauppa numero 2555 ja se maksoi USD 20,60 veroineen kaikkineen. Ostaja maksoi kirjan käteisellä ja sai vaihtorahana takaisin 50 senttiä, joten kaveri todennäköisesti osasi vaihtorahojen alkeet.

Mikä minusta on huvittavinta on se, että kuitti löytyi kirjanmerkiksi (oletan) jätettynä kirjan ensimmäisen kappaleen ensimmäisellä kokonaisella aukeamalla. Mikäli olettamukseni on oikein, tätä kirjaa ei alkujaan jaksettu lukea juuri alkua pidemmälle. Mitä kaverille tapahtui? Onko näin, että hänestä tuli miljonääri heti kirjan ostettuaan, eikä kirjan lukemiselle enää ollutkaan tarvetta? Tuliko hän sokeaksi? Tähän en usko, sillä kirja kuitenkin on säilynyt erittäin hyväkuntoisella, eikä todennäköisesti ole tullut uudelleen kiertoon kuin vasta vähän ennen kuin ostin sen itselleni.

Onhan minullakin kirjoja joiden lukemisen olen jättänyt kesken tai en ole edes aloittanut. Eikä niihin ole liittynyt mitään dramatiikkaa. Minulla on näköni edelleen tallella, eikä minusta ole tullut miljonääriä. Silti osa myös minun kirjoista on jäänyt lukematta tai kesken. Minusta on kuitenkin hirvittävän kiehtova miettiä millainen ihminen alkujaan tämän kirjan osti. Miksi se jäi lukematta ja kuinka se lopulta päätyi toiselle puolelle maapalloa, minun käsiini. 

Kirja on mainio. Sitä lukiessa huomaa oppivansa pieniä asioita niin ihmiselämästä kuin sijoittamisesta. Kirja ei ole sijoituskirja, eikä sitä sellaiseksi kannata edes kuvitella, joskin siitä löytää viisauksia joita taloutta seuraava ihminen huomaa jo entuudestaan oppineensa. Ovatko ne kaikki tulleet Buffetilta? Tuskin aivan kaikki, mutta mies on kiistatta ollut yksi modernin pörssihistorian menestyksekäimpiä henkilöitä. Kuka tahansa joka kerää miljardiominaisuuden käytännössä nollasta on arvostuksen arvoinen ja sellainen Buffet on.

Lowenstein on ammattikirjoittaja. Teksti kuljettaa lukijaa mukanaan ja avaa maailman jossa kovalla työllä ja lahjakuudella pääsee huipulle. Asemaan jossa ihmiset osoittavat ihailua, kateutta ja epäuskoa. Kirjasta ei löydy törkyä, se on hyvin positiivinen kirja miehestä joka varmasti on kuvansa mukainen. Kiehtova kurkistus maailmaan, jossa hyvin harva meistä kulkee edes satunnaisesti.

Uusi pelaaja on liittynyt peliin - T-14 Armata

Media on kirjoittanut paljon Venäjän uudesta panssarivaunusta. Itse asiassa huomattavan paljon enemmän kuin olisin osannut kuvitella, mutta ehkäpä siihen vaikuttaa nykyhetken jännittyneet ajat. Se on joka tapauksessa melkoinen osoitus sotilaallisesta mahdista ja on selvästi huomioitu globaalissa mediassa. Asiasta on kirjoitettu niin kotimaisessa kuin vaikkapa brittiläisessäkin mediassa.

Mikä tekee Armata T-14 vaunusta sitten kiinnostavan? Teknisessä mielessä sen uutuus. Vaunu edustaa täysin uutta panssarivaunujen sukupolvea ja asettaa siten suuntaviivat uudelle kehitykselle. Länsimaisista kilpailijoista brittien Challenger 2 on tuorein ja sekin otettiin palvelukseen viime vuosituhannen loppupuolella ja edustaa ainakin minun silmääni vielä vanhaa sukupolvea.

Pitää ymmärtää ja muistaa etten väitä länsimaisten vaunujen olevan vanhanaikaisia. Niitä on päivitetty jatkuvasti ja ne edustavat luonnollisesti uusinta ja tehokkainta teknologiaa jolla on modernisoitu jo olemassa olevia panssarivaunuja. Vähän kuin facelift mallit ennen kuin täysin uusi Corolla julkaistaan. T-14 on se uusi malli. Siinä on mietitty koko pohja uusiksi, eikä tyydytty miettimään miten vanhaa runkoa voitaisiin vielä uudistaa.

Olen erittäin kiinnostunut tuosta automaattisesta tornista, se on silmiinpistävä ero aikaisempien vaunuihin verratessa. Kauko-ohjattava torni on jotain mitä ei ole panssarivaunuissa nähty koskaan(?). Jenkkien M1 Abrams vaunussa torni on huomattavan paljon suurempi ja pitää sisällään kolmen hengen miehistön (neljäs kaveri on ajaja). Venäläisessä miehistöä on yksi vähemmän ja voisin kuvitella, että se puuttuva kaveri on lataaja.

Toinen kiinnostava tekijä on vaunun paino. Mikäli paino todella on vain 48 tonnia, on se huomattavan paljon kevyempi kuin M1A2 Abrams (68 tonnia). Siinä missä Antonov An-225 on kuljettanut yhdellä lennolla neljä panssarivaunua. Tarvitaan vastaavan kaksi C-5 Galaxy kuljetuskonetta kuljettamaan sama määrä M1A2 panssareita.

Noh.. enhän minä mitään mistään tiedä, mutta olen silti kiinnostunut uudesta vaunusta. Mitkä sen todellisen ominaisuudet ovat ja kuinka paljon se nostaa rimaa panssarivaunujen suunnittelussa. Vai nostaako ylipäätään ollenkaan. Vanhana Steel Panthers veteraanina tulee vain väistämättä mieleen vertailu Kuningas Tiikeristä ja T-34/85 vaunuista.

Tuuli ja maisema.

Kävin tänään Porkkalanniemessä tai ainakin siellä suunnalla. Aivan niemen kärkeen en ole mennyt oikeastaan koskaan, sillä käännyt aina, nyt jo tavan mukaan, liian aikaisin. Päädyn luotsiaseman aidan viereen, jossa on kolmelle autolle parkkipaikka. Levennys kaiketi hieman parkemmin sanottuna, mutta saa siihen auton parkkiin.

Väistelin taas vesilammikkoa, joka muodostuu levennyksen painanteeseen. Siihen kohtaan mihin auton etuovi aukeaa kun sen keula osoittaa tielle päin. Ei se syvä ole, mutta hieman harmillinen jos ei ole varautunut. Minä olin.

Tuuli ja maisema. Niitä minä kaiketi tuolta tällä kertaa olin hakemassa. Tiesin, että lännestä lähestyi sadetta ja halusin käydä katsomassa kuinka se vyöryi lähemmäs. Yksittäisiä kuuroja, eikä se ollut mitenkään suurempi, mutta näyttävän näköistä yhtä kaikki.

Näin myös jotain niin tuttua, että tunsin pienen kosketuksen sisälläni. Haahkoja. Meren lintuja. Iloitsemassa keväästä ja käyvän soitimella. Jokin niissä linnuissa vain puhuttelee minua, ehkä se on se silhuetti tai ne muistot joita haahkoihin liitän. Niissä on kuitenkin jotain ylvästä tavalla, joka uskoakseni löytyy vain merilinnuista.

Yhdessä hallitukseen.

Sanokaa mitä sanotte, mutta minä olen kohtuullisen varma, että Perussuomalaiset ovat seuraavassa hallituksessa. Minulle tulee mieleen, että koko hallituskyselykohu on kahden puheenjohtajan välinen diili.

Perussuomalaiselle perusäänestäjälle pitää osoittaa, että se perussuomalaisten peruslinja ei sellaisenaan vedä tai riitä hallitukseen. Nyt sitä pöllytetään koko valtakunnan median toimesta ja peruspersu säikähtää hallituspaikan menevän taas ohi suun. Astuvat yhdessä pari askelta taaksepäin, tekevät poliittisen käännöksen.

Keskusta lupaa heille jotain muuta ja Perussuomalaiset perääntyy tahdikkaasti. Yhdessä hallitukseen.