Kyllähän sitä tietää, että oma elämä on niin mitätön käsite, ettei siitä kannattaisi oikeastaan edes ääneen puhua. Sitä ei kuitenkaan vain pysty ihan kunnolla käsittämään, sillä kyse on kuitenkin niin läheisestä asiasta. Lisäksi perspektiivin puute saa pienetkin asiat näyttämään tavallista suuremmalta. Missä me menemme ja mihin meidän pitäisi oikeasti kiinnittää huomiota? En minä vain tiedä, mutta ohessa hieno animaatio siitä, kuinka vähäpätöinen meidän kaikkien elämää suuremmat asiat oikeasti ovat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti