Kaksi yötä ja lähden pois pohjoiseen. Ensimmäinen kokonainen viiko vapaata sitten joulukuun ja sitä on odotettu. Huolimatta siitä, että ainakin viikonlopuksi on luvattu aika kamalan kylmää pohjoiseen en osaa valittaa. Sää on täysin toissijainen asia tässä retkessä. Tärkeintä on se, että pääsen ylipäätänsä pois ja vähäksi aikaa tekemään jotain muuta kuin miettimään rahtihintoja.
Olen varannut matkalle kirjastosta kahdeksan CD-levyn äänikirjan. Oikeastaan voisi vielä käydä katsomassa löytyisikö sieltä toista samanlaista, sillä olen muutenkin ajatellut jotain vastaavaa. Yritin polttaa CD-levylle YLE:n nettisivuilta saatavia historiasarjoja, mutta epäonnistuin siinä totaalisesti. En käsitä miksi CD-levyn polttaminen ei onnistunut, enkä ole viitsinyt edes yrittää toista kertaa. Harmittaa vaikka olen jo kuunnellut nuo Yleisradion historia sarjat useampaan otteeseen. Kerrankin olisi ollut tilaisuus oikeasti kuunnella, eikä vain pyörittää niitä taustalla. Oppiihan sitä tietysti niinkin, vaikka ei se ole yhtä tehokasta keskittyneeseen kuunteluun verrattuna. Musiikkia minulla kuitenkin on ihan riittävästi matkan ajaksi, pitää vain päättää mitä.
Pitääkin muuten muistaa laittaa lataukseen tuo MP3 soitin. Siinä on radio ja ajattelin ottaa sen mukaan ihan kaiken varalta, jos sille vaikka keksii jotain käyttötarkoitusta. Mitään varsinaista listää en ole vieläkään tehnyt reissua varten.
Todennäköisesti riittää aivan hyvin, että otan mukaan nukkumistarvikkeet, vaihtovaatteet ja ajankulua ajomatkan ajaksi. Kyse on kuitenkin vain viikon reissusta ja en minä mitään koloniaa ole perustamassa. Travel light!
Kameran minä tietysti otan myös mukaan, vaikka en vielä tiedä viitsinkö raahata tuota parempaa järkkäriä. Vaikka se on laadukas, on se myös painava ja iso. Pikkuinen digipokkari on kieltämättä siihen verrattuna tavattoman rajoittunut, mutta paljon näppärämpi. Sitä paitsi en usko, että osaisin kuitenkaan ottaa mitään todella järisyttävää kuvaa vaikka yrittäisin. Eiköhän tuo pikkuinen riitä tämän reissun tarpeisiin.
Kotimaista jalkapallomaailmaa on viime aikoina järisyttänyt FC Hongan myyntipolitiikka. Osa on nauranut seuraa jopa pelkäksi lihakaupaksi. En osaa olla yhtä kriittinen, sillä pelaajaoikeuksien kauppaaminen kesken sopimuskauden on oikeastaan ainoa realistinen tapa tehdä rahaa. Palkintosijat europeleissä ovat toinen, mutta kyllä kotimainen jalkapallojoukkue saa venyä todella kovasti jos meinaa oikeasti merkittäviä pelimerkkejä saada Euroopasta. Tampere United on varmasti ainoa jolta voi jotain saavutusta odottaa.
Lipputuloista saatava vuotuinen potti ei voi olla yhdellekkään kotimaiselle joukkueelle puolta miljoonaa euroa suurempi ja tuokin luku on aika kurottamalla arvioitu. Todennäköisempi luku on varmasti lähempänä 300,000€. Se ei ole kovinkaan paljoa lajissa, jossa kotimaisten suurseurojen budjetti heiluu muutamassa miljoonassa.
Honka on nyt tämän vuoden aikana saanut arviolta 800,000€ pelkistä pelaajakaupoista. Porokara 180,000€ Örebro, Patronen 320,000€ Helsingborg ja nyt Maanoja 300,000€ AIK. Käytännössä yli kaksinkertainen summa jos verrataan tuohon lipputulo arvioon. Itse asiassa tuo on jo oikeasti niin merkittävä summa, että se vahvistaa seuran asemaa yhtenä Suomen kärkipään joukkueista. Samalla se kertoo selvää kieltä siitä, että Hongassa luotetaan omaan tekemiseen ja kykyyn löytä edustusjoukkueeseen uusia kansainvälisen tason pelaajia. Sanokaa mitä sanotte, mutta minusta tuo on erittäin positiivista kotimaisessa jalkapallossa. Itsevarmuus ja usko siihen, että oma ammattitaito kantaa pitkälle eivät vain voi olla huono asia.
On spekuloitu, että olisiko Maanoja kannattanut pitää vielä kauden loppuun ja myydä vasta sen jälkeen vielä suuremmalla siirtosummalla. En jaksa uskoa, että miehen kehityksessä olisi puolessa vuodessa tapahtunut niin suurta kehitystä, että siirtosumma olisi ollut tuosta merkittävästi kasvanut. On kuitenkin muistettava, että vaikka kyseessä on ilmeisen kehityskelpoinen ja laadukas maalivahti, ei Maanoja ole mikään maailmanluokan lupaus. Ne lupaukset viedään täältä jo juniori-ikäisenä, usein jopa täysin ilman korvausta.
Sitäpaitsi olisihan se julkisuuteen jo tullut jos ottajia olisi ollut enemmänkin kuin ainoastaan AIK. Heillä oli nyt tarve hyvälle maalivahdille ja olivat siitä valmiita maksamaan. Muita maksajia ei ollut, joten tarjoukseen oli syytä tarttua. Varsinkin kun summa on loppujen lopuksi noinkin hyvä ja eiköhän sopimuksessa ole prosenttipykälä seuraavasta myyntihinnasta.
Hyvää bisnestä ainakin minun kirjoissani.
keskiviikko 30. heinäkuuta 2008
sunnuntai 27. heinäkuuta 2008
Aurinkoinen lauantai
Hain inspiraatiota ravustuskauden alusta ja kävin hakemassa itselleni uuden värin. Eilen oli todella kaunis päivä ja tartuin tilaisuuteen ajamalla taas Hankoon, missä on Metsänläpiranta. Vaatimaton mielipiteeni on, että kyseinen ranta on vähintään Suomen paras. Suurinpiirtein kilometri hienoa hiekkaa ja useimmiten täysin tyhjä. Tällä kertaa koko rannalla oli minun lisäkseni kolme seuruetta, mikä oli jopa harvinaisen paljon. Edellisellä kerralla koko ranta oli yksin minun, mutta eihän kaikkea voi aina saada, eihän.
Päivä oli kuume ja hyvin tyypillinen heinäkuun hellepäivä Hangossa. Pieni tuulenvire liikuttaa ilmaa, mutta meri on täysin tyyni. Ilma on lämmin ja hiekka polttaa varpaita jos ei muista pitää varaansa. Merivesi ei kuitenkaan ollut mielestäni aivan yhtä lämmintä kuin edellisellä kerralla, olisiko ollut 16-17 astetta noin varvasarviolla. Sen verran se kuitenkin oli viileää, että muutaman minuutin paikallaanolo meressä alkoi turruttamaan nilkkoja. En siksi käynyt uimassa kuin muutaman kerran, mutta aurinkoa tuli palvottua sitten sen verran enemmän. Käytännössä koko kroppa on nyt kauniin punertavan värinen, muistuttaa ehkä eniten keitettyä rapua. Tuossa on hieman liioittelua, mutta sallittakoon. Sen verran huvittava tämä ulkomuotoni tänään on. Toivottavasti asettuu ennen maanantaita. Epäilen kyllä.
Päivä oli muutenkin hieno. Tapasin Irmelin Sandman Liliuksen ja vaihdoimme kuulumisia. En ole tavannut häntä aikaisemmin ja en heti tajunnut kenen kanssa olin juttelemassa. Irmelin on edesmenneen Carl-Gustaf Liliuksen puoliso. Eli merkittävä taiteilija itsekin. Osin häneltä Carl-Gustav Liliuksen kirjan Burgundiska Sviten kirjan. Ensipainos ja vielä täysin leikkaamaton version. Pitääkin hankkia jostain versio jota pystyy lukemaan ilman, että tuota täytyy lähteä leikkaamaan. Sain myös pussin puuttuessa Irmelin tekemän kuvakollaasin.
Muita hankintoja oli hopeisen(?) antiikkiset kalvosinnapit. Ensimmäinen pari jotka minä olen koskaan omistanut, enää puuttukin vain paita jonka kanssa niitä voi käyttää. Tosin sellaisen löytäminen on varmasti helpompaa kuin hyvien kalvosinnappien.
Paluumatkalla kyllästyin ajamaan venäläisen autonkuljetusrekan taakse muodostuneessa jonossa ja käännyin Tammisaaren jälkeen Kuninkaan tielle. Tiessä on enemmän mutkia kuin suoraa ja sitä on pahuksen hauska ajaa. Hidas se tietysti on, mutta ei kaikkea voi saada. Sitä paitsi, tietä pitkin pääsee Fagervikin kartanolle.
Vielä pari viikkoa sitten en edes tiennyt kyseisestä paikasta, mutta aina sitä oppii uutta. Eilen pysähdyin paikalle ja kävin tutustumassa yhteen Suomen kansallismaisemista.
Viehättävä paikka ja voin helposti kuvitella minkälaista valtaa kartanon herra on aikoinaan käyttänyt. Kuvaavaa on varmasti se, että Kuninkaan tie kulki kartanon kautta, eikä toisinpäin.
Päivä oli kuume ja hyvin tyypillinen heinäkuun hellepäivä Hangossa. Pieni tuulenvire liikuttaa ilmaa, mutta meri on täysin tyyni. Ilma on lämmin ja hiekka polttaa varpaita jos ei muista pitää varaansa. Merivesi ei kuitenkaan ollut mielestäni aivan yhtä lämmintä kuin edellisellä kerralla, olisiko ollut 16-17 astetta noin varvasarviolla. Sen verran se kuitenkin oli viileää, että muutaman minuutin paikallaanolo meressä alkoi turruttamaan nilkkoja. En siksi käynyt uimassa kuin muutaman kerran, mutta aurinkoa tuli palvottua sitten sen verran enemmän. Käytännössä koko kroppa on nyt kauniin punertavan värinen, muistuttaa ehkä eniten keitettyä rapua. Tuossa on hieman liioittelua, mutta sallittakoon. Sen verran huvittava tämä ulkomuotoni tänään on. Toivottavasti asettuu ennen maanantaita. Epäilen kyllä.
Päivä oli muutenkin hieno. Tapasin Irmelin Sandman Liliuksen ja vaihdoimme kuulumisia. En ole tavannut häntä aikaisemmin ja en heti tajunnut kenen kanssa olin juttelemassa. Irmelin on edesmenneen Carl-Gustaf Liliuksen puoliso. Eli merkittävä taiteilija itsekin. Osin häneltä Carl-Gustav Liliuksen kirjan Burgundiska Sviten kirjan. Ensipainos ja vielä täysin leikkaamaton version. Pitääkin hankkia jostain versio jota pystyy lukemaan ilman, että tuota täytyy lähteä leikkaamaan. Sain myös pussin puuttuessa Irmelin tekemän kuvakollaasin.
Muita hankintoja oli hopeisen(?) antiikkiset kalvosinnapit. Ensimmäinen pari jotka minä olen koskaan omistanut, enää puuttukin vain paita jonka kanssa niitä voi käyttää. Tosin sellaisen löytäminen on varmasti helpompaa kuin hyvien kalvosinnappien.
Paluumatkalla kyllästyin ajamaan venäläisen autonkuljetusrekan taakse muodostuneessa jonossa ja käännyin Tammisaaren jälkeen Kuninkaan tielle. Tiessä on enemmän mutkia kuin suoraa ja sitä on pahuksen hauska ajaa. Hidas se tietysti on, mutta ei kaikkea voi saada. Sitä paitsi, tietä pitkin pääsee Fagervikin kartanolle.
Vielä pari viikkoa sitten en edes tiennyt kyseisestä paikasta, mutta aina sitä oppii uutta. Eilen pysähdyin paikalle ja kävin tutustumassa yhteen Suomen kansallismaisemista.
Viehättävä paikka ja voin helposti kuvitella minkälaista valtaa kartanon herra on aikoinaan käyttänyt. Kuvaavaa on varmasti se, että Kuninkaan tie kulki kartanon kautta, eikä toisinpäin.
perjantai 25. heinäkuuta 2008
Born to run
Inspired by Bruce's consert, I bought my second Bruce Springsteen album. Actually the first one was bought just days after the concert, so I suppose it had a big impact on me. The second reason for the purchase was that, they have been selling these weird Japan release versions of the albums in the local supermarkets. A good classic rock album for around 10 euros isn't a bad deal in my books.
The second find for today was "Life is peachy" by Korn for less than 7 euros, so that made me even more happier. There is nothing more than I enjoy than these eureka moments after a good search. Shows that I'm a descendant in a long line of hunter gatherers. I feel so connected with my roots at the moment, that you wouldn't belive.
What else.. this was the last day that I held up the fort all by myself. As my colleagues have been on sickleave and summer holiday, it's been down to me to keep our sales department afloat. Kind of interesting, as I've only been in the company for seven months and have never before dealt with our Russian clients. Who are by far our most challenging customer base. My colleague will come from her holiday on monday and takes over the eastern block. Don't mind a slightest bit, but it's fair to say that these past few weeks have done good for me. I've been forced to think for myself and really grasp every little thing that I've learned in the past months.
Suppose it's safe to say, that nothing really fell apart dramatically and we still have the major part of our clients. Wohoo for me!
What else.. Haven't really decided what will I do this weekend. Could be nice to drive to Hanko again and go to the best beach in the whole wide world and have a swim. Tempting..
The second find for today was "Life is peachy" by Korn for less than 7 euros, so that made me even more happier. There is nothing more than I enjoy than these eureka moments after a good search. Shows that I'm a descendant in a long line of hunter gatherers. I feel so connected with my roots at the moment, that you wouldn't belive.
What else.. this was the last day that I held up the fort all by myself. As my colleagues have been on sickleave and summer holiday, it's been down to me to keep our sales department afloat. Kind of interesting, as I've only been in the company for seven months and have never before dealt with our Russian clients. Who are by far our most challenging customer base. My colleague will come from her holiday on monday and takes over the eastern block. Don't mind a slightest bit, but it's fair to say that these past few weeks have done good for me. I've been forced to think for myself and really grasp every little thing that I've learned in the past months.
Suppose it's safe to say, that nothing really fell apart dramatically and we still have the major part of our clients. Wohoo for me!
What else.. Haven't really decided what will I do this weekend. Could be nice to drive to Hanko again and go to the best beach in the whole wide world and have a swim. Tempting..
torstai 24. heinäkuuta 2008
Necessities and neckties
One week and one night. That's the schedule for my pre-adventure warm-up. On friday, I'll take off my necktie and start my engine and head for north. First leg will be from Helsinki to Kajaani with around eight hours of driving time. Could take a bit longer as I need to stop in Jyväskylä region to get my family heirloom. A tent that once belonged to my grandad. It's a small two person version of that traditional army style tent with a skillion roof. Nothing fancy but I'm sure it has to be around 40 years old and still going fairly strong. Only one part missing, but I've fixed it with a rather nafty wooden spare. Looks absolutely lovely.
As the whole idea of the trip is to be a sort of an adventure, I've yet to make any plans. Only drawback is that currently, I'm not totally sure what am I supposed to take with me. Pack lightly has always been my mantra when leaving home, as in the worst case scenario, it would be me who would have to carry all that luggage when the escalatos don't work or there are other strange obstacles. Alas, I'm traveling by car so basicly there would be no need for any weight limitations. Meaning that I can bring such neccessities as a bottle of champagne and a fishing rod. Neighter are among the usual luggage that I carry around.
Suppose there should be a some kind of list for me to follow, but would that be the right thing to do? It does sound a bit sissy for actually having a written down list for the items what you might need. A clear mental note of all the items I really do need, sounds more realistic. A sleeping bag, tent, knife, camera (with extra batteries) and some nice music for the ride, that will do. Everything else is a luxary and can be forgotten.
After Kajaani, I'm thinking of driving all the way to Inari region. After that there's only a short, few hour stint to the border and to the unexplored. Will see what happens after the border crossing, but general idea is to shop around Kirkness for few hours and then just drift off to the sunset. My ultimate target is to see the Barents sea and maybe throw some rocks at it. Hmm.. then again there are few stones that I've brought along from Hanko and could be nice to make a switch. Nobody would notice that I've planted some strange stones at the northern shore of Norway. After all.. if someone would notice, I'd might get in to trouble. The Norwegians are bound to be against that sort of sillyness.
Anyways, meeting of natives is bound to be fun. My swedish is like a 1000 page novel, typed only with half of the alphabet. Really impressive, but you can barely make up the main plot. It sucks, but what can you do. I'm not planning to take an intensive course in Swedish or Norwegian, not in one week anyways. After all, don't they sound pretty much the same? And how hard can it be to point your finger and smile look like an idiot. Especially when I'm really good at both.
By the way, how many neckties should a modern man have? I just counted mine and realized, I have sixteen.
As the whole idea of the trip is to be a sort of an adventure, I've yet to make any plans. Only drawback is that currently, I'm not totally sure what am I supposed to take with me. Pack lightly has always been my mantra when leaving home, as in the worst case scenario, it would be me who would have to carry all that luggage when the escalatos don't work or there are other strange obstacles. Alas, I'm traveling by car so basicly there would be no need for any weight limitations. Meaning that I can bring such neccessities as a bottle of champagne and a fishing rod. Neighter are among the usual luggage that I carry around.
Suppose there should be a some kind of list for me to follow, but would that be the right thing to do? It does sound a bit sissy for actually having a written down list for the items what you might need. A clear mental note of all the items I really do need, sounds more realistic. A sleeping bag, tent, knife, camera (with extra batteries) and some nice music for the ride, that will do. Everything else is a luxary and can be forgotten.
After Kajaani, I'm thinking of driving all the way to Inari region. After that there's only a short, few hour stint to the border and to the unexplored. Will see what happens after the border crossing, but general idea is to shop around Kirkness for few hours and then just drift off to the sunset. My ultimate target is to see the Barents sea and maybe throw some rocks at it. Hmm.. then again there are few stones that I've brought along from Hanko and could be nice to make a switch. Nobody would notice that I've planted some strange stones at the northern shore of Norway. After all.. if someone would notice, I'd might get in to trouble. The Norwegians are bound to be against that sort of sillyness.
Anyways, meeting of natives is bound to be fun. My swedish is like a 1000 page novel, typed only with half of the alphabet. Really impressive, but you can barely make up the main plot. It sucks, but what can you do. I'm not planning to take an intensive course in Swedish or Norwegian, not in one week anyways. After all, don't they sound pretty much the same? And how hard can it be to point your finger and smile look like an idiot. Especially when I'm really good at both.
By the way, how many neckties should a modern man have? I just counted mine and realized, I have sixteen.
sunnuntai 20. heinäkuuta 2008
Heteniityn monsuuni ja puuttuvat wingerit
Vihellys oli merkki sekä pelaajille, että sadepilville. Välittömästi pelin alettua, taivas repesi ja kesäsade kasteli sekä pelaajat, että katsojat. En tietenkään ollut varustautunut sateeseen mitenkään muuten kuin takilla ja hatulla, eikä se tietenkään kauaan auttanut. Henkilökohtaisesti ehdottomasti vetisin peli ikinä, vaikka joukossa on jonkin sortin räntäsadetta viime syksynä Jalkapallostadionilla.
Peli oli kahden tasaväkisen joukkueen vääntämistä. JJK puolusti erittäin kurinalaisesti ja etäisyys keskikentän ja puolustuksen välillä oli todella hyvä koko pelin ajan. Hyökätessä etäisyys ei kasvanut liikaa ja puolustettaessa ei tarpeettomasti sumputettu. On täysin selvää, että puolustuspelaaminen on joukkueen vahvuus tällä permanentilla, 4-4-2 on siinä mielessä täysin perusteltu ratkaisu. Sitä se ei kuitenkaan ole jos käsitellään peliä hyökkäyksen kannalta. Hyökkäyksen taisteluparina toimi tällä kertaa Wusu ja Ady, joilta kummaltakin kohtuullinen peli vaikka on täysin selvää ettei Ady mikään hyökkääjä ole. Sen verran pehmeä hyökkäyssuuntaan liike oli.
Prihan ajatus todennäköisesti oli, että Ady on pelaavampi hyökkääjä joka ruokkii upeilla oivalluksilla Tundea. Tätä ei kuitenkaan näkynyt. Viikingit olivat tehneet kotiläksynsä ja pitivät Wusun lähes täysin pimennossa koko pelin ajan. Hän ei yksinkertaisesti saanut sitä tilaa, jonka olisi tarvinnut käännökseen ja nopeaan juoksuun. Vaikka joukkueessa pelaa neljä hyökkääjää, ei se tänään näkynyt. Kari ja Lahtinen pelasivat laitahyökkääjinä ja olivat kohtuullisen pimennossa. Varsinkin Kari oli huono, viime kesän pörriäistä ei tänään näkynyt missään. Toki paikka oli outo, mutta silti.
Suurin ongelma JJK:n pelissä taitaa olla se, että ringissä ei yksinkertaisesti ole kunnon laitahyökkääjiä. Minulle ei ainakaan tule mieleen ketään Jyväskylän riveistä joka pystyisi pelaamaan luonnollisesti laitahyökkääjänä. Ady ei sovi laidalla, liian hidas ja ei vain ole laitahyökkääjä. Zakke on edelleen mielestäni puhdas viimeistelijä, eikä wingeri. Lahtinen pystyy ilmeisesti pelaamaan laidalla, mutta ei ainakaan eilisen perusteella ole siellä tehokkaimmillaan. Wusu nyt on mikä on. Nopea eteenpäin rymistelijä joka osaa tehdä maaleja. Neljä puhdasta hyökkääjää ja viidentenä varttunut kymppipaikan taiteilija.
Mistä Jyväskylään saataisiin pari aitoa wingeriä? Ne kun saataisiin alkaisi peli olla komeaa ja tappavan tehokasta. Olemme nyt aivan liian riippuvaisia Wususta ja se on iso, paha puute.
Viikingeistä ei jäänyt ketään mieleen. Tasavahva joukkue ja Mixun oloinen käskyttäjä. Ihan jees.. JJK:n paras oli maalivahti Szerovay. Kaksi kolme aivan uskomatonta venytystä, ei ihme, että Salkojärvi hakee peliaikaa Liigasta.
Peli oli kahden tasaväkisen joukkueen vääntämistä. JJK puolusti erittäin kurinalaisesti ja etäisyys keskikentän ja puolustuksen välillä oli todella hyvä koko pelin ajan. Hyökätessä etäisyys ei kasvanut liikaa ja puolustettaessa ei tarpeettomasti sumputettu. On täysin selvää, että puolustuspelaaminen on joukkueen vahvuus tällä permanentilla, 4-4-2 on siinä mielessä täysin perusteltu ratkaisu. Sitä se ei kuitenkaan ole jos käsitellään peliä hyökkäyksen kannalta. Hyökkäyksen taisteluparina toimi tällä kertaa Wusu ja Ady, joilta kummaltakin kohtuullinen peli vaikka on täysin selvää ettei Ady mikään hyökkääjä ole. Sen verran pehmeä hyökkäyssuuntaan liike oli.
Prihan ajatus todennäköisesti oli, että Ady on pelaavampi hyökkääjä joka ruokkii upeilla oivalluksilla Tundea. Tätä ei kuitenkaan näkynyt. Viikingit olivat tehneet kotiläksynsä ja pitivät Wusun lähes täysin pimennossa koko pelin ajan. Hän ei yksinkertaisesti saanut sitä tilaa, jonka olisi tarvinnut käännökseen ja nopeaan juoksuun. Vaikka joukkueessa pelaa neljä hyökkääjää, ei se tänään näkynyt. Kari ja Lahtinen pelasivat laitahyökkääjinä ja olivat kohtuullisen pimennossa. Varsinkin Kari oli huono, viime kesän pörriäistä ei tänään näkynyt missään. Toki paikka oli outo, mutta silti.
Suurin ongelma JJK:n pelissä taitaa olla se, että ringissä ei yksinkertaisesti ole kunnon laitahyökkääjiä. Minulle ei ainakaan tule mieleen ketään Jyväskylän riveistä joka pystyisi pelaamaan luonnollisesti laitahyökkääjänä. Ady ei sovi laidalla, liian hidas ja ei vain ole laitahyökkääjä. Zakke on edelleen mielestäni puhdas viimeistelijä, eikä wingeri. Lahtinen pystyy ilmeisesti pelaamaan laidalla, mutta ei ainakaan eilisen perusteella ole siellä tehokkaimmillaan. Wusu nyt on mikä on. Nopea eteenpäin rymistelijä joka osaa tehdä maaleja. Neljä puhdasta hyökkääjää ja viidentenä varttunut kymppipaikan taiteilija.
Mistä Jyväskylään saataisiin pari aitoa wingeriä? Ne kun saataisiin alkaisi peli olla komeaa ja tappavan tehokasta. Olemme nyt aivan liian riippuvaisia Wususta ja se on iso, paha puute.
Viikingeistä ei jäänyt ketään mieleen. Tasavahva joukkue ja Mixun oloinen käskyttäjä. Ihan jees.. JJK:n paras oli maalivahti Szerovay. Kaksi kolme aivan uskomatonta venytystä, ei ihme, että Salkojärvi hakee peliaikaa Liigasta.
Kesäinen sunnuntai ja syksyn pilvet
Kohta pitää valmistautua jalkapallo-otteluun. Kello 18:30 on ajatuksena olla Vuosaaren urheilukentän reunassa katsomassa Miesten ykkösen peliä Viikingit vs. JJK. En suoralta kädeltä osaa sanoa onko ottelun alkuasetelmat kummalle suosiollisemmat, sillä en ole nähnyt tällä kaudella kuin yhden JJK:n pelin. Sekin on itse asiassa aika huonoa peliä. Viikingit ovat sarjataulukossa toisena ja JJK pelin vähemmän pelanneena kuudentena, tässä valossa kotijoukkue on ehdoton suosikki, mutta ei se aina kerroa kaikkea.
Jyväskylän joukkueen on periaatteessa voitettava tämä ottelu jos meinaavat vielä ihan oikeasti taistella Veikkausliiga paikasta ensi kaudelle. Sehän koko seuran tavoite oli tämän kauden päätteksi ja en usko, että siitä ollaan vielä luovuttu. Sen verran avoin tuo sarjatilanne kuitenkin on. Tosin pikkuhiljaa saattaa kiire tulla, sillä peli ei ole sujunut parhaalla tavalla. Toivonkin ryhtiliikettä ja pelkkiä voittoja tästä maailman tappiin saakka.
Omat tunnelmat ovat hieman hakusessa. Olen tietysti menossa mielelläni, mutta samanlaista kiimaa ei ole kuin vielä viime kesänä. Tosin siihen nyt vaikutti se, että otteluihin pääsi niin paljon helpommin kuin täältä syrjästä. Täällä pitää tyytyä paikallisiin joukkueisiin, joita en osaa oikein kannattaa. Ei sillä, että tuntisin itseäni mitenkään jyväskyläläiseksi vaikka JJK:n huiviin pukeudun aina kun siihen on tilaisuus. Jalkapallo-ottelussa siis, ei se minulla ole vapaa-ajan asusteena. En ole niin kiinnostunut kauniista pelistä.
Viikonloppu on sujunut ihan hyvin. Rauhallista ja rentouttavaa, aivan kuten tilasin. Lauantaina nukuin vähintään kymmenen tuntia, ilmeisesti tarvitsin sitä. Joka tapauksessa olin odottanutkin kunnollisia yöunia. Tänä yönä ei sitten samalla tavalla enää nukuttanutkaan, mutta unet olivat taas hienoja. Ainahan ne ovat.
Olen myös huomannut, että kun nyt olen onnistunut säästämään jonkin verran varallisuutta, on minulle muodostunut pakonomainen tarve käydä katsomassa kaikenlaisia hauskoja asioita. Siis sellaisia joita voisi ostaa ja joista voisi olla omalla tavallaan hieman ylpeä. Tänään katselin netistä vanhoja ja kalliita kirjoja, aivan kuin olisin oikeasti niitä ostamassa. Pidän kyllä kirjoista, mutta en ole ihan oikeasti valmis maksamaan satoja euroja kirjasta jota en osaa edes lukea. Ei vaikka se olisi kuinka harvinainen tahansa. Sitä paitsi, en osaa ajatella kirjaa sijoituksena. Vaikka kyllähän rahan arvo säilyy yllättävänkin hyvin juuri vanhoissa taide-esineissä. Olivat ne sitten maalauksia, kirjoja tai vaikka niitä pistimiä. Itse asiassa saattavat olla jopa kullan arvoista tavaraa jos ajatellaan rahan arvon säilymistä. On vain yksi Monet ja harvinaisia kirjojakaan ei enää uusia tehdä. Ei ainakaan ensipainoksina.
Todennäköisesti joudun aika tukalaan tilanteeseen kun seuraavan kerran on jokin arvotaiteen huutokauppa. Itseni tuntien vietän hetken jos toisenkin netissä selailemassa huutokauppaluetteloa ja etsimässä jotain "hyvää ja halpaa". En tosin usko, että vähät varani kuitenkaan riittäisivät mihinkään sellaiseen maalaukseen josta oikeasti pitäisin. Kun on kirouksena saanut erittäin valikoivan maun ja vielä sen verran tietotaitoa, että tietää mikä on arvokasta ja mikä ei. Katseleminen ei tosin maksa mitään ja eihän sitä tiedä miten sitä itseään vielä hemmottelee. Van Gogh anyone?
Jyväskylän joukkueen on periaatteessa voitettava tämä ottelu jos meinaavat vielä ihan oikeasti taistella Veikkausliiga paikasta ensi kaudelle. Sehän koko seuran tavoite oli tämän kauden päätteksi ja en usko, että siitä ollaan vielä luovuttu. Sen verran avoin tuo sarjatilanne kuitenkin on. Tosin pikkuhiljaa saattaa kiire tulla, sillä peli ei ole sujunut parhaalla tavalla. Toivonkin ryhtiliikettä ja pelkkiä voittoja tästä maailman tappiin saakka.
Omat tunnelmat ovat hieman hakusessa. Olen tietysti menossa mielelläni, mutta samanlaista kiimaa ei ole kuin vielä viime kesänä. Tosin siihen nyt vaikutti se, että otteluihin pääsi niin paljon helpommin kuin täältä syrjästä. Täällä pitää tyytyä paikallisiin joukkueisiin, joita en osaa oikein kannattaa. Ei sillä, että tuntisin itseäni mitenkään jyväskyläläiseksi vaikka JJK:n huiviin pukeudun aina kun siihen on tilaisuus. Jalkapallo-ottelussa siis, ei se minulla ole vapaa-ajan asusteena. En ole niin kiinnostunut kauniista pelistä.
Viikonloppu on sujunut ihan hyvin. Rauhallista ja rentouttavaa, aivan kuten tilasin. Lauantaina nukuin vähintään kymmenen tuntia, ilmeisesti tarvitsin sitä. Joka tapauksessa olin odottanutkin kunnollisia yöunia. Tänä yönä ei sitten samalla tavalla enää nukuttanutkaan, mutta unet olivat taas hienoja. Ainahan ne ovat.
Olen myös huomannut, että kun nyt olen onnistunut säästämään jonkin verran varallisuutta, on minulle muodostunut pakonomainen tarve käydä katsomassa kaikenlaisia hauskoja asioita. Siis sellaisia joita voisi ostaa ja joista voisi olla omalla tavallaan hieman ylpeä. Tänään katselin netistä vanhoja ja kalliita kirjoja, aivan kuin olisin oikeasti niitä ostamassa. Pidän kyllä kirjoista, mutta en ole ihan oikeasti valmis maksamaan satoja euroja kirjasta jota en osaa edes lukea. Ei vaikka se olisi kuinka harvinainen tahansa. Sitä paitsi, en osaa ajatella kirjaa sijoituksena. Vaikka kyllähän rahan arvo säilyy yllättävänkin hyvin juuri vanhoissa taide-esineissä. Olivat ne sitten maalauksia, kirjoja tai vaikka niitä pistimiä. Itse asiassa saattavat olla jopa kullan arvoista tavaraa jos ajatellaan rahan arvon säilymistä. On vain yksi Monet ja harvinaisia kirjojakaan ei enää uusia tehdä. Ei ainakaan ensipainoksina.
Todennäköisesti joudun aika tukalaan tilanteeseen kun seuraavan kerran on jokin arvotaiteen huutokauppa. Itseni tuntien vietän hetken jos toisenkin netissä selailemassa huutokauppaluetteloa ja etsimässä jotain "hyvää ja halpaa". En tosin usko, että vähät varani kuitenkaan riittäisivät mihinkään sellaiseen maalaukseen josta oikeasti pitäisin. Kun on kirouksena saanut erittäin valikoivan maun ja vielä sen verran tietotaitoa, että tietää mikä on arvokasta ja mikä ei. Katseleminen ei tosin maksa mitään ja eihän sitä tiedä miten sitä itseään vielä hemmottelee. Van Gogh anyone?
perjantai 18. heinäkuuta 2008
Käytännöllisyys ja laiskottelu kunniaan
Tänään on perjantai ja kuten kaikki kalenteria seuraavat ihmiset tietävät, huominen on lauantain. Viikonloppu ja hetken tauko arkipäivän aherruksessa. Olen päättänyt, että vietän huomisen päivän laiskotellen. Ainoa mitä tulen tekemään on imurointi, mutta se saa riittää.
Minua ei tällä hetkellä kiinnosta mikään muu kuin laiskottelu. Koen olevani väsynyt ja haluan vain olla rauhassa, ilman mitään tekemistä. Ainoa mikä harmittaa on se, että kirjasto oli tänään kiinni kun sinne yritin mennä. Tietysti se sulkeutuu perjantaina jo kuudelta eikä ole enää auki kun kokeilen ovea kello seitsemän. Olisin lainannut C.S Foresteria, mutta se jäi nyt tekemättä. Toivottavasti huomenna on kuitenkin aurinkoista, että pääsen parvekkeella ja eiköhän tuolta hyllystä löydy joku jännittävä kirja jonka voi aloittaa uudestaan. En nimittäin vieläkään koe olevani valmis aloittamaan Sota romaania tai paria muutakin säästämääni kirjaa.
Päästin muuten keskiviikkona kenkägeenini valloilleen ja ostin mustaa nahkaa. Amerikan armeijan maihinnousukengät, kuulostaa hienolta ja onhan ne aika perhanan komeat kengät. Saavat luvan kestää ainakin seuraavat pari vuotta. Tosin minun käytöllä ne ovat varmasti ikuiset.
Olen nyt oikeastaan täyttänyt sen tavoitteen, jonka asetin itselleni joskus talvella. Periaatteessa minulla on nyt täysi varustus jos haluan lähteä eräretkelle, kalastamaan tai linnustamaan. Maastokuvioidut takki ja hattu, tummanvihreät kestävät housut, vyö ja ne kengät. Olen ollut aika monta vuotta ilman tuollaisia varusteita joilla voi tosissaan lähteä vaikka ryömimään maassa, ilman että niiden takia tarvitsee murehtia. On kamalan huono ajatus lähteä pikkukengissä metsään, sillä ne eivät ole käytännölliset. Niin juuri, tuo oli se sana jota etsin. Käytännöllinen vaatekerta.
Kaipa tuo tarkoittaa sitä, että syksyllä on vähintään lähdettävä kalastamaan ja sen Nuuksion voisi kyllä kanssa katsastaa läpi. Tosin jos minä eksyn metsään vihreissä housuissa ja maastotakissa, niin ei minua löydä sieltä kukaan. Varsinkin kun näin kylmäverisenä kundina en näy edes lämpökamerassa.
Hmm.. pieni laskutoimitus.. EUR 89,00 / käytännöllinen vaatekerta. Kallein osuus tuosta oli ehdottomasti ne maihinnousukengät, jotka maksoivat EUR 69,00 / pari. Itse asiassa ihan törkeän halpa hinta uusista kengistä joilla laatunsa puolesta valloitettaisiin vaikka koko maailma. Siihenhän Jenkkien armeija on tarkoitettu.
Se on myönnettävä, että sekä housut että takki ovat nimellisesti käytettyjä, mutta täysin uutta vastaavassa kunnossa. Takki on jonkin verran uutta haaleampi, mutta mitä voi odottaa takilta joka maksoi yhden euron? Ostin muistaakseni viisi kappaletta.
Sunnuntaiksi on suunniteltu jalkapalloa. Tuohon viereen on tulossa ehdoton suosikkijoukkueeni FC JJK Jyväskylästä. Tarkoittaa sitä, että on laitettava kaulaliina ja erotuttava taas kerran joukosta kun kannustan vierailijoita. Mutta minkäs sille mahtaa, että paikalliset ovat pellejä.
JJK-JJK-JJK!!!
Minua ei tällä hetkellä kiinnosta mikään muu kuin laiskottelu. Koen olevani väsynyt ja haluan vain olla rauhassa, ilman mitään tekemistä. Ainoa mikä harmittaa on se, että kirjasto oli tänään kiinni kun sinne yritin mennä. Tietysti se sulkeutuu perjantaina jo kuudelta eikä ole enää auki kun kokeilen ovea kello seitsemän. Olisin lainannut C.S Foresteria, mutta se jäi nyt tekemättä. Toivottavasti huomenna on kuitenkin aurinkoista, että pääsen parvekkeella ja eiköhän tuolta hyllystä löydy joku jännittävä kirja jonka voi aloittaa uudestaan. En nimittäin vieläkään koe olevani valmis aloittamaan Sota romaania tai paria muutakin säästämääni kirjaa.
Päästin muuten keskiviikkona kenkägeenini valloilleen ja ostin mustaa nahkaa. Amerikan armeijan maihinnousukengät, kuulostaa hienolta ja onhan ne aika perhanan komeat kengät. Saavat luvan kestää ainakin seuraavat pari vuotta. Tosin minun käytöllä ne ovat varmasti ikuiset.
Olen nyt oikeastaan täyttänyt sen tavoitteen, jonka asetin itselleni joskus talvella. Periaatteessa minulla on nyt täysi varustus jos haluan lähteä eräretkelle, kalastamaan tai linnustamaan. Maastokuvioidut takki ja hattu, tummanvihreät kestävät housut, vyö ja ne kengät. Olen ollut aika monta vuotta ilman tuollaisia varusteita joilla voi tosissaan lähteä vaikka ryömimään maassa, ilman että niiden takia tarvitsee murehtia. On kamalan huono ajatus lähteä pikkukengissä metsään, sillä ne eivät ole käytännölliset. Niin juuri, tuo oli se sana jota etsin. Käytännöllinen vaatekerta.
Kaipa tuo tarkoittaa sitä, että syksyllä on vähintään lähdettävä kalastamaan ja sen Nuuksion voisi kyllä kanssa katsastaa läpi. Tosin jos minä eksyn metsään vihreissä housuissa ja maastotakissa, niin ei minua löydä sieltä kukaan. Varsinkin kun näin kylmäverisenä kundina en näy edes lämpökamerassa.
Hmm.. pieni laskutoimitus.. EUR 89,00 / käytännöllinen vaatekerta. Kallein osuus tuosta oli ehdottomasti ne maihinnousukengät, jotka maksoivat EUR 69,00 / pari. Itse asiassa ihan törkeän halpa hinta uusista kengistä joilla laatunsa puolesta valloitettaisiin vaikka koko maailma. Siihenhän Jenkkien armeija on tarkoitettu.
Se on myönnettävä, että sekä housut että takki ovat nimellisesti käytettyjä, mutta täysin uutta vastaavassa kunnossa. Takki on jonkin verran uutta haaleampi, mutta mitä voi odottaa takilta joka maksoi yhden euron? Ostin muistaakseni viisi kappaletta.
Sunnuntaiksi on suunniteltu jalkapalloa. Tuohon viereen on tulossa ehdoton suosikkijoukkueeni FC JJK Jyväskylästä. Tarkoittaa sitä, että on laitettava kaulaliina ja erotuttava taas kerran joukosta kun kannustan vierailijoita. Mutta minkäs sille mahtaa, että paikalliset ovat pellejä.
JJK-JJK-JJK!!!
torstai 17. heinäkuuta 2008
Vain inter toto cup puuttuu
Alkaa tuntua siltä, että ostin keväällä väärän seuran kausikortin. Olen nyt nähnyt kolme Espoolaisen FC Hongan peliä ja kyllä niissä on parempi yleisö kuin paikallisen HJK:n peleissä. Erikoistilanteissa taputetaan omalle joukkueelle ja erityisen hienot suoritukset palkitaan myös suosionosoituksilla. Eihän se vielä paljoa ole ja jää minusta viime vuoden Harjun varjoon, mutta silti se on askel oikeaan suuntaan. HJK:n peleissä on tietysti myös kannustusta, mutta ei se ole mielestäni samalla tasolla kuin naapurissa.
FC Honka oli tänään yksinkertaisesti parempi kuin islantilainen IA Akranes. Selvänumeroinen (3-0) voitto oli mielestäni oikeutettu, sillä paikkoja olisi ollut vähintään kuuteen maaliin. Hämmästyn todella jos islantilaiset onnistuvat vielä kääntämään pelin niin, että pääsevät toiselle karsintakierrokselle.
Espoolaiset olivat parempia oikeastaan kaikessa. Ainoastaan taistelutahto oli tasoissa, sillä Akranes ei missään vaiheessa antanut periksi ja sai vielä muutaman hyvän hyökkäyksen aivan pelin viime minuuteilla. Hongalla oli tilaa ja aikaa käytännössä koko kentällä ja todennäköisesti se toi voiton tällä kertaa. Toinen merittävä asia oli tietysti kaksinkamppailut. Niissä Hongan miehistä oli lähes suvereeni ja voitti lähes jokaisen pallon itselleen. Tähän lisättynä vielä se varsin antelias tyhjä tila, niin peli oli selvä.
Hyvä ja leppoisa peli. Stadion on oikeastaan aika upea ja sääli, että sillä ei pelata Veikkausliigaa. Saattaisi kelvata Hongalle ihan samanlainen areena, tosin aidolla nurmella.
FC Honka oli tänään yksinkertaisesti parempi kuin islantilainen IA Akranes. Selvänumeroinen (3-0) voitto oli mielestäni oikeutettu, sillä paikkoja olisi ollut vähintään kuuteen maaliin. Hämmästyn todella jos islantilaiset onnistuvat vielä kääntämään pelin niin, että pääsevät toiselle karsintakierrokselle.
Espoolaiset olivat parempia oikeastaan kaikessa. Ainoastaan taistelutahto oli tasoissa, sillä Akranes ei missään vaiheessa antanut periksi ja sai vielä muutaman hyvän hyökkäyksen aivan pelin viime minuuteilla. Hongalla oli tilaa ja aikaa käytännössä koko kentällä ja todennäköisesti se toi voiton tällä kertaa. Toinen merittävä asia oli tietysti kaksinkamppailut. Niissä Hongan miehistä oli lähes suvereeni ja voitti lähes jokaisen pallon itselleen. Tähän lisättynä vielä se varsin antelias tyhjä tila, niin peli oli selvä.
Hyvä ja leppoisa peli. Stadion on oikeastaan aika upea ja sääli, että sillä ei pelata Veikkausliigaa. Saattaisi kelvata Hongalle ihan samanlainen areena, tosin aidolla nurmella.
tiistai 15. heinäkuuta 2008
Error and a killer song list
Fuck.. Wasn't able to burn a road trip cd. For some reason, it always give out an error message when trying to burn. Possibly I need to try it out with a different brand of cd's or if nothing works, just live with out a dedicated road trip cd. That would suck as I had a real killer song list.
maanantai 14. heinäkuuta 2008
Testiajon jälkeen
Aloitin viikkoni erikoisella tavalla. Olin sopinut kello yhdeksäksi koeajon paikallisessa autoliikkeessa, sillä minun pitää päättää itselleni uusi työsuhdeauto. Olen jo pitkään katsellut Mazda3:sta sillä silmällä, mutta tänään oli vasta ensimmäinen kerta kun sellaisen rattiin pääsin.
Pidän sen auton ulkonäöstä ja muotoilusta. Kolmonen on kohtuullisen aikuinen, mutta silti sporttisen oloinen. Ainakin minun silmässäni ja sitä tuon uuden auton on ensisijaisesti miellytettävä. Sen sijaan olen jonkin verran pettynyt sen hintaan. Malli johon minulle varattu raha riittää, on se pienempi ns. nuhapumppu-malli. Keskinkertaisella varustuksella ja 1.6 litran bensiinimoottorilla varustettu, ei aivan vastannut sitä mitä olin jo ehtinyt kuvitella. Koeajo oli joka tapauksessa jännittävä vaikka jäikin reilusti alle tunnin mittaiseksi.
Autoliikkeen myyjä oli myöhässä ja pyysi vielä palauttamaan auton hieman aikaisemmin, että ehtii kuulla kommenttini ennen kuin hänellä alkaa palaveri. En lähde kommentoimaan toisen työntekoa, mutta kyllä 40 minuuttia on aika lyhyt aika ihastua uuteen autoon.
Tunnelmia testikilometrien jälkeen. Yllätyin miten äänekäs kolmonen oli. Olin ennalta tietoinen, että rengasmelu on suhteellisen kova, mutta se taso oli korkeampi kuin odotin. Ei mitään järisyttävää tietenkään, mutta häiritsevä se silti oli. Radiota joutui oikeasti laittamaan kovemmalle, että se olisi peittänyt rengasmelun moottoritiellä ajettaessa.
Ohitustilanteissa ja muissa kiihdytyksissä, 1.6 litrainen kone oli vähän liian vähän. Ihan riittävä perheajossa, mutta minulle siitä jäi tunne jossa mies nostaa vahvan miehen painoja. Kyllä ne nousevat, mutta eivät yhtä sulavasti kuin siltä vahvemmalta mieheltä.
Pidin vaihteista, nopeat ja selkeät liikkeet ylöspäin vaihdettaessa. Alaspäin vaihdettaessa olin muutaman kerran hakusessa. Ainakin kerran olin lähdössä liikennevaloista kolmannella vaihteella. Tuonkin varmasti oppisi ja en siitä varsinaisesti edes valita. Ohjaamo oli avara ja valoisa, näkyvyys oli nykyistä autoa parempi oikeastaan kaikkiin suuntiin.
Varsin miellyttävä auto ja saattaisin hyvinkin harkita jos se ei olisi niin pahuksen äänekäs. Tällä hetkellä tahtoo-listalla on Honda ykkösenä.
Pidän sen auton ulkonäöstä ja muotoilusta. Kolmonen on kohtuullisen aikuinen, mutta silti sporttisen oloinen. Ainakin minun silmässäni ja sitä tuon uuden auton on ensisijaisesti miellytettävä. Sen sijaan olen jonkin verran pettynyt sen hintaan. Malli johon minulle varattu raha riittää, on se pienempi ns. nuhapumppu-malli. Keskinkertaisella varustuksella ja 1.6 litran bensiinimoottorilla varustettu, ei aivan vastannut sitä mitä olin jo ehtinyt kuvitella. Koeajo oli joka tapauksessa jännittävä vaikka jäikin reilusti alle tunnin mittaiseksi.
Autoliikkeen myyjä oli myöhässä ja pyysi vielä palauttamaan auton hieman aikaisemmin, että ehtii kuulla kommenttini ennen kuin hänellä alkaa palaveri. En lähde kommentoimaan toisen työntekoa, mutta kyllä 40 minuuttia on aika lyhyt aika ihastua uuteen autoon.
Tunnelmia testikilometrien jälkeen. Yllätyin miten äänekäs kolmonen oli. Olin ennalta tietoinen, että rengasmelu on suhteellisen kova, mutta se taso oli korkeampi kuin odotin. Ei mitään järisyttävää tietenkään, mutta häiritsevä se silti oli. Radiota joutui oikeasti laittamaan kovemmalle, että se olisi peittänyt rengasmelun moottoritiellä ajettaessa.
Ohitustilanteissa ja muissa kiihdytyksissä, 1.6 litrainen kone oli vähän liian vähän. Ihan riittävä perheajossa, mutta minulle siitä jäi tunne jossa mies nostaa vahvan miehen painoja. Kyllä ne nousevat, mutta eivät yhtä sulavasti kuin siltä vahvemmalta mieheltä.
Pidin vaihteista, nopeat ja selkeät liikkeet ylöspäin vaihdettaessa. Alaspäin vaihdettaessa olin muutaman kerran hakusessa. Ainakin kerran olin lähdössä liikennevaloista kolmannella vaihteella. Tuonkin varmasti oppisi ja en siitä varsinaisesti edes valita. Ohjaamo oli avara ja valoisa, näkyvyys oli nykyistä autoa parempi oikeastaan kaikkiin suuntiin.
Varsin miellyttävä auto ja saattaisin hyvinkin harkita jos se ei olisi niin pahuksen äänekäs. Tällä hetkellä tahtoo-listalla on Honda ykkösenä.
sunnuntai 13. heinäkuuta 2008
Kesäpäivä Hangossa ja kuumeen kourissa
Kävin eilen lauantaina Hangossa, vaikka olin aluksi kohtuullisen vastahakoinen lähtemään. Pelkäsin, että ilma olisi huono ja sataisi, mutta kävinkin päinvastoin. Hanko ei pettänyt ja ilma oli täydellinen. Kuuma auringonpaiste ja vilvoittava tuulevire, enkä tiedä voiko kesältä muuta edes toivoa. Niin upeaa se oli ja ilma on aina erityisellä tavalla seesteinen siinä kaupungissa. Onko kyse sitten meriusvasta vai mistä, mutta valo on oikeasti erilaista. Siitä tällä kertaa todisteena punoittavat käsivarret ja otsa. Tavallaan harmi ettei tullut oltua rannalla yhtään pidempää, sillä siellä olisi kyllä saanut rusketusta.
Kävin nimittäin Metsänläpirannassa uimassa. Se on minusta ehdottomasti Maailman paras paikka käydä uimassa ja sitä se oli eilenkin. Vesi ei ollut varsinaisesti lämmintä, mutta sellaista sopivaa merivettä. Olisiko ollut jotain +18C eli aivan siedettävää. Kävin uimassa ja sukeltelin muutaman kerran, aivan upeaa! En tosin tiedä kuvittelinko, mutta kyllä meri oli minusta sameampaa kuin joskus ennen. Se ei ollut samalla tavalla kirkasta, kuin joskus lapsuudessa ja on taas mietittävä, miksi niin on käynyt tai miten se on edes mahdollista.
Ystävä M oli oma itsensä ja olemmekin tulleet juttuun jo yli neljännesvuosisadan. Siis hyvä ystävä, sellainen johon voi luottaa. Hän nosti esille ajatuksensa veneen ostamisesta. En tiedä oliko kyseessä minun suuntaani heitetty koukku, vai oliko kyseessä aidosti M:n ajatus hankkia itselleen täysin oma vene. Joka tapauksessa minulle ei tuollaisia kannata kertoa, jos tahtoo pitää minut asiasta erossa. Nielaisin asian peruketta myöten ja kävin jo suunnittelemassa millaiseen veneeseen olisi mahdollisuus.
Lähdimme alustavasti siitä liikenteeseen, että vene ostetaan kimpassa. M ostaa 3/4 osaa ja minä sen puuttuvan 1/4. Tietysti helpompaa olisi se, että kumpikin ostaisi veneestä puolet, mutta käytännön syistä en ole täysin tuon kannalla. Veneen tukikohta tulisi joka tapauksessa olemaan Hangossa ja ystävä M asuu siellä, minä en. Hänellä on mahdollisuus käyttää venettä käytännössä joka päivä, minulla vain viikonloppuisin. Tästä syystä koen sen reilummaksi, että tulisin omistamaan veneestä vain sen neljäsosan. Tämä takaa minulle käyttöoikeuden ja oikeuden kutsua venettä omakseni. Vastuu veneen käytännön toimenpiteistä, kuten sadeveden tyhjennys jäisi siten M:lle.
Mutta miksi vene? Siksi, koska ei ole täydellistä elämää ilman venettä. Maakrapu ei vain voi ymmärtää kuinka vaillinaista hänen elämänsä on ilman mahdollisuutta lähteä merelle ja vain olla. Veneellä pääsee saareen, sillä voi kalastaa, käydä ongella tai laskea verkkoja. Haluan ehdottomasti kokeilla pitkää siimaa ja opetella kuinka sellainen edes ylipäätänsä tehdään. Siitäpä muuten projekti talven ajaksi. Tehdä oma 50 metrin pitkäsiima ja sille laatikko. Merilinnustus vaatii käytännössä oman veneen ja sitä minulla ei ole ollut kymmeneen vuoteen. Pääsisi taas linnustamaan. Ennen kaikkea.. pääsisi merelle...
Kävin nimittäin Metsänläpirannassa uimassa. Se on minusta ehdottomasti Maailman paras paikka käydä uimassa ja sitä se oli eilenkin. Vesi ei ollut varsinaisesti lämmintä, mutta sellaista sopivaa merivettä. Olisiko ollut jotain +18C eli aivan siedettävää. Kävin uimassa ja sukeltelin muutaman kerran, aivan upeaa! En tosin tiedä kuvittelinko, mutta kyllä meri oli minusta sameampaa kuin joskus ennen. Se ei ollut samalla tavalla kirkasta, kuin joskus lapsuudessa ja on taas mietittävä, miksi niin on käynyt tai miten se on edes mahdollista.
Ystävä M oli oma itsensä ja olemmekin tulleet juttuun jo yli neljännesvuosisadan. Siis hyvä ystävä, sellainen johon voi luottaa. Hän nosti esille ajatuksensa veneen ostamisesta. En tiedä oliko kyseessä minun suuntaani heitetty koukku, vai oliko kyseessä aidosti M:n ajatus hankkia itselleen täysin oma vene. Joka tapauksessa minulle ei tuollaisia kannata kertoa, jos tahtoo pitää minut asiasta erossa. Nielaisin asian peruketta myöten ja kävin jo suunnittelemassa millaiseen veneeseen olisi mahdollisuus.
Lähdimme alustavasti siitä liikenteeseen, että vene ostetaan kimpassa. M ostaa 3/4 osaa ja minä sen puuttuvan 1/4. Tietysti helpompaa olisi se, että kumpikin ostaisi veneestä puolet, mutta käytännön syistä en ole täysin tuon kannalla. Veneen tukikohta tulisi joka tapauksessa olemaan Hangossa ja ystävä M asuu siellä, minä en. Hänellä on mahdollisuus käyttää venettä käytännössä joka päivä, minulla vain viikonloppuisin. Tästä syystä koen sen reilummaksi, että tulisin omistamaan veneestä vain sen neljäsosan. Tämä takaa minulle käyttöoikeuden ja oikeuden kutsua venettä omakseni. Vastuu veneen käytännön toimenpiteistä, kuten sadeveden tyhjennys jäisi siten M:lle.
Mutta miksi vene? Siksi, koska ei ole täydellistä elämää ilman venettä. Maakrapu ei vain voi ymmärtää kuinka vaillinaista hänen elämänsä on ilman mahdollisuutta lähteä merelle ja vain olla. Veneellä pääsee saareen, sillä voi kalastaa, käydä ongella tai laskea verkkoja. Haluan ehdottomasti kokeilla pitkää siimaa ja opetella kuinka sellainen edes ylipäätänsä tehdään. Siitäpä muuten projekti talven ajaksi. Tehdä oma 50 metrin pitkäsiima ja sille laatikko. Merilinnustus vaatii käytännössä oman veneen ja sitä minulla ei ole ollut kymmeneen vuoteen. Pääsisi taas linnustamaan. Ennen kaikkea.. pääsisi merelle...
torstai 10. heinäkuuta 2008
Uutiskommentteja
Olen pistänyt merkille jo pidemmän aikaa, että kotimainen lehdistö on ottanut mallia varsinkin englantilaisista julkaisuista. Varsinkin iltapäivälehdet ovat joskus kuin näköispainoksia brittiläisestä keltaisen lehdistön edustajasta. En voi sanoa olevani kovinkaan vaikuttunut suuntauksesta, mutta se tuntuu olevan tämän päivän trendi ja trendit yleensä myyvät.
Omalla kohdallani olen selvästi huomannut, etten vain jaksa kiinnostua otsikoissa joissa kerrotaan tekstiviesti potkuista tai sitten Avellanin katseesta. Ylipäätänsä tuntuu, että MTV3:n nettisivut ovat olemassa vain sen takia, että Viivi pääsee edelleen baariin. Mitään muuta syytä en keksi sille, miksi maikkari raportoi käytännössä kaikki hänen tekemisensä. Ketä kiinnostaa?
Onko vakavasti otettavien julkaisuiden ylipäätänsä kerrottava ns. viihdeuutisista? Jos kyse on taistelu lukijoista, kuten se aina on, en voi olla ihmettelemättä näin ääneen olemmeko aina olleet pinnallisen kiinnostuneita nimeltätuttujen ihmisten elämästä? Onko tämä esiin noussut kiinnostus synnynnäistä vai olemmeko vain muuttuneet pinnallisemmiksi.
Omalla kohdallani olen selvästi huomannut, etten vain jaksa kiinnostua otsikoissa joissa kerrotaan tekstiviesti potkuista tai sitten Avellanin katseesta. Ylipäätänsä tuntuu, että MTV3:n nettisivut ovat olemassa vain sen takia, että Viivi pääsee edelleen baariin. Mitään muuta syytä en keksi sille, miksi maikkari raportoi käytännössä kaikki hänen tekemisensä. Ketä kiinnostaa?
Onko vakavasti otettavien julkaisuiden ylipäätänsä kerrottava ns. viihdeuutisista? Jos kyse on taistelu lukijoista, kuten se aina on, en voi olla ihmettelemättä näin ääneen olemmeko aina olleet pinnallisen kiinnostuneita nimeltätuttujen ihmisten elämästä? Onko tämä esiin noussut kiinnostus synnynnäistä vai olemmeko vain muuttuneet pinnallisemmiksi.
tiistai 8. heinäkuuta 2008
Vehnää ja bensiiniä
Päivän aikana oli monta asiaa ja uutista joita teki mieli kommentoida, mutta aina kun on hetki kommentoida ei niitä vain muistu mieleen. Eniten mietitytti tuo talous ja siihen liittyvät ongelmat. Onko maailma matkalla kohti kriisiä ja jos on niin mitkä sen vaikutukset ovat suuressa mittakaavassa.
Polttoaineen kallistuminen ja korvaavan vaihtoehdon olemattomuus vaikuttaa väistämättä koko maailman elintapoihin. Luin hetki sitten New York Times lehden nettiversiota, jossa muistutettiin tosiasiasta, että nykyinen elintapamme perustuu käytännössä täysin tavaroiden halpaan liikkuvuuteen. On täysin jokapäiväistä ostaa ja syödä ruokaa, jonka ainekset ovat täysin eri puolilta maailmaa. Mitä ruokavaliollemme tapahtuu jos ei olekkaan mahdollista syödä tonnikalaa Thaimaasta tai vehnäleipää Amerikassa kasvatetusta vehnästä.
Polttoaineen kallistuminen ja korvaavan vaihtoehdon olemattomuus vaikuttaa väistämättä koko maailman elintapoihin. Luin hetki sitten New York Times lehden nettiversiota, jossa muistutettiin tosiasiasta, että nykyinen elintapamme perustuu käytännössä täysin tavaroiden halpaan liikkuvuuteen. On täysin jokapäiväistä ostaa ja syödä ruokaa, jonka ainekset ovat täysin eri puolilta maailmaa. Mitä ruokavaliollemme tapahtuu jos ei olekkaan mahdollista syödä tonnikalaa Thaimaasta tai vehnäleipää Amerikassa kasvatetusta vehnästä.
perjantai 4. heinäkuuta 2008
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)