Picture perfect

Playboy has been one the world's most popular pop icons and has influenced our minds for 55 years. And speaking for the behalf of male sex, the influence has been good. I do remember when I first saw a cover picture of the famous magazine and kept thinking how good it looked. Of course this was years ago and the quality of the picture was the second thing I noticed.

In truth some of the covers have been relatively poor, but there have been several iconic pictures. Remember the first one even published? It was the one that pretty much changed the world, Marilyn Monroe with her hand raised to a salute and huge wide grin on her face. It pretty much stated, that sex can and should be fun and happy.


Anyways, I'm not going in to too deep in the issue of glorifying entertainment for men. But feel free to explore the free archive of Playboys' Cover Archive. I just had to find out, what kind of cover Playboy had at my birthday.

Kestää katseen, mutta ei huutoa

Olen ottanut tavaksi käydä läpi kotimaisten arvohuutokauppojen myyntiluettelot aina kun ne on julkaistu. Siellä on usein tavattoman hienoa taidetta ja muuta keräilyn arvoista tavaraa. Tarjoukseen asti en kuitenkaan ole vielä kertaakaan päässyt, mutta monta kertaa olen vakavasti harkinnut paikalle menemistä. Erään kerran kävin Bukowskin huutokaupan ennakkonäytössä, ihan vain katsomassa taidetta. On kohtuullisen harvinaista nähdä niin laaja otanta, kotimaisesta ja ulkomaisesta taiteesta yhdellä kertaa. Puhumattakaan siitä, että ennakkonäytöt ovat täysin ilmaisia. Niissä käyminen maksaa vain sen vaivan, että piipahtaa paikalle.

Tietysti pitää muistaa se, että näyttö on useimmiten sellaisina aikoina ettei työelämässä oleva ihminen pääse paikalle, mutta joskus kannattaa ottaa vaikka se iltapäivä vapaaksi. Taide on aina yhden iltapäivän arvoista. Joulukuun huutokaupoissa on tälläkin kertaa myynnissä todellisia aarteita, Oscar Kleineh on yksi suuruus joka todella ansaitsi parin vuoden takaisen näyttelynsä Amos Andersonin taidemuseossa. Oli todellinen onni, että kävin paikalla, sillä en ollut aikaisemmin edes kuullut Oscarista. Niin vajavainen on minun tietämykseni, mutta toisaalta siitä kärsii vain yksi ihminen. Onneksi tunnistan kyllä usein katsomisen arvoisen asian.

Joulukuisessa Helsingissä on ainakin kaksi arvotaiteen huutokauppaa, mutta luetteloiden perusteella ei siellä ole mitään sellaista josta harkitsisin huutoa. Paljon kiinnostavia kohteita tietysti löytyy, enemmän kuin viitsin laskea, mutta ei siinä hintaluokassa missä minä operoin. Minulle ei yksinkertaisesti ole varaa edes harkita huutoa Amélie Lundahlin Bretagnelaisesta tytöstä.

Aurattu autopaikka

Rauha maassa ja mieli korkealla. Autokansi on aurattu ja auto on saatu takaisin sille kauhean kalliille autopaikalle. Kaupasta tarttui mukaan se perinteinen maitolitra ja pieni pala pätkistä, aivan parasta. Nyt voi tehdä kaakaota ja virnistellä rauhassa.

Lunta autopaikalla

Onko näissä helsinkiläisissä perinnöllisesti jotain vialla? Kuinka niin yksinkertainen asia kuin lumen tulo, voi joka vuosi olla niin uusi asia ettei siihen osata varautua? Varsinkin kun se tulee käytännössä joka ikinen talvi, tietysti eri päivänä, mutta silti samoihin aikoihin.

Se on täysin ymmärrettävää, että sunnuntaisen lumimyrskyn jälkeen ei parkkipaikka ole aurattu, mutta sitä minä en voi ymmärtää miksei aura-auto ole käynyt siellä koko päivänä. Tympii suoraan sanottuna aika rankasti kun autoa ei saa parkkeerattua maksetulle paikalle töistä palatessani. Siellä oli edelleen ne samat kinokset, jotka olin aamulla sinne lapioinut. Erotuksena oli se, että ne olivat korkeammat kuin aamulla.

Auto on tällä hetkellä kauppakeskuksen parkissa, eri kohdassa mihin sen aamupäivällä jätin. Tietää kuitenkin sitä, että lähden iltakävelylle katsomaan onko parkkipaikka aurattu ja jos on, niin siirtämään auto sille maksetulle paikalle.

Kylmää terästä odottaessa

Tein tänään välttämättömiä hankintoja. Olen pitänyt jo useita vuosia silmällä yhtä tiettyä pistintä, mutta sitä ei vain ole tullut vastaan. Ensimmäisen maailmansodan aikainen amerikkalainen M1917 Enfield kivääri on kummitellut omistuksessani jo useiden vuosien ajan. Se on deaktivoitu malli, mutta silti yksi hienoimmista sotilaskiväreistä mikä mieleeni tulee. Ongelmallisen asiassa tekee se, että kivääristä on puuttunut pistin. Tuon aikaiset pitkät aseet oli vielä suunniteltu ratsuväkihyökkäyksiä ja pistinrynnäkköjä ajatellen ja niihin kuului oleellisena osana pistin. Vasta toisessa maailmansodassa kiväärien pistin alkoi muuttaa merkitystään ja lähes miekkamaisista, usein lähes puolimetrisistä terästä muodostui jotain käytännöllisempää.

Tuo M1917 kiväärin eli P17 mallin pistin edustaa vielä sitä vanhaa koulukuntaa ja on todellinen kauhistus. Pituutta kun alkaa olla lähelle puoli metriä, niin sitä tietää pitelevänsä jotain millä on vain yksi käyttötarkoitus. Tuo muuten ei ole se syy miksi minä keräilen pistimiä, minusta postimerkit ovat vain tylsiä.

Ei tuollaisia tule ihan joka päivä ostaneeksi, mutta toisaalta aidossa pistimessä voi nähdä myös sijoituksellisia ominaisuuksia. Niitä ei enää valmisteta, joten niiden rahallinen arvo tulee vähintäänkin säilymään. Tietenkään kyseessä ei ole mikään kovin likvidi sijoituskohde, mutta sijoitustarkoitukseen noita ei kannata hankkia. Tosin keräilijöitä kyllä löytyy, joille vanha pistin on arvokas pala historiaa ja kaunis keräilyesine. Se minua tietysti harmittaa, että vielä 10 - 15 vuotta sitten kirpputoreilta ja erilaisista myyjäisistä saattoi tehdä ihan oikeita löytöjä. Minullakin on monta hienoa pistintä jotka olen onnistunut ostamaan käytännössä täysin pilkkahintaan. Itse asiassa eräs kokoelmani harvinaisimmista pistimistä on ostettu aikoinaan 50 markalla. Tällä hetkellä valuutan saa muuttaa euroiksi ja kertoa aika monella, ennen kuin päästään tämän päivän arvoon. Vaikka pitää tietysti muistaa, että suurimalle osalle ihmisistä sillä ei ole mitään rahallista arvoa.

Tuo P17 pistin jonka ostin, on vasta matkalla minulle. Nykyisin varsinaisia löytöjä ei enää pysty tekemään, on pistin yleensä ostettava toiselta keräilijältä. Tämäkin on lähdössä minulle Sotkamosta, jonne se joutui Englannista. Tässä vaiheessa pistimien keräily onkin muuttunut enemmän omistamiseksi, eikä niinkään löytämiseksi. Minusta keräilyn suurin arvo onkin juuri tuossa löytämisen riemussa, se on tavattoman jännittävää löytää jotain kiinnostavaa mitä odottamattomimmista paikoista. On vain osattava pitää silmät auki ja oikeasti tiedettävä asioista jotain.

Kommentointia

Kohtuullisen matalaotsaista kommentointia tänään duunissa. Ilmanlaatu ei ole ainoa asia, jonka vaihtumista odotan.

Olen paha

Varastin idean V:ltä.

Pilkahdus valoa

Uusi Bond oli hintansa arvoinen, raaka ja epätasaisuuteen asti ulottuvalla rosoisuudellaan. Herra Craig on pystynyt tuomaan uuden ja kiinnostavan 007:n, ilman että on täysin hävittänyt Bondin ominaisuuksia. Huomattavaa on, että kaikki ne Bondin maneerit ovat edelleen tuossa hahmossa, mutta enemmän tukemassa kuin luomassa hahmoa.

Uusi ja raaempi Bond koskettaa sitä osaa minussa, jonka mielestä on täysin normaalia ottaa hengiltä kaikki vastustajani. Olla tuntematta asian tiimoilta mielenliikutusta ja siirtyä vain kylmästi eteenpäin. Eräänlaista psykopatiaa ja kykyä iskeä sinne missä se eniten sattuu. Kuvailee oikeastaan aika hyvin uutta ja vaaleampaa Bondia ja se kiehtoo minua suuresti. Kyse ei ole enää jo kertaalleen piirretyst karrikatyyristä vaan jostain uudesta hahmosta. Toisaalta on tunnustettava, että pidin myös Dalttonista.

Elokuva ei kuitenkaan ole mikään mestariteos, ei oikeastaan millään osa-alueella. Kameratyöskentely on ehkä jotain sellaista mikä nousee ylitse muiden, mutta yksi se ei riitä nostamaan elokuvaa kovin korkealle. Viihdyttävä se joka tapauksessa oli ja katsoisin sen mielelläni toisenkin kerran.

Alun päätähuimaavat kamera-ajot olivat jotain sellaista missä ei normaalilla havantokyvyllä varustettua ihminen voi muuta kuin haukkoa henkeään. Kuvakulmat ja leikkaukset ovat kuin sevililaisen veitsitaistelun jäljiltä. Alussa pyrittiin selvästi samanlaiseen herätykseen kuin Casino Royalen alussa oli, mutta tässä mentiin halpaan. Alkuperäinen ajatus nopeampana ja komeampana ei ole kaksi kertaa parempi kuin alkuperäinen. Häkellyttävän alun jälkeen elokuva asettui paremmin kosketeltaviin jaksoihin. Niihin pystyi syventymään ja jopa huomioimaan yksityiskohtia jopa niin paljon, että moottoriveneen peräaalto aiheutti tunnekuohun. Se ei vain mennyt oikein.

Elokuvasta huokui nyt jälkeen päin ajateltuna musiikkimaailmasta tuttu ilmiö. Uusi artisti on tehtyt upean debyytin, vuosien kovan työn ja harjoituksen jälkeen. Levy-yhtiö yllättyneenä satumaisesta onnesta, päättää rahastaa uudella suosiolla ja tuo toisen albumin kauppoihin liian aikaisin. Tästä elokuvasta puuttui samankaltainen viimeistely kuin Casino Royalessa oli. Quantum of Solance oli hyvä, mutta se ei ollut samanlainen veitsen terällä kirjoitettu ja viimeistelty kokonaisuus kuin edellinen oli. Elokuva oli hyvä, mutta olisimme ansainneet jotain vielä parempaa.

Obama, Osama ja injektioneula

Maailmalla on taas tapahtunut, Egyptissä on löydetty pyramidi ja jenkeissä valittu uusi presidentti. En usko, että tapahtumilla on toisiinsa mitään yhteyttä, mutta tulipa vain mieleeni kun ei oikein muutakaan ole mielessä. Tai on tietysti, mutta ne eivät kaikki kuulu tähän ja en siksi niistä kirjoita.

Obaman voittoa seurannutta hysteriaa on helppo verrata jonkinlaiseen hysteriaan, aivan kuin koko länsimainen maailma olisi saanut uuden messiaan. Kyseessä on todennäköisesti enemmän kyse Bushin epäsuosio kuin uusi uskonnollinen suuntaus. Mikä on Bushin poliittinen testamentti? Ainakin hänet muistetaan kahdesta sodasta ja vuosisadan pahimmasta talousmyllerryksestä. Itse asiassa voisi sanoa, että viime vuosien merkittävin ihminen on ollut Osama Bin Laden, lähettämällä edustajansa iskeytymään WTC torneihin. Ilman niitä iskuja olisimme todennäköisesti eläneet varsin leppoisassa maailmassa. Afganistanin sotaa ei ainakaan olisi tullut ja sen myötä kynnys Irakin valloittamiseen olisi ollut huomattavasti suurempi. Tosin Saddamin hirttäminen taisi olla W:n lahja omalle isälleen - makaaberia, mutta mahdollista.

Sodat toivat mukanaan amerikkalaisen sotateollisuuden kultaisen ajan, en tiedä onko koskaan käytetty niin suuria summia tappamiskoneiden ostamiseen. Prosenttuaalisesti ehkä, mutta yksittäisinä summina ei varmasti. Tätä rahanpolttoa on osaltaan tukenut kansalaisten järjetön kulutusvimma, aivan kuin kenellekkään ei olisi tullut mieleen ajatus, että laina pitää joskus maksaa takaisin. Talouden perusteet ovat yksinkertaisesti kadonneet tältä planeetalta ja seuraukset ovat arvattavissa.

Soppaan lisätään vielä öljyyn liittyvät ongelmat ja ilmaston muutos, tämä on kolmas lämmin ja sateinen syksy peräkkäin. Ensimmäinen oli suuri ihmetyksen aihe, mutta tänä vuonna kukaan ei ole ainakaan ääneen ihmetellyt mihin lokakuun loska on hävinnyt. Todennäköisesti se tulee joskus tammikuun alussa jos ollenkaan, ainakin itsenäisyyspäivä tulee olemaan synkkä ja märkä.

Tunnelma on väistämättä aavistuksen synkkä ja tympiintynyt. Tekisi mieleni tehdä jotain oikeasti merkityksellistä, mutta en keksi mitä se voisi olla. Mieleeni tulee ensimmäisenä kattovalon sammutus, mutta jotenkin se ei tunnu tarpeeksi merkitykselliseltä. Aivan kuin heroiinia piikittäisi hyttysen kokoisella injektioneulalla.

Liikaa ilmakehiä

Tilannepäivitys auton renkaisiin liittyen. Kävin tänään huoltoasemalla missä oli kunnolla toimiva paineilmapistooli, sitä paitsi nyt ei tarvinnut ajaa renkaita lämpimiksi. Rengaspaineet oli laitettu 2,5 bariin kun ne auton suositusten mukaan pitää olla 2,2 baria. Kannattaa muistaa, että se vasen eturengas oli alkujaan täytetty siihen kolmeen ilmakehään. Ei ihme, että ajotuntuma oli oikeastaan aika kamala. Nyt kaikissa renkaissa on suosituksen mukaiset 2,2 baria ja tuntuma tiehen on huomattavasti parempi. Jännä miten suuri ero tuollakin asialla lopulta oli.

Tärppi ja liukkaat kalliot

Olin eilen sunnuntaina kalastamassa kuten suunnitelmaan kuului. Päivän saldo jäi heikoksi, sillä en saanut reissulta mitään kouriin tuntuvaa kotiin viemiseksi. Yksi tärppi tosin oli, mutta sekin vain sen aikaa, että ehdin virnistää. Kala ei ollut kiinni kuin ehkä 5 - 6 sekunttia ja sen jälkeen sylkäisi metallin suustaan. Tietysti tuo menee minun piikkiin kun en suorittanut riittävää vastaiskua, mutta minkä sille enää mahtaa. Alkuperäinen isku oli sitä paitsi niin heikko, että aluksi luulin sen aiheuttajaksi pohjakosketusta. Tunne oli hyvin tyypillinen koukun tarttuessa kasvustoon ja irtoavan siitä nykäyksittäin. Vasta parin sekunnin jälkeen lopetin kelaamisen ja tunnistin kalaksi. Siinä vaiheessa tämä kuitenkin kyllästyi metalliin ja siirtyi muualle.

Vieheenä minulla oli pieni kuparin värinen taimen uistin, jossa toisessa reunassa oli oranssi tehostekuvio. Päivä oli harmaan sateinen, taivas täydellisessä pilvipeitossa ja voimakas lounaistuuli. Vesi oli hyvin kirkasta ja kylmää. En ole koskaan oikein kunnolla perehtynyt tuohon veden ja valon yhteisvaikutukseen, että osaisin valita uistimiani sen mukaisesti. Menen useimmiten oman aavistukseni perässä ja tämä on tietysti näkynyt saaliin määrässä, sillä ei voi kehua. Tietysti tätäkin voisi lukea netistä ja opiskella asiaa, mutta kovin vakavasti en tuollaista osaa ottaa. Minulle kalastus on aina ollut enemmän itse kalastusta kuin saaliin saamista. Toisaalta en voi kieltää etteikö uistimissani olisi koukut edelleen kiinni, osa jopa uudelleen koukutettuina tai teroitettuina.

Porkkalanniemi oli kaunista maisemaa, yllättävän metsäistä maastoa pitkälle niemen kärkeen saakka. Vasta aivan rannassa oli tuttuja hiottuja kallioita ja jäkälän peittämiä kiviä. Itse asiassa jäkälää oli niin paljon, että parhaimmilla heittopaikoille ei yksinkertaisesti uskaltanut mennä. Koko päivän kestänyt tihkusade oli kyllästänyt kalliojäkälät ja tehnyt niistä todella liukkaita. En uskaltanut mennä kovin lähelle rantaa ihan pelkän uimisen pelossa. Jäin kuitenkin miettimään, että onko tuo Porkkalanniemi ainoa kunnollinen kalapaikka tässä Helsingin ympäristössä? Pakkohan tässä on oltava muitakin rantakallioita, joihin voi mennä uittamaan uistinta. Olen miettinyt tuota Uutelan ulkoilualuetta, siinä on avointa rantaa myös jonkin verran ja uskoisin, että siellä on ainakin pari kalasajan mentävää koloa. Vaikka katsotaan tuota nyt, ehtii vielä toisenkin kerran miettimään minne on menossa.

Ai niin, Porkkalanniemessä näkyi myös kolme metsäkaurista. Meinasivat kävellä auton eteen, mutta tulivat järkiinsä.

Porkkala via Hong Kong

Aluksi on avauduttava, sain autoon eilen perjantaina talvirenkaat ja kaikki ei ollut kunnossa. Ajotuntuma oli outo ja auto puolsi oikealle puolelle todella voimakkaasti. Huoltoasemalle päästyäni syykin selvisi, rengaspaineet olivat muuten ihan hyvät, mutta vasempaan etupyörään oli painettu ylipainetta. Oikeasti aika paljon ylipainetta ja ihmettelen vain mikä siinä on ollut takana. Edellisen auton renkaissa oli aivan sama juttu kun ne sai tuolta samasta paikasta. Kunhan tilanne vähän rauhoittuu niin käyn toisen kerran katsomassa rengaspaineet, sillä nyt renkaat olivat ajon jäljiltä lämpimät. Puoltaminen kuitenkin loppui.

Kävin tänään Hong Kongissa, pitkästä aikaa visiitti tuollaiseen krääsäkauppaan ja löysin sen mitä olin hakemassa. Ainakin melkein, ennakkoaavistus oli oikea, että sieltä löytää kalastustarvikkeita kohtuuhinnoilla. Ajatuksena minulla oli koukuttaa nuo vanhat uistimeni uusilla koukuilla, mutta menin sitten töpeksimään sen verran, että ostin väärän kokoisia koukkuja. Harmittaa, mutta minkäs tuolle mahtaa. Siimaleikarit ja uistinrenkaat sentään löytyivät, niin ja sain lopulta ostettua itselleni uuden kalapakin. Siis sen muovisen laatikon, jossa kanniskellaan erilaisia uistimia.



Tarkoitus olisi lähteä huomenna sunnuntaina virvelöimään vaikka säätiedotus lupailee sadetta. Pitää vain pukeutua sään mukaisesti ja olla varovainen rantakallioilla, ne tuppaavat olemaan liukkaita. Tosin olenhan minä ennenkin kallioilla kulkenut. Kalan saamisen suhteen en ole kovin luottavainen, se kun ei ole koskaan ollut kovin varmalla pohjalla. Tosin olen ennekin sanonut, että kalastamisessa on tärkeintä se itse kalastus. Sitä on vaikea selittää täysin ummikolle, mutta siihen liittyy tunne yhteydestä ympäröivään luontoon. Raikas suolainen ilma, meren ääni ja se taivas. Tietysti siinä on myös sitä kuuluisaa saalistusviettiä, jännitystä siitä tuleeko kalaa seuraavalla heitolla.

Ei onneksi ilmaiset

Pahus kun tuntuu hyvältä vielä näin pari päivää myöhässä. Pelastin vedonlyöntirahastoni aavistamalla oikein. Bordeaux oli vieraskentällä parempi kuin romanian ylpeys Cluj, maalein 2-1 ja se tiesi oikein veikanneille palautusta. Viiden euron panoksella, palautus oli 14 euroa eli yhdeksän euroa puhdasta voittoa. Halvat on huvit, mutta ei onneksi ilmaiset.

Sexy and sassy

Meillä kävi tänään töissä nuori kaunis nainen, oikein fiksusti pukeutuneena ja oikein näyttävä tapaus. On käynyt ennenkin ja olen pistänyt merkille kohtuullisen aistikkaan pukeutumisen, myös aikaisemmin. Tänään huomioni kiinnittyi kuitenkin hänen kenkiinsä ja niiden korkeisiin korkoihin. Kengät puolustivat paikkaansa ja täydensivät huoliteltua kokonaisuutta, mutta ongelmallista niissä oli se korko.

Tämä kyseinen kaunis nuori nainen ei yksinkertaisesti osannut kävellä niillä kengillään ja muuten niin huoliteltu kokonaisuus meni täysin hukkaan. Sääli, sillä korkokenkien ainut positiivinen ominaisuus on juuri visuaalisuus ja nyt se ei vain toiminut. Neidit ja rouvat, korkokengillä pitää osata kävellä, muuten se vain näyttää typerältä.

Riskaapelia

Taisin lyödä typerän vedon. En ole kovin vakuuttunut, että oli fiksu veto laittaa viisi euroa kiinni huomenna pelattavassa mestareiden liigan pelissä. Pelaaminen reilusti yli kahden kertoimella Bordeauxin voiton puolesta, ei sovi mitenkään siihen strategiaan joka minulla on vedonlyönnissä. Olen päätynyt siihen, että paras tapa lyödä vetoa on ultrakonservatiivinen strategia. Pelaa vain ja ainoastaan ns. varmoja kohteita, joissa voiton todennäköisyys on todella suuri. Esimerkkinä Arsenal vs. Honka Espoosta. Voi huoletta sanoa, että Arsenal voittaisi tuollaisen ottelun useammin kuin yhdeksän kertaa sadasta.

Tietysti tuollaisissa "varmoissa" kohteissa palautuskerroin on minimaalinen, mutta joka kerta se on suurempi kuin yksi. Tarkoittaa, että sijoitetun pääoman tuottoprosentti on aina suurempi kuin normaalilla pankkitilillä. Itse asiassa jopa 1,10 kerroin antaa kaksi kertaa suuremman tuoton kuin korkeakorkoinen säästötili. Tietysti vaara on suurempi kuin säästötilillä, mutta siksi sitä kutsutaankin uhkapeliksi. Tarkoitus on kuitenkin minimoida riskit ja silti saada huomattavasti suurempi tuotto pääomalle kuin konventionaalisissa sijoitusmuodoissa.

Huomenna pelattava CFR Cluj vs. Bordeaux peli on niin sanottu mustahevonen. Kauden yllättäjä on ehdottomasti ollut Romanian mestarijoukkue Cluj, jonka olemassa olo oli ainakin minulle täysin tuntematon vielä joitakin viikkoja sitten.

Perustan väitteeni mustastahevosesta siihen, että Cluj on ylisuorittanut. Se on pelannut todella hyvin ja kiusannut kahta suurempaa joukkuetta niin vieraissa kuin kotonaan. Chelsea ja Roma ovat A-lohkon suuria joukkueita, mutta Bordeaux on mielestäni silti todennäköisempi voittaja Clujia vastaan pelattavassa ottelussa. Huolimatta siitä, että peli pelataan Romaniassa. Ranskassa joukkue haki selvästi tasapeliä, mutta hävisi yhdellä maalilla. Kotona heidän on pelattava avoimemmin ja se todennäköisesti sopii myös ranskalaisille. Kummankin joukkueen on voitettava jos jatkohaaveet tahdotaan vielä pitää elossa, joten en jaksa uskoa tasapeliin. Siihen kummallakaan ei ole varaa.