Kohta pitää valmistautua jalkapallo-otteluun. Kello 18:30 on ajatuksena olla Vuosaaren urheilukentän reunassa katsomassa Miesten ykkösen peliä Viikingit vs. JJK. En suoralta kädeltä osaa sanoa onko ottelun alkuasetelmat kummalle suosiollisemmat, sillä en ole nähnyt tällä kaudella kuin yhden JJK:n pelin. Sekin on itse asiassa aika huonoa peliä. Viikingit ovat sarjataulukossa toisena ja JJK pelin vähemmän pelanneena kuudentena, tässä valossa kotijoukkue on ehdoton suosikki, mutta ei se aina kerroa kaikkea.
Jyväskylän joukkueen on periaatteessa voitettava tämä ottelu jos meinaavat vielä ihan oikeasti taistella Veikkausliiga paikasta ensi kaudelle. Sehän koko seuran tavoite oli tämän kauden päätteksi ja en usko, että siitä ollaan vielä luovuttu. Sen verran avoin tuo sarjatilanne kuitenkin on. Tosin pikkuhiljaa saattaa kiire tulla, sillä peli ei ole sujunut parhaalla tavalla. Toivonkin ryhtiliikettä ja pelkkiä voittoja tästä maailman tappiin saakka.
Omat tunnelmat ovat hieman hakusessa. Olen tietysti menossa mielelläni, mutta samanlaista kiimaa ei ole kuin vielä viime kesänä. Tosin siihen nyt vaikutti se, että otteluihin pääsi niin paljon helpommin kuin täältä syrjästä. Täällä pitää tyytyä paikallisiin joukkueisiin, joita en osaa oikein kannattaa. Ei sillä, että tuntisin itseäni mitenkään jyväskyläläiseksi vaikka JJK:n huiviin pukeudun aina kun siihen on tilaisuus. Jalkapallo-ottelussa siis, ei se minulla ole vapaa-ajan asusteena. En ole niin kiinnostunut kauniista pelistä.
Viikonloppu on sujunut ihan hyvin. Rauhallista ja rentouttavaa, aivan kuten tilasin. Lauantaina nukuin vähintään kymmenen tuntia, ilmeisesti tarvitsin sitä. Joka tapauksessa olin odottanutkin kunnollisia yöunia. Tänä yönä ei sitten samalla tavalla enää nukuttanutkaan, mutta unet olivat taas hienoja. Ainahan ne ovat.
Olen myös huomannut, että kun nyt olen onnistunut säästämään jonkin verran varallisuutta, on minulle muodostunut pakonomainen tarve käydä katsomassa kaikenlaisia hauskoja asioita. Siis sellaisia joita voisi ostaa ja joista voisi olla omalla tavallaan hieman ylpeä. Tänään katselin netistä vanhoja ja kalliita kirjoja, aivan kuin olisin oikeasti niitä ostamassa. Pidän kyllä kirjoista, mutta en ole ihan oikeasti valmis maksamaan satoja euroja kirjasta jota en osaa edes lukea. Ei vaikka se olisi kuinka harvinainen tahansa. Sitä paitsi, en osaa ajatella kirjaa sijoituksena. Vaikka kyllähän rahan arvo säilyy yllättävänkin hyvin juuri vanhoissa taide-esineissä. Olivat ne sitten maalauksia, kirjoja tai vaikka niitä pistimiä. Itse asiassa saattavat olla jopa kullan arvoista tavaraa jos ajatellaan rahan arvon säilymistä. On vain yksi Monet ja harvinaisia kirjojakaan ei enää uusia tehdä. Ei ainakaan ensipainoksina.
Todennäköisesti joudun aika tukalaan tilanteeseen kun seuraavan kerran on jokin arvotaiteen huutokauppa. Itseni tuntien vietän hetken jos toisenkin netissä selailemassa huutokauppaluetteloa ja etsimässä jotain "hyvää ja halpaa". En tosin usko, että vähät varani kuitenkaan riittäisivät mihinkään sellaiseen maalaukseen josta oikeasti pitäisin. Kun on kirouksena saanut erittäin valikoivan maun ja vielä sen verran tietotaitoa, että tietää mikä on arvokasta ja mikä ei. Katseleminen ei tosin maksa mitään ja eihän sitä tiedä miten sitä itseään vielä hemmottelee. Van Gogh anyone?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti