Eilen päättynyt viikonloppu oli varsinaista jalkapalloilun juhlaa. Lauantaina nähtiin telkkarista ehkä jalkapallohistorian ylivertaisin joukkue, niin helpoa ja vaivatonta oli FC Barcelonan pelaaminen Manchester Unitedia vastaan. Minä kumarran syvään ja osoitan kunnioitusta, uskomatonta pelaamista.
Sunnuntaina oli kotimaisen sarjan kärkiottelu, sillä HJK isännöi Jyväskylän ylpeyttä eli JJK:ta, jota siis minäkin kannatan. Lopputulema oli 6-2 kotijoukkueen hyväksi, mikä on kyllä aivan eri lajista peräisin oleva maalimäärä. Aivan uskomatonta tykitystä. Ottelu oli eritätin viihdyttävä, enkä usko itse pelin jättäneen ketään kylmäksi.
Ottelupaikka tietysti osoitti taas olevansa maineensa veroinen. Pelkäsin ennen ottelua, että kaksi pitkähihaista ja takki olisivat olleet liikaa näin lähes kesäkuussa, mutta toisin kävi. Toisen puoliajan aikana meinasin paleltua tai no, ainakin vähän tuli vilu. Tuulisin areena Suomessa.
Ei vieraissa saa päästää kuutta maalia, oli vastassa sitten kuka tahansa. Toisaalta en ole ottelun nähneenä kovin huolissani. Pallollinen pelaaminen oli kuitenkin vierasjoukkueelta ajoittain, jopa aivan ylivertaista. Nättiä, siistiä ja tehokasta pallon siirtelyä mieheltä toiselle ja vaaralliseen laukaukseen päättyviä hyökkäyksiä. Niitäkin nähtiin. Se missä oltiin jäljessä ja paljon, oli puolustaminen. Ehkä paremmin jopa koko puolustuspelaamisessa. Pallon menettämisen jälkeen oltiin liian usein tilanteessa, jossa HJK pääsi vapaasti hyökkäämään puolustusta vastaan. Mielestäni varsinkin Viren ei pärjännyt yksinään kotijoukkueen laitahyökkääjiä vastaan, seurauksena kaksi maalia.
Pakkaan lisätään vielä kokematon ja hidas keskuspuolustus, niin oltiin ongelmissa. Toisaalta niin kauan kuin pallo pysyy omilla, on JJK vahvoilla ja pelaa todella vaarallista futista. Ehdottoman jännittävä kausi tulossa ja joukkue tulee pelaamaan mitaleista, tuskin aivan kärkisijasta, mutta hyvin lähelle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti