Yhden HJK:n pelin nähneenä on ensimmäiseksi mielessä, että joukkueen peli vastaa hyvin käsitystäni Antti Muurisen joukkueista. Hyökkäys on ajoittain jopa loistokasta, mutta puolustuksen kanssa saattaa vielä tulla ongelmia.
Kotijoukkue vei tällä kertaa Kotkan ylpeyttä kuin litran mittaa. Lopputulos 6-1 on HJK:ta imarteleva sillä joukkue ei mielestäni ollut ihan niin hyvä. KooTeePee vain yksinkertaisesti ei ollut sillä tasolla, että olisi voinut pelata tasavertaisesti HJK:ta vastaan. Välillä kävi ihan kotkalaisia sääliksi, sillä heidän joukkue ei ollut Veikkausliiga tasoa. Ei lähelläkään ja paljon pitää tapahtua jos se sille tasolle meinataan vielä kauden aikana saada. Otteista puuttui röyhkeys ja koko joukkueen peli on pehmeää, mistä kotijoukkue otti irti kaiken hyödyn. Raitapaidat olivat yksinkertaisesti määrätietoisempia ja pelasivat kovempaa.
Maata pitkin pelatessa peli oli ajoittain todella upeaa katsottavaa. Pallo liikkui miesten välillä kuin kauko-ohjauksessa ja vauhtia riitti. Tuli niistä syöttelyistä pari maaliakin vaikka Mäkelä taisi puskea molemmat maalinsa. Sen sijaan aina kun palloa yritettiin pelata pitkänä oli seurauksena pelkkiä ongelmia. Suorat nopeat avaukset eivät ainakaan minun silmääni onnistuneet kertaakaan. Ongelmia saattaakin vielä tulla kovan puolustuksen joukkueita vastaan.
Joka tapauksessa upea esitys paikalliselta ylpeydeltä. Hienoja maaleja ja katsojia oli ihan kohtuullisesti. Aina kun päästään yli 5000 katsojaan ollaan positiivisella mielellä. Ongelma on vain tavallisissa tuulipukukatsojissa. Kukaan ei osaa kannustaa vaan peliä katsotaan kuin telkkarista. Vaikka koen olevani puolueeton katsoja olin silti usein ainoa ihminen joka edes viitsi yrittää taputtamista. Tämä siis eteläpäädyn vasemmalla laidalla. Ei siis sillä, missä oli Forza ja se toinen ryhmä. Nämä pitivät meteliä ihan kiitettävästi ja pisteet myös sinne.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti