Retkeilyä

Viime viikonloppu oli täynnä retkeilyä. Lauantaina Tallinnassa ystävä M:n kanssa ja tuli taas todettua, että vaikka kaupunkiin ei voi oikein eksyä niin ei siellä silti oikein tiedä miten minnekin pääsee. Kyllä meistä kumpikin noin suurinpiirtein tietää missä Stockmann on, mutta ei sitä vain löytynyt. Tiedä sitten oliko se mikään suuri menetys, mutta hieman se harmittaa sillä sen piti kuitenkin olla koko reissun yksi tärkeimmistä kohteista. Viimeksi sieltä löytyi fiksu pullo viskiä ja nyt jäi kokonaan näkemättä.

Pikallisissa kaupoissa tuli sen sijaan käytyä kun ovat helpommin löydettävissä, mutta mitään todella kiinnostavaa ei löytynyt. Oli siellä muutama oikein fiksu neule, mutta ne eivät olleet tehty minun vartalolleni. Harmillista, mutta minkäs teet. Kauluspaitoja oli kanssa, mutta alennus koski vain kaupan alennuskortin omistajia ja minulla ei sellaista tietenkään ole. Nekin siis jäivät sinne.

Koko reissun parhaimmat annit olivat sitten jossain muualla kuin kaupoissa. Ystävä M oli oma itsensä ja hänen kansaan meillä riittää aina keskusteltavaa. Sain lyhyen yhteenvedon Hangon kunnallispolitiikasta ja miten asiat makaavat siellä suunnalla. En oikein osaa suhtautua siihen kaupunkiin ainakaan tällä hetkellä vaikka olenkin siellä viettänyt niin suuren osan elämästäni. Ehkä asian tekee hankalaksi se, että sillä paikalla ei oikein ole asemaa elämässäni tällä hetkellä. Käyn siellä vain kääntymässä ja mitään todellista syytä siellä käymiselleni ei ole. Asia olisi täysin eri jos omistaisin paikasta kesäasunnon tai jotain muuta pysyvämpää.

Tallinnasta käteen jäi purkillinen salmiakkieläimiä, hammasharja, oliiviöljyä, valkosipulijauhetta ja mehiläisvahakynttilöitä. Löysin kynttilät ortodoksisesta katedraalista missä ne olivat halvempia kuin pienet kivet. Olisi pitänyt ostaa enemmänkin, mutta toisaalta saahan niitä varmasti täältäkin. Ja jotain mitä ei ole liikaa arvostaa enemmän kuin sellaista mitä voi tuhlata aina kun mieli tekee. Muuten matka oli aika tyhjänpäiväinen. Mitään todella mainittavaa ei ollut, ruoka oli hyvää ja kehuista päätellen M sai pitkästä aikaa parasta kanaa. Hyvä juttu.

Sunnuntai olikin sitten viikonlopun toinen matkapäivä, tällä kertaa Turkuun. En ole oikein koskaan todella käynyt siellä vaan aina pysähtynyt ja lähtenyt takaisin ennen kuin on kunolla ehtinyt kissaa sanomaan. Tällä kertaa olisin ehtinyt, mutta silti sekin jäi tekemättä. En lopulta tutustunut kaupunkiin kuin parin kilometrin verran, kävelemällä Aurajoen rantaa ensiksi torin vierestä alas ja sitten aivan rantaa myöden takaisin ylös. Huolimatta siitä, että minun ylitseni meinattiin ajaa heti ensimmäisellä suojatiellä oli tunnustettava kaupungin viehättävyys.

Onhan kyseessä vanha ja historiallinen kaupunki, mutta en oikein ollut osannut odottaa tuollaista. Minulle tuli väistämättä mieleen Göteborg, Tukholma tai jopa Kuopio sillä kaupungista henki jotain omaa ja ainutlaatuista. Kuuntelin paljon paikallisten miesten puhetta ja veneily tuntui olevan kärkipään aihe eilen sunnuntaina. Huolimatta siitä, että suurin osa kuuntelusta tapahtui Veritas stadionilla. En osaa tässä pukea sitä sanoiksi, mutta jokin minua siinä kaupungissa viehätti. Haluaisinko asua siellä? En tältä istumalta osaa sanoa, mutta onhan se mahdollista. Pois suljettua se ei ole ja minun kirjoissani se merkitsee yleensä jo aika paljon. Johtuiko se muuten minusta vai oliko Turussa normaalia tiheämmässä erilaisia grilli ja kebab paikkoja?

Koko Turun reissun tarkoitus oli käydä käydä neiti T:n kanssa katsomassa jalkapalloa, FC Inter Turku vs. FC Honka Espoo. Valitettavasti neiti T oli kehittänyt itselleen aika ikävän taudin ja oli parasta jättää hänet kotiinsa sairastamaan. Itse asiassa oli todennäköisesti muutenkin hyvä ratkaisu, sillä vaikka peli itsessään oli yksi parhaimmista mitä Suomessa olen nähnyt, oli sade todella märkä kokemus. Penkkirivillä kuusi, katsomon kattona oleva lippa on pelkkä huono vitsi jos ilmassa on edes pieni tuulen hekäisy. Eilen sitä oli melkein yhtä paljon kuin sadetta ja kokemus oli todella märkä ja melko hyinen.

Peli itsessään oli kuitenkin todella hyvä, molemmat joukkueet jaksoivat pelat maata pitkin huolimatta märästä ja varmasti todella raskaasta nurmesta. Tasatulos oli ottelun tapahtumien kannalta oikeidenmukainen, sillä kummallakin oli omat paikkansa maaliin. Yksikään veto ei kuitenkaan tällä kertaa osunut. Sääli, sillä olin lyönyt 10 euroa Hongan puolesta vetoa.

Mitään otteluraporttia en tule tähän kirjoittamaan, mutta en voi olla kuin ihmettelemättä Hongan Haaralan pelaamista, sillä se ei todellakaan ollut kovin hyvää eilen sunnuntaina eikä torstaina UEFA Cupin ottelussa. Toivottasti kyse on vain hetkellisestä kuopasta, sillä pelaaja on muuten ihan hyvä. Muita mieleen jääneitä pelaajia olivat Hermanni Vuorinen ja Interiltä Sami Sanevuori ja Domagoj Abramovich. Yksittäisten pelaajien esiinnostaminen on vaikeaa, sillä kumpikin pelasi hyvin joukkueena. Todella harvinaista kotimaisessa jalkapallossa ja odotan molemmista joukkueista vielä paljon.

Sen verran jouduin muuten antamaan periksi ennen ottelua, että ostin itselleni FC Inter Turun kaulaliinan. En muistanut ottaa mukaan edes JJK:n huivia ja ottelun ajaksi oli pakko saada jotain kaulan ympärille. Olisin todennäköisesti sairastunut itsekin jos en olisi sitä ostanut, mutta mikäs siinä. Todella tyylikäs huivi ja onhan minulla selvät siteet Interiin. Olen ollut kaksi kertaa työharjoittelussa Alfons Håkansin hinaajilla, joten pakkohan minun on sitäkin joukkuetta kannattaa.