Leonardo DiCaprio tai ehkä sittenkin Hugh Glass

Kerron minäkin mielipiteeni kun kerran asia on tuoreena mielessäni. DiCaprio sitten lopulta sai Oscar palkintonsa ja mielestäni ansaitusti, juuri tästä kyseisestä roolista The Revenant elokuvassa. Gaalalähetystä en ole katsonut, mutta jälkilähetyksen tulen todennäköisesti tänään katsoneeksi ja pääsen omin korvin kuuntelemaan kommentit, jotka herättivät närkästystä.

– Korostan, että puhuimme lähetyksessä siitä, mikä on hyvää näyttelijäntyötä. Emme olleet negatiivisia, mutta mielestäni Leonardon rooli The Revenantissa oli aika yksipuolista selviytymistä rankoista olosuhteista. Rooli oli yksitasoinen ja ulkoinen taistelu sai korostetun aseman roolityössä. Jos vaikka vertaa Tanskalaiseen tyttöön, niin siinä elokuvassa näyttelijöiden skaala tekniikassa ja tunteissa oli ihan eri luokkaa kuin Leonardolla.

Näin siis kommentoi Mari Rantsila Leonardon roolia kyseisessä elokuvassa. Leonardon rooli oli kieltämättä aika yksipuolista selviytymistä rankoissa olosuhteissa, mutta siinähän koko elokuvan juoni ja ydin oli. Kuinka kostonhimo on selviytymisvieteistä se voimakkain ja saa ihmisen ylittämään itsensä tilanteessa, jossa hänen pitäisi kuolla.

Toisaalta tarinasta voi myös hakea eri ulottuvuuksia, ihmisen ja luonnon, ihmisen ja ihmisen, isän ja pojan ja yhteiskunnan ja oikeutetun koston näkökulmasta. Joten ehkä se ei ollut aivan niin yksinkertainen kuin olisi ensi vaikutelmalta voinut kuvitella.

Lähdin katsomaan elokuvaa siitä lähtökohdasta, että onko tämä rooli josta Leo voittaa Oscar palkintonsa. Olin ennakkoasenteinen ainakin tämän verran, mutta toki miehelle mielestäni palkinnon olisi voinut myöntää jo aikaisemminkin. Ehkä kyseessä on mies-elokuva, tarina selviytymisestä ja siitä kuinka vääryys saa kostonsa, mutta yhtä kaikki se oli kaunis ja täydellinen roolisuoritus. Leonardo DiCaprio oli kahden tunnin ja kolmenkymmenen kuuden minuutin ajan Hugh Glass. Leo katosi ja häntä ei edes huomannut. Eikö se ole näyttelijän tehtävä?

Demokraattien tilanne ennen supertiistaita

Taitaa olla aika selvä, että Hillary Clinton on demokraattien suurin voittaja tällä hetkellä. Ohessa yhteenveto jo annetuista demokraattien valitsijamiehistä:

- Iowa:

• Clinton: 29
• Sanders: 21

- New Hampshire:

• Clinton: 15
• Sanders: 15

- Nevada:

• Clinton: 22
• Sanders: 16
• Sitoutumaton: 4

- South Carolina:

• Clinton; 43
• Sanders: 14

Tiivistettynä Clintonilla 109 ja Sandersilla 66.

Nämä luvut löytyvät Politico.com tulossivulta, joka tuntuu olevan kohtuullisen pätevä sivu näitä vaaleja seuraaville. 

Sivistys, viini ja orgiat

Rypäleiden mehu taitaa olla ihmisen elämässä se toiseksi suosituin juoma kautta aikojen. Näin ainakin länsimaisen historian perusteella voisi olettaa, sillä ei siellä kovin usein oluesta puhuta. Tosin olut taitaa olla se vanhempi - vesi vanhin voitehista - mainitaanhan se jo pyramidin rakentajien palkkakuiteissa.

Viini, tuo sivistyksen voide ja neste joka nostaa ihmisen eläimen yläpuolelle. Olen kovin vähän opiskellun viinin juontia, mutta osaan perusteet. Pyöräytän, tuoksutan, maistan ja katson väriä. Etikkaa en ole vielä onnekseni löytänyt.

Törmäsin joulukuussa italialaiseen Masi Campofiorin 2012 punaviiniin, josta todella pidin. Sellainen helppo, pehmeä ja maistuva viini. Ei käsittääkseni mitään ihmeellisen monimutkaista tai sitten jotain niin monimutkaista etten minä sitä ymmärrä. Epäilen kyllä tuota, mutta mistä sen varmaksi tietää. Minun suussani se maistui hyvältä ja tiedän toisenkin, johon se sopi.

Ostin itselleni laivalta kaksi pulloa. Hämmennyksekseni huomasin vasta kotona, että ostin 1,5 litran pulloja. Joten minulla on tuota nyt yhteensä kolme litraa. Taidan ostaa tuoreen pullon oliiviöljyä ja järjestää orgiat.

Esivaalit Amerikassa - miten pitkälle puhumisella voikaan päästä

Alkaako peli olla selvä? Jeb Bush on nyt luovuttanut, vaikka tämän piti olla hänen voittokulkuaan alusta loppuun. Tämä ajatus oli pinnalla, todennäköisesti joskus pari vuotta sitten kun kisa ei ollut vielä edes kunnolla alkanut. Tarkoitan siis tietysti jenkkien presidentinvaaleja, joissa askelmerkit alkavat osumaan kohdalleen.

Olisi tosi kurja olla tällä hetkellä Jeb Bush. Menestyvän poliittisen imperiumin se nuorempi poika, joka on aina hävinnyt. Tosin Floridassa kaverilla oli ilmeisen mukavaa, mutta kun isä ja isoveli ovat olleet presidenttejä, niin eläkeläisten pomomiehen rooli on aika pehmoinen. Hassua miten se maailma toimii ja kääntyy.

Olen häpeämättömästi ottanut kuvankaappauksen BBC:n sivuilta, joka on lainannut yllä olevan kaavion AP:n puolelta. Se näyttää valitsijamiestilanteen tätä kirjoittaessani. On toki totta, että nyt on annettu äänet vasta vain muutamassa osavaltiossa, mutta jotain selkeää tuosta alkaa jo löytyä. Clinton on vahva, samoin kuin Trump, joskaan ei aivan yhtä selvästi.

Hillary Clinton oli ongelmissa Bernie Sandersin kanssa, sillä Bernie on puhunut nuorille äänestäjille tavalla jota Hillary ei ole osannut odottaa. Tai jos onkin, niin ei ole pystynyt reagoimaan. Bernie on idealisti ja idealismi puhuttelee nuoria sieluja; tämä on ollut hänen vahvuutensa. Ongelma vain saattaa olla siinä, että valta osa äänestäjistä on kyynikkoja, eikä heitä kiinnosta ilmainen opiskelu. Suuret ikäluokat ovat jo opiskelleet, eikä heillä ole halvaannuttavaa opintolainaa, kuten heidän lapsillaan.

Ihminen on itsekäs äänestyskopissa.

Trump on edelleen jotain ennen näkemätöntä ja ihailtavaa. Ihailtavaa siis siinä, kuinka kaveri pystyy pelkällä puhumisella nousemaan todelliseksi ehdokkaaksi maailman mahtavimpaan virkaan. Suomessa olisi vähän sama jos Harry Harkimo haastaisi Sauli Niinistön seuraavissa presidentinvaaleissa ja puhuisi niin paljon sontaa, että johtaisi vaaligallupeissa.

Oma veikkaukseni on, että Trump on super tiistain jälkeen edelleen johtava ehdokas, mutta ei ylivoimaisessa johdossa. Kuitenkin niin vahvassa asemassa, että todellista epäselvyyttä ei voittajasta enää ole. Tämä oikeastaan siksi, että mies joka pystyy haastamaan riitaa paavin kanssa ja silti voittaa, on kohtuullisen luodinkestävä. Vaikea kuvitella minkälainen skandaali riittäisi pudottamaan hänet tavallisten kuolevaisten joukkoon.

Kun kerran veikkauksista puhutaan, niin ohessa kertauksen vuoksi oma ennustukseni viime lokakuulta:

Ennustuksia:

• Trump vs. Sanders = Trump koska Sanders on liian äärilaidalla
• Clinton vs. Sanders = Clinton koska on uskottavampi presidentti
• Sanders vs. Trump = Trump koska puhuu lujempaa kuin Sanders
• Trump vs. Clinton = Clinton koska Trump on pikkuisen enemmän ääriehdokas kuin Clinton

Kyse on edelleen siitä kuka voittaa ensiksi toisen äärilaidan ja pystyy sen jälkeen kääntämään itsensä keskustan ehdokkaaksi. Olen edelleen sitä mieltä, että Trump ja Sanders ovat kumpikin pikkuisen liian ääriehdokkaita voittaakseen. Clinton on sitä myös, mutta hänessä on kuitenkin ominaisuuksia, jotka ovat hyväksyttäviä myös republikaanien äänestäjille. Kolmikon muut kaverit eivät pysty puhumaan toistensa kannattajille.

Millainen on paikkakunnan muutos ajassa?

Ostin antikvariaatista 35 vuotiaan National Geographic lehden, jossa oli yhtenä artikkelin Helsinki. Oli lehdessä muutakin, mutta tuon takia minä sen ostin ja kyllä myös sen takia, että tarvitsin paluumatkalle lisää lukemista.

Helsinki on muuttunut 35 vuoden aikana jo ainakin sillä, että kauniina kesäyönä kirjoitetussa kappaleessa, koko lista Helsingin varastetuista autoista oli teipattu poliisiauton kojelautaan. Listalla oli 30 auton tiedot. Luulisin, että tänään Helsingissä varastettuja autoja on muutama enemmän, jos toki en sitä varmaksi tiedä. Jotain samaa siinä tietysti on edelleen. Yleisistä saunoista kirjoitettiin ihmettelevään sävyyn, japanilaisista turisteista jotka naputtavat ääniä Sibeliusmonumentista ja monta muuta meille tuttua asiaa.

Mielikuvitukseni vei minua eteenpäin ja mietin millaisen artikkelin kirjoittaisin Hangosta. Kertoisinko regatasta, makasiineista, entisestä terästehtaasta vai pelkästä merestä. Kaikesta siitä mikä tekee Hangosta Hangon. Lähes itsenäinen, ylpeä, pikkukaupunki meren ympäröimänä. Suomen etelä. Jättäisinkö kertomatta sisäänpäin kääntyneistä kasvoista ja pimeästä pysähtyneisyydestä, joka on vallitseva kaupungin tila. Tuskin.

Hanko on parhaimmillaan jotain maailmanluokan upeutta. Sellaista mikä pysäyttää ihmisen kuin ihmisen ja jättää palavan merkin ajatuksiin, kuinka tälläinen on olemassa? Kuitenkin se sama epäuskon tunne valtaa, että oliko sellaista ylipäätänsä olemassakaan, kun se pieni hetki ehti lennähtää jo ohitse.

Parasta Hangossa on kuitenkin se, että se upeus on jotain mikä tulee aina uudestaa. Ei aina samaan aikaan, eikä samanlaisena, mutta silti se kuitenkin tulee eteesi ja vie mukanaan. Hanko, meri, kalliot ja taivaanranta.

Swift / Perry

If I had to choose, I'd rather go out with Taylor Swift than Katy Perry. I'm currently in my tall blond girl phase and I might even end up as a single.

