Miksi olen askeleen jäljessä?

Minua vaivaa etten ymmärrä sijoitusmarkkinoiden dynamiikkaa ja ajoitusta. Mikä saa kurssin suunnan muuttumaan ja mihin ajoitus perustuu. Tämä tietysti on ilmeisen mysteeri myös minua fiksummillekin kavereille, mutta se myös rajoittaa omaa käytöstäni.

Olen pitkälti "buy and hold" tyyppinen sijoittaja. Se on osin pakon sanelema juttu, mutta sopii myös omalle mielenlaadulleni kohtuullisen hyvin. Pyrin ostamaan osuuksia hyvissä, merkittävää osinkoa maksavissa, yrityksissä joista minun ei tarvitse luopua. Tätä käsittääkseni käyttää moni minua varakkaampikin kaveri, joskin samalla taktiikalla ovat apinatkin vaurastuneet.

Talvivaara on lähes ainoa yhtiö jonka omistamisesta olen luopunut. Kyseessä oli alkujaankin liian riskipitoinen yritys minulle, mutta menin hypeen mukaan. Olen edelleen sitä mieltä, että joku silläkin kuopalla tulee tekemään rahaa, mutta valitettavasti se en ole minä. En ainakaan tällä hetkellä.

Minulla on toki pari muutakin omistusta, jotka olen ajatellut väliaikaiseksi. Odotan niille kurssinnousua, jonka jälkeen tarkoitukseni on irrottautua niistä. Kyseessä on lähes puhtaasti uhkarohkeassa liikkeessä, sillä kuten jo aikaisemmin mainitsin, en täysin ymmärrä milloin ja miksi kurssin suunta muuttuu. Siksi olen hieman jännittynyt. Tuntuu, että olen liikkeellä aina askeleen myöhässä verrattuna muihin sijoittajiin, enkä oikein välitä siitä tunteesta.

Perustili EUR 20K

On ehdotettu uudeksi sosiaaliturvamalliksi henkilökohtaista "turvatiliä", jonka kansalainen saisi käyttöönsä täysi-ikäisenä. Olen lähes puhtaasti iltapäivälehtien varassa, mutta ilmeisesti tilillä olisi alkusaldona EUR 20,000, mitä saisi nostaa vapaasti EUR 400 kuukaudessa. Tämä siis silloin kun tilin saldo on yhtäsuuri tai pienempi kuin tuo alkusaldo. Tilille kertyisi kuukausittain automaattisesti rahaa bruttopalkoista (10%) ja tilin saldon ylittäessä EUR 20,000 sitä ylimääräistä voisi nostaa aivan vapaasti. Käytännössä tuo siis tarkoittaa minimissään neljäsataa euroa "ilmaista" rahaa kuukaudessa, mahdolliset ylimääräiset ovat puhtaasti palkkatöistä tienattuja sosiaalimaksuja.

Omasta näkökulmastani tuo olisi aika mukava ja houkutteleva ajatus. Miköli ymmärsin oikein tuo tarkoittaa sitä, että saisin vuodessa noin EUR 5000 vapaata sijoituspääomaa. Houkutteleva summa, varsinkin kun sen sijoittaisi fiksusti. Veikkaanpa, että suhteellisen maltillinen 5% vuosituotto olisi varsin realistinen ja se tarkoittaisi EUR 250 vuodessa. Eihän tuo ole mitenkään hirmuisen suuri summa, mutta kun kyseessä on ilmaista korkoa ilmaiselle pääomalle on se aika mukava summaa.

Mitä tuo tarkoittaa käytännössä?

Säästäessä 400 euroa kuukaudessa, kolmekymmenen vuoden ajan ja 5% korolla, on pääoma kasvanut EUR 335,000 euroon. Tämä siis puhtaasti ilmaisella, valtion tarjoamalla rahalla. Ihminen olisi tuolloin 48 vuotias. Eläikäisenä 63 vuotiaana sama pääoma olisi kasvanut EUR 805,000. Edes hieman paremmalla 6% vuosituotolla koko pääoma on jo hieman yli miljoona euroa.

Haluaisitko sinä olla reipas 63 vuotias eläkeläinen, jonka pankkitilillä on miljoona euroa?

Mikä on hyvää bisnestä?

