tiistai 19. heinäkuuta 2011

Päällikön erikoinen

Aikaisin ja samalla vahvin mielikuva lyhytpiippuisesta revolverista minulla on jostakin elokuvasta, missä mafiatappajaa ohjeistettiin jättämään ase murhapaikalle. Sillä tavalla sitä ei voitaisi mitenkään yhdistää ampujaansa. Elokuvassa aseen eduiksi luettiin myös sen äänekkyys, kylmäverinen surma keskellä lounasaikaa, niin äänekkäällä aseella jäykistäisi katsojat kauhusta paikalleen. Eikä kukaan uskaltaisi tehdä elettäkään paon estämiseksi. En tiedä onko tuo kaikki totta, mutta eräänlaista logiikkaa väittämien takana kyllä on.

Smith & Wessonin Model 36 on jotain hyvin klassista ja ehkä siksi se puhuttelee minua. Sen muotokieli puhuu jostain sellaisesta mitä ei saavuteta millään muulla aseella. Siihen nivoutuu yhdistelmä voimaa ja minimalistista käytännöllisyyttä, tavalla jota vaikkapa Glock 17 ei ole.

Suomessa tuollaista harvemmin näkee, sillä Model 36 Chief's Special on käsittääkseni taskuase. Se mahtuu "sisämitoiltaan 140 x 190 millimetrin suuruiseen laatikkoon", joten hyväksyttävää käyttötarkoitusta ei tuollaiselle juuri ole. Vanhojen legendojen mukaan, taksimiehillä oli mahdollisuus saada taskuase turvallisuuden vuoksi, mutta tiedä näistä.

Elokuvissa ja TV-sarjoissa revolveri on sen sijaan näytellyt useasti.
Hiemankin vanhempi poliisisarja, niin etsivän aseena oli kyseinen "päällikön erikoinen". Sillä asetta kaiketi aikoinaan myytiinkin paljon, pieni ja helposti kätkettävä muoto, tekivät siitä suositun viranomaisten kakkosaseena.

Haluaisinko minä itselleni tuollaisen? Tietysti, hetkeäkään epäröimättä. Olisiko minulla sille mitään järkevää käyttötarkoitusta? Tuskin. Radalla se tietysti olisi upea ja varmasti hauska ammuttava.

Ei kommentteja: