Fram myynnissä

Nyt on pala meikäläisen nuoruutta myynnissä. Alfons Håkans Oy:n hinaaja Fram on myynnissä. Se miten se on osa meikäläisen historiaa, johtuu peruskoulun yhdeksännen luokan työhön tutustumisen jaksosta. Kävin pyörimässä viikon verran hinaajilla, keskellä kauneinta kevättä ja tulin mm. maalanneeksi Framin konehuoneen uudestaan. Ensiksi se tietysti piti pestä tolulla ja siinä touhussa tuhoutui varmasti 15 ÄO-pistettä.

Fram ei minulle ole koskaan ollut mitenkään erityinen alus, onpahan hinaaja siinä missä muutkin. Tosin se on edelleen se ainut alus, jonka konehuonetta meikäläinen on ollut maalaamassa. Sellaiseksi se todennäköisesti tulee jäämäänkin, sillä ei ole ihan näköpiirissä, että ryhtyisin taas pyörimään hinaajien ympärillä.

Päätöksen tekeminen pelon ilmapiirissä

Melkoista myllerrystä.

Olen seurannut pörssin liikkeitä nyt kohtuullisen aktiivisesti, sillä pörssin nettisivua on helppo ja hauska pitää taustalla auki. Se on kertonut pelosta ja orastavasta toivosta, sillä kurssit ovat heiluneet päivästä toiseen ja laidasta laitaan. Tuntuu, että yhden nousupäivän jälkeen on aina tullut romahdus ja sen jälkeen taas uusi nousupäivä. Tämä on tarkoittanut sitä, että kurssit ovat pysyneet loppujen lopuksi suurin piirtein samassa. Tosin pitää muistaa, että kuukauden aikana on tapahtunut kohtuullisen merkittävä korjausliike. Suomeksi sanottuna OMX Helsinki indeksi tipahti noin tuhat pisteestä ja tämä näkyy myös allekirjoittaneen sijoituksissa. Alas on tultu huippuluvuista.


Nyt pohdintaa on siltä osalta, että mitä pitäisi tehdä. Leikittelin ajatuksella, että käyn kassan kautta ja rahastan osakkeeni käteiseksi. Tulin kuitenkin hylänneeksi sen, sillä minulla on yhä projekti kesken. Kyse voi olla tyhmyydestä, se nähdään lähitulevaisuudessa, mutta minusta on parasta katsoa tämä alusta loppuun.

Mitä sitten tehdä ylimääräisellä käteisellä, jota on taas pikkuhiljaa kertynyt tilille? Olen pohtinut pitääkö tehdä lisäostoja vai odottaa. Odottaa mitä? Kurssinousua vai laskua, en osaa itsekkään sanoa varmaksi. Yksi viisaus on tietysti siinä, että pitää olla rohkea silloin kun muut pelkäävät ja nyt on tilanne, jossa kaikki muut pelkäävät. En vain osaa sanoa, että pelätäänkö maailmanloppua vai maailmanlopun mahdollisuutta.

Omaa sijoituspäätöstäni en ole vielä tehnyt, mutta se pitäisi tehdä ensi viikon aikana. Suuntaan tai toiseen. Pitää kuitenkin muistaa, että minun neljän osakkeen lista on edelleen hyvin defenssiivinen, enkä ole missään nimessä kasvattamassa sen riskiä. Ostokohteena ovat siis joku seuraavista: Fiskars, Fortum tai Sampo. Talvivaara ei tuohon listaan tällä kertaa lisää, sillä en ole vielä valmis kasvattamaan sen osuutta sijoitussalkussani.

Hengitystä melkein pidätellen

Enää kaksi viikkoa ja päivä jalkapallon MM-kisojen alkuun! Neljän vuoden odotus on taas ohitse maailman parhaasta pelistä saa nauttia kuukauden päivät. Kolme ottelua päivässä ja kaikki vielä sellaiseen aikaan telkkarista, että periaatteessa jokainen peli on katsottavissa telkkarista. Etukäteen en kyllä uskalla sanoa, pystynkö viemään koko maratonin läpi, mutta yritetään.

Urakka lähtee vähintäänkin hyvin käyntiin, sillä ystävä M ilmoitti tulevansa katsomaan tänne jalkapalloa. Tietää siis hyvää syötävää, juotavaa ja tiukkaa analyysiä mikä joukkue tulee pärjäämään kisoissa. Tällä hetkellä suosikkeja on vielä vaikea arvioida, mutta Euroopasta Espanja tulee olemaan vahva, Afrikasta Norsunluurannikko, Aasiasta Pohjois-Korea voi olla kova yllätys ja Amerikoista USA ja Brasilia. Muita ehdokkaita läytyy varmasti lisää, mutta tällä kertaa heitin nuo nimet ilmoille.

Kolmesta aiheesta lyhyesti

Olipa harvinaisen huono keksintö nukkua torstain ja perjantain välinen yö parvekkeen ovi auki. Nukuin toki yön oikein makeasti, mutta aamulla herätessä oli kurkku karhea. Lauantaina tilanne oli sitten sellainen, että heti aamulla herättyäni päätin perua kaikki aikaisemmat suunnitelmat ja olla koko viikonlopun neljän seinän sisällä. Ihan fiksu päätös, sillä nukuin lauantaina yhteensä neljä tuntia keskellä päivää. Enkä minä normaalisti nuku päivällä koskaan. Ainoastaan silloin kun olen sairas, joten vanha sääntö tuli taas vahvistettua.

Tänään on jo selvästi parempi fiilis, itse asiassa tuntuu melkein normaalilta paitsi, että hengittäessäni nenän kautta kuuluu hassu ääni. Nenä on siis tukossa, eikä mikään maistu oikein miltään. Harmi sinällään, sillä minulla oli Mestareiden Liigan finaalin ajaksi oikein hyviä voileipiä. Peli itsessään ei ollut mitään rieumuisaa ilotulitusta, mutta näytös erittäin ammattimaisesta voittamisen kulttuurista. José Mourinho osoitti olevansa juuri niin kova kuin esittää olevansa. Ei mitään vastaväitteitä etteikö Inter olisi ollut parempi kuin Bayern München.

Tilasin toissa viikolla suurennoksen yhdestä suosikkivalokuvistani. Kävin hakemassa sen perjantaina postista ja olen tulokseen erittäin tyytyväinen. En lähde tässä mainostamaan palvelun tarjoajaa, mutta kerron sen kyllä kysyttäessä. Hinta 50x50 senttiselle suurennokselle ei ollut paha ja laatu on mielestäni erittäin hyvä. Nyt pitäisi vielä saada kuvalle kehykset ja seinälle sopiva koukku.

Siitepölystä ja suunnitelmista

Nukuin eilen parvekkeen ovi auki, eikä se olisi kannattanut. Kurkku on ollut koko päivän hieman huonon tuntuinen, orastavaa kurkkukipua, mutta toivon sen menevän ohitse huomiseen mennessä. Harmi juttu joka tapauksessa. Muutenkin tämä on ollut aika tympeä viikko, sillä allergia on vaivannut enemmän kuin viime vuosina. Koivun siitepöly on se suurin syyllinen, sillä paju taisi mennä jo ohitse.

Koivun siitepölyn suuresta määrästä en ole mitenkään yllättynyt, sillä tämä reilun viikon kestänyt hellejakso osui sen kannalta pahimpaan aikaan. Toisaalta jos tästä selvittäisiin nyt lyhyemmän aikataulun mukaan, sillä helteet tulivat niin odottamatta ja intensiivisinä. Kuvittelisin, että koivun pölytys tapahtuu nyt kerralla hyvin lyhyessä ajassa, eikä tapahdu tipottain kuten kylmemmän kevään aikana.

Sain tehtyä omat hommani hyvissä ajoin ja lähdin viikonlopun viettoon jo kahden maissa iltapäivällä. Ensi viikon aikataulu on myös siinä mallissa ettei sen kanssa tarvitse enää taistella. Hyvä niin, sillä tämä viikko oli lievä pettymys. Jo varmistuneita asioita ei sitten tapahtunut, vaan siirtyivät lähiviikoille. Tosin mistä sitä tietää, toteutuvatko sittenkään. Tuollainen siirtyminen ei koskaan ole hyvä merkki.

Katson viikonlopun tekemisiäni uudestaan aamulla kun selviää mikä tilanne tämän kurkun kanssa on. Olenko kotona vai enkö ole.

Pohjoinen kivenheittäjä

Mielenkiintoinen tilanne kehkeytymässä tuon uponneen Etelä-Korealaisen korvetin tiimoilta. Etelä-Korea syytti virallisesti sotalaivansa upottamisesta Pohjois-Koreaa ja hakee nyt rangaistusta kansainvälisen yhteisön välityksellä. Asiasta kirjoittaa New York Times, jonka välityksellä minäkin olen tilannetta pääasiassa seurannut. Kotimainen media ei ainakaan kovin terhakkaasti ole pureutunut asiaan, sillä se on todennäköisesti liian vaikea asia kiteyttää muutaman minuutin uutiseksi.

Tällä hetkellä näyttää siltä, että Soul lähtee pakotteita YK:lta, mutta niiden läpiviemiseksi tarvitaan Kiinan tuki. Eikä siitä ole mitään takeita, sillä Kiina on pohjoisen ainoa todellinen tuki ulkomaailman joukoissa. Muutenhan kyseessä on lähes täysin eristäytynyt valtio, jonka diplomatia perustuu pääasiassa naapureidensa kivittämiseen ja uhkailuun.

Enpä tiedä.. on vaikea arvata miten tuo homma etenee, mutta yksikään suvereeni valtio ei purematta niele sitä, että naapuri upottaa sotalaivan ja surmaa 46 merisotilasta.

John Adams telkkarissa

Kait se on myönnettävä julkisesti, että minulla on jonkin sortin fiksaatio jenkkeihin. Kyseessä on minusta ihan hieno maa ja yhteiskunta vaikka en omista asiassa ensikäden tietoa. Käytännössä kaikki perustuu median muodostamaan mielikuvaan, mikä tietysti on usein aika ohut tapa tutustua toiseen valtioon. Medialla tarkoitan nyt niin fiktio kuin faktapohjaista aineistoa, sillä kumpaakin tulee tuutin täydeltä joka ikinen päivä.

Viikko sitten tiistaina alkoi YLE:n ykköskanavalla HBO:n dramatisoitu sarja John Adamsin elämästä. Kyseessähän on yksi historian kiistattomista merkkihenkilöistä ja on ehdottomasti ansainnut oman tv-sarjan. Olkoonkin kyseessä vain seitsemän jakson minisarja. Koko sarjan alku meinasi mennä minulta täysin ohitse, eikä sitä ole minusta muutenkaan mainostettu kovin ahkerasti. Sääli, sillä kyseessä on taas hieno tilaisuus laajentaa yleissivistystään.

Niille joilta sarjan alku meni vielä pahemmin ohitse kuin minulta, sen pystyy katsomaan jälkikäteen YLE Areenasta. Tätä kirjoittaessani näyttöaikaa on voimassa yhdeksän päivää, joten liikaa ei kannata viivytellä.

Pääskysen lento

Näin tänään pääskysiä. Niillä on tapana lennellä tuossa olohuoneeni ikkunan edessä ja niiden taituruutta on mukava seurata. Hienoa, että ovat taas saapuneet.

Saksankielistä formulaa ja vodkaa

Sunnuntai oli ihan hauska päivä, vaikka näin jälkikäteen siitä kirjoitan. Kutsuin kaverin käymään ja hän tuli minuutilleen oikeaan aikaan. Kutsun tekosyynä oli nimittäin saksankielinen formula 1 lähetys, jossa startti alkoi käytännössä minuutti sen jälkeen kun kaveri S oli saanut kengät jalastaan. Oikeasti kyseessä oli enemmänkin vain sunnuntain viettoa, grillatun makkaran ja vodkan merkeissä. Puolustuksekseni voin kertoa, että makkara oli minun idea ja kaveri toi vodkan.

Täytyy tunnustaa, että minun pitäisi juoda enemmän viinaa. Tällä hetkellä minulla on jääkaapissa erikoinen lajitelma erilaisia vodkapulloja, joista lähes kaikki on juuri ja juuri korkattu. Mukaan mahtuu perinteistä Finlandiaa, ruotsalaista Absoluttia ja nyt Venäjän suosituinta eli Putinkaa. Pitäisi alkaa ryyppäämään ihan rajusti, että saisi ne tuhottua.

Parvekkeen ohi lensi juuri hetki sitten sorsa.

Idiootilla ilmaiset

Jatkan edelleen pieneksi harrastukseksi muodostunutta, tapaani tutustua netissä huutokauppojen myyntiluetteloja. Tänään bongasin netistä Hagelstamin suuren keväthuutokaupan luettelon ja kävin sen pikaisesti läpi. Tietysti sieltä löytyi vaikka mitä upeaa ja hienoa, hintaluokka on vain sellainen missä en ole valmis liikkumaan. Jäävät siis hankkimatta, mutta kyllähän se kaivelee kun seinälle ei saa Hugo Simperin Luutamummoja. On muuten aika upea työ!

Todennäköisesti teen taas vanhan käytännön mukaisesti ja käyn pyörähtämässä näytön läpi. Ihan vain katsomassa taidetta, sillä sisäänpääsy on ilmainen ja käytännössä kaikki kohteet menevät yksityiskoteihin. Eikä niitä enää sen jälkeen pääse toista kertaa ihailemaan. Eikö se sanonta mene, että hullulla on halvat huvit...

Virheet löytyvät minusta

Katsoin eilen ensimmäistä kertaa klassikko elokuvan Easy Rider. Olen toki nähnyt sen aikaisemminkin, mutta tuo oli ensimmäinen kerta kun oikeasti katsoin sen. Niin, että siitä jäi mielikuvia ja ajatuksia, eikä ollut vain yksi elokuva muiden elokuvien joukossa. En usko, että tälläkään kertaa täysin ymmärsin mikä elokuvan todellinen merkitys yhteiskunnallemme oli, mutta hieno se silti oli.

Elokuvan jälkeen jäin seuraamaan dokumenttia Hollywoodin pelastajat. En kuitenkaan jaksanut seurata sitä loppuun, mutta minulle jäi mieleen siitä lause, jossa kerrottiin elokuvateollisuuden kadottaneen katsojakuntansa 60-luvun loppupuolella. Siis käytännössä siihen aikaan, jolloin areenalle astuivat Coppola, Lucas, Spielberg ja muut nykypäivän suuret nimet. He löysivät uuden yleisön nuorista ja osasivat rakentaa oman menestyksensä uuden elokuvan pohjalle. Se kuulosti jollakin tavalla tutulta, sillä koen kadottaneeni yhteyden moniin tämän päivän suuriin elokuviin. Ne ovat aivan liian yksinkertaisia, pinnallisia ja vailla kunnollista tarinaa. Helppoja elokuvia, sellaisia joita voi nauttia popcornin ja colan kanssa leppoisina lauantaipäivinä.

Enpä tiedä.. toisinaan tuntuu, että Hollywood on kadottanut kosketuksensa yleisöönsä. Tai sitten yksinkertaisesti minä en kuulu siihen yleisöön, jonka kanssa Hollywood on kosketuksissa. Todennäköisesti jälkimmäinen todellisuutta, sillä minustahan ne virheet yleensä löytyvät.

Pieni hetki sinistä lauantaita

Vaihdoin sohvan paikkaa joitakin viikkoja takaperin ja muutos on ollut hyvään suuntaan. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että sohvalla ollessa voi katsoa pilviä. Olen muutaman kerran vain loikoillut sohvalla ja seurannut pilvien liitoa taivaalla, ollut paikoillani pitkän aikaa. Hyvin rauhoittavaa ja oikeasti mukavaa puuhaa.

Olen myös palauttanut mieleeni erästä suunnitelmaani ja nauttinut ennakolta sen toteutuksesta. Tämä on kuitenkin niitä ajatuksia joita minä en kerro sinulle. Se on minun omani ja toteutus odottaa vielä itseään, mutta päämäärä on asetettu jo vuosia sitten.

Järjestin muuten itselleni tekemistä ainakin yhden kesäviikonlopun ajaksi. Varasin itselleni huoneen Turusta ja menen sinne leikkimään turistia. Sellainen on vielä kokeilematta, vaikka Turussa olen käynyt piipahtamassa ainakin puolenkymmentä kertaa. Tarkoitus on käydä katsomassa Turun linnaa ja piipahtaa jossain muuallakin, perinteistä reissutoimintaa odotettavissa. Tarkoittaa sitä, että annan jalkojen kuljettaa seuraavan kulman taakse.

Erikoisin risteilyalus jonka olen koskaan nähnyt.

Valuuttavarantoni

Eurooppalaisen talouskriisin innoittamana, kävin läpi vanhaan konvehtirasiaan piilotettua valuuttavarantoani. Muistin kyllä, että se on laaja, mutta todellista laajutta en tajunnut ennen kuin tänään. Sieltä löytyi kolikoita Euroopan kaikilta kolkilta ja ihme kyllä myös kaksi kolikkoa Amerikan Yhdysvalloista. One Cent vuodelta 1976 ja One Dime vuodelta 1970. Vanhin yksittäinen kolikko taisi olla kotimainen, yhden pennin kolikko vuodelta 1900.

Ohessa lista niistä maista joiden kolikkoja vanhasta konvehtirasiasta löytyi:

- Espanja
- Israel
- Italia
- Kreikka
- Neuvostoliitto
- Norja
- Puola
- Ranska
- Romania
- Ruotsi
- Saksa
- Suomi
- Tanska
- Turkki
- USA
- Yhdistyneet Kuningaskunnat

Nyt koko listalta pystyisi ottamaan pois seitsemän eri valtiota ja korvata ne yhdellä. Tosin Kreikan ja sen valuutan kohtaloa ei tällä hetkellä taida julkisesti tietää vielä kukaan.

Kesän suunnitelmista

Kesä olisi tulossa eikä minulla ole sen varalle ensimmäistäkään suurta suunnitelmaa. Tilanne johtuu pääasiassa kyllä vallitsevista olosuhteista, jotka estävät suuret suunnitelmat. Tosin ne tarjoavat mahdollisuuden monille pienemmille.

Turussa en ole koskaan tullut käyneeksi ihan turistin ominaisuudessa. Olen pistäytynyt siellä puolenkymmentä kertaa, mutta ne kaikki ovat korkeintaan muutaman tunnin pyrähdyksiä. Edellisin taitaa olla joskus pari vuotta sitten kun kävin katsomassa jalkapalloa. Sikäläinen FC Inter pelasi jotain toista joukkuetta vastaan, minkä nimeä en enää muista. Tämä oli kuitenkin sitä aikaa kun käytössä oli vielä yrityksen auto ja bensakortti. Hitto minä kaipaan sitä yhdistelmää! Kyseessä oli kuitenkin joku kauden viimeisistä peleistä, sillä koko ottelun ajan satoi jäätävän kylmää vettä. Pelikään ei ollut märän kentän ansiosta mitään balettia, mutta paikallinen joukkue voitti.

Olen ajatellut, että tulevan kesän aikana menisin viikonlopputuristiksi Turkuun. Ottaisin hotellista huoneen ja pällistelisin nähtävyyksiä kaikkien muiden turistien kanssa samassa laumassa. Turun linna pitäisi ainakin nähdä ja tietysti se uusin nähtävyys, Turun roikkuva silta. Jalkapalloa olisi tietysti hyvä käydä myös katsomassa.

Hangossa olisi tietysti hyvä käydä uimassa, mutta miten? Ehkä keksin siihenkin jotain ratkaisua vielä ennen uimakauden aloitusta. Itseni tuntien, keksin varmasti.

Kolmas ajatus on vuokrata kajakki viikonlopuksi ja meloa sillä telttailemaan johonkin naapurisaareen. En osaa ajatella, että se olisi kovinkaan vaikeaa toteuttaa. Itse asiassa ehkä toteutuskelpoisin keksimistäni ideoista.

Meidän kykymme unohtaa

Pahoittelut siitä, että tämä blogi on viime aikoina rakentunut lähes yksinomaan videoista, mutta ne herättävät ajatuksia. Enkä minä jaksa aina kirjoittaa, mitä minä ajattelen niitä katsoessani. Oheisen videon aihe on hyvin tuttu, sillä National Geographic lehti julkaisi artikkelin samasta aiheesta joitakin kuukausia takaperin. Kyseessä on yksinkertaisesti meidän rakentama ongelma, kuinka me ihmiset heitämme rojua mereen ja unohdamme. Emme osaa ajatella, että sillä voisi olla seurauksia, mutta kun sillä ihan oikeasti on. Meri vain on niin valtavan suuri ekosysteemi, että kun jokin ongelma alkaa näkyä, on se ehtinyt kasvaa jo niin suureksi ettei sitä pysty pysäyttämään. Vaikea uskoa, että mereen kipattua muovin määrää saadaan enää koskaan kerättyä sieltä pois.

Ei mitään merkittävää

Yritin kirjoittaa siitä, että Suomessa on vain yksi valtakunnallisesti merkittävä sanomalehti ja kuinka sille olisi hienoa saada vastavoima. Siis toinen valtakunnallinen lehti, joka pakottaisi paikalleen jämähtäneen jättiläisen liikkumaan ja vetristymään. Tekisi hyvää koko tämän maan ilmapiirille, mutta mistäpä sinä sellaisen repäiset. Et yhtään mistään.

Vappu oli ja meni, minulla oli lottovoitto hyvin lähellä. Melkein neljä oikein, mikä on tietysti parempi kuin viime viikolla, mutta silti ei yhtään mitään. Ehkä ensi viikolla on parempi tuuri. Tosin sen takia ei kannata hengitystään pidättää.

Alkavalle viikolla ei ole suuria suunnitelmia tai jos on, en mene niihin syvällisemmin tässä. Listasin huvikseni kotimaisen pörssin yhtiöitä, joista olen kiinnostunut. Yritin pitää listan järkvän kokoisena ja pääsin kahdeksaan yhtiöön, eikä niissä ole mukana tämän hetken omistuksia. Samaan aikaan tein pari harjoitusta Steel Panthersin puitteissa. Ei mitää hirveän eksoottista, mutta jotain jännittävää. Pitää yrittää saada joku vastapeluri listalta, että voin kokeilla ideaani.

Lady Gagalla

Seriously weird.. but curiously entertaining.