Onko Elisa viihde hyvää liiketoimintaa vai ei ole? En ole aivan varma tuosta, mutta todennäköisesti se on tuottavaa. Kait sen on pakko olla, mutta miten he aikovat kilpailla muuttuvassa maailmassa?

Minulle tuo viihde on aika pitkälle 100 megabitin netti ja maksan siitä nelisen kymppiä kuukaudessa, mikä on minusta aika paljon. Tietysti siihen kuuluu tuo viihde, mutta se on käytännössä minun kirjoissani ainoastaan se tallennustila. Olen elänyt aika pitkään ilman minkäänlaista tallennusmediaa telkkarille ja tullut toimeen mainiosti. Nyt kun se on käytössä, olen tietysti sitä käyttänyt.

Eniten minua mietityttää tuo elokuvavuokraamo. En vain voi ymmärtää miten se on kannattavaa pitkällä aikavälillä. Jos yhden elokuvan vuokraaminen sen kautta maksaa kuvanlaadusta riippuen 5 - 6 euroa, niin on se minusta tavattoman kallista. Se on kannattava vaihtoehto vain, jos vuokraa yhden elokuvan kuukaudessa. Kaksi elokuvaa maksaa välittömästi enemmän kuin koko kuukausi Netflixissä, josta tällä hetkellä pyydetään kahdeksan euroa kuukaudessa.

Mitä ihmettä Elisa kuvittelee tapahtuvan kun kuluttaja rupeaa oikeasti vertailemaan? Erikoista..

Nyt kuitenkin jalkapalloa, siellä Istanbulin leijonat kohtaavat vanhan rouvan. Ja jotta ei jäisi epäselväksi kumpaa minä kannatan, ohessa muutama maistiainen:

Ajatusvirtaa menneistä asioista

Leikittelen toisinaan ajatuksella erämaamökistä, jostain kaukaa ja syrjästä. Robinson Crusoe syndrooma kaiketi, mutta minkäs teet. Siinä on jotain mikä minua kiehtoo. Huvittavaksi asian tekee se, että todennäköisesti pystyisin toteuttamaan tuon mielitekoni. Olisiko se järkevää, tuskin, mutta mielenkiintoista.

Tuohon liittyy myös minun kiinnostuksen aihe arkeologiassa. Olen kiinnostunut siitä, miten elämä on rakennettu ja miten se on saatu toimimaan. Elinkeinot ja niiden optimointi. Kaupallisena ihmisenä varmasti pohtisin kaupankäyntiä ja kaikkea mitä siihen liittyy. Kuinka tavara on liikkunut Suomessa ja sen rajojen ulkopuolella. Ihmetyttää kuinka Suomesta ei ole muodostunut kaupankäynnin kansakuntaa, vaikka olemme kirjaimellisesti idän ja lännen rajalla. Tästä huolimatta, me olemme köyhä, pieni ja tuntematon kansa.

Oravannahat. Kuinka paljon niitä on täältä rahdattu? Tuskinpa meillä on siitä omaa suoraa tietoa ellei sitten verotilastoista? Minä lähtisin kuitenkin meren taakse, kuka on rikastunut pohjoisen turkiksilla ja minkä verran.

Nyrkkeily on taitolaji

Pitkästä aikaa nyrkkeilyä livenä. Tosin en minä itseäni pidä mitenkään erityisenä lajimiehenä, kunhan tykkään katsoa kun aikuiset ihmiset testaavat toisiaan. Niin ja viihdettähän tuo on, ei mitään sen kummallisempaa.

Istuin elämäni toiseksi parhaalla paikalla kun Espoossa nyrkkeiltiin kuusi ottelua. Viisi oli miesten ja yksi naisten välinen ottelu. Paikka oli A-katsomon toisella rivillä, joka oli mainio paikka katsoa ottelua. Ero ensimmäiseen riviin ei ollut mitenkään hirveän erityinen, mutta samalla hinnalla tietysti mieluummin ensimmäiseen.

Edis Tatlin ja Mzonke Fana olivat illan pääottelu ja kiistatta myös parasta antia. Huomasi heti, että ero maailman huippuihin on järkyttävän suuri kun vertasi illan aikaisempiin otteluihin. Siinä missä Eva Wahlströmin ottelu Anna Sikoran kanssa oli tunteikkaampi, ei se otteluna pärjännyt.

Mitä ajattelin pääottelusta? Miesten nopeus ja reaktiot olivat mahtavia. Fana puolusti erittäin hyvin ja oli vaikea osuttava liikkuessaan Tatlia paremmin. Vasuri oli mainio, mutta ilmeisesti se loukkaantui ottelun aikana. ainakin jääpussi laitettiin olkapäälle heti ottelun jälkeen.

Tatli liikkui kehässä mielestäni paremmin. Pystyi suurimmaksi osaksi väistämään vastustajan lyönnit, eikä ottanut juuri vahinkoa. Kahdeksannen erän aikana tapahtui mielestäni käänne, sillä Fana näytti menettävän uskonsa omiin mahdollisuuksiinsa. Ero ei ollut suuri, mutta määrätietoisuus näytti putoavan.

Olisi kiinnostava nähdä statistiikkaa siitä, miten kummankin ottelijan lyönnit todella osuivat. Mielestäni kumpikaan ei kovin hirmuisesti kunnostautunut todellisilla osumilla. Mielestäni erässä saattoi tulla vain muutamia kunnon osumia, suurimman osan jäädessä suojaukseen tai mennessä ohitse. Ainakin osa Tatlin ottamista osumista oli ns. tyhmiä koppeja, jotka olisi tarkemmalla puolustuksella pystynyt väistämään.

Onko Tatli valmis MM-otteluun? On varmasti, mutta mielestäni kysymys on väärä. Oikea kysymys on, pystyykö Tatli voittamaan MM-ottelun ja siihen vastaus on vielä hieman epäileväinen. Ensimmäisessä näkemässäni Tatlin ottelussa, häneltä puuttui vielä iskuvoimaa. Nyt sitä löytyy. Tällä hetkellä kaipaan rentoutta ja niiden turhien osumien poisjäämistä, tietynlaista kliinisyyttä. Iske ja väistä.

Kuka menettää kasvonsa?

Ilmeisesti yksikään pelin suurista pelaajista Kiinan lisäksi ei suostu hyväksymään uutta ilmatunnistusaluetta Itä-Kiinanmerellä. USA lennätti pommikoneita (aseettomia) ja ei ilmoittanut niistä Kiinalle. Nyt Etelä-Korea ja Japani eivät myöskään reagoi uuteen tunnistusalueeseen, eivätkä viitsi ilmoittaa Kiinalle menemisiään.

Mielenkiintoinen tilanne. Kiina on astunut esiin konkreettisella vaatimuksella ja kaikki muut ignoraavat koko jutun. Minua ainakin ärsyttäisi jos kokisin samanlaista välinpitämättömyyttä ja arvovaltani kunnioituksen puutetta.

En väitä tietäväni oikeastaan yhtään mitään aasialaisesta menttaliteetista, mutta olen ymmärtänyt kasvojen säilyttämisen olevan siellä suunnalla kova juttu. Saa nähdä mikä on Kiinan seuraava askel, sillä eiköhän tämä ole aika lailla suunniteltua peliä.

Ajatuksia, ideoita ja kehittelyä

Minulla on muutama idea jotka odottavat kypsymistä. En tiedä tuleeko niistä kauniita ja hienoja maalauksia, mutta olen joka tapauksessa hieman innoissani, että ne ylipäätänsä ovat olemassa. Ajatukset, ideat.

Tuleeko niistä koskaan mitään? Ehkä, todennäköisesti, mutta en osaa ajatella koska tai missä vaiheessa.

Viime aikoina en ole tehnyt mitään luovaa ja se harmittaa minua.

Mereen piirretyt viivat

Tällä kertaa en kirjoita eri uutisia auki, mutta linkitän silti muutaman tänne sillä ne ovat kiinnostavia ja kertovat mitä maailmalla tapahtuu. Geo- ja voimapolitiikka ovat tekemässä voimakasta paluuta, mutta onneksi tällä kertaa rajaviivat eivät noudattele Suomen itärajaa. Tällä kertaa viivat piirretään merelle, missä Kiina laajentaa omaa reviiriään ja hamuaa lisää resursseja.

Omaa öljyä Kiinassa on kovin vähän, joten ymmärrän hyvin miksi öljykentät Etelä- ja Itä-Kiinanmerellä kiinnostavat. Toiseksi Kiinan edustalla kulkevat maailman vilkkaimmat meriväylät ja vanha totuus meren valtiaasta pätee edelleen. Tämä valtikka (vai pitäisikö sanoa atrain) on ollut tiukasti Yhdysvaltojen hallussa, mutta Kiina ottaa etumatkaa harppauksin kiinni. Sukellusveneromantikkona on mukava lukea, kuinka sukellusvenelaivastot sen kuin vain kasvavat.

Itä-Kiinanmerellä Kiina ilmoittaa laajentavansa ilmatunnistusaluetta kohtuullisen railakkaasti. Kuvittelisin, että Japani ei hirmuisesti innostu asiasta, mutta en lähde arvuuttelemaan mikä on heidän vastavetonsa.

Etelä-Kiinanmerellä samaa peliä pelataa hieman muunneltuna. Siellä pelikavereina ovat Vietnam, Filippiinit, Malesia ja Taiwan. Tietysti pitää muistaa, että Yhdysvallat on siirtänyt huomiotaan yhä enemmän Tyynelle valtamerelle, mutta siinä missä Aurinko nousee idässä, se laskee tällä hetkellä lännessä.

Lähteet:
- U.S. NAVAL INSTITUTE (Asia’s Submarine Race)
- BBC News (China establishes 'air-defence zone' over East China Sea)
- New York Times Magazine (A Game of Shark and Minnow)

P.s.ainakin tuo jälkimmäinen kannattaa lukea jos aihe kiinnostaa edes hieman.

Seksististä(kö)

Onko se seksististä kun kaikissa muissa, paitsi automainoksissa, miehet on esitetty idiootteina?

Miekka, mies ja toinenkin miekka

Onpa todella harvinaista. Janakkalasta on löydetty tuhatvuotias ruumis ja kaksi miekkaa. Miekkojahan meillä on ennestäänkin, mutta ruumiita on tavattoman vähän jos ensimmäistäkään. En muista yhtään, mutta se nyt ei paljoa kerro.

Kaksi miekkaa ja ruumis.. Tavatonta. Onpa taas hieno uutinen.

Oikean siiven vanki

Mitä republikaaninen puolue tulee tekemään teekutsuliikkeen kanssa? Minä en nopealla ajattelulla keksi mitä sen kannattaisi tehdä, sillä liike on osoittautunut kokoansa suuremmaksi tekijäksi. Republikaanisilla alueilla se voittaa puolueen maltillisempia ehdokkaita ja vetää siten koko puoluetta yhä enemmän oikealle. Ehkä jopa liiaksi kun kyseessä on kuitenkin poliittista keskustaa tarvitseva puolue.

Teekutsuliike on yksinään liian pieni, että se voisi olla vakavasti otettava puolue, mutta siitä on väistämättä muodostunut merkittävä ja jossain määrin itsenäinen puolue puolueen sisälle. Se pystyy pitämään isäntäpuoluettaan pihdeissä, sillä ilman sitä, koko republikaaninen puolue on liian pieni ollakseen todellinen vastavoima demokraateille. En tiedä varmaksi, sillä en seuraa Amerikan politiikkaa niin tarkkaan, mutta olen ymmärtänyt liittovaltion sulkemisen olleen aika pitkälle teekutsuliikkeen masinoima kampanja. Mikäli se oikeasti oli sitä, on syytä kysyä mitä republikaaninen puolue oikeasti hyötyy tuosta liikkeestä.

Politiikan kultainen sääntö on, että asiat etenevät kompromissien kautta. Mikäli toisella puolella pöytää on kompromisseihin kykenemätön pelaaja, niin koko koneisto seisahtaa ja menettää merkityksensä. Tällä hetkellä Amerikalla ei ole sitä asemaa mikä sillä oli vielä 1990 - ja 2000 -luvun vaihteessa. Pitkässä juoksussa Kiina on todennäköisesti pyyhältämässä ohitse, joskaan se ei ole vielä tämän vuosikymmenen asia. Tosin tämä ei nyt ole tämän kirjoituksen aihe muutenkaan.

Mitä siis tehdä pienen, mutta kokoaan suuremman tekijän kanssa? Vaarana on puolueen sisäinen sodankäynti, mitä kukaan, sillä puolella aitaa istuva ei halua. Molemmat tarvitsevat toisiaan liiaksi, mutta siinä vaiheessa kun Teekutsuliike on enemmän haitaksi kuin hyödyksi, on siitä hankkiuduttava eroon. Puolueen sisäinen kampanjointi ei ole järkevää, joten siistimpää on pyrkiä katkaisemaan rahan kulku. Sitä en tiedä onko se tarpeeksi tehokas keino, sillä kaikki ovat jo huomanneet, että liikkeellä on vaikutusvaltaa.

Pieni paholainen sisälläni

Minulla on musta huumorintaju, likainen mielikuvitus ja suhteellisen riippumaton asema yhteiskunnassa. Olen yhdistänyt nuo kaikki ja sijoittanut summan kuoleman ja sairaiden maailmaan. Jokainen pieni aski Marlboroa tuottaa minulle pienen siivun dollareita. Ajatus huvittaa minua suunnattomasti, varsinkin kun en voi itse sietää koko savun hajua.

Onko tämä pieni takaisinmaksu niistä lukuisista savun sekaisista henkäyksistä, jotka olen tahtomattani joutunut hengittämään? Tupakoinut passiivisesti. Harrastus joka koskettaa meitä kaikkia, huolimatta siitä miten itse suhtaudumme tupakointiin. Minulle se on typerä ja luontaan työntävä harrastus, jota en itse ole koskaan kokeillut. Toisille se on tapa tienata elantonsa ja toisille osa nautintoa. Kullekin omalla kauhallaan; kaiketi, mutta laitonta se ei ole. Siksi en varsinaisesti näe ristiriitaa oman omistukseni ja vastenmielisyyteni välillä.

Meistä jokainen seisoo omien valintojensa takana ja elää niiden jälkimainingeissa. Minusta on samantekevää onko jonkin mielestä moraalitonta sijoittaa kuolemaan. Rasva, suola ja sokeri koukuttaa yhtä lailla, eikä meistä moni ole valmis vaihtamaan pehmeämpää vessapaperia sammaleeseen. Valitsin neljä kertaa vuodessa maksettavat osinkodollarit. Vuotuisesti kasvavan osingon ja mukavan hyvityksen sijoitetulle pääomalle.

Polttakaa, polttakaa, pieni paholainen sisälläni nauraa ja itkee samaan aikaan. Kuinka tyhmiä te olette.

Elämäni kerrottuna

Minun tekee pitkästä aikaa mieli ostaa kirjoja. Edellinen ostamani kirja on Bill Clintonin omaelämänkerta, Elämäni, joka on yllättävän hyvä. Olen päässyt noin puoleenväliin ja kirja on tähän mennessä aikalailla kahtia jakautunut. Clintonin nuoruutta kertova osa on lämpöisempi, elämäntäytteisempi kuin osa jossa ensimmäinen virkakausi on alkanut. Jälkimmäisessä kirjoitus on luettelomaisempaa, käydään lyhyesti läpi tapahtumia, saavutuksia ja ihmisiä, eikä mihinkään perehdytä erityisen syvällisesti. Kirja on kuitenkin mainio oppikirja politiikkaan, siihen kuinka kampanjaa tehdään ja ihmisten arvostus saavutetaan. Mikäli olisin pyrkimässä poliittiseen virkaan, lukisin ja opettelisin ulkoa.

Markkinoille on tullut muitakin hienoja elämänkertoja ja ensimmäisenä minua kiinnostaa Mike Tysonin Undisputed Truth: My Autobiography. Iron Mike on mielestäni yksi kiinnostavimmista ja parhaista nyrkkeilijöistä joita on elänyt. Kiehtova rikkinäinen persoona, joka herättää ajatuksia.

Toinen alansa kiistaton persoona joka on myös kirjoittanut tai noh.. ainakin sanellut on Usain Bolt. Mies joka kirii joulumarkkinoille omalla kertomuksellaan. Hieman huvittavaa, että mies kertoo tarinansa vaikka sen on vielä kesken. Tosin niinhän Zlatan teki myös. Kait he ovat elämää suurempia ihmisiä, niitä joiden koko tarina ei mahdu yksien kansien väliin.

Alex Fergusonin sen sijaan mahtui, mutta olen Roy kenain kanssa hieman samaa mieltä. On kohtuullisen pikkumaista haukkua entisiä alaisiaan ja joukkueen pelaajia, mutta menkööt. Kertoohan se myös jotain kummastakin. Näistä tämä on kirja joka minua ei sytytä kovinkaan paljoa. Tietysti luettava ja varmasti kiinnostava, mutta ei samalla tavalla kuin moni muu. Kirjastokirja.