Ravintola Pegasus, Tallinn

Päiväristeilyt ovat yleensä ajatuksena aina hauskempia kuin ne todellisuudessa ovat. Laivat on rakennettu sillä silmällä, että ihmiset kulkevat ja kävelevät, joka on tälläiselle tarkkailijalle hieman hankala lähestymistapa. Mikäli onnistuu löytämään hyvän istuinpaikan, voi ihmisten virtaa katsella, ihmetellä ja saada hyvinkin aikansa kulumaan.

Hauskaa päiväristeilyissä on se, että ne ovat upea tapa päästä käymään ulkomailla, jossa on edelleen minulle hohtoa. Lisäksi Tallinna on sen verran erilainan kaupunki, että siellä aidosti tuntee olonsa toisenlaiseksi. Turistiksi tutussa paikassa.

Kävin lounaalla Ravintola Pegasuksessa, josta viisi huomiota:

• Pyöreät ikkunat ja pyöreät oranssit lamput
• Herttainen tarjoilijatyttö
• Paikan suosio
• Korkea laatu
• Mainio 

Tilasin alkuun silakoita, joita en ole syönyt ravintolassa varmasti koskaan. Ihmettelen hieman miksi en, sillä annos oli upea.

Fried Baltic herrin fillets
- Asian style salad, chili-lemmon mayonaise, wakame seaweed, fresh cucumber, marinated onions, coriander, lamb salad

Chili-sitruuna majoneesi oli hyvin pehmeä ja lempeä, jossa olisi voinut olla hieman enemmänkin chilin tuntua. Samoin kurkun olisin ehkä leikannut hieman lyhyemmiksi paloiksi, mutta kokonaisuutena mainio.

Pääruuaksi tilasin kanaa ja kumppaniksi valkoviiniä.

Roasted chicken breast
- Apple-celeriac cream, creamy lemongrass sauce, cherry tomatoes, broad beans, marinated onions

Tästä minulle jäi mieleen kastikkeen määrä, joka todella vaati sen syvän lautasen, jossa ruoka tarjoiltiin. Kermainen sitruunaruohokastike oli hyvää, mutta antoi vaikutelman keittoannoksesta, joka oli koristeltu mainiolla kanafileellä. Omena-juuriselleri(?) vaahto kärsi kastikkeen määrästä ja osittain menetti koostumuksensa, joka toki voi olla myös tarkoitus. Makuina annos oli erittäin onnistunut ja tiedän syyllistyväni osoitteluun.

Viini ei minulle jäänyt mieleen, muuten kuin raikkaudellaan ja sopivalla hapokkuudellaan. Mainio viini.

Menisin paikkaan toisenkin kerran, mutta saattaa hyvinkin jäädä menemättä. Käyn liian harvoin Tallinnassa, jotta olisin valmis asettamaan itselleni vielä kantapaikkaa. Tosin jos paikkakunnalla asuisin, tämä olisi ehkä yksi.

Kylmä teräs ja ihmiskunnan kehitys

Pidän pistimistä. Kylmässä teräksessä on jotain mikä puhuttelee, vaikka en täysin tiedosta mistä se johtuu. Kaiketi kyseessä on se historia, sillä kylmä metalli on ollut ihmiskunnassa vallan ja voiman symboli jo tuhansia vuosia vuosia.

Ötzillä oli mukanaan kuparinen kirves, joka on luultavasti ensimmäinen metallista tehty kirves. Ei nyt tietenkään juuri se kyseinen, mutta pronssi on metallien sekoite kun kupari itsessään on puhdas alkuaine. On vaikea kuvitella mikä on ollut metallisen työkalun tuoma statusarvo, sillä meille se on ollut itsestään selvyys.

Pistimet.. nuo terävät nimensä mukaiset puhkomiseen tarkoitetut esineet. Itse asiassa ne taitavat olla nykypäivänä lähes täysin tarpeettomia esineitä ja edustavat joka tapauksessa tuhansien vuosien tradition päätöstä. Olemme itse asiassa sellaisessa ihmiskunnan kehitysvaiheessa, jossa keihäästä on tullut historiaa. Sitähän pistin lopulta on, keihään terä. Kivääri on pelkkä keihään varsi sillä hetkellä kun ammukset loppuvat, eikä sodankäynnissä tee mitään pelkällä puisella kepillä.

Katsoin viikonloppuna Avaraa Luontoa, jossa oli pätkä kahdesta simpanssista. Nuorempi ja häntä hieman vanhempi, joka teki jotain käsittämättömän älykästä. Hän katkaisi pienen puun, teroitti sen hampaillaan ja metsästi. Simpanssi tunnusteli puussa olevaa koloa ja kun tunsi toisen eläimen, iski tekemällään keihäällä. Todennäköisesti ihminen oppi keihään käytön aivan samalla tavalla ja kantoi keihästä mukanaan aina siitä päivästä lähtien.

Nyt ne päivät ovat päättyneet. Ihminen ei enää tarvitse keihästä.

Esivaalit New Hampshiressa

Hieman yli 12 tuntia ja 30 minuuttia siihen kun äänestys New Hamshiressa alkaa ja kiinnostavinta on demokraattien puolella. Internet sukupolven parissa Bernie on herttainen vanha setä, jonka jokainen haluaisi sukulaisekseen. Hillary on se perheen ulkopuolinen täti, josta kukaan ei oikein pidä.

Vaikea sanoa kumpi on oikeassa ihan oikeasti, mutta on selvää, että Hillaryn suurin ongelma on Hillary itse. Hän ei ole lämmin ihminen ainakaan julkisuuskuvansa perusteella ja ihmisten on vaikea tuntea yhtenäisyyttä hänen kanssaan. Ilmeisesti hän tuntuu kaksinaamaiselta kun Bernie julistaa olevansa sanojensa mittainen mies. Demokraatteja puhuttelevat asiat ovat sellaisia joiden puolesta hän on taistellut jo kauan tai siis ilmeisesti on. En tiedä.

Mikäli New Hamshiressä ei tule totaalista yllätystä, on Clintonin asema tukala. Todennäköisesti kukaan hänen taustaryhmästään ei osannut reagoida tai edes ajatella, että Sanders olisi todellinen kilpailija. Tilanne jonka kaikki strategiapeleistä pitävät tietävät ja osaavat nauttia kun se sattuu omalle kohdalle. Mikä onkaan parempaa kuin vastustajan pelin sekoittaminen ja pakottaminen reagointiin. Bernie Sanders on tällä hetkellä jo voittaja. Kävi hänen kampanjassaa lopulta miten tahansa, on mies asettanut oman jälkensa jenkkien poliittiseen historiaan. Hillary Clintonin ajatus Clinton-Sanders ehdokkuudesta republikaaneja vastaan, kertoo jo kuinka peloissaan siellä ollaan.

Mitä tapahtuu jos Clinton häviää? Todellisuudessa ei vielä mitään todellista. Kisa jatkuu eteenpäin normaalisti, mutta se heikentää Clintonia. Hän joutuu budjetoimaan huomattavan paljon enemmän kampanjabudjetista siihen osaan kampajaa, jonka ei pitänyt olla kovin kallis. Sanders sen sijaan tulee vain vahvistumaan, mutta miten paljon? Vaikea kuvitella, että vielä mitenkään ratkaisevasti, sillä hän on edelleen aivan liian altavastaaja ollakseen todellinen valtademokraattien lipunkantaja.



Kisan lopullinen maali on kuitenkin vasta kaukana tulevaisuudessa. Tämä esivaalikierros on vasta ensimmäinen kierros, eikä tästä jaeta vielä pisteitä. Tämä on todennäköisesti republikaaneille vain hyvä, sillä siellä sulat ovat vielä sen verran sekaisin, ettei se lintu lennä vielä pitkään aikaan.

Oma veikkaukseni on edelleen se, että Clinton voittaa. Sanders tulee hyvänä kakkosena, sillä vahva kampanja jättää aina jälkensa poliitikkojen mieliin.