Olen keksinyt yhden pääsyyn omaan ajatusympyrään, mutta en vielä hyvää ratkaisua kuinka tämän ratkaisen. Kurja juttu, mutta toisaalta jokin todella arvokas harvoin on helposti saavutettavaa.
Eilinen jalkapallopeli oli muuten aika hieno kokemus. Ottelutapahtuma aina 19 minuuttiin saakka oli jotain aivan uskomatonta, tunnelmaltaan jopa parempaa kuin Suomi - Venäjä karsintaottelussa. Varsinkin se johtomaali 1-0 oli kertakaikkiaan upeaa ja suloista, vaikka en raitapaitoja kannata sen suuremmin. Rafinhan oma maali oli jotakin todella epätoivoista, olin aivan puulla päähän kun hirmuinen purkupallo kalahti ensiksi tolppaan ja pomppaa siitä maalin toiseen päätyyn. Kamala hiljaisuus lankesi koko yleisöön ja käsijarru solahti päälle. Ilman tuota maalia olisin uskonut HJK:n pystyvän voittamaan kotonaan, sillä niin hyvältä peli näytti. Kurjaa, mutta elämä ja jalkapallo on kuin tenniksen pelaamista koripallolla ja krokettimailalla.
Huvittaisi käydä Turussa katsomassa sikäläistä museota. Sitä mihin on säilötty ja kaivettu esille paikallista keskiaikaa. Lähin kosketus keskiaikaan minulla on tuolta lahden toiselta puolelta, missä vanha kaupunki tuo hyvin esille miltä kauppakaupungissa on aikoinansa näyttänyt. Suomessa siitä ajasta ei taida olla paljoa jäljellä ja siksi Turussa käynti olisi kaiketi aiheellista asiasta kiinnostuneelle. Katsotaan nyt kuitenkin, mikään ei ole kiveen kirjoitettua. Suunnitelmat ovat muuttuneet tämän kesän aikana useammankin kerran.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti