Kävin tänään mielenkiintoisen ja kohtalaisen syvällisen keskustelun avioliitosta, henkilökohtaisesta taloudesta sekä instituutioiden muutoksista. En lähde referoimaan sitä tähän sen tarkemmin, mutta ajatuksia se herätti. Periaatteessa keskustelu pyöri talouden ympärillä ja siinä mikä on talouden osuus ihmisten yhteisessä elämässä.
Käsittääkseni avioero johtaa lähes poikkeuksetta lusikoiden jakamiseen, mikäli jostain syystä ei ole nähty aiheelliseksi avioehdon laatimista. Tällä hetkellä avioehto taitaa olla aika marginaalinen sopimus, vaikka avioliitossa on ennen kaikkea kyse kahden ihmisen taloudellisesta liitosta. Kaksi toisistaan välittävää ihmistä haluaa yhdistää voimavaransa paremman tulevaisuuden toivossa. Huomatkaa, että kirjoitin voimavarat, sillä vain muutama sukupolvi taaksepäin ei (taloudellisia) resursseja ollut. Sitä taustaa varten avioliiton aikana kerätty omaisuus oli oikeudenmukaista jakaa tasan, kumpikin oli omalla työpanoksellaan sitä kerryttänyt.
Tänään elämme maailmassa, jossa avioon pyrkivillä on usein jo omaa, aikaisemmin kertynyttä varallisuutta. Kovin kummalliselta kuulostaa, että myös tämä tulisi jakoon eron tapahtuessa. Veikkaanpa, että avioliitto tulee muuttumaan tulevaisuudessa. Voin helposti kuvitella ajan ja tilanteen, jossa avioehdon kirjaaminen on enemmän sääntö kuin poikkeus. Sitä mukaa kun vaurastumme, kasvaa myös tarve varautua mahdollisiin riskitekijöihin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti