Hesarin kolumnisti Virpi Salmi ilmeisesti kirjoittaa minulle, mutta en ymmärrä miksi. En tunne naista, enkä tiedä kuka hän on. Riittävän tärkeä henkilö hän ei ole Wikipediaan, jota käytän yleensä julkisuuden henkilöiden tunnistamiseen.
Ei hän suoraan henkilökohtaisesti minulle kirjoita, mutta ilkkuvaan sävyyn kirjoitettu kolumni suomalaiselle jalkapallofanille osuu allekirjoittaneeseen. Pidän jalkapallosta. Muuten kirjoitus on aika hoopo. Kuinka ihminen viitsii hyökätä toisen kimppuun vain koska tämä sattuu pitämään jostain sellaisesta mistä kirjoittaja ei pidä. Virpi vaikuttaa näiltä kuuluisilta oikein ajattelijoilta.
(otsikko on ihan oikein kirjoitettu)
tiistai 30. elokuuta 2011
Tosi kurja kesä
Kyllä nyt voi jo kaikella röyhkeydellä sanoa, että tämä kesä oli todella huono ukkoskesä. Minä en nähnyt koko kesän aikana kuin pari hassua salamaa ja hieman enemmän kuului jyrinää. Aivan uskomattoman heikko tulos kun kuitenkin kesä oli salamamittarin mukaan harvinaisen ukkosrikas.
Pidän ukkosista ja salamista vielä enemmän, mutta en ole hetkeäkään innoissani kun näen ukkosmyrskyn sääkartalla. Ne pitää kokea, nähdä ja tuntea. Tämä on tältä kesältä jäänyt kokonaan väliin, sillä suurin osa ukkosista on pyörinyt Länsi-Suomessa ja jossain muualla. Täällä missä minä olen, on ollut hiljaista. Kovin hiljaista.
Kurjaa.
Pidän ukkosista ja salamista vielä enemmän, mutta en ole hetkeäkään innoissani kun näen ukkosmyrskyn sääkartalla. Ne pitää kokea, nähdä ja tuntea. Tämä on tältä kesältä jäänyt kokonaan väliin, sillä suurin osa ukkosista on pyörinyt Länsi-Suomessa ja jossain muualla. Täällä missä minä olen, on ollut hiljaista. Kovin hiljaista.
Kurjaa.
sunnuntai 28. elokuuta 2011
Viikonloppukirjoitus
Eilen oli tekemisen täytteinen päivä. Kesäkauden päättänyt kesätori Lahden takana, mistä ostin purkillisen herkkukurkkuja. Oikein mitään muuta ostettavaa siellä ei ollut. Toki leipä, kala ja liha olisivat olleet herkullisia, mutta tarkoitus oli saada kalaa ihan itse.
Viisi tuntia piiskaten vettä ja uistinpakin 1,5 kertaa läpikäyneenä oli tunnustettava ettei kala ollut syönnillään. Jälkimmäiset pari tuntia vetouistelua tuotti kuitenkin yhden parin kilon hauen, joka onneksi pääsi itse koukuista irti. Sitä ei tarvinnut nostaa veneeseen, joten painoarvio on toki silmämääräinen.
Ainut ylös asti syötäväksi kelpaava kala oli reilu puolen kilon ahvena. Sellainen 35 cm pitkä ja 560g painanut ahven oli savustettuna oikein maittavaa. Tämän päivän proteiiniannos lähes täysin, joten ei sekään reissu ollut ihan huti.
Harvoin olen urheilun takia herännyt keskellä yötä, mutta viime öinen nyrkkeilyottelu oli kyllä sen arvoinen Robert Heleniuksen löylyttäessä Valko-Venäjän Sjarhei Ljahovitshin. Ottelu oli mielestäni tasaisempi kuin edellinen ottelu Samuel Petersiä vastaan, sillä suomalainen oli ajoittain jopa hankaluuksissa. Sjarhein välietäisyydellä tapahtunut nyrkkeily ja paikoin raivoisat sarjat olivat jotain mihin Helenius ei selvästi ollut tottunut.
Normaalisti etäisyyteen ja hyvin tekniseen nyrkkeilyyn perustuva Robertin taistelu ei oikein toiminut. Ehkä ongelmaksi muodostui kyvyttömyys astua takaisin ja säilyttää oikea etäisyys vastustajaan. Tämä on kyllä aika rankasti kirjoitettu kaverista joka kuitenkin hallitsi ottelua lähes täydellisesti ja tyrmäsi vastustajan yhdeksännen erän alussa.
Tyrmäyksessä oli sitä raivoisaa tehokkuutta, joka tekee suomalaisesta todella Pohjoisen painajaisen. Ne lyönnit ovat räjähtävän kovia ja uskomattoman tarkkoja. Mielestäni ei vielä missään mielessä samalla tavalla valmis nyrkkeilijä kuin Wladimir Klitschko heinäkuun ottelussaan, mutta ehdottomasti matkalla sinne. Uskaltaisin väittää, että Robert Helenius tulee vielä olemaan nyrkkeilyn raskaan sarjan maailmanmestari. Eikä siihen mene kovin montaa vuotta.
Viisi tuntia piiskaten vettä ja uistinpakin 1,5 kertaa läpikäyneenä oli tunnustettava ettei kala ollut syönnillään. Jälkimmäiset pari tuntia vetouistelua tuotti kuitenkin yhden parin kilon hauen, joka onneksi pääsi itse koukuista irti. Sitä ei tarvinnut nostaa veneeseen, joten painoarvio on toki silmämääräinen.
Ainut ylös asti syötäväksi kelpaava kala oli reilu puolen kilon ahvena. Sellainen 35 cm pitkä ja 560g painanut ahven oli savustettuna oikein maittavaa. Tämän päivän proteiiniannos lähes täysin, joten ei sekään reissu ollut ihan huti.
Harvoin olen urheilun takia herännyt keskellä yötä, mutta viime öinen nyrkkeilyottelu oli kyllä sen arvoinen Robert Heleniuksen löylyttäessä Valko-Venäjän Sjarhei Ljahovitshin. Ottelu oli mielestäni tasaisempi kuin edellinen ottelu Samuel Petersiä vastaan, sillä suomalainen oli ajoittain jopa hankaluuksissa. Sjarhein välietäisyydellä tapahtunut nyrkkeily ja paikoin raivoisat sarjat olivat jotain mihin Helenius ei selvästi ollut tottunut.
Normaalisti etäisyyteen ja hyvin tekniseen nyrkkeilyyn perustuva Robertin taistelu ei oikein toiminut. Ehkä ongelmaksi muodostui kyvyttömyys astua takaisin ja säilyttää oikea etäisyys vastustajaan. Tämä on kyllä aika rankasti kirjoitettu kaverista joka kuitenkin hallitsi ottelua lähes täydellisesti ja tyrmäsi vastustajan yhdeksännen erän alussa.
Tyrmäyksessä oli sitä raivoisaa tehokkuutta, joka tekee suomalaisesta todella Pohjoisen painajaisen. Ne lyönnit ovat räjähtävän kovia ja uskomattoman tarkkoja. Mielestäni ei vielä missään mielessä samalla tavalla valmis nyrkkeilijä kuin Wladimir Klitschko heinäkuun ottelussaan, mutta ehdottomasti matkalla sinne. Uskaltaisin väittää, että Robert Helenius tulee vielä olemaan nyrkkeilyn raskaan sarjan maailmanmestari. Eikä siihen mene kovin montaa vuotta.
torstai 25. elokuuta 2011
keskiviikko 24. elokuuta 2011
Paahtoleipäarvostelu
Kirjoitin joskus omasta mielestäni hauskan pussikeittoarvostelun, joten haluan jatkaa aiheesta ainakin tämän verran. Sillä erolla tietysti, että tämä on arvostelu Perheleipurien luomupaahtoleivästä.
Löysin kyseisen tuotteen joitakin aikoja sitten Stockan herkusta ja päädyin ostamaan alennuksen yllyttämänä. Ei sillä, että sieltä kaupasta koskaan saa mitään todella edullista, mutta usein hyvinkin laadukasta syötävää.
Kyseessä on päällisin puolin kovin klassisen oloinen paahtoleipä, joskin taikinaan on saatu sekoitettua suuri määrä kaikenlaisia aineita. Enkä ole kovin varma voiko leipää edes kutsua aidoksi paahtoleiväksi. Hieman oudolta se kyllä kuulostaa, sillä mielessäni liitän paahtoleivän puhtaasti vehnäjauhosta leivottuun leipään. Leivän muoto on kuitenkin hyvin perinteinen paahtoleivän muoto ja siksi kait sille on nimi annettu.
Palat ovat juuri sopivan kokoisia. Eivät liian pieniä, vaikka ovatkin pienehkön puoleisia. Ostan usein amerikan malliin tehtyä paahtoleipää, jonka palat ovat todella paljon suurempia kuin tässä Perheleipureiden leipomuksessa.
Tuoreena leipä on juuri sellaista kuin paahdetun paahtoleivän kuuluukin olla. Sopivan rapeaa, eikä se murusta liikaa. Se maistuu hyvältä ja sopii erinomaisesti niin juuston kuin leikkeleenkin alustaksi. Tuntuu kuin optimaalisen paahdon löydyttyä, leipä saa rapeutta aina sisuksiaan myöten. Asia mitä ei aina voi sanoa paahtoleivistä puhuttaessa. Joidenkin paahtoleipien sisus jää usein pehmeäksi, mitä ei mielestäni kuuluisi paahtoleivälle päästä käymään.
Kilohinta on paahtoleiväksi kallis, joten en ole siirtynyt kaikkia paahtoleipäostoksiani Perheleipureille. Toisaalta kilohinta on yli puolet halvempi kuin joissakin muissa leipälajeissa. Mitä muuten en pysty ymmärtämään. Kuinka on mahdollista, että leivän kilohinta on käytännössä tuplaantunut viimeisen vuoden aikana?
Suosittelen, pidän ja ostan tulevaisuudessakin.
(Positiivisuudestaan huolimatta tämä ei ole maksettu mainos, mutta otan kyllä mielelläni vastaan paahtoleipäpussin tai pari.)
Kyseessä on päällisin puolin kovin klassisen oloinen paahtoleipä, joskin taikinaan on saatu sekoitettua suuri määrä kaikenlaisia aineita. Enkä ole kovin varma voiko leipää edes kutsua aidoksi paahtoleiväksi. Hieman oudolta se kyllä kuulostaa, sillä mielessäni liitän paahtoleivän puhtaasti vehnäjauhosta leivottuun leipään. Leivän muoto on kuitenkin hyvin perinteinen paahtoleivän muoto ja siksi kait sille on nimi annettu.
Palat ovat juuri sopivan kokoisia. Eivät liian pieniä, vaikka ovatkin pienehkön puoleisia. Ostan usein amerikan malliin tehtyä paahtoleipää, jonka palat ovat todella paljon suurempia kuin tässä Perheleipureiden leipomuksessa.
Tuoreena leipä on juuri sellaista kuin paahdetun paahtoleivän kuuluukin olla. Sopivan rapeaa, eikä se murusta liikaa. Se maistuu hyvältä ja sopii erinomaisesti niin juuston kuin leikkeleenkin alustaksi. Tuntuu kuin optimaalisen paahdon löydyttyä, leipä saa rapeutta aina sisuksiaan myöten. Asia mitä ei aina voi sanoa paahtoleivistä puhuttaessa. Joidenkin paahtoleipien sisus jää usein pehmeäksi, mitä ei mielestäni kuuluisi paahtoleivälle päästä käymään.
Kilohinta on paahtoleiväksi kallis, joten en ole siirtynyt kaikkia paahtoleipäostoksiani Perheleipureille. Toisaalta kilohinta on yli puolet halvempi kuin joissakin muissa leipälajeissa. Mitä muuten en pysty ymmärtämään. Kuinka on mahdollista, että leivän kilohinta on käytännössä tuplaantunut viimeisen vuoden aikana?
Suosittelen, pidän ja ostan tulevaisuudessakin.
(Positiivisuudestaan huolimatta tämä ei ole maksettu mainos, mutta otan kyllä mielelläni vastaan paahtoleipäpussin tai pari.)
tiistai 23. elokuuta 2011
Menkää itseenne ja ajatelkaa!
Minua ihmetyttää ja ärsyttää nämä uutiset, joiden mukaan X:n palkat ovat kohtuuttomat ja X:n kohdalle voi aina laittaa sen hetkisen kateuden kohteen. Siitähän tässä on kuitenkin pohjimmiltaan kyse. "Minusta kun nyt on kohtuutonta, että joku saa näin paljon enemmän liksaa kuin minä".
Sitä ihmettelijät eivät koskaan tunnu käsittävän, että se korkea palkka perustuu aina johonkin. Useimmiten työntekijän taitoihin ja lahjoihin. Ei kukaan estä herra tai rouva Nönnönnöötä ajamasta formulaa niin hyvin, että joku on valmis maksamaan siitä sinulle EUR 30,000,000 vuodessa.
Kyllähän se rivimiehestä tuntuu hassulta, että yritysjohtajalle maksetaan vuodessa 100 kertaa enemmän, mutta pitäisi huomioida lähtökohta. Ei mikään yritys maksa rivityöntekijälle niin paljoa palkkaa. Miksikö, no siksi, että rivimiehen työnkuvan osaa tehdä niin moni muukin henkilö. Tekijöitä riittää aina.
Kyse on siitä, että niin kauan kuin jollakin on varaa maksaa kovaa palkkaa, se on vapaassa demokratiassa mahdollista. Samalla jokaisella on vapaassa demokratiassa mahdollisuus kouluttautua tehtävään, josta maksetaan niin perhanasti palkkaa. Samassa vapaassa demokratiassa on täysin mahdollista myydä oma osaamisensa siihen hintaan, minkä joku on siitä valmis maksamaan.
Se ei ole vapaata demokratiaa, missä yhteiskunta asettaa palkkakaton kansalaistensa ansiokehitykselle. Eikä ruikuttamisesta ja kateudesta kukaan mitään maksa. Ne eivät vaadi mitään erityistä taitoa, eivät edes taitoa ajatella edes vähän alusta.
Sitä ihmettelijät eivät koskaan tunnu käsittävän, että se korkea palkka perustuu aina johonkin. Useimmiten työntekijän taitoihin ja lahjoihin. Ei kukaan estä herra tai rouva Nönnönnöötä ajamasta formulaa niin hyvin, että joku on valmis maksamaan siitä sinulle EUR 30,000,000 vuodessa.
Kyllähän se rivimiehestä tuntuu hassulta, että yritysjohtajalle maksetaan vuodessa 100 kertaa enemmän, mutta pitäisi huomioida lähtökohta. Ei mikään yritys maksa rivityöntekijälle niin paljoa palkkaa. Miksikö, no siksi, että rivimiehen työnkuvan osaa tehdä niin moni muukin henkilö. Tekijöitä riittää aina.
Kyse on siitä, että niin kauan kuin jollakin on varaa maksaa kovaa palkkaa, se on vapaassa demokratiassa mahdollista. Samalla jokaisella on vapaassa demokratiassa mahdollisuus kouluttautua tehtävään, josta maksetaan niin perhanasti palkkaa. Samassa vapaassa demokratiassa on täysin mahdollista myydä oma osaamisensa siihen hintaan, minkä joku on siitä valmis maksamaan.
Se ei ole vapaata demokratiaa, missä yhteiskunta asettaa palkkakaton kansalaistensa ansiokehitykselle. Eikä ruikuttamisesta ja kateudesta kukaan mitään maksa. Ne eivät vaadi mitään erityistä taitoa, eivät edes taitoa ajatella edes vähän alusta.
sunnuntai 21. elokuuta 2011
Keltareunaiset aarteet
Eihän säilömisessä ole mitään järkeä, mutta olen ymmärtänyt ettei ongelma oli harvinainen. Lehden tilaajat käsittävän lehden olevan jotain erilaista kuin tavallinen aikakausilehti. Jotain sellaista jonka pariin voi palata tulevaisuudessa ja lukea artikkelin uudestaan. Oikeastaan tuo on hyvin loogista, sillä suuri osa artikkeleista saa syvyyttä ajan kanssa ja niihin pystyy lisäämään mielessään uusia näkökulmia.
Vaikka tiedän kyllä kuinka paperin ohuella pohjalla tuon väittämän logiikka oikeasti on. Se minkä ihmiinen lukee, katoaa joko päästä tai siirtyy pitkäaikaiseen muistiin, josta jalostuu uusiksi ajatuksiksi. Ei siinä auta pölyä keräävä kasa keltareunaisia lehtiä.
Periaatteessa olisi varmasti parasta vapauttaa ne luontoon, kiertoon tai ihan vain päästää menemään.
perjantai 19. elokuuta 2011
Elämän sisältö
Upea ja uskomaton taistelu HJK:n voittaessa Schalke 04 eilen Eurooppaliigan viimeisellä karsintakierroksella. Sanoin ennen peliä keskiviikkona, että mikäli HJK pelaa samalla tavalla kuin se pelasi ensimmäiset 18 minuuttia Dinamoa vastaan, on voitto jopa mahdollista. En minä tuohon kuitenkaan niin paljoa uskonut, että olisin lyönyt rahaa kotijoukkueen puolesta. Uskomattoman kaunis voitto kuitenkin, unohtamatta tietenkään sitä tosiasiaa, että kyse on vasta puolikkaasta voitosta. Viikon päästä on uusi ja kovempi koitos edessä ja toivon todella, että YLE näyttää kyseisen ottelun suorana. Muuta vaihtoehtoa ei ole.
Keskiviikkona oli viiden ruokalajin Celebration menu perinteikkäässä ravintola Karljohanissa. Asetelmat ovat vaihtuneet siihen, että pääsen nauttimaan siitä kun isoraha tarjoaa. Eikä sellaisesta voi kieltäytyä. Varsinkaan kun on niin hyvä ravintola kuin Karljohan oikeasti on. Pieni ja meluisa, mutta sen antaa anteeksi hyvän ruoan ja juoman johdosta.
Startterina Toast Skagen; Katkarapuja, chilimajoneesia ja siianmätiä paahtoleivällä.
- Erittäin hyvä ja tasapainoinen annos. Katkarapuja oli runsaasti ja chilimajoneesi keräsi koko annoksen yhteen. 5/5
Alkukeittona kanttarellikeittoa ja basilikavaahtoa. Pehmeää, täyteläistä ja tuoreen makuista. Kanttarellit olivat pieniä, mutta hienostuneen makuisia. 5/5
Pääruoka oli paistettua poronfileetä, juurespyttipannua ja tummaa puolukkakastiketta. Pyttipannu taiteili erinomaisen ja hyvän välimaastossa. Kastikkeen kanssa lähes täydellinen makujen tasapaino, mutta kastiketta olisin kaivannut hieman enemmän. Poro yksinkertaisesti parasta mitä olen syönyt. 4/5
Jälkiruokajuustoina oli kolmea erityyppistä juustoa, roqueford papillonin tunnistin. Ehkä kolme vuotiasta cheddaria ja kotimaista vaaleaa lehmän(?) maidosta tehtyä juustoa, jonka nimi meni minulta ohi. Epätasaisin annos, jota olisin miettinyt vielä hieman enemmän. 3/5
Makea jälkiruoka oli rommipannacotta ja ananas sorbeeta. Sorbeen tunnistin ananakseksi vasta lukiessani sen nyt ruokalistalta. Hieman mielikuvitukseton annos, enkä ymmärrä miksi jokaiseen helsingissä syötävään makeaan jälkiruokaan lisätään automaattisesti ananaskirsikka. 3/5
Arvosana 4/5 eli menisin mielelläni uudestaan. Ehdottomasti myös oman rahan paikka.
Video ei liity mitenkään mihinkään minuun liittyvään.
Keskiviikkona oli viiden ruokalajin Celebration menu perinteikkäässä ravintola Karljohanissa. Asetelmat ovat vaihtuneet siihen, että pääsen nauttimaan siitä kun isoraha tarjoaa. Eikä sellaisesta voi kieltäytyä. Varsinkaan kun on niin hyvä ravintola kuin Karljohan oikeasti on. Pieni ja meluisa, mutta sen antaa anteeksi hyvän ruoan ja juoman johdosta.
Startterina Toast Skagen; Katkarapuja, chilimajoneesia ja siianmätiä paahtoleivällä.
- Erittäin hyvä ja tasapainoinen annos. Katkarapuja oli runsaasti ja chilimajoneesi keräsi koko annoksen yhteen. 5/5
Alkukeittona kanttarellikeittoa ja basilikavaahtoa. Pehmeää, täyteläistä ja tuoreen makuista. Kanttarellit olivat pieniä, mutta hienostuneen makuisia. 5/5
Pääruoka oli paistettua poronfileetä, juurespyttipannua ja tummaa puolukkakastiketta. Pyttipannu taiteili erinomaisen ja hyvän välimaastossa. Kastikkeen kanssa lähes täydellinen makujen tasapaino, mutta kastiketta olisin kaivannut hieman enemmän. Poro yksinkertaisesti parasta mitä olen syönyt. 4/5
Jälkiruokajuustoina oli kolmea erityyppistä juustoa, roqueford papillonin tunnistin. Ehkä kolme vuotiasta cheddaria ja kotimaista vaaleaa lehmän(?) maidosta tehtyä juustoa, jonka nimi meni minulta ohi. Epätasaisin annos, jota olisin miettinyt vielä hieman enemmän. 3/5
Makea jälkiruoka oli rommipannacotta ja ananas sorbeeta. Sorbeen tunnistin ananakseksi vasta lukiessani sen nyt ruokalistalta. Hieman mielikuvitukseton annos, enkä ymmärrä miksi jokaiseen helsingissä syötävään makeaan jälkiruokaan lisätään automaattisesti ananaskirsikka. 3/5
Arvosana 4/5 eli menisin mielelläni uudestaan. Ehdottomasti myös oman rahan paikka.
Video ei liity mitenkään mihinkään minuun liittyvään.
maanantai 15. elokuuta 2011
Kasvattajaseura Arsenal
Olihan se jo aikakin saada tuo Fabregas-Barcelona-Arsenal saaga päätökseen. Käsittämättömän pitkäsoutuinen ja naurettavan dramaattinen siirtoshow on nyt päättynyt kun Fabregas siirtyi odotetusti Barcelonan riveihin. Siellä hän pelaa numerolla neljä ja tulee kilpailemaan peliajastaa Xavin, Iniestan, Mascheranon, Keitan, Busquetsin ja Thiagon kanssa. Unohtamatta tietenkään Messiä, joka seikkailee jossain keskikentän ja hyökkäyksen välissä.
Nimilista kertoo todennäköisesti juuri kaiken oleellisen. Cesc on tottunut olemaan joukkueen suuri tähti, mutta Barcelonan joukkueessa kaveri tulee olemaan tähti muiden tähtien joukossa. Automaattista pelipaikkaa tuskin löytyy jos peliesitykset alkavat pikkuisenkin yskimään. Toisaalta Xavi on jo 31 vuotias, joten hänen korvaajakseen Arsenalin ykkösnimi on todennäköisesti ostettu.
Mielenkiintoista nähdä miten tuo joukkue tulee muuttumaan ja kuinka uusi ratas istuu jo toimivaan moottoriin. Oma veikkaus on, että ei aivan saumattomasti, mutta jotenkin vaikea kuvitella tilannetta, jossa Cesc juuttuisi vaihtopenkille tai jopa katsomon puolelle.
Arsenalin kannalta tilanne on käsittämättömän huono. Miten yhdestä Valioliigan kiistattomista huippujoukkueista on tullut huippujoukkue, josta parhaat tähdet lähtevät pois kun ovat pääsemässä kehityksensä huipulle? Fabregas tahtoi pois, Samir Nasri on käsittääkseni lähtökuopissa. Samoin Nicklas Bendtner, joka omasta mielestäni on yksi Arsenalin harvoista todellisista maalintekijöistä.
Noh.. mitäpä minä selitän. Ihmettelen vain, vaikka en asiasta paljoa edes ymmärrä.
Nimilista kertoo todennäköisesti juuri kaiken oleellisen. Cesc on tottunut olemaan joukkueen suuri tähti, mutta Barcelonan joukkueessa kaveri tulee olemaan tähti muiden tähtien joukossa. Automaattista pelipaikkaa tuskin löytyy jos peliesitykset alkavat pikkuisenkin yskimään. Toisaalta Xavi on jo 31 vuotias, joten hänen korvaajakseen Arsenalin ykkösnimi on todennäköisesti ostettu.
Mielenkiintoista nähdä miten tuo joukkue tulee muuttumaan ja kuinka uusi ratas istuu jo toimivaan moottoriin. Oma veikkaus on, että ei aivan saumattomasti, mutta jotenkin vaikea kuvitella tilannetta, jossa Cesc juuttuisi vaihtopenkille tai jopa katsomon puolelle.
Arsenalin kannalta tilanne on käsittämättömän huono. Miten yhdestä Valioliigan kiistattomista huippujoukkueista on tullut huippujoukkue, josta parhaat tähdet lähtevät pois kun ovat pääsemässä kehityksensä huipulle? Fabregas tahtoi pois, Samir Nasri on käsittääkseni lähtökuopissa. Samoin Nicklas Bendtner, joka omasta mielestäni on yksi Arsenalin harvoista todellisista maalintekijöistä.
Noh.. mitäpä minä selitän. Ihmettelen vain, vaikka en asiasta paljoa edes ymmärrä.
keskiviikko 10. elokuuta 2011
Yhteisön parhaimmat voimat
Erään blogin pitäjä on ilmeisesti käynyt luennolla, opiskelemassa sodan historiaa. En tuollaista kurssia ole mistään bongannut, mutta toisaalta enpä ole hirveästi edes katsellut. Jotenkin tuntuu, että opiskelu tältä alkavalta syksyltä rajoittuu aivan muihin aiheisiin. Jos niihinkään.
Kirjoitus oli mielenkiintoinen ja olisin voinut tarttua pariinkin kohtaan, mutta tartun tähän. Mikä on nuorten miesten sotaan osallistumisen päättävä syy, miksi yhteiskunnan tulevaisuus uhraa potenttiaalisesti oman henkensä sen säilymisen puolesta?
Minun on vaikea hyväksyä käsitystä, että nuoret miehet ovat yhteiskunnan hyödyttömin osa, mutta en näe tuota ratkaisevana syynä sotaan osallistumisessa. Taistelussa ihmisjoukot ovat pohjimmiltaan tasavertaisia, yksilöt ovat erilaisia, mutta suuressa joukossa erot tasoittuvat. Tämä on mielestäni erittäin tärkeää kun ajatellaan sodankäyntiä, sillä sodassa voittaminen perustuu käytännössä lähes aina johonkin vastustajasta saavutettuun etulyöntiasemaan.
Lähitaistelussa 20 nuorta ja tervettä miestä ovat perusolettamuksena nopeampia, ketterämpiä ja kestävämpiä kuin ryhmä 40 vuotiaita miehiä. Älykkyydestä ja kokemuksen tuomasta edusta on tietysti hyötyä, mutta pitkässä juoksussa nämäkin tasoittuvat. Se kumpi lyö ensimmäisenä, voittaa todennäköisesti taistelun. Lähitaistelussa nämä erot kutistuvat millisekuntteihin ja niissä uskon nuoren miehen olevan ylivertaisessa asemassa varttuneempaan mieheen verratessa.
Joten yhteisön etua puolustavat sen parhaimmat voimat. Näin on käynyt aina sodankäynnin historiassa. Kun kehityksessä on tapahtunut edistysaskel, ihminen on koekäyttänyt sitä sodankäynnissä. Me haluamme voittaa vastustajamme ja siihen tarvitaan yleensä aina se pieni ylivoiman tuoma etu.
Tietysti samaan soppaan kuuluu muitakin aineksia, mutta tämän uskoon olevan ehkä se perimmäinen syy. Ei se ainakaan ole käsitys siitä, että nuoret miehet olisivat yhteisölleen kaikista tarpeettomin hyödyke.
Kirjoitus oli mielenkiintoinen ja olisin voinut tarttua pariinkin kohtaan, mutta tartun tähän. Mikä on nuorten miesten sotaan osallistumisen päättävä syy, miksi yhteiskunnan tulevaisuus uhraa potenttiaalisesti oman henkensä sen säilymisen puolesta?
Minun on vaikea hyväksyä käsitystä, että nuoret miehet ovat yhteiskunnan hyödyttömin osa, mutta en näe tuota ratkaisevana syynä sotaan osallistumisessa. Taistelussa ihmisjoukot ovat pohjimmiltaan tasavertaisia, yksilöt ovat erilaisia, mutta suuressa joukossa erot tasoittuvat. Tämä on mielestäni erittäin tärkeää kun ajatellaan sodankäyntiä, sillä sodassa voittaminen perustuu käytännössä lähes aina johonkin vastustajasta saavutettuun etulyöntiasemaan.
Lähitaistelussa 20 nuorta ja tervettä miestä ovat perusolettamuksena nopeampia, ketterämpiä ja kestävämpiä kuin ryhmä 40 vuotiaita miehiä. Älykkyydestä ja kokemuksen tuomasta edusta on tietysti hyötyä, mutta pitkässä juoksussa nämäkin tasoittuvat. Se kumpi lyö ensimmäisenä, voittaa todennäköisesti taistelun. Lähitaistelussa nämä erot kutistuvat millisekuntteihin ja niissä uskon nuoren miehen olevan ylivertaisessa asemassa varttuneempaan mieheen verratessa.
Joten yhteisön etua puolustavat sen parhaimmat voimat. Näin on käynyt aina sodankäynnin historiassa. Kun kehityksessä on tapahtunut edistysaskel, ihminen on koekäyttänyt sitä sodankäynnissä. Me haluamme voittaa vastustajamme ja siihen tarvitaan yleensä aina se pieni ylivoiman tuoma etu.
Tietysti samaan soppaan kuuluu muitakin aineksia, mutta tämän uskoon olevan ehkä se perimmäinen syy. Ei se ainakaan ole käsitys siitä, että nuoret miehet olisivat yhteisölleen kaikista tarpeettomin hyödyke.
tiistai 9. elokuuta 2011
Pesäpallon kansansuosio dramaattisessa nousussa Lontoossa!
Ei minulla ole tarkoitus tehdä tästä aseblogia, mutta oheinen uutinen oli mielestäni mielenkiintoinen. Aseet ovat edelleen osa meidän elämää, jos ei nyt aivan arkipäivää niin ainakin pahaa päivää.
Karmaisevia kokemuksia varmasti Lontoossa ja muualla Britanniassa, mutta jotenkin vaikea uskoa, että niinkin sivistyneessä valtiossa todella luisutaan anarkiaan. Todennäköisesti kyse on yhteiskunnan jakautumisesta niihin, joilla ei ole mitään menetettävää ja niihin joilla on jotain puolustettavaa. Siitä syystä pesäpallomailojen ja muiden luvanvaraisten lyömäaseiden myynti on lähtenyt räjähtävään kasvuun. Itse asissa ehkä minunkin kannattaisi laittaa eBay:n sivuille pesäpallomaila myyntiin. Siitä saattaisi saada sievoisen summan vierasta valuuttaa.
Työkaveri heitti tänään mielenkiintoisen kysymyksen ilmoille. Jos pitäisi muuttaa 1000 vuotta varhaisempaan aikaan, niin mihin paikkaan muuttaisin? Edellytyksenä oli, että elintaso tulisi olemaan yhteiskunnan keskiluokkaista elämää. Köyhillä kun on aina kurjaa ja rikkailla on aina "hauskaa", oli ajankohta mikä tahansa.
Jouduin lähestymään asiaa sen kautta, mikä oli 1011 yhteiskunnan vallitseva elintaso. Brittein saaret putosivat pois käytännössä välittömästi, sillä käsitykseni mukaan sen aikainen keskiluokka asui edelleen samoissa mökeissä sikojen kanssa. Sitä paitsi, Viikingit olivat hyvin voimakas tekijä sen aikaisessa elämässä niillä kulmilla. Enkä haluaisi kohdata heitä ns. saamapuolelta.
Inkat ovat aina kiehtoneet, mutta 1000 vuotta sitten Inkavaltiota ei nykykäsityksen mukaan oltu vielä perustettu. Elämä olisi saattanut olla varsin alkeellista, kuten se oli varmasti Suomessa ja Skandinaviassakin. Sitä paitsi, pohjoisessa olisi ollut pirun kylmää.
Kauko-Idän maissa keskiluokka ja muut alamaiset ovat sen sijaan käsitykseni mukaan lähes aina olleet olemassa melkeinpä ainoastaan johtajiaan varten. Kurja tapa elää jos minulta kysytään. Afrikka tipahti pois muuten vain, liikaa vähän kaikkea kurjaa ja vaarallista.
Tulin lopulta siihen tulokseen, että Konstantinopoli olisi todennäköisesti ollut se paikka missä olisin halunnut asua ja elää vuoden 1011 keskiluokkaista elämää. Elämä Bysantin kulta-aikana kaupungissa, joka on aikansa ehkä edistynein ja sivistynein paikka, kuulostaa paikalta jossa olisi voinut viihtyä. Vaikea kuvitella, että keskiluokkainen elämä olisi ollut niin kamalaa. Jos vaikka olisi kestänyt sen kirkoissa käynnin ja ylenpalttisen "kreikkalaisuuden".
Toinen minkä heitin ilmoille oli Venetsia, mutta ehkä Konsantinopoli olisi silti minun valintani. Ajatusleikkinä hauska ja hieman erilainen, sillä aikaisemmin on lähtenyt liikkeelle ajatuksesta, että mikä aika olisi kiinnostava.
Karmaisevia kokemuksia varmasti Lontoossa ja muualla Britanniassa, mutta jotenkin vaikea uskoa, että niinkin sivistyneessä valtiossa todella luisutaan anarkiaan. Todennäköisesti kyse on yhteiskunnan jakautumisesta niihin, joilla ei ole mitään menetettävää ja niihin joilla on jotain puolustettavaa. Siitä syystä pesäpallomailojen ja muiden luvanvaraisten lyömäaseiden myynti on lähtenyt räjähtävään kasvuun. Itse asissa ehkä minunkin kannattaisi laittaa eBay:n sivuille pesäpallomaila myyntiin. Siitä saattaisi saada sievoisen summan vierasta valuuttaa.
Työkaveri heitti tänään mielenkiintoisen kysymyksen ilmoille. Jos pitäisi muuttaa 1000 vuotta varhaisempaan aikaan, niin mihin paikkaan muuttaisin? Edellytyksenä oli, että elintaso tulisi olemaan yhteiskunnan keskiluokkaista elämää. Köyhillä kun on aina kurjaa ja rikkailla on aina "hauskaa", oli ajankohta mikä tahansa.
Jouduin lähestymään asiaa sen kautta, mikä oli 1011 yhteiskunnan vallitseva elintaso. Brittein saaret putosivat pois käytännössä välittömästi, sillä käsitykseni mukaan sen aikainen keskiluokka asui edelleen samoissa mökeissä sikojen kanssa. Sitä paitsi, Viikingit olivat hyvin voimakas tekijä sen aikaisessa elämässä niillä kulmilla. Enkä haluaisi kohdata heitä ns. saamapuolelta.
Inkat ovat aina kiehtoneet, mutta 1000 vuotta sitten Inkavaltiota ei nykykäsityksen mukaan oltu vielä perustettu. Elämä olisi saattanut olla varsin alkeellista, kuten se oli varmasti Suomessa ja Skandinaviassakin. Sitä paitsi, pohjoisessa olisi ollut pirun kylmää.
Kauko-Idän maissa keskiluokka ja muut alamaiset ovat sen sijaan käsitykseni mukaan lähes aina olleet olemassa melkeinpä ainoastaan johtajiaan varten. Kurja tapa elää jos minulta kysytään. Afrikka tipahti pois muuten vain, liikaa vähän kaikkea kurjaa ja vaarallista.
Tulin lopulta siihen tulokseen, että Konstantinopoli olisi todennäköisesti ollut se paikka missä olisin halunnut asua ja elää vuoden 1011 keskiluokkaista elämää. Elämä Bysantin kulta-aikana kaupungissa, joka on aikansa ehkä edistynein ja sivistynein paikka, kuulostaa paikalta jossa olisi voinut viihtyä. Vaikea kuvitella, että keskiluokkainen elämä olisi ollut niin kamalaa. Jos vaikka olisi kestänyt sen kirkoissa käynnin ja ylenpalttisen "kreikkalaisuuden".
Toinen minkä heitin ilmoille oli Venetsia, mutta ehkä Konsantinopoli olisi silti minun valintani. Ajatusleikkinä hauska ja hieman erilainen, sillä aikaisemmin on lähtenyt liikkeelle ajatuksesta, että mikä aika olisi kiinnostava.
sunnuntai 7. elokuuta 2011
Tyrmäyslinkki
Oma mielipiteeni asiasta on kaiketi tullut jo selväksi, mutta laitetaan vielä linkki oikein asiantuntijoiden mielipiteeseen.
Hyvin pitkälle samoja ajatuksia ja kysymyksiä aseiden koottua säilytystä vastaan kuten minullakin. Hyvä huomio myös uuden aselain jälkeisestä ajasta, nyt reilun puolentoista kuukauden jälkeen lupahakemuksien määrä on suorastaan romahtanut. Todennäköisesti asiaan vaikuttaa ennen kaikkea suuri luparyntäys ennen uuden lain voimaanastumista, kuin mikään muu todellinen muutos käyttäytymisessä.
Mielenkiintoista mitä Tuomioja ja Vanhanen oikein ajattelivat kun moisia ajatuksia heittivät ilmoille. Oliko kyse todella puhtaasti vihamielisyydestä aseharrastusta vastaan vai suojattiinko sillä jotain muuta poliittista päätöstä / tapahtumaa.
Hyvin pitkälle samoja ajatuksia ja kysymyksiä aseiden koottua säilytystä vastaan kuten minullakin. Hyvä huomio myös uuden aselain jälkeisestä ajasta, nyt reilun puolentoista kuukauden jälkeen lupahakemuksien määrä on suorastaan romahtanut. Todennäköisesti asiaan vaikuttaa ennen kaikkea suuri luparyntäys ennen uuden lain voimaanastumista, kuin mikään muu todellinen muutos käyttäytymisessä.
Mielenkiintoista mitä Tuomioja ja Vanhanen oikein ajattelivat kun moisia ajatuksia heittivät ilmoille. Oliko kyse todella puhtaasti vihamielisyydestä aseharrastusta vastaan vai suojattiinko sillä jotain muuta poliittista päätöstä / tapahtumaa.
lauantai 6. elokuuta 2011
Betoniviidakon mustikat
Luovun suunnitelmastani tehdä mustikkahilloa. Se tuntuu jotenkin ylipääsemättömältä tehtävältä, sillä hillon keittäminen on siirtynyt eteenpäin nyt jo puolentoista viikon ajan. Ei minulla mitään pakottavaa tarvetta edes ole keittää mustikkahilloa. Loppujen lopuksi sitä kuluu vuoden aikana ehkä yhteensä puoli purkkia.
Ostin kuitenkin litran mustikoita, hintaan EUR 6,00 / litra. Minulla ei ole aavistustakaan onko se kallista vai halpaa, todennäköisesti kuitenkin kalliimpaa. Mietin sitäkin, että kävisin poimimassa itse mustikoita, kuten olen joskus tehnyt. Tein kuitenkin laskelmia, eikä se ole kannattavaa touhua. Sitä saa kerätä aika hyvällä apajalla, että pääsee kannattavuuden puolelle. Ottaen tietysti huomioon, että asun betoniviidakossa.
Sain puhelimeen lopultakin asennettua Sports Tracker ohjelman ja se vaikuttaa hemmetin kivalta. Ehkä se sytyttää uudestaan kipinän käydä ulkona lenkkeilemässä.
Ostin kuitenkin litran mustikoita, hintaan EUR 6,00 / litra. Minulla ei ole aavistustakaan onko se kallista vai halpaa, todennäköisesti kuitenkin kalliimpaa. Mietin sitäkin, että kävisin poimimassa itse mustikoita, kuten olen joskus tehnyt. Tein kuitenkin laskelmia, eikä se ole kannattavaa touhua. Sitä saa kerätä aika hyvällä apajalla, että pääsee kannattavuuden puolelle. Ottaen tietysti huomioon, että asun betoniviidakossa.
Sain puhelimeen lopultakin asennettua Sports Tracker ohjelman ja se vaikuttaa hemmetin kivalta. Ehkä se sytyttää uudestaan kipinän käydä ulkona lenkkeilemässä.
keskiviikko 3. elokuuta 2011
Minä kutsuin Paholaista
Ihanampaa kuin seistä
vanhan leiripaikan luona
on juoda maljallinen
vahvaa viiniä juovuksissa.
Tarjoilija:
tummat silmät,
hoikka vartalo,
sopusuhtainen,
täyteläiset pakarat.
Ja seurue nuorukaisia,
ei kömpelöitä typeryksiä,
ei idiootteja,
ei moukkia.
Tarjoilija kulkee,
malja kiertää,
viini hehkuu
kuin soihtu,
ja tarjoilijan posket,
punastuneet,
saavat ruusut unohtumaan.
Jos tahdot flirttailla,
hän torjuu sinut.
Hyvänen aika,
ei tuollaista!
Joka tahtoo
olla kahden hänen kanssaan,
ei voi toivoa enempää
kuin suukon tai kaksi.
Minäkin pelkäsin
jäädä kahden hänen kanssaan,
rakkaus
sai minut vapisemaan.
Minä kutsuin Paholaista
ja sanoin:
Voi sinua,
mikään ei auta!
Minä ja rakkaani
olemme niin lähellä,
emme silti yhdessä!
Tuo vanhus
pehmitti hänet,
ryhtyi parittajaksi
on sitä vieläkin!
- abú Nuwás
vanhan leiripaikan luona
on juoda maljallinen
vahvaa viiniä juovuksissa.
Tarjoilija:
tummat silmät,
hoikka vartalo,
sopusuhtainen,
täyteläiset pakarat.
Ja seurue nuorukaisia,
ei kömpelöitä typeryksiä,
ei idiootteja,
ei moukkia.
Tarjoilija kulkee,
malja kiertää,
viini hehkuu
kuin soihtu,
ja tarjoilijan posket,
punastuneet,
saavat ruusut unohtumaan.
Jos tahdot flirttailla,
hän torjuu sinut.
Hyvänen aika,
ei tuollaista!
Joka tahtoo
olla kahden hänen kanssaan,
ei voi toivoa enempää
kuin suukon tai kaksi.
Minäkin pelkäsin
jäädä kahden hänen kanssaan,
rakkaus
sai minut vapisemaan.
Minä kutsuin Paholaista
ja sanoin:
Voi sinua,
mikään ei auta!
Minä ja rakkaani
olemme niin lähellä,
emme silti yhdessä!
Tuo vanhus
pehmitti hänet,
ryhtyi parittajaksi
on sitä vieläkin!
- abú Nuwás
tiistai 2. elokuuta 2011
Kalifornialainen byrokratia
Olen hämmästynyt ja kummastunut siitä, mistä tässä maassa maassa riittää tutkijoita, joiden päätutkimuskohteena on ruoka. Eikä niinkään tutkimustavoitteena kuinka hernekeitosta tehdään vieläkin parempaa ruokaa, tai kuinka grilliruoka pystyisi parantamaan heinänuhan. Eipä sentään, heidän suurin ja kirkkain tavoitteensa on kertoa ihmisille kuinka ruoka on vaarallista.
- Ruoan paistaminen on luultua epäterveellisempää. (Lähde: YLE)
- Syöpäjärjestöt: Suomalaiset syövät liikaa lihaa. (Lähde: HS)
Minä taidan käydä paistamassa pihvin ja paistan huomenna toisen.
**
Minua ottavat päähän
ihmiset puheineen: "Kadu!"
Mitä minun asiani
kuuluvat ihmisille?
Jos olen tuleen tuomittu,
mitä siinä ruikutus auttaa?
Jumala rankaisee minua
ja piinaa loputtomasti.
Jos taas minun sallitaan
elää paratiisissa autuaana,
mitä se teille kuuluu?
Isänne naivat äitejänne.
- abú Nuwás
- Ruoan paistaminen on luultua epäterveellisempää. (Lähde: YLE)
- Syöpäjärjestöt: Suomalaiset syövät liikaa lihaa. (Lähde: HS)
Minä taidan käydä paistamassa pihvin ja paistan huomenna toisen.
**
Minua ottavat päähän
ihmiset puheineen: "Kadu!"
Mitä minun asiani
kuuluvat ihmisille?
Jos olen tuleen tuomittu,
mitä siinä ruikutus auttaa?
Jumala rankaisee minua
ja piinaa loputtomasti.
Jos taas minun sallitaan
elää paratiisissa autuaana,
mitä se teille kuuluu?
Isänne naivat äitejänne.
- abú Nuwás
maanantai 1. elokuuta 2011
Turhautumista ja läntisen maailman kulta-aika
Viikonloppuna olin varustautunut tekemään mustikkahilloa ja mustikkapiirakkaa, mutta kaupassa ei myyty mustikoita. Ostin M&M karkkeja, joista minun pitäisi vieroittaa itseni taas pois. Hemmetin pahoja karkkeja kun niitä oikein pysähtyy maistelemaan.
Tuntuu etten ole kirjoittanut tänne mitään lukemisen arvoista pitkään aikaan. Toisaalta tämä on mukavaa puuhaa kun sen turhautuneen tunnelman ylitse pääsee, puurtaa päin ja lävitse kuin yöperhonen aamu-usvasta.
Olen ajatellut globaalia velkakriisiä ja varallisuuden uusjakoa. Oliko 1900-luvun läntisen maailman kulta-aika ja jos oli, niin onko se nyt ohitse?
**
Kuva ei ole minun, mutta olen flirttailut hänen kanssaan.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)