On ihmeteltävä korkeimman oikeuden tämän perjantain tuomiota, jonka mukaan oikein tehty poikalapsen ympärileikkaus ei ole rikos. Eikö tuota tuomiota voida tulkita myös niin, että uskonnonvapaus on asetettu ruumiillisen koskemattomuuden edelle?
Tuntuu kovin erikoiselta, että alaikäisen lapsen ruumiiseen saa tehdä korjaamattomia merkkejä perinteen ja uskonnon nimissä. Mitäpä jos lapsi kasvaessaan vieraantuu vanhempiensa uskonnosta? Käsittääkseni esinahkaa ei saa kovin helpolla takaisin, liekö täysin mahdotonta. Toinen mielenkiintoinen näkökulma tuomioon saadaan, kun sitä tarkastellaan tasa-arvon näkökulmasta. Tyttöjen ympärileikkaus on ja pysyy edelleen rankaistavana tekona, käsittääkseni se rinnastetaan törkeään pahoinpitelyyn. On tietysti totta, että tekona naisen ympärileikkaus on radikaalimpi kuin miehellä, mutta kyse on periaatteesta. Kumpaakin voidaan perustella aivan samoin argumentein, ikivanha kulttuurisidonnainen riitti.
Silti mies on tässä asiassa erilaisessa asemassa kuin nainen, nyt jopa korkeimman oikeuden asettamana. On totta, että oikein tehtynä mies pystyy elämään elämänsä ilman ongelmia, mutta käytännössä puhutaan kuitenkin esinahan irtileikkaamisesta. Se jos mikä on sukupuolielimien silpomista. Ongelmalliseksi päätös muuttuu kun asiaa aletaan käsittelemään periaatteiden tasolla, käytännössä miehen ja naisen ympärileikkaus kun kuitenkin on kaksi täysin erilaista asiaa.
Eniten minua tässä asiassa ihmetyttää juuri tuo uskonnon ja kulttuurin asettaminen fyysisen koskemattomuuden edelle. Onko lapsen tatuointi sallittua ja hyväksyttävää jos molemmat vanhemmat ovat tatuoineet omalle iholleen kuvan enkelistä ja paholaisesta? Eihän tatuointikaan ole oikein tehtynä vaarallista ja auttaa lasta sopeutumaan omaan tatuoituun perheeseensä.
Syyskuussa joensuulainen aviopari tuomittiin 15 päiväsakon suuruiseen sakkorangaistukseen lasten tukistamisesta. Vanhemmat pitivät tukistamisia, luunappeja ja läimäytyksiä oikeutettuna hätävarjeluna tai pakkotilatekona. Raamattua tuntevat muistavat mitä Sananlaskujen kirjassa sanotaan lasten kasvatuksesta, "Joka vitsaa säästää, se vihaa lastaan; mutta joka häntä rakastaa, se häntä ajoissa kurittaa" (Snl. 13:24). Eikö tämän perjantain tuomion mukaisesti joensuulaisparille ole oikeus vaatia oman tuomionsa kumoamista? Ruumiillinen kurittaminen kun näyttäisi olevan ikivanha kristillinen traditio ja oikein tehtynä edistää lapsen hyvinvointia ja kehitystä. Puhumattakaan siitä, että luunappi puuttuu lapsen ruumiilliseen koskemattomuuteen vain vähäisesti